Maybeck Stud

Maybecks Roqueño

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 08.04.2019, 8v
Rautiaankirjava, 103cm

Rekisterinumero VH19-017-0185
Koulu- ja valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I


"En mä tiedä." mä vihdoin totesin, kun Bettina uteli rautiaankirjavan poniorin nimeä. "Jos sen ensimmäiset vuorokaudet on antanut yhtään viitteitä tulevaisuudesta, niin kyllä sen nimen on viitattava johonkin tummaan ja tuliseen." jatkoin monologia ja katsoin mietteliäänä ulos satulahuoneen ikkunasta. "Jotain ärrällä alkavaa. Ro-ro. Hei, Mä keksin! Roqueño. Se se on, mitä sanot?!" hihkuin vihdoin viidentoista minuutin hiljaisuuden jälkeen.

Ja Roqueñohan machon elkein kulkevasta maitovarsasta tuli - eikä turhaan, sillä nimi ja machoilu on tullut ilmiselvästi jäädäkseen. Ei Rocky mikään armoton hölmöläinen ole, mutta kovalla testosteoritasoilla varustettu mies, joka kuvittelee toisinaan olevansa vähintään puolet maapallosta. Eli lyhykäisyydessään voisi todeta, että tämän pikkuveitikka sopii käsittelijöille, jotka osaavat suhtautua tiettyihin asioihin huumorilla mutta jotka osaavat myös asettaa selvät rajat, joissa elämää taitetaan eteenpäin.

Jossain määrin omituista on se, että Rocky on parhain hoitaa karsinassa vapaana, sillä tallikäytävällä se on toisinaan aavistuksen levoton ja se kuopii mielellään maata esimerkiksi silloin, kun käytävällä on trafiikkia muiden ponien toimesta. Karsina on orille jonkinlainen turvasatama, ja siellä se nököttää rauhassa paikoillaan, vaikka tallikäytävällä liikkuisi poneja alati. Kengittäessä ja esimerkiksi klipatessa Rocky hoidetaan tallikäytävällä rutiininomaisesti liikunnan päätteeksi, jolloin se ei jaksa kuikuilla niin paljon muiden tapahtumien perään. Ja itseasiassa täytyy myöntää, että Maybeckin kengittäjä sekä Rocky ovat tehneet jonkinlaisen salaliiton - siinä missä Jukka kengittää, Rocky seisoo kuin tatti paikallaan. Ehkä suurikokoisella miehellä on pieneen poniin jonkinlainen auktoriteetti.

Bettina on vuosien mittaan monta kertaa ehdottanut Rockyn ruunaamista, mutta hiljenee aina silloin, kun näkee poniorin valjakkokärryjen edessä. Ja se, millä motivaatiolla ja kapasiteetilla Rocky tekee hommia valjakkoponina, on syy, miksi se on saanut pysyä orina ja on tarjolla jalostukseen vastedeskin. Rocky on valjakkoponina äärimmäisen taitava, ja se on kuuliainen sekä kevyt ajaa. Sillä on hyvä kantokyky sekä liikemekanismi, jonka vuoksi se on näyttävä koulua ajaessa, mutta sen hyvän kestävyyden sekä matkaavoittavan laukan myötä se soveltuu vähintään yhtä hyvin myös tarkkuus- ja maratonajoon. Ja se rohkeus, joka sisukkaalla shetlanninponilla on takanaan, on jotain ihan omaa luokkaansa - se pötkii mistä ja miten päin tahansa, jos ohjastaja niin haluaa.

Vieraissa paikoissa Rocky keskittyy käsihevosena huutelemaan muiden ponien perään, mutta hiljalleen työhön päästyä se alkaa keskittymään enemmän ohjastajaansa ja itse työntekoon. Verryttelyssä se usein kuitenkin pörhistelee ohikulkeville hevosille, mutta johdonmukaisella ohjastamisella se on vain ohikiitävä sekunti tai kaksi. Paljon matkanneena ponina Rocky lastautuu asiallisesti niin traileriin kuin rekkaankin, ja matkustaa hyvillä mielin heinäverkon kanssa pitkiäkin matkoja.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Burbacka Rokoko
KTK-II, VVJ-I
ii. Huovilan Pontiac
KTK-III
iii. Shorties Lord Puccini
KTK-II, VVJ-I, SHLA-I, YLA1
iie. Juliet of Yearwood
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
ie. Dreamfluff Crumbs
iei. Campcroft Mercury
Ch, KTK-III, VVJ-II, SHLA-I
iee. Drumford Sweet Dreams
e. Burbacka Featherfluff
ei. Maybecks Luzibär
KTK-II
eii. Luzifurious
Ch, KTK-I, VVJ-II
eie. Gelligaer Ceri
KTK-I, VVJ-I
ee. Kurkun Feather Berry
eei. Feather Duster Crusta
KTK-III
eee. Bluebery Blush
KTK-II


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
05.05.2019 o. Maybecks Rossignol Mangon Yubaba Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

 

Kilpailut

Valjakkoajossa 1431.34 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 669.08
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 762.26


Päiväkirja ja valmennukset

12.05.2019   Valjakkoajovalmennuksessa   omistaja Amelie

Mä en todella tiennyt, mihin olin myöhään äitienpäiväiltana pääni laittanut. Maybeckin nurmikentällä pauhasi jäätävä huuto, kun Bettinan ajama Rocky sekä Crimiksen ajama - säälittävän kokoinen sintti - Fizz otti mittaa toisistaan.

“Oikeasti naiset - ja vielä enemmän te pienet poninperkeleet. Nyt sitten joku tolkku tähän huutokonserttiin, ohjia käteen ja haahuilu sikseen. Jos te haluatte, että mä katson teidän perään, niin sitten te pidätte huolen että ne ponit keskittyy teihin eikä toisiinsa.” mä ilmoitin naisille oikeastaan melko tylyynkin sävyyn, sillä odotin naisten tajuavan itsekin pitkänlinjan hevosihmisinä, että epämääräinen haahuilu kentällä nuorten, machoilevien orien kanssa oli täysin turhaa.

Tyly kommentti sai kuitenkin punaisten poskien lisäksi jonkinlaisen reaktion; molemmat naisista alkoi ottamaan kontaktia poneihinsa, ja ne hiljenivät kertaheitolla lähes ääneetömäksi. “Kiitos.” mä totesin vähän ylimieliseen sävyyn. “Ottakaa muutama kierros ravia alle, niin lähdetään sitten työstämään niitä paremmin avuille ravissa ja muutamia ravi-laukka-ravi siirtymiä tehden. Haluan, että saatte ne pehmeälle ohjastuntumalle sekä niskalle ja tallin puoleisella pitkällä sivulla saatte ne siirtymään nopeasti, mutta kuitenkin pehmeinä laukkaan ja siitä edelleen raviin.” ohjeistin ohjastajia.

Alkuun sekä Rocky että Fizz kuikuili toistensa perään melko paljon, mutta hiljalleen ohjastajien tehdessä enemmän töitä ne alkoivat keskittymään siihen, mitä kärryjen kyydissä tapahtuu. “Jos ne mölyää yhtään, niin pyytäkää niitä vaikka muutama askel reippaasti eteen ja jatkakaa sitten siitä, mihin jäitte. Jos me ei puututa tohon orimaiseen machoiluun nyt, te olette muutaman vuoden päästä aivan kusessa niiden kanssa.” ohjeistin naisia, joiden ponit toisinaan vastaantullessaan pörhistelivät toisilleen.

Melko nopeatempoisen alkuverryttelyn jälkeen lähdimme kokoamaan poneja siirtymien kautta yhä paremmin takaosien päälle, joiden myötä pääsimme vaikuttamaan niiden kokonaisvaltaiseen liikkumiseen huomattavasti paremmin. “Jes, juuri näin. Te olette kyllä kaksi sellaista marakattia, jota saa aina vähän kovistella, että alkaa tapahtumaan.” virnistin naisille, jotka ohjasivat ponejaan kieli keskellä suuta. “Me voitaisiin sitten vielä vähän jumpata niitä avotaivutuksen kautta, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Nyt pidätte huolen, että ne pysyy oikeasti takaosansa päällä ja käytätte avotaivutuksessa aikaa jotta ne on laadukkaita ja vaikuttavat sinne minne halutaan - eli takapuoleen, vatsaan ja selkään.” jatkoin.

Koska sekä Rocky että Fizz ovat tehneet avotaivutusta paljon ohjasajaen, oli niillä jonkinlainen käsitys siitä, miten homma hoituu kärryjenkin edessä. Mikään läpihuutojuttu se ei ollut, mutta molemmat pojankoltiaisista näytti varsin tyytyväiseltä onnistuneiden pätkien ja ennenkaikkea kehujen jälkeen. “Näitä hetkiä kun saatte kotitreeneissäkin aikaiseksi, niin aika hyvä tulee. Ellei jopa erinomainen.” jatkoin virnuilua naisille, ja annoin heille luvan siirtyä reilu tunnin ahertamisen jälkeen loppukäynteihin. “Käykää vaikka maastossa kävelemässä loppukäynnit ja tulkaa sitten ponien hoitamisen jälkeen vielä iltapalalle, Crimiskin. Mä käyn laittamassa jotain hyvää tulille.”

10.06.2019   Maastoilemassa   omistaja Amelie

"Kun katson suhun en mieti mitään muuta kuin et sun huulia, voisin suudella. Viet multa jalat alta aina kun sä katsot maahan ja hymyilet mun hymylle, oooooou, voisin ottaa susta kiinni ja pyytää jäämään vielä hetkeksi." Bettina lauloi jossain karsinassa Youngheartedin tahtiin samalla, kun lappasi ehtaa paskaa kottikärryihin.

Ei siinä, siskollani oli upea lauluääni ja aina kun hän lauloi, lauloi hän sydämestään. Mutta se, miksi hän lauloi nyt, kaipasi pientä piikkiä. "Suu suppuun nyt! Eihän tosta sun työnteosta tule mitään, kun olet sen miehen pauloissa!" komensin tallikäytävältä puoliksi nauraen. Ei aikaakaan, kun siskoni vaalea pörröpää kurkkasi karsinoiden kaltereiden välistä, ja hän uhkasi heittää minua lantakikkareella, jos en jättäisi tätä rauhaan.

"Heitä vaan, niin uitan sut sen jälkeen lantalassa. Sen jälkeen sua ei pussaa kukaan, mietipä sitä!" naurahdin, ja osoitin siskoani sormella.
"Ei Maybeckia, jos ei kaksi sisarusta vajoaisi kolmetoistavuotiaan tasolle joka toinen päivä. Lopettakaa nyt se haaveilu ja lähtekää mun mukana ratsain uittamaan poneja! Mä ajattelin ottaa Nuutin, ottakaa te vaikka Manna ja Rocky niin nekin pääsee tänään liikkeelle eilisen hiitin jälkeen." Jessica pyyhälsi manaten ohitse.
"Ja varmaan Amelie ottaa Rockyn, kun sen perse on päässyt viime aikoina leviämään - kun ei ole miestä, miksi pitäisi itsestään huolen." Jessica nauroi, ja otti jalkojaan alleen.
Syystäkin.

"Huomaatko, miten huonosti me ollaan kasvatettu Jessica. Saapuessaan se oli ujo likantirakka, joka ei uskaltanut sanaakaan sanoa. Ja nyt se jo hyppii silmille." mä mutisin Bettinalle, joka lopetti päivän viimeistä karsinaa.
"Oikeassahan se heitollaan oli. Joten hyvin me se ollaan kasvatettu. On nuori tajunnut, ettei meidän seurassa pärjää, jossei vähän komenna. Joten ei muuta kuin hakemaan poneja, ja lähdetään sen seuraksi uittoreissulle.

Kun Jessica sai Nuutin ja Bettina Mannan kuntoon, suuntasimme orit edellä hiekkaharjujen kautta uittokuopalle. Vaikka metsätiellä pörräsi ympärillämme noin miljoona hyttystä, oli maastoreissu oikeastaan ihan paikallaan. Aamupäivän aurinko oli paahtavan kuuma, eikä tallin siivoaminen karsinoineen ainakaan hikeä laskenut.

"Mä en tiedä onko tämä sellainen verta nenästä-kampanjan käynnistäminen, mutta mitä sanotte, otetaanko tossa niityllä pieni skaba ennen, kuin pulahdetaan kuopan viileyteen? Vikaksi toisessa päässä ollut joutuu tarjoamaan juhannusjuotavat!" huikkasin seurulle samalla, kun kannustin Rockyn laukkaan - en nimittäin todellakaan halua tarjota niitä juotavia.

Rocky paineli niityllä sen, minkä jaloistaan pääsi, mutta huomasin pian sekä Nuutin että Mannan olevan rinnallamme. Koska olin reissussa ainut ilman satulaa oleva, nappasin Rockyn kaksivärisestä harjasta kiinni ja kannustin oria yhä lujempaa laukkaan samalla, kun Jessica ja Bettina kannustivat omia ratsujaan.

Viimein laukkasuoran päätyyn tultaessa istuin vähän pystympään hiljentääkseni orin vauhtia. "Soooooooojaaa poika. Prrrrrr..." mä rauhoittelin sitä, mutta huomasin pian orin päässeen vasta vauhdin hurmaan. "Hei Rocky! Ihan totta nyt, sooojaaaaaa... Raaaviiii.." mä anelin sitä samalla, kun pitelin sitä rystyset valkoisena.

Turhaan. Rockyn vauhti se kun vain kasvoi, ja huomasin Nuutin ja Mannan jääneen jo helposti jälkeen. Vasta, kun olimme saavuttamassa niityn viimeistä kulmaa, tajusin, mitä orin mielessä liikkuu. "Rocky sä olet shetlanninponi etkä mikään viiden tähden kenttähevonen!" mä parahdin samalla, kun heittäydyin sen selästä alas. Samalla sekunnilla kun keräsin itseäni ylös pellonreunalta, katsoin, miten tyytyväisen näköisenä Rocky kirmasi veto-ojan toisella puolen.

"Me ostetaan ne juotavat, mutta tuo sä kakkua!" Bettina nauraa räkätti Mannan selässä. "Ei vaiskaan, sattuiko suhun?" se jatkoi, ja yritti luoda epätoivoisesti kasvoilleen huolehtivan ilmeen.
"No. Ei sattunut." mä mutisin ja pyyhin housujeni takamusta. Rockyn kirmaaminenkin oli jo päättynyt - siellä se söi veto-ojan toisella puolen kauraa suoraan pellosta.