Maybeck Stud

Maybecks Iggurt

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 22.08.2018, 8v
Rautias, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0391
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

kantakirjakelpoinen


Igge on poni, jonka voisi kuvailla olevan itse järjen perikuva, sillä se on nuoresta varsasta asti ollut hyvällä maalaisjärjellä varusteltu hevonen, joka tuntuu suhtautuvan kaikkeen melko kevein rantein. Järjestä ja rauhallisesta yleisolemuksesta huolimatta Iggellä on pientä pilkettä silmäkulmassa ja se haluaa uteliaana hevosena usein tutkia kaiken uuden mutta sen ei tarvitse kuitenkaan tehdä tutkimusmatkastaan megaluokan juttua orimaisella egoilulla.

Iggellä on jalostusoriksi miltei mahdottoman hyvät käytöstavat, sillä sitä voi tarhata yhdessä leikkimielisten ruunien kanssa ja orin voi huoletta sijoittaa tallissa tamman karsinanaapuriksi ilman, että tallissa olijoiden korvat halkeavat mylvinnästä ja silmät täyttyvät lentävästä turpeesta. Ponioria voi hoitaa niin karsinassa kuin käytävälläkin, eikä se osoita minkäänlaista hoppua edes silloin, kun sitä puunataan pitkälti toista tuntia. Eläinlääkärinkäynnit ja kengitykset sujuvat hyvin rutiininomaisesti, joskin sähkölaitteilla raspatessa ori yleensä humautetaan kevyellä rauhoiteannoksella osittain jopa vain varmuuden vuoksi.

Iggen ollessa nuori kasvava, se opetettiin sekä ajolle että ratsastukseen monipuolisten liikutusmahdollisuuksien vuoksi. Nopeaoppisesta ja kestävästä orista löydettiin kuitenkin melko nopeasti valjakkoajoon sopivaa laadukkuutta, joten hevosta lähdettiin ajaa yhä enemmän valjakkoajopainoitteisesti ja tänään leipälaji löytyykin kärryjen edestä. Koulu- ja tarkkuusajossa Iggeä toisinaan kiukuttaa kouluratsastuksen tavoin sellainen tarkka hienosäätö ja se tulisi mielellään vahvaksi edestä, mutta osaava ohjastaja pystyy pitämään orin motivaation yllä keveyden lisäksi. Maratonilla ja tarkkuudessa Igge rakastaa eniten laukkasuoria, jossa saa edetä niin että ohjastajaa ja groomiakin alkaa hieman jännittämään vauhti, mutta ori tulee aina estetehtäviä lähestyessä helposti kuulolle ja himmaa mielellään vauhtia kun se tietää, että hetken täsmällisen suorittamisen jälkeen aukenee jälleen uusi laukkapätkä rallittelua varten.

Valmennus- ja kilpailumatkoilla Igge on hyvin samanlainen järkihevonen, mitä kotioloissa. Sille ei edes vieraiden hevosten keskellä synny tarvetta pullisteluun, joten sen kanssa reissaaminen on melko stressivapaata ja siten mielekästä. Pitkillä kilpailumatkoilla poniori rauhoittuu hyvin tilapäiskarsinaansa eikä aiheuta päänvaivaa esimerkiksi ruokintojen suhteen, sillä se syö kyllä kaiken, mitä sille tarjotaan.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Monceaux Igor
rt, 99cm
ii. Monxton
rt, 101cm evm
iii. St Ormond
iie. Monique v. Lyxon
ie. Morwyns Ilamina
rt, 94cm evm
iei. Whisker El Kadar
iee. Morwyns Ann Royal
e. Elnora of Ronay
m, 103cm
ei. Regazzoni of Ronay
m, 105cm evm
eii. Rheinfeld of Ronay
eie. Pandora v. Yankees
ee. Elegante v. Gruston
m, 104cm evm
eei. Chalkstone
eee. Elegancka


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
10.11.2018 o. Burbacka Igloo Mangon Emerald Envoy Liia, Burbacka

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA ERJ-Cup, 40cm 3/28

Näyttelytulokset

  11.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1423.01 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 620.34
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 802.67


20.10.2018   Koirapuistosta ponimaailmaan   Oresama

Olen koiraihminen. Koirapuistossa olenkin tutustunut ensin Unna-nimiseen koiraan ja hiljalleen myös sen omistajaan, Amelieen. Häneen tutustumisesta ei kuitenkaan ole ikinä seurannut mitään hyvää, ja tämänpäiväinen oli malliesimerkki siitä.

Amelie oli jo pitkään puhunut, että pitäisin varmasti hänen Igge-ponistaan, joka oli kuulemma tosi kiltti ja ihana. Vastentahtoisesti saavuin tänään tapaamaan tätä Iggeä, ja sehän oli ihan kamala peto! Amelie piti sitä narussa ettei se hyökkäisi kimppuuni ja silti se yritti venyttää kaulaansa minua kohti selkeästi purrakseen minua. Se suuntasi korvansa uhkaavasti minua kohti, ja Amelie kehtasi nauraa kun peräännyin tuon hirviön luota.

“Se yrittää vaan morjenstaa sua! Anna sen haistaa sun kättä”, emäntä puolusteli poniaan.

“Just joo”, tuhahdin ja ojensin ponille kättäni niin kuin koiralle. Pidin silmiä varmuuden vuoksi kiinni: sillä tavalla en ehtisi kauhistua etukäteen kun se purisi.

Ponin turpa tuntui hassulta. Se ei ollut kostea ja kylmä niin kuin koiran kirsu, vaan pehmoinen ja sileä. Ihan niin kuin sormeni olisivat osuneet hyvin pehmeään tyynyyn, joka oli verhottu sametilla. Tämä Igge ei myöskään tutustunut minuun samalla tavalla nuuskuttelemalla kuin koirat. Se pikemminkin vain hengitteli rauhallisesti käteeni.

Kun uskaltauduin vähän silittelemään ponia, tajusin kuinka pieni se oli. Kauempaa se oli näyttänyt isommalta ja uhkaavammalta. Epäilin, että sen täytyi olla vielä pieni vauva, mutta kun kysyin, Amelie nauroi. Igge oli jo ihan täysikasvuinen!

Amelie kertoi ylpeänä Iggen sukutaustoista, kun talutimme sen takaisin aitaukseensa. En ymmärtänyt mitään tästä puheesta, jossa vilisi sellaisia sanoja kuin rautias, noviisitasoinen ja mustanpäistärikkö. Äänensävystä kuitenkin päättelin, että nainen oli ylpeä poninsa suvusta: sen täytyi siis olla hyvä. Ponia irti päästäessään Amelie totesi vielä, että seuraavalla kerralla voisimmekin sitten ajaa sillä.

“Ehkä mä pitäydyn vaan näissä koirissa”, sanoin hädissäni. Ties mitä tuokin poni keksisi, jos saisi vapaasti raahata minua kaiken maailman kärryillä haluamilleen murhapaikoille! Amelie nauroi taas makeasti.

28.10.2018   Ohjasajovalmennuksessa   omistaja Amelie

"Nyt kun sä jäät tähän pääty-ymyprälle, niin huolehdi, että se ei jää vähän roikkumaan sisälavan päälle ja heitä ulkolapaa pois hallinnasta. Aina, kun se ei pysy ympyrän kaarella ja joku tuntuu vaikealta, niin tee pieni vasta-asetus ulos ihan vain sen verran että saat käytännössä kaulan suoraksi, sitten kiität ja kehut sitä ja pyydät sitä taipumaan takaisin sisäkyljen ympäri niin, että lavat säilyy hallinnassa." mä ohjeistin Iggeä ja Jessicaa maneesin katsomosta. "Näin, nyt on paljon parempi. Huomaatko sä eron?" kysyin Jessicalta, joka vastasi kysymykseeni keskittyneesti vain pään nyökkäyksellä.

"Nyt, kun se on paljon paremmin sun hallinnassa eikä se poikita vähän jokaiseen ilmansuuntaan, lähdetään tekemään pohkeenväistöä niin, että siirrät etuosaa ympyrän sisälle ja takaosaa ympyrän ulkopuolelle. Ja tässäkin huolehdi, että lavat pysyy mukana - se ei saa mennä kieroon kuin korkkiruuvi, eikä se saa poikittaa niin ettei pohkeenväistöstä ole tietoakaan. Eli, ylläpidät suoraa kaulaa ja houkuttelet sisätakajan astumaan paremmin vatsan alle ristiin. Se riittää. Ja tosiaan, puoliympyrää pohkeenväistöä, puoliympyrää sitten taas ihan normaalisti eteen." ohjeistin Jessicaa, joka näytti melko vakavalta kävellessä rautiaan poniorin takana. Vaikka Igge on ollut viime aikoina melko energinen ajaa sekä ohjasajaen että ihan kärryiltä, teki Jessica sen kanssa oikein positiivisella mielellä töitä. Ja totta puhuakseni valjakon yhteinen tekeminen oli varsin mukavan näköistä sillä Igge kantoi itseään hyvässä ryhdissä sekä muodossa ja korjasi itseään parhaansa mukaan Jessican apujen mukaan.
"Jes!" hihkuin katsomosta ja jatkoin, "se on aivan super nyt. Muista kiittää!"

Kun Jessica ja Igge olivat tehneet töitä melkein tunnin verran ja poni tuntui minuutti minuutilta paranevan, armahdin valjakkoa ja annoin Iggen ja Jessican lähteä maastoon kävelemään loppukäynnit. On suuri ilo, että tallista löytyy nuori ja potentiaalinen ohjastaja, joka tarttuu jokaisen ponin ohjaksiin motivoituneena. Ehkäpä Jessica saa Iggen ensikaudelle itselleen kilpailtavaksi, kuka tietää!

31.10.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   valmentajana Cady

Igge ja Amelie pääsivät tänään harjoittelemaan kouluosuudella! Pitkät laukkasuorat ja muut ei niin paljon tarkkuutta vaativat tehtävät olivat kuulemma eniten Iggen mieleen eikä kouluajo ollut niinkään sen mieleen, ja sitä suuremmalla syyllä lähdinkin tänään opastamaan valjakkoa sen merkeissä.

Suloinen Igge oli varsin reippaana ja tarmoa täynnä jo alusta asti. Heti valjakon käveltyä alkukäynnit, sai Amelie ottaa ohjaksia tuntumalle ja teettää aina pari pysähdystä pitkille sivuille sekä yhdet pysähdykset molemmille lyhyille sivuille. Ensimmäisistä pysähdyksistä ei löytynyt moitteen sanaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen ponia alkoi jo hieman kyllästyttämään, eikä se olisi malttanut seistä paikoillaan paria sekuntia kauempaa. Se alkoi steppailemaan ja yritti lähteä liikkeelle ja ohjastajan pidätellessä sitä se otti mieluummin askelia taaksepäin, kuin seisoi paikoillaan. Päätin, että valjakko saisi aloittaa jo ravityöskentelyn ensin suuntaa vaihdettuaan, ettei poniparka tylsistyisi aivan kokonaan.Amelia ja Wöhler saivat treenata tämän päivän valmennuksessa nopeita käännöksiä ja tarkkuutta. Wöhler oli kuulemma rauhallinen ja maltillinen poni, jolle tehtävä ei varmasti tuottaisi suurempia hankaluuksia.

Valjakko sai verrytellä kentällä tehden siirtymisiä askellajien välillä ja muutamat pysähdykset ja peruutuksetkin siinä tehtiin. Wöhler oli ihan alussa hieman unessa, mutta virkistyi hyvin nopeasti ja kipitti menemään hyvin reippaasti. Poni vaikutti hyvin simppeliltä ajettavalta ja valjakon yhteistyö sujuikin saumattomasti jo heti alusta saakka! Valjakon verryteltyä saivat he siirtyä käyntiin ja aloittaa heti työskentelyn porteilla. Kartioista rakentamissani porteissa välit olivat melko suuret, joten varsinkin käynnissä niistä oli varsin vaivatonta päästä ohi hipaisematta kartioita. Käännökset sen sijaan olivat melko tiukkoja, mutta käynnissä ongelmaa ei ollut. Wöhler kuunteli tarkasti ohjastajansa antamat avut ja totteli niitä kuuliaisesti. Välillä vauhti hiipui vähän hitaammanpuoleiseksi ja siitä huomautettuani pariin otteeseen muisti Amelie itse hoputella shetlanninponia kävelemään reippaammin aina kun se yritti hieman laiskotella.

Ravissa alkoi olla jo enemmän haastetta - Wöhler alkoi hieman ennakoimaan käännöksia ja niin muutamat kartiot saivat hieman osumaa pysyen kuitenkin juuri ja juuri pystyssä. Neuvoin ohjastajaa olemaan tarkempi ja pysyä jämäkkänä, vaikka poni haluaisikin hieman oikaista kaarteessa. Kun ravia oli hiottu jonkin aikaa ja se alkoi sujua mielestäni tarpeeksi hyvin, oli vuorossa laukka! Laukka asetti myöskin hieman haastetta, sillä Wöhler joutui olemaan joissain kaarteissa vastalaukassa. Se yrittikin siirtyä välillä raviin helpottaakseen omaa työskentelyään, mutta Amelie pysyi topakkana ja käski ponin takaisin laukkaan.

Kokonaisuudessaan valmennus sujui oikein mukavasti, taitava poni ja taitava ohjastaja muodostivat yhdessä oikein näppärän valjakon! Hieman jo väsynyt poni ja tyytyväinen Amelie lähtivät tallitielle kävelemään loppukäyntejä, kun minä kurvasin jo seuraavaan paikkaan valmennusta pitämään. Ravissa oli tehtävänä siirtyä käyntiin pitkien sivujen keskellä, kävellä muutama askel, tehdä pysähdys josta jatkaa suoraan ravissa. Igge suoritti nyt hyvin kuuliaisesti ja malttoi seistäkin paikoillaan. Melko pian tehtävään lisättiin myös laukkaa - käyntiosuuden jälkeen ensin raviin ja siitä sitten laukkaa pitkän sivun loppuun. Tässä vaiheessa Igge alkoi selvästi innostua ja sen takia käynti olikin välillä epämääräistä käynnin ja ravin sekoitusta ponin odottaessa jo innolla laukkasuoraa. Kaikesta huolimatta loppuun saatiin erinomainen pätkä ja siihen oli hyvä lopettaa valmennus!