Maybeck Stud

Maybecks Iggurt

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 22.08.2018, 8v
Rautias, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0391
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

kantakirjakelpoinen


Igge on poni, jonka voisi kuvailla olevan itse järjen perikuva, sillä se on nuoresta varsasta asti ollut hyvällä maalaisjärjellä varusteltu hevonen, joka tuntuu suhtautuvan kaikkeen melko kevein rantein. Järjestä ja rauhallisesta yleisolemuksesta huolimatta Iggellä on pientä pilkettä silmäkulmassa ja se haluaa uteliaana hevosena usein tutkia kaiken uuden mutta sen ei tarvitse kuitenkaan tehdä tutkimusmatkastaan megaluokan juttua orimaisella egoilulla.

Iggellä on jalostusoriksi miltei mahdottoman hyvät käytöstavat, sillä sitä voi tarhata yhdessä leikkimielisten ruunien kanssa ja orin voi huoletta sijoittaa tallissa tamman karsinanaapuriksi ilman, että tallissa olijoiden korvat halkeavat mylvinnästä ja silmät täyttyvät lentävästä turpeesta. Ponioria voi hoitaa niin karsinassa kuin käytävälläkin, eikä se osoita minkäänlaista hoppua edes silloin, kun sitä puunataan pitkälti toista tuntia. Eläinlääkärinkäynnit ja kengitykset sujuvat hyvin rutiininomaisesti, joskin sähkölaitteilla raspatessa ori yleensä humautetaan kevyellä rauhoiteannoksella osittain jopa vain varmuuden vuoksi.

Iggen ollessa nuori kasvava, se opetettiin sekä ajolle että ratsastukseen monipuolisten liikutusmahdollisuuksien vuoksi. Nopeaoppisesta ja kestävästä orista löydettiin kuitenkin melko nopeasti valjakkoajoon sopivaa laadukkuutta, joten hevosta lähdettiin ajaa yhä enemmän valjakkoajopainoitteisesti ja tänään leipälaji löytyykin kärryjen edestä. Koulu- ja tarkkuusajossa Iggeä toisinaan kiukuttaa kouluratsastuksen tavoin sellainen tarkka hienosäätö ja se tulisi mielellään vahvaksi edestä, mutta osaava ohjastaja pystyy pitämään orin motivaation yllä keveyden lisäksi. Maratonilla ja tarkkuudessa Igge rakastaa eniten laukkasuoria, jossa saa edetä niin että ohjastajaa ja groomiakin alkaa hieman jännittämään vauhti, mutta ori tulee aina estetehtäviä lähestyessä helposti kuulolle ja himmaa mielellään vauhtia kun se tietää, että hetken täsmällisen suorittamisen jälkeen aukenee jälleen uusi laukkapätkä rallittelua varten.

Valmennus- ja kilpailumatkoilla Igge on hyvin samanlainen järkihevonen, mitä kotioloissa. Sille ei edes vieraiden hevosten keskellä synny tarvetta pullisteluun, joten sen kanssa reissaaminen on melko stressivapaata ja siten mielekästä. Pitkillä kilpailumatkoilla poniori rauhoittuu hyvin tilapäiskarsinaansa eikä aiheuta päänvaivaa esimerkiksi ruokintojen suhteen, sillä se syö kyllä kaiken, mitä sille tarjotaan.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Monceaux Igor
rt, 99cm
ii. Monxton
rt, 101cm evm
iii. St Ormond
iie. Monique v. Lyxon
ie. Morwyns Ilamina
rt, 94cm evm
iei. Whisker El Kadar
iee. Morwyns Ann Royal
e. Elnora of Ronay
m, 103cm
ei. Regazzoni of Ronay
m, 105cm evm
eii. Rheinfeld of Ronay
eie. Pandora v. Yankees
ee. Elegante v. Gruston
m, 104cm evm
eei. Chalkstone
eee. Elegancka


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
00.00.2018 t. Maybecks X Tamma tammanen Omistaja

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA ERJ-Cup, 40cm 3/28

Näyttelytulokset

  11.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 927.02 op. (vaikeustasolla 2/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 361.02
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 566.00


20.10.2018   Koirapuistosta ponimaailmaan   Oresama

Olen koiraihminen. Koirapuistossa olenkin tutustunut ensin Unna-nimiseen koiraan ja hiljalleen myös sen omistajaan, Amelieen. Häneen tutustumisesta ei kuitenkaan ole ikinä seurannut mitään hyvää, ja tämänpäiväinen oli malliesimerkki siitä.

Amelie oli jo pitkään puhunut, että pitäisin varmasti hänen Igge-ponistaan, joka oli kuulemma tosi kiltti ja ihana. Vastentahtoisesti saavuin tänään tapaamaan tätä Iggeä, ja sehän oli ihan kamala peto! Amelie piti sitä narussa ettei se hyökkäisi kimppuuni ja silti se yritti venyttää kaulaansa minua kohti selkeästi purrakseen minua. Se suuntasi korvansa uhkaavasti minua kohti, ja Amelie kehtasi nauraa kun peräännyin tuon hirviön luota.

“Se yrittää vaan morjenstaa sua! Anna sen haistaa sun kättä”, emäntä puolusteli poniaan.

“Just joo”, tuhahdin ja ojensin ponille kättäni niin kuin koiralle. Pidin silmiä varmuuden vuoksi kiinni: sillä tavalla en ehtisi kauhistua etukäteen kun se purisi.

Ponin turpa tuntui hassulta. Se ei ollut kostea ja kylmä niin kuin koiran kirsu, vaan pehmoinen ja sileä. Ihan niin kuin sormeni olisivat osuneet hyvin pehmeään tyynyyn, joka oli verhottu sametilla. Tämä Igge ei myöskään tutustunut minuun samalla tavalla nuuskuttelemalla kuin koirat. Se pikemminkin vain hengitteli rauhallisesti käteeni.

Kun uskaltauduin vähän silittelemään ponia, tajusin kuinka pieni se oli. Kauempaa se oli näyttänyt isommalta ja uhkaavammalta. Epäilin, että sen täytyi olla vielä pieni vauva, mutta kun kysyin, Amelie nauroi. Igge oli jo ihan täysikasvuinen!

Amelie kertoi ylpeänä Iggen sukutaustoista, kun talutimme sen takaisin aitaukseensa. En ymmärtänyt mitään tästä puheesta, jossa vilisi sellaisia sanoja kuin rautias, noviisitasoinen ja mustanpäistärikkö. Äänensävystä kuitenkin päättelin, että nainen oli ylpeä poninsa suvusta: sen täytyi siis olla hyvä. Ponia irti päästäessään Amelie totesi vielä, että seuraavalla kerralla voisimmekin sitten ajaa sillä.

“Ehkä mä pitäydyn vaan näissä koirissa”, sanoin hädissäni. Ties mitä tuokin poni keksisi, jos saisi vapaasti raahata minua kaiken maailman kärryillä haluamilleen murhapaikoille! Amelie nauroi taas makeasti.