Maybeck Stud

Maybecks Northern Lights

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 08.10.2018, 8v
Musta, 102cm

Rekisterinumero VH18-017-0463
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I
SHLA-II


Nortti on perusluonteeltaan hyvin paljon isäänsä muistuttava - ori on nimittäin isänsä Oton tavoin erittäin rehti, mutta silti leikkisä ja hyvällä huumorintajulla varustettu tyyppi, jonka kanssa on mukavaa työskennellä niin maasta kuin kärryiltä käsin. Käsiteltäessä Nortti on ollut nuoresta alkaen erittäin rauhallinen ja jopa aavistuksen ruunamainen eikä se hötky turhia esimerkiksi muiden hevosten perään. Tästä syystä Norttia uskaltaa käsitellä kokemattomampikin hevosihminen, joskin järkeä tarvitsee käyttää sen verran ettei vie astuvaa oria ihan napit vastatusten muiden hevosten kanssa. Vaikka ori on rauhallisuuden perikuva, on sen luonteessa pientä pilkettä - oli se sitten hoitajan taskujen hamuamista porkkanapalan toivossa tai tilaisuuden tullen esimerkiksi käytävälle unohtuneiden vesisankojen levittämistä ympäri tallikäytävää.

Nortti on sen yltiörehellisen luonteen, mukavien liikkeiden ja hyvän ajettavuutensa vuoksi varmasti yksi suosituimpia poneja tallityöntekijöiden keskuudessa. Eikä ihme, sillä orin kärryillä saa olla lähes poikkeuksetta hymyissä suin, sillä se tekee mitä ohjastaja toivoo eikä yritä luistaa hommista heti tilaisuuden tullen. Nortti on ehdottomasti parhaimmillaan kouluajossa, jossa sen näyttävä ja tahdikas liikkuminen sekä tasapaino on omiaan kun taas tarkkuus- ja kestävyysajossa suureksi huolenaiheeksi tuntuu toisinaan jäävän riittävä vauhdinhurma. Vaikka Nortti on varsinkin tarkkuus- ja kestävyysajossa aavistuksen liian rento ja hidas, ei orin kanssa ole jääty näiltäkään osakokeilta palkinnoitta sillä sen minkä Nortti häviää ajassa, se voittaa tarkkuudessa sekä hyvässä ajettavuudessa. Norttia on ajettu sekä yksilönä että parivaljakkona, ja se toimii molemmissa moitteetta.

Paljon matkanneena orina Nortti on helppo lastata ja kuljettaa sekä trailerissa että rekassa - ja vaikkapa vielä tamman vieressä! Kilpailupaikalle päästessä se katsoo mielellään kilpailupaikan vilinää, muttei kuitenkaan yhdy siihen vaan seisoo kauniisti hoitajansa vieressä. Ori on melko samanlainen ajaa ja ratsastaa kilpailuissa kuin kotonakin; se on vastaanottavainen ja herkkä, mutta kilpailupaikoilla liikaa prässätessä se saattaa kerätä turhia kierroksia. Näissä tilanteissa orin huomio kannattaa kiinnittää johonkin rentouttavaan harjoitukseen, jotta ori ei tee turhia rikkeitä itse radalla.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Maybecks Ottonburgh
KTK-I, VVJ-I
ii. Metsäkylän Oodi
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I
iii. Tråborg Olly evm
iie. Metsäkylän Kauhu evm
ie. Skaigh Josefine
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I
iei. Wagner Clay evm
iee. Josette C evm
e. Maybecks Sympathy
VVJ-I
ei. Thunder Nut
VVJ-I
eii. Pyrlands Thunderbird evm
eie. Sweet Nut evm
ee. Sylvie vd. Thoreau
VVJ-I
eei. Nearco SWE evm
eee. Sylvett vd. Thoreau evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
13.11.2018 t. Maybecks Rowylin Maybecks Rowena Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  11.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  31.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  08.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  10.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  07.01.2019 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

  30.10.2018 NJ-näyttelyt (Adina) MVAsert
  27.12.2018 NJ-näyttelyt (Koistilan Suomenhevoset) irtoSERT
  29.04.2019 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1656.91 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 787.02
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 869.89


Päiväkirja ja valmennukset

08.10.2018   Revontulien alla   omistaja Amelie

On asioita, joita vain tapahtuu. Näitä on muun muassa myöhäiset varsomiset, luonnonihmeet ja asiat, jotka tuodaan käytännössä kultatarjottimella suoraan kasvojen eteen. Tai ainakin uskon niin tapahtuvan.

Kun Sympathy astutettiin Ottonburghilla, aavistelin jo astutushetkellä mustaa oria. Musta nyt oli aika selkeä veikkaus kahdesta mustasta vanhemmasta, mutta sukupuoli oli ihan fifty-fifty kauppaa. "Tästä varsasta tulee takuulla enemmän Ottoa, kuin Sympathya muistuttava. Sellainen raamikas, vahvalinjainen ori, jolla on sopivasti järkeä ja leikkimielisyyttä. Uskokaa pois vain." tuumin tallitoimistossa ääneen lounaalla saaden epäluuloisia katseita. "Tamma siitä tulee!" Bettina ja Jessica räkätti toivomusteni päälle .

Kun Sympathyn varsominen tuli ajankohtaiseksi, olin yllättävän stressaantunut. Halusin enemmän kuin koskaan olla varsomisessa ja varsan ensihetkissä mukana - ehkä joku järjenääni sanoi, että tästä varsasta tulisi minulle se uusi the ykkönen. Maanantain ja sunnuntaivälisenä yönä kipitin talliin vain pyjama ja parkatakki päälläni katsomaan, oliko tamman olotilaan tullut muutoksia. Kipittäessäni tähtitaivaan alla talliin en voinut olla pysähtymättä - Maybeckin yllä tanssi sinisenvihreät revontulet jotka valaisivat pimeän syysyön lumoavalla tavalla. Pikaisen kännykkäräpsyn jälkeen kiedoin takkia tiukemmin ylle, ja jatkoin kipittämistä tallin pääovien kautta Sympathyn karsinaan.

Yllätys talliin päästyäni oli melkoinen, sillä tamma oli pyöräyttänyt varsan jo maailmaan ja mustapukeinen maitovarsa suuntasi juuri emänsä maitobaarille nauttimaan ternimaidon antimista. "Katsopa tätä. Aika selvä Maybecks Northern Lights." mä näpytin puhelimeni ruudulle ja lähetin viestin kuvineen Bettinalle. Kuvissa näkyi tallin yllä leijailevat revontulet sekä ylpeän emän rinnalla vankkarakenteinen, musta orivarsa.

11.10.2018   Varsan lumoissa   Oresama

Koputin Maybeck Studin toimiston oveen niin kuin olisin käymässä tallilla ihan ensimmäistä kertaa. Oven avasi Amelie kasvoillaan juuri sellainen kysyvä ilme, jolla vierasta koputtelijaa olisi katsottu.

“Yks Nortti”, tokaisin kuin ärrän myyjälle ennen kuin naisen ilme ehti muuttua.
“Ja tuliko muuta?”
"Ei muuta kiitos."

Kun olin tällä tavalla ilmoittanut saapuneeni paikalle rapsuttelemaan poneja, lähdin Maybeckin tuorehkon varsan haalle tapaamaan tätä uusinta tulokasta. Olin odottanut tämän varsan syntymää varmaan enemmän kuin tallin henkilökunta. En ollut ennen nähnyt shetlanninponivarsaa, ja olin jo ennen sen syntymää kärttänyt luvan tavata sen kunhan se olisi tarpeeksi vanha!

Nortti olikin haassaan loppusyksyn tihkusateessa. Se oli yhtä musta kuin emänsä, ja miten hontelo. Koetin kutsua sitä, mutta sillä ei ollut ilmeisesti aavistustakaan, että sen nimi oli Nortti. Sain kuitenkin ponivauvan lähemmäs kutsumalla sen emää, joka selvästi toivoi saavansa minulta herkkuja.

Nortti-vauva ei juurikaan arkaillut minua. Se teki tuttavuutta uteliaasti, ja olin jo aivan myyty. Vaikka en voinut vertailla vauvaa muihin ponivarsoihin, se näytti minulta melkoisen vantteralta niin pieneksi. Siitä tulisi varmasti iso. Noh, ainakin shetlanninponiksi.

Varsa oli siinä ihastuttavassa iässä, että se keksi leikin kaikesta. Sitä huvitti, kun sen omista kavioista pirahteli välillä jotain maa-ainesta sen ravatessa. Kun se yritti tavoittaa kavioillaan tätä lentävää osaa, seuraava kokkare jo sinkoutui ilmaan ja vei sen huomion. Sen leikkejä olisi jaksanut seurata vaikka kuinka kauan.

28.10.2018   Vuoden ensimmäinen rekiretki   omistaja Amelie

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään, ja Maybeckin päälle on laskeutunut upea talvi - lunta on riittänyt niin paljon, ettei ponitkaan jaksa enää aamulla tarhaan päästessään poukkaroida ja tallin pihapuut ovat notkahtaneet nuottalumen painosta.

"Bettina! Mä ajattelin, että voitaisiin repiä reet tänään esille ja käydä joku pikkulenkki Pihlajan ja Tiitin kanssa. Ihan vain sen verran että saadaan reet tulille ja ponit hiljakseen totuteltua reen painoon ja ääneen." mä hihkaisin siskolleni, joka viiletti tallikäytävän toisella puolella.
"Joo! Ja mä lähden mukaan Nortin kanssa!" kuului jostain Jessican huutoääni.
"Kuulostaa pahasti siltä, että multa ei kysytä mitään! Ei vaiskaan, mennään vain, lähdetäänkö heti?" Bettina huhuili jostain ja ilmestyi käytävälle innostunut ilme kasvoillaan.

Kun Pihlaja, Tiiti ja Nortti oltiin saatu pyydystettyä tarhasta kiinni ja harjattua, metsästimme yhdessä tuumin valehtematta varmaan puoli tuntia rekiajeluun sopivia valjaita jotka olivat laitettu visusti piiloon viime talven jälkeen. Onneksemme valjaat kuitenkin löytyi, ja ne olivat varsin käyttökelpoisetkin pienestä pölykerroksesta huolimatta.

Matkaan lähdettiin Jessica ja Nortti edellä, minä Pihlajan kanssa keskellä ja Bettina Tiitin kanssa peräpäätä pitäen. Ja pian huomasinkin että autottoman metsätien täytti iloinen puheensorina sekä ponien tyytyväinen pärskintä.
"Otetaanko pätkä ravia?" kuului joukon letkasta, ja ennen kuin Bettina tai minä ehdimme edes vastata, huomasimme ponien taittavan matkaa reippaassa - mutta sitäkin rennommassa - ravissa. En voinut tehdä muuta kuin hymyillä - pakkasasteita oli vain sen verran, että kylmyys ei tullut luihin ja ytimiin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ja se kopina, joka ponien kaviot sai aikaiseksi osuessaan maahan oli ihanan rauhoittavan kuuloista.

Tunsin itseni äärettömän onnelliseksi. Enkä usko, että ponit ja muut ohjastajatkaan laittoivat rekiretkestä mielen mustaksi.