Maybeck Stud

Maybecks Ottonburgh

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 27.08.2018, 8v
Musta, 106cm

Rekisterinumero VH18-017-0392
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Champion
VSN Champion
KTK-I
VVJ-I
SHLA-I
YLA3


Otto on yleisesti ottaen poni, joka suhtautuu kaikkeen pienellä huumorilla vaikka tositilanteessa ori osaa vakavoitua ja toimia niin, miten sen odotetaan toimivan. Oton huumorintajuinen ja leikkisiä luonne näkyy kaikissa arkipäivän askareissa; tarhassa ollessaan se leikkii mielellään sille tuoduilla tavaroilla, karsinassa se keskittyy lähinnä ruoan ja veden kanssa leikkimiseen kun taas hoitotoimenpiteitä tehdessä käytävälle jääneet loimet voivat toisinaan saada uuden osoitteen orin toimesta. Ikuiseksi pojankoltiaiseksi ristitty poni kuitenkin tietää, milloin se voi leikkiä leikkejään - se nimittäin osaa lukea ihmisen kehonkieltä äärettömän hyvin, eikä esimerkiksi ärsyyntyneen tai suuren auktoriteetin omaavan ihmisen seurassa tee tyhmyyksiä.

Hoitotoimenpiteitä tehdessä arki rullaa parhaiten kun ori on sidottu kiinni, jolloin sen utelias luonne ei pääse nostamaan häntäänsä liikaa - näin tallin käytävällä säilyy rauhallinen harmonia eikä mistään kuulu ylimääräisiä ärräpäitä. Otto on leikkisästä luonteestaan huolimatta helppo hoidettava, ja se kuuluu mutkattomuutensa vuoksi muun muassa eläinlääkäreiden ja kengittäjien lempiasiakaskuntaan.

Ratsunkin hommiin opetettu valjakkoponi on hyvin samankaltainen kuin ratsuna; kouluajossa ori on erittäin kuuliainen ja se suorittaa tarkkaavaisesti eteen tulevia tehtäviä ohjastajan antamien apujen mukaisesti kun taas tarkkuus- ja maratonajossa ori etenee mielellään reippaasti eteen. Ajaessa tarkkuutta tai valjakon ollessa maratonesteiden parissa ohjastajan sekä groomin huoleksi jää tarkkuuden huolehtiminen, sillä rohkean ja jopa rämäpäisen luonteen omaava ori ei jää turhia miettimään mistä perässä kulkevat kärryt mahtuvat. Nyt mennään eikä meinata lienee Oton motto valjakkoajoon liittyen.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena Otto on nähnyt maailmaa, eikä se turhia jännitä traileria tai sen sisällä kulkemista - pääasia tuntuu olevankin, että orin seurana on pullea heinäverkko jota voi tuhota omaan tahtiin. Tilapäiskarsinassa ollessaan se seuraa uteliaana muuta maailmaa, mutta ruoka- ja yöaikaan Otto keskittyy olennaiseen. Käsihevosena se saattaa nyppiä ärsyttävästi suuhunsa riimunnarua, mutta heti valjakkokärryt taakseen saatuaan se keskittyy työntekoon vähintään yhtä hyvin kuin kotona.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Metsäkylän Oodi
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, YLA2
ii. Tråborg Olly
m, 107cm evm
iii. Kavalier SWE
iie. Ulemborg Fiesta
ie. Metsäkylän Kauhu
rn, 95cm evm
iei. Windros Gory
iee. TT Pipper
e. Skaigh Josefine
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I
ei. Wagner Clay
rt, 107cmevm
eii. Wohlauf
eie. Feenfreudes Semella
ee. Josette C
prt, 104cmevm
eei. Eberstein v. Jogel
eee. Joseayr v. Migrew


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
08.10.2018 o. Maybecks Northern Lights Maybecks Sympathy Maybeck Stud
12.12.2018 t. Maybecks Cherry Queen Mangon Cherry Blossom Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA Cup, 40cm 1/28
  31.10.2018 Wyat Shetlands VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty 6/124

Näyttelytulokset

  31.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW2
  02.12.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  21.12.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

  07.09.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) irtoSERT
  08.12.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  27.12.2018 NJ-näyttelyt (Koistilan Suomenhevoset) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1564.06 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 679.58
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 884.48


Päiväkirja ja valmennukset

05.10.2018   Kevyt humppapäivä   Artemis

Jo pelkästään Oton hakeminen tarhasta talliin oli mieletön kulttuurishokki omien hevosten ollessa vähintään 150-senttisiä, jolloin musta shetlanninponi tuntui varmasti kaksi kertaa pienemmältä kuin mitä se oikeasti oli. Onnekseni Otto ei ollut Polle-tyylinen kakara, vaan malttoi käyttäytyä kiltisti käytävällä hoitotoimenpiteiden aikana. Aikaa kun oli vaikka muille jakaa, selvitin huvikseni myös orin harjan, letitin tuuhean tukan siistille ranskanletille, jottei se tulisi täysin tiellemme.

Olin oriin kanssa yllättynyt - mutta positiivisesti. Otto käyttäytyi suurinpiirtein paremmin kuin osasin arvuutella, ja kentälle päästessämme olin erityisen hyvillä mielin pienen kaverin kanssa. Ajatuksenani oli ensin juoksuttaa mustiainen, jonka jälkeen voisimme käydä pienellä kävelyllä lähimaastoissa, jos Otto ja sää tämän soisi. Ori oli liinankin päässä oikein siivosti, vaikkakin sillä oli nähtävästi hieman hidas päivä. Ravia ori ei olisi millään halunnut nostaa tai edes pitää, mutta muutaman kierroksen jälkeen poni päätti vihdoin kuunnella ja ravasi kumpaankin kierrokseen reippaasti ja letkeästi.

Laukassa Otto toimi huomattavasti paremmin ja vain muutaman kierroksen jälkeen kumpaankin suuntaan pystyimme lopettamaan ja lähteä lyhyelle maastoseikkailullemme. Totesin jo alkumatkasta Oton olevan todellisen mukava lenkkikaveri, sillä koko kierroksen aikana Otto vain tepasteli vierelläni sillointällöin ympäristöjä vain tarkkaillen. Reippailulenkiltä saapuessamme annoin Oton napostella vielä syksyn viimeisillä vihreillä ja hoidin orin hoidon jälleen käytävällä. Ohjeikseni sain jättää oriin sisälle päiväksi ja vielä ennen lähtöäni heitin sen ruokakippoon muutaman herkun kiitokseksi.

28.10.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   valmentajana Cady

Tänään pääsin pitkästä aikaa valmentamaan, ja vieläpä valjakkoajon merkeissä! Valmennettavana oli kuulemani mukaan melkoisena rämäpäänä tunnettu musta shetlanninponiori Otto ja kärryillä ohjaamassa istui Amelie. Maybeckin tiluksille saavuttuani kaksikko olikin jo kentällä käveleskelemässä. Nainen tervehti iloisesti reippaan pikkuponin kärryiltä.

Valmennuksen aiheena oli tänään tarkkuusajo. Olinkin kuullut ennakkotietoina tarkkuusajon olevan hieman haastavaa ponille, se kun tykkäisi mielellään kaahata tuhatta ja sataa eikä se silloin oikein muista keskittyä. Asetellessani tötteröitä pujoteltaviksi kentän keskelle, sai Amelie verrytellä mustanpuhuvaa pikkuoria itsenäisesti esimerkiksi siirtymiä, temmonvaihteluita ja pysähdyksia tehden. Otto näytti olevan jo tässä vaiheessa kovin innokas eikä sitä juurikaan tarvinut käskeä eteenpäin tai pysähtymään, vaan se suoritti kuuliaisesti kaiken, mitä ohjastaja siltä pyysi.

"Allright, ja voitte aloittaa käynnissä", huusin kentän keskellä hytisten viileässä syysilmassa. Otto käveli tarmokkaasti pää käyntiaskeleiden tahdissa nyökyttäen. Tötteröiden välit olivat melko suuret, jotta niitä ei tarvitsisi siirtää askellajin muuttuessa, joten tämä tehtävä oli varsin helppo käynnissä.

Käynnissä valjakko suoriutui oikein mallikkaasti, joten melko pian he saivat siirtyä raviin. Otto lähti hyvin reippaaseen ja tikittävään raviin ja Amelie teetti sillä vielä suurehkon ympyrän ennen keskihalkaisijalle kääntymistä. Otto ravasi korvat hörössä tötteröitä kohti ja kun Amelie pyysi sitä kääntymään, se totteli kuuliaisesti heti eikä yrittänyt oikoa taikka vastustella lainkaan. Ravitehtäväkään ei tuottanut hankaluuksia tälle taitavalle valjakolle ja kun tehtävää oli tultu muutamaan otteeseen molempiin suuntiin, sai valjakko lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkaa laukassa.

Pyysin valjakkoa laukkaamaan ensin ihan koko uraa pitkin ja Amelieta teettämään orilla muutamia ympyröitä, jotta kontrolli pysyisi paremmin pujottelussa. Tässä vaiheessa työskentely näytti varsin rauhalliselta ja Otto pysyi maltillisena. Valjakko sai luvan siirtyä pujottelutehtävään, ja reippaasti kulkeva Otto suoritti tehtävän oikein hienosti! Lopputunti mentiinkin pujottelutehtävää laukassa, ja tehtävä sujui oikein mainiosti muutamasta ohjastajan tekemästä pikkuvirheestä huolimatta!

09.11.2018   Parivaljakko maratonesteillä   omistaja Amelie

Yöpakkaset ovat tehneet tehtävänsä sillä maratonalueiden nurmialueet ovat kovettuneet sen verran, että niille uskaltaa ilman suurempaa liukastumisvaaraa mennä syyssateiden jälkeen - toki hokituksella, mutta kuitenkin. Koska tämä päivä Maybeckissa oli melko rauhallinen tahdiltaan, päätin tehdä melko perusteellisen treenin Taavin ja Oton kanssa maratonesteillä heti aamutuimaan.

Mustat oripojat ovat olleet melko lyömätön parivaljakko, ja niiden kanssa on ollut mielekästä treenata. Vaikka molemmissa on pientä vekaran vikaa, on ne valjakkokärryjen edessä äärettömän miellyttämisenhaluisia ja ennen kaikkea rohkeita sisupusseja, jotka menevät yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Alkuverryttely koostui tänään pitkälti siirtymisistä ja taivutteluista erinäisillä kaarevilla urilla, jonka jälkeen lämmittelin orien suuria lihaksia muutamilla laukkavedoilla ennen varsinaisille maratonesteille siirtymistä.

Treenasimme tänään koivukujaa joka vaatii ennen kaikkea taipuisuutta sekä vettä että umpinaista latoa jotka vaativat oreilta kuuliaisuutta ja rohkeutta edetä erikoisestakin elementistä huolimatta. Jo koivukujalla huomasin orien olevan iskussa; ne kääntyivät pennin päällä, pyrki eteen hyvällä tempolla eikä turhia rikkoneet laukasta raville. Eikä sovi unohtaa Bettinan virkaa groomina - hän tasapainotti ja siten helpotti koko porukan matkaa erittäin hyvällä groomauksella ihan alusta astI!

Vedellä sekä ladolla ensimmäisiin suorituksiin tuli muutama pieni rike raville, mutta toistojen myötä pääsimme etenemään myös näissä tehtävissä hyvällä tempolla puhtaasti ilman rikkoja. Joku voisi väittää, että vika alun rikkeisiin löytyi kärryjen päältä ohjastajasta, mutta sellaistahan ei myönnä kukaan. Ei vaiskaan, uskon ja tiedän, että mikäli olisin tukenut Taavia ja Ottoa alunalkaen paremmin, olisi myös näille tehtäville tullut erittäin hyviä suorituksia ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Loppuun suoritimme vielä noin kuuden tehtävän radan, jolla halusin kiinnittää huomiota erityisesti tuen antamiseen reippaammassakin vauhdissa. Ja kyllähän se niin vain on, että Taavi ja Otto on mielettömän upeita - vaikkei oreja ole ajettu hirveästi parivaljakkona, on niillä niin suuri sydän ja motivaatio työtä kohden että niiden kärryjen kyydissä ei voi kuin hymyillä. "Hitto tää on upeeta!" mä hihkaisin takana groomaavalle Bettinalle, kun siirsin poniorit käyntiin antaakseni niiden kävellä pitkät loppukäynnit hyvän treenikerran päätteeksi.