Maybeck Stud

Maybecks La Dame Blanche

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 12.01.2018, 8v
Rautias sabino, 99cm

Rekisterinumero VH18-017-0121
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VSN Champion
KTK-II
VVJ-II


Van Damme (tai ihan vaan Pate...) on moniulotteinen poni, jonka sielunmaailmaan ei ole helppo päästä. Kaikin puolin fiksun, kiltin ja rauhallisen oloinen Pate kätkee syvälle pahan ponin piirteitä, jotka etenkin kotiväki saa tuntea nahoissaan. Sillä on muutamia tapoja ja piirteitä, joita tavan tallaaja joka Patea käy silittämään tai näkee sen kärryjen edessä töissä, ei uskoisi. Onhan se lähtökohtaisesti varsin mukava ori ja periyttänyt fiksua käytöstään jälkeläisille.

No, kuinka niin Pate sitten on pokerinaama? Karsinassa hoitaessa se on kiltti ja antaa suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet, myös eläinlääkäri ja kengittäjä ovat ihan ok tyyppejä, vaikka alkuun pitää ihan muodon vuoksi hieman kohista. Kaikki sujuu hyvin niin kauan, kun orilla on tekemistä: pieni kasa heinää tai ylimääräisiä rapsuttelijoita. Muussa tapauksessa meidän oma Van Damme kyllästyy sillä punaisella minuutilla ja painelee ulos karsinasta kun hoitaja sitä vähiten osaa odottaa. Ei ole kahden käden sormin laskettavissa ne kerrat kun Pate on laukannut käytävälle voitonriemuisesti. Jos ulko-ovi on ollut auki, tietenkin poninkurimus on suunnannut suoraan ulos ja painellut omille teilleen. Hyvin usein matka on tyssännyt kavereiden luokse tarhalle tai heinäkasalle, mutta on sitä kauempaakin saatu hakea. Suosittelemme siis hyvin lämpimästi pitämään karsinan ovea ihan rehellisesti kiinni harjauksen ja varustuksen ajan.

Pölhöilyä on nähtävissä myös Paten tarhakäyttäytymisessä. Se on pintapuolisesti kaikkien kaveri ja sen kanssa on pystytty tarhaamaan useampia ruunia ja oreja - jos ne vain alistuvat Van Dammen tahtoon. Paten on saatava olla ehdoton johtaja ja näinkin pienen ponin ego kasvaa kymmenenkertaa itsensä kokoiseksi kun tarve vaatii. Paten kiljunta raikaa pitkin tallipihaa ja kaviot heiluvat kun isommallakin hevosorilla kun uusi tarhakaveri koittaa käydä niskan päälle. Tästä syystä kaikki ei yksinkertaisesti sovi Paten kaveriksi, mutta harvassa kovat haastajat ovatkaan.

Pate on toiminut myös ratsuna alusta asti. Pääpainote sillä on valjakkoajossa, mutta ori on myös mukava ratsastaa. Kärryjen edessä Pate on tarkka, täsmällinen ja vaatii ohjastajalta samaa. Jos ohjastaja on liian hidas, Pate tekee oman tarjouksensa tai jos ohjastaja on auttamatta ihan kujalla mitä on tekemässä, Pate varmasti laittaa liinat kiinni. Se on siinä mielessä loistava opettaja aloittelevalle ohjastajalle joka haluaa kokemusta kilpavaljakosta, että se ei anna mitään ilmaiseksi. Kaikki täytyy tehdä oikein ja oikeaan aikaan. Ratsuna Pate on huomattavasti armeliaampi, eipä sillä mitään loistavia koululiikkeitä kyllä tehdäkkään ja esteet mennään yleensä juosten kovaa ja korkealta - puhumattakaan maastosta. Mutta kun kärryt on perässä tai edes ajovarusteet, tulee toinen ääni kelloon. Täytyy osata ja tietää myös millainen Pate ohjastettavana on.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Carmién's Glutton
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Valkoapilan Pörröinen Pölyhiukkanen
Ch, YLA2
iii. Chillarin Pölyballero
iie. Marian Smile Girl
ie. CTW Lilian
rt sabino, 104cm
iei. Okefenoke VRN
iee. Kt's Nicola
e. Päivärinteen Juliet
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, SHLA-I
ei. CW Trenchtown Rock
VIR MVA Ch, KTK-III, SHLA-II
eii. CW Stockholm Elite KTK-I
eie. CW Motown Marigold
ee. Money Honey Dei
VIR MVA Ch, KTK-II
eei. Kasey v.d. Jam Ch, KTK-III, YLA2
eee. Stellar Style Dei

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
01.10.2018 o. Maybecks Mulberry Maybecks Strawberry Humutin, Playground Ponies

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  00.00.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  26.06.2018 VSN-näyttelyt (Duán Stable) RCH
  03.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW1
  16.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW2

Kilpailut

Valjakkoajossa 1579.57 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 4.33
Kuuliaisuus ja luonne 646.81
Tahti ja irtonaisuus 4.80
Tarkkuus ja ketteryys 932.76


Päiväkirja ja valmennukset

23.03.2018   Rekiretki Mäntyharjulle   omistaja Amelie

Maaliskuinen kevätaurinko lämmitti takkini selkämystä urakalla samalla, kun lappasin ponien tarhoista paskaa aihioon. "Mitäpä Mansikka luulet, pitäisikö meidän lähteä vielä tänään reen eteen vaikka mun piti olla tänään puolivapaalla ja olla liikuttamatta teittejä?" mutisin ääneen ja rapsutin mustaa tammaa otsatukan alta. Mansikka sekä sen tarhakaveri Muffi oli seurannut paskanlappaamistani suurella mielenkiinnolla, eikä hommistani meinannut tulla mitään. Milloin toinen poneista yritti kaataa aihiota lumelle nurinperin samalla kun toinen tökki taskujani makupalan toivossa.

Kun sain tarhan siivottua, kipitin hakemaan Mansikan ja Muffin tarhasta harjatakseni ne. "Eikö sun Amelie pitänyt olla tänään vapaalla? Mutta jos sulla kerta on jo ponit valmiina, niin lähdetkö sä maastoon? Ajattelin laittaa Paten reen eteen vielä, kun lunta riittää." Bettina kysyi, johon vastasin virneellä. "Piti, piti, mutta ulkona on niin mahtava sää, että enhän mä nyt voinut kotona kykkiä. Itseasiassa mä ajattelin, että laittaisin nämä parivaljaisiin ja lähtisin lenkille eli joo, mennään vaan samaa matkaa!"

"Mee sä vaan Paten kanssa edeltä, tuun tammojen kanssa rauhaksiin perässä." huikkasin Bettinalle reen kyydistä ja laskostin villaviltin jalkojeni suojaksi. Pate oli tapansa mukaan menossa ja samalla kun tammat käyskentelivät reen edessä kaikessa rauhassa, Pate teki meihin hyvää vauhtia etäisyyttä. Vaikka Muffi ei ole ollut vielä montaa kertaa parivaljakkona, oli se Mansikan parina kaikessa rauhassa ja veti reestä oman osuutensa kuin vanha tekijä. "Eiköhän nämä ole jo sen verran lämmennyt, että laitetaan raville. Ravataanko koko parikolme kilsaa Mäntyharjulle ja otetaan vasta sen ison ylämäen jälkeen käyntiin?" hihkaisin Bettinalle, joka vastaamatta kannusti poninsa raviin.

Samalla kun hanki narskui ponien jalkojen alla ja tiu'ut kilkattivat iloisesti nautin hetkestä täysin rinnoin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevään muuttolinnut visersivät ilosointujaan metsän siimeksissä. Ja mikä parasta ponit ravasivat vähintään yhtä onnellisesti pitkän matkaa omaa vauhtiaan, korvat visusti eteenpäin suunnattuina. Ja mikä uskomattominta, oikea papupata-juoruakka siskoni istui oman poninsa reellä hiljaa.

Mäntyharjun ylle kavuttuamme siirsimme ponit käyntiin ja annoimme näiden vetää henkeä pitkin ohjin. Kotiin päin tulimme jo vähän reippaamassa tempossa; kannustimme ponit ravaamaan oikein suurta ravia kohti kotia niin, että kavioista irtoavat tilsat olivat päätyä milloin ohjastajien suuhun ja milloin silmille.

26.10.2018   Kekrin yömaasto Metsälammin tilalla   omistaja Bettina

"Voi jukovita sun kanssas, mistä sä keksit lähteä ton orin kanssa sysipimeään maastoon keskellä yötä?" siskoni ääni raikui tallikäytävällä kun pakkasin Paten tavaroita ikean siniseen säkkiin. "Mä tiedän et se kuulostaa hurjalta, mut ensinnäkään me ei ratsasteta yöllä ja toisekseen, Pate on paras vaihtoehto niinkin jännittävään maastoretkeen", koitin puolustautua Amelielle parhaani mukaan. Tiesin kyllä, että ajatus oli vähän siinä ja tässä, että se jännitti itseänikin. Mutta Pate oli varmasti tallimme rohkein poni, vaikkakaan ei taitavin ratsu. Mutta sitä siltä ei vaadittukaan, vaan nimenomaan rohkeutta ja varmajalkaisuutta.

Starttasimme sovitusti kello kahdeksan Metsälammin tilalta. Pate oli suhteellisen häntäpäässä ruunan takana, missä se malttoi kyllä hyvin ollakin. Patella on tapana vetää aika vauhdilla, joten etenkin alkumatkasta sitä sai jarrutella ja kehottaa jatkuvasti katsomaan jalkoihinsa. Olin virittänyt otsalampun taajuudelle ja se valaisia mukavasti pienen ponin tietä eteenpäin. Olin pukenut ponille myös heijastinliivin ja itsellänikin oli sellainen. Jos matkalla vaikka sattuisi autoja tai muuta vastaavaa, vaikka maantielle emme olleetkaan matkalla.

Puolivälissä matkaa Paten on vaihdettava paikkaa toisen orin kanssa joka kulki hieman edempänä. Pate alkoi pahasti turhautua hännillä liikkumiseen ja se turhautuneisuus tarttui myös minuun kun ponia sai jatkuvasti jarrutella. Saatoin nähdä sen irvistelevän muille poneille talsiessaan sammalten läpi jonon ohi. Loppumatka oli mukavampi meille kummalekin kun saatoin rentoutua enemmän, eikä tarvinnut jatkuvasti pidättää Patea edellä kulkevan takajaloista kauemmaksi.

Puitteet olivat oivalliset pienelle säikyttelylle ja jännitykselle, mutta olin yllättynyt, että koko maastoretki oli hyvin rento ja hauska. Puheensorina ja nauru raikasi läpi metsän koko matkan ajan ja taisin kuulla muutamat versioinnit Tuuren uusimmasta "hittibiisistä". Rento tunnelma auttoi myös hevosia rentoutumaan, sillä osaa selvästi hermostutti pimeys. Onneksi meillä oli joukko rohkeita hevosia, kuten Pate, jotka jonoa vetämällä saivat myös aremmat hevoset tuntemaan olonsa mukavaksi.

Maaston vetäjän Elvan kommentti:
Pikkuori Pate oli mahdottoman innoissaan maastoretkestä. Se kipitti menemään ratsastajan voivotellessa poninsa käytöstä. Onneksi Patellekin löytyi jonosta oma, sille sopiva paikka, jossa se malttoi rauhoittua, ja samalla antoi ratsastajalleen viimein mahdollisuuden rentoutua.