Maybeck Stud

Maybecks Fernfeuer

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 05.10.2018, 8v
Mushroom Tobiano, 83cm

Rekisterinumero VH18-017-0483
Koulu- ja valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Champion
KTK-III


Tiedätkö sen miestyypin, jonka voi tavata viikonlopun yöelämässä pelaamassa blackjackia siistissä puvussa? Sen miestyypin, joka käyttäytyy, kuten herrasmiehen kuuluu - miehen joka kunnioittaa kaikkia tasapuolisesti, on rehellinen ja avoin, antaa virheet anteeksi ja tukee sinua matkalla, jona tavoittelet unelmiasi. Jos Fern olisi ihminen, olisi ori ehdottomasti edellä mainitun kaltainen herrasmies. Perusluonteeltaan Fern on sellainen suurella maalaisjärjellä varustettu tilanteessa eläjä, sillä rutiininomaisissa tilanteissa ori nauttii saamastaan huomiosta unohtamatta kuitenkaan hoitajaansa kun taas huumorintajua vaativissa jutuissa orilta löytyy tarpeen vaatiessa pientä pilkettä silmäkulmasta. Fern on hevonen, jota jää mielellään pitkänkin työpäivän jälkeen rapsuttamaan karsinaan, sillä hevonen rakastaa ihmisen kanssa oleskelua oli se sitten ihmisen puolelta tulevaa rapsuttelua tai orin puolelta tulevaa leikkiä jolloin ihminen saa uuden käsitteen kivasta kampauksesta orin hamutessa hiukset uuteen uskoon. Ei liene suuri yllätys, jos kerron, että Fern on Maybeckin suosituimpia hevosia niin tallityöntekijöiden, vakiokengittäjien ja -eläinlääkärien keskuudessa.

Ferniä on ajettu varsasta lähtien, joten ajohommat ovat orille tuttua ja mielekästä puuhaa. Vaikka ori pitää sunnuntaihölköttelystä koppakärryjen tai reen edessä, osaa se myös asennoitua oikeaan valjakkoajoon. Kuten ratsastuksessa, myös valjakkoajossa orin vahvuus tulee esille koulua ajaessa, kun taas tarkkuutta ja maratonia ajaessa hevosta saa toisinaan jopa yllyttää reippaampaan menoon. Oria on ajettu sekä yksilö- että parivaljakkona, ja se toimii molemmissa moitteetta ja itseasiassa täytyy myöntää, että suurta eroa ei ole suuntaan eikä toiseen. Yksilönä ori saattaa olla aavistuksen rauhallisempi eteenpäinpyrkimyksen suhteen, kun taas parivaljakkona se etenee herkemmin kaverina olevan hevosen tahtiin - löntysti tämä sitten sunnuntaihölkkää tai kipitti eteen kuin Vermon takasuoralla konsanaan.

Fern matkustaa sekä yksin, että kavereiden kanssa moitteetta sekä rekassa että trailerissa. Ori on siitä melko huoleton hevonen, että sen saattaa laittaa matkustamaan esimerkiksi tamman vieressä, ja ori matkustaa koko matkan hipihiljaa mitään ylimääräistä show'ta pitämättä. Vieraaseen paikkaan tultaessa ori keskittyy lähinnä hoitajaansa tai ratsastajaansa eikä turhia stressaa muuttuneesta miljööstä tai muista hevosista. Tämän ominaisuuden myötä Fernin kanssa on ollut mukavaa matkustaa myös pidempiä matkoja, sillä ori majoittuu tilapäiskarsinaan huoletta.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Huvin Fedone
VIR MVA Ch, KTK-II, VVJ-II, SHLA-II
ii. Ferro v.d. Zanneshof
KTK-II
iii. Rävbergs Ludde
rtkrj, 99cm
iie. Rojal's Flaming Rose
rnkrj, 99cm
ie. Huvin Lequiné
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-II, VVJ-I, SHLA-I
iei. Porthos DEM
VIR MVA Ch, KTK-III
iee. Florencia IV
rt, 104cm
e. Vuornan Tickleberry
KTK-III, VVJ-I, YLA3
ei. Vuornan Bon Bon Bear
VVJ-I, YLA2
eii. Bay Leaf Toffee
VVJ-I, SHLA-I
eie. Mossbank Satin Shambles
KTK-III, VVJ-II, SHLA-I, YLA1
ee. Huvin Little Tickle
Ch, KTK-I
eei. Bousta Tiny Ember
KTK-III
eee. Aquamarine
VIR MVA Ch, KTK-I


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
01.11.2018 o. Maybecks Frankenweenie Wyat Muffy birdie, Stall Fernweh

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  28.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  30.11.2018 NJ-näyttelyt (Susiraja) irtoSERT
  16.12.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) irtoSERT

  08.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 2006.23 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 779.56
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 1226.67


Päiväkirja ja valmennukset

11.10.2018   #kostoelää   hoitajana Oresama

Niinpä tietysti. Ei tallinomistajien kanssa oikeasti voi olla ystävä. Tänäänkin minut oli kutsuttu viattomasti kahville, mutta kahvista ei ollut näkynyt jälkeäkään vielä tähän mennessä. Sen sijaan olin näkevinäni runsaasti jälkiä susista ja karhuista, nimittäin tassunjälkiä syksyn rapakoissa, kun talsin Fern-nimisen ponin kanssa vastahakoisesti halki soitten ja rämeitten Maybeckin tiluksia kehystävissä sysimetsissä. Tälläkin kertaa kahvinjuonnille oli tullut jokin yllättävä hevosaiheinen este, ja tyhmyyksissäni olin lupautunut apuun viemällä jonkin kilteistä poneista lenkille.

Ja kiva poni Fern olikin. Se seurasi mukanani kiltisti kuin koira. Välillä se hidasti kulkuaan ja tähyili ympärilleen varmistuakseen ettei mikään hyökkäisi sen kimppuun epäilyttävän oloisista pusikoista. Annoin sen tehdä niin, sillä tuntematon metsä vähän hirvitti minuakin, vaikka olinhan sentään petoeläin. Muutamista pysähdyksistä huolimatta Fernin kanssa olisi ollut ihan mukavaa, jos minulla olisi ollut toisenlaiset kengät ja vähemmän kylmä. Onneksi minulla oli sentään puhelin, jolla sain otettua lenkkikaveristani kuvia ladatakseni ne myöhemmin Instagramiin. Suunnittelin jo kostoani tästä surkeasta epäkahvinjuonnista: en ainakaan tägäisi kuvaan ketään koko tallista! Enkä käyttäisi Maybeckin hashtagia! Fern oli ilo silmille, ja kun lataisin siitä tarpeeksi monta kuvaa, kaikki kuvittelisivat sen olevan minun ponini!

Fern suhtautui katalaan juoneeni tyynesti. Se poseerasi kännykkäkameralle kulkiessaan. Sen käynnin nopeutumisesta päättelin, että aloimme olla lähellä tallia taas, ja paransin tahtia ennestään. Ehkä toivo ei olisi vielä menyttä kahvin suhteen.

06.11.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   valmentajana birdie

Saavuin marraskuisena sunnuntaina Maybeckiin valmentamaan shetlanninponi-oria ja omistajaansa valjakkoajossa. Mielenkiintoisen valmennuksesta teki se, että kyseinen ori oli oman Maybecks-kasvattini isä! Ajaessani tallin pihaan, toinen omistajista Bettina sekä syötävän suloinen minishettisori odottivatkin jo täysissä pukeissa. Vaihdoimme Bettinan kanssa muutaman sanasen, ja suuntasimme sitten tallin omalle valjakkoesteradalle. Nopean suunnitelman läpikäynnin jälkeen Bettina aloitti ponin verryttelyn ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ori vaikutti pirteältä ja innokkaalta työhön. Pyysin Bettinaa ottamaan vielä muutaman laukkakierroksen ennenkuin alkaisimme itse laukkatyöskentelyn esteillä. Olimme aiemmin jutelleet, että Fern oli viime aikoina alkanut jarruttaa vesiesteelle, joten tavoitteenamme oli treenata sen meno sujuvaksi. Bettina ohjasikin ensin ponin veteen käynnissä, sitten ravissa, eikä molemmilla kerroilla ollut ongelmaa. Ongelmat ilmenivät laukassa, jolloin orista näki kauas, että se hieman jahkaili veteen menoa. Ohjasin Bettinaa tekemään laukkaympyrää niin, että joka kerta he joutuisivat menemään veden läpi. Fern ei selkeästi ollut samaa mieltä ideasta, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen, veteen meno ei näyttänyt olevan enää samanlainen ongelma. Loppuun otimme muutamat pujottelut ja muutaman muun tehtävän, mutta Bettinan ja Fernin suoritus vedeltä oli kyllä täysi kymppi!

21.11.2018   Kävelyretkellä   hoitajana indy

Olin saapunut Maybeckiin katselemaan tallin jalostusoreja mahdollisesti tulevia omien tammojeni astutuksia ajatellen. Iskin silmäni heti uuteen tulokkaaseen, kerman väriseen, sinisilmäiseen Haarfageriin. Siinä oriin pehmeää otsaa rapsutellessani kuului ulkoa epämääräistä huutoa, ja pari sekuntia myöhemmin tallin ovesta sisään kirmasi kurainen pieni poni ja sen perässä nainen, jonka tunnistin Amelieksi. “Tää pikku ketale livahti karkuun! Yleensä se on ihan kiltti, tänään ilmeisesti vaan huono päivä.” Hymähdin selitykselle ja otin ponin kiinni. Se ei ollut tehtävä eikä mikään, sillä kirjava ori jäi keskelle käytävää seisomaan, kuin sanoakseen, että tässä mä nyt olen, ihan ite tulin sisään, kato nyt.

“Onko tääkin joku uusi? En muista aiemmin nähneeni”, kysyin Amelielta. Amelie kertoi oriin olevan heidän oma kasvattinsa Fern, jonka isoisoisä sattuikin olemaan oma ponini Ember. “No ihmekös kun onkin niin söpö tapaus! Varastan tän”, sanoin ja vinkkasin silmää. Sitten vain jalat alle ja poni mukaan!

Sanani mittaisena naisena otin Fernin mukaani, mutta ajatuksena kuitenkin palauttaa se hetken päästä omistajilleen. Lähdimme oriin kanssa samoilemaan tallin ympäristöön, vaikka sää ei ollutkaan kaikista mukavin - marraskuinen kurakeli alkoi jo tulla korvista ulos. Fern seurasi perässä kuin kultainennoutaja kerrassaan, välillä pysähdellen sammalmättäille haistelemaan kirpakkaa ilmaa. Olin iloinen, että saimme olla kaksin, sillä jos joku olisi kuullut ällösöpöt höpsötykseni miniponille, olisin saanut hävetä itseni maanrakoon.

Puolisen tuntia metsässä pyörittyämme päätin palauttaa Fernin takaisin Amelielle ja Bettinalle, vaikka vähän halusinkin edelleen varastaa ponin. Kävely takaisin tallille tehtiinkin mahdollisimman hitaasti, jotta saisin ihastella herrasmiesponia niin pitkään kuin pystyin. “Siellähän te ootte! Mä rupesin jo suunnittelemaan ryöstöretkeä sun talliin, kun teistä ei ruvennut kuulumaan”, Amelie tokaisi meidät nähtyään. “Joo, päätin tällä kertaa olla kunnollinen ja palauttaa ponin. En ehkä haluais että mua tituleerataan hevosvarkaaksi ihan vielä”, vinkkasin ja laitoin Fernin karsinaansa iltaheiniensä pariin. “Nähdään taas!” huikkasin lähtiessäni Maybeckistä.