Maybeck Stud

Maybecks Edelraute

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 23.12.2017, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH17-017-0561
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Ch
KTK-I
VVJ-I
SHLA-I


Voikkoa odotettiin, mutta ruunikko tuli. Ei kai siinä, ei väri ponia pahenna. Tai sanotaan nyt niin, että ei se ainakaan meidän pientä Ruskaponia pahentanut. Yhtä rakastettava ja sympaattinen se on, kun mitä pienissä unelmissa uskalsimme toivoa. Ja niissä toiveissa, mitä me sen emän Edwinan korvaan kuiskuteltiin silloin, kun tamma voi paksusti ja odotti esikoistaan.

Ruska on ollut aina äärettömän helppo ja mutkaton poni, jonka vuoksi sen kanssa on ollut mielekästä työskennellä niin maasta, kuin esimerkiksi kärryiltä käsin. Jo varsana se tuntui olevan sellainen jalat maassa-tyyppi, joka ei turhia hötkynyt. Kun oikein hartaasti pohtii, mieleen muistuu tasan kerta kun se on keilannut ihmistä päin taluttaessa ja silloinkin se säikähti oikeasti - muutoin se kävelee kauniisti taluttajansa perässä eikä haikaile shetlanninponeille tyypilliseen tapaan edes lehtivihreän perään. Ruskaa voi hoitaa sekä karsinassa vapaana että käytävällä kiinni sidottuna, joskin itse valitsen usein ensimmäisen vaihtoehdon ihan vain siksi, että Ruskaa on niin helppoa ja vaivatonta hoitaa karsinassa sen seistessä kuin tatti paikallaan. Eläinlääkärikäynnit, kengitykset, pesulla käymiset, klippaamiset ynnä muut vastaavat ei niin arkiset tilanteet sujuvat Ruskan kanssa ilman draamaa, jonka vuoksi se onkin usean ammatti-ihmisen lempiasiakkaita.

Parhaimpia puolia Ruskassa on sen helppo ajettavuus. Käytännössä kuka vain voi hypätä kärryjen kyytiin ja ottaa ohjat käsiinsä. Ruskaa on helppo ohjata ääniavuin, muille avuille se on varsin herkkä. Jos ohjastaja jää yhtään suuhun kiinni, Ruska pistää helposti käsijarrun päälle. Ruska on siinä mielessä herkkä, että sitä ei kuitenkaan mielellään anneta kenen tahansa ajettavaksi.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Mowhawk
KTK-III, VVJ-I
ii. Monarch Ilyw
vrt, 100cm evm
iii. Imbression
iie. Omawk Fila
ie. Joy's Hannah
vrt, 95cm evm
iei. Libarol Olly
iee. Crandiella
e. Edwina V
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-II, SHLA-II
ei. Vainglory
rn, 107cm evm
eii. Valburg
eie. Crinolette
ee. Elsje D
km, 106cm evm
eei. Arco
eee. Elma v. Hyhte

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
28.05.2018 t. Maybecks Jupina Valyrian C'est La Vie Emmi N., Valyrian Shetlands
17.03.2018 t. Maybecks Edmea Maybecks Chronos Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.06.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe parivaljakko 1/29

Näyttelytulokset

  14.01.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  14.03.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  07.04.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  06.07.2018 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) irtoSERT

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) LKV4, Ip.
  20.08.2018 SHLA rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) LKV1, Ip.

Kilpailut

Valjakkoajossa 1498.72 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 604.06
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 894.66


Päiväkirja ja valmennukset

20.02.2018   Onnistunut kantakirjaus   omistaja Bettina

Jännittävä talvipäivän aamu koitti kun ponirekkamme otti suunnakseen ponikantakirjan tilaisuuden johon oli ilmoitettuna kaksi tammaamme Edwina ja Edelraute sekä oripuolelta Crusó. Helmikuun aamu oli kylmä, suorastaan viimainen, eikä poneillakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan että saivat aamuhämärässä jatkaa uniaan olkipohjaisessa vaunussaan. Itsekin lepuutin silmiäni ajomatkan ajan kun sisko Amelie otti ensimmäisen ajovuoron. Paikanpäällä oli tutut kuviot, olihan kantakirjatilaisuudet käytännössä arkeamme, sillä poneja kantakirjattiin jokainen kuukausi. Olimme puunanneet ponit jo edellisenä iltana, mutta jokainen kaipasi vielä viimeistä silausta, jonka teimme paikanpäällä.

Orien esiintyminen oli ensimmäisenä, joten otimme Crusón suan alle ensimmäisenä. Etenimme järjestelmällisesti Amelien kanssa karvan sukimisesta kavioiden öljyämiseen ja harjan ja hännän selvittämiseen. Pieni kiillotussuihke oli myös tarpeen talven pörröttämään karvaan. Crusó seisoi tottuneesti paikallaan, eikä ollut moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä. Olin kovin tyytyväinen orin käytökseen, kunhan se pysyisi koko kehän ajan samana. Vuoromme tultua Amelie meni maneesiin Crusón kanssa ja käsitteli oria tottuneesti ja ammatimaisesti. Juuri sitä Crusó tarvitseekin - lainkaan epävarma ihminen heijastuu samantien sen käytöksessä, joka ei varmasti ole toivottua. Crusón esiintyminen meni kaikin puolin nappiin ja olimme tyytyväisiä.

Tammojen vuoron koittaessa otimme kumpikin omat ponit käsittelyyn, minä Ruskan ja Amelie Edwinan. Ruska seisoi ominaiseen tapaansa tyytyväisenä paikallaan ja nautti suuresti saamastaan huomiosta ja käsittelystä. Edwina sen sijaan ei tuntunut olevan mihinkään tyytyväinen ja steppasi sen minkä kerkesi. Se säikkyi asioita mitä oli sille arkipäiväisiä, kuten suihkepulloa ja auta armias kun harjapakki sen kavioissa meni kumoon tamman toheloinnin seurauksena. Edwina oli todella hermona, vaikka se on paljon matkustanut ja ollut kisapaikoilla. Amelia lähti Edwinan kanssa pienelle kävelylenkille, jotta tamma näkisi hieman ympärilleen ja ehkä sitä myöten rauhoittuisi.

Kehässä kumpikin tammoista pärjäsi erinomaisesti. Edwina tuntui olevan iisimpi yksin maneesissa katsojien ympäröimänä, kun varikkoalueella. Sehän oli vai postiivista, koska se oli myös kaikki mitä tarvittiin hyvään palkintoon. Tottakai Edwina on myös siitostammamme ja haluamme ehdottomasti antaa hyvän kuvan kantatammoistamme. Ruska oli omaan tapaansa helppo ja letkeä, ehkä jopa laiska. Sillä ei ollut juurikaan miellyttämisen halua, mutta ihan putkeenhan silläkin meni.

Onnen kyyneleistä ei ollut tulla kotimatkalla loppua kun nappasimme kaikille kolmelle ponillemme I-palkinnot!

17.03.2018   Varsavalvojaiset   omistaja Amelie

"Tiedätkö Amelie. Tai tiedäthän sä, kun mä olen sulle tämän sataan kertaan viime kuukausien aikana sanonut. Musta vahvasti tuntuu, että sun orivalinta oli tällä kertaa floppi. Ei sillä että Onni olisi jotenkin kamala, mutta mä olisin astunut Ruskan jollain ykköspalkinnon kantakirjaorilla. Ja ainakin nyt, kun sä toivot ruunikkoa tammaa, sä saat ihan taatusti Onnin kaltaisen kirjavan orin." Amelie höpötti reteästi ja nojasi tallituolilla taaksepäin. "Vainiin. Musta kun taas tuntuu, että sä et tajua mistään mitään. Ehkä on parempi, että me odotetaan sitä varsaa, ennen kuin tapellaan lisää. Ja mitä väliä sillä tosiasiassa on, mitä sieltä tulee? Kunhan tulee neljä jalkaa, yksi pää ja yksi häntä. Sillä selviää jo pitkälle." vastasin sisarukselleni ja loihdin kasvoilleni turhautuneen ilmeen. Joskus todella mietin, oliko sisarukseni todella adoptoitu, sillä ei meitä ainakaan samasta puusta oltu järjen suhteen veistetty.

Koska Ruska oli iltatallin aikaan kehittänyt itselleen vahatipat, olimme päättäneet Bettinan kanssa jäädä tallille katsomaan, varsoisiko tamma vielä ennen aamun koittoa. Monta tuntia toisillemme naljailleena, markkinoita selattuamme sekä noin miljoona viisasta ja ei niin viisasta varsayhdistelmää mietittyämme hiivimme puoli kahden aikaan Ruskan karsinalle katsomaan, miten tamma voi.

Samalla, kun tungin pääni tamman karsinakaltereiden väliin silmäni suurentuivat lautasiksi. "Bettina, voi taivas! Meitä ei näemmä kätilöksi tänäyönä tarvittu, täällähän on piru vie varsa jo pystyssä maitobaarilla!" kiljaisin riemuissani samalla kun tunsin siskoni kädet työntävän minut pois parhaalta näköapajalta. "Eikä edes ole kirjava, vaikka sä kuinka manasit. Ja katso miten kaunis, niin selkeä tamma, ettei tätä tarvitse edes tarkistaa. Sä olet mulle huomisen lounaan velkaa!" virnistin ja löin Bettinaa leikkisästi käsivarteen.

Hetken tammaa ja varsaa karsinan ulkopuolelta ihailtuamme avasimme karsinan ovea sen verran, että pääsimme tarkistamaan nämä pintapuolisin läpi. Koska Ruska ja tammaksi osoittautunut varsa voivat varsin hyvin ja kaikki näytti olevan kunnossa, jätimme tammat hyvin pikaisen vierailun jälkeen tutustumaan rauhassa toisiinsa.

"Se on muuten Edmea." mä tuumin ja suljin karsinanoven perässäni.

13.02.2018   Uusi tarhakaveri   omistaja Bettina

Juliet on jo useita kuukausi tarhannut yksin ja Ruska vaihtelevalla menestyksellä muutaman eri tamman ja yhden ruunan kanssa. Nyt kun talliimme muutti uusi poni Candy King, oli tarpeellista jälleen tuoda poneja samoihin tarhoihin. Muutenkin haluamme panostaa hevosen luontaisiin tarpeisiin joista yksi on lauma ympärillä. Juliet on jo vanhempi kunnioitettavan aseman omaava tamma ja Ruska taas vielä nuori hölö, joten uskomme näiden olevan loistava pari keskenään.

Juliet seisoi omassa tarhassaan korvat höröllään. Talutin Ruskaa lyhyellä narulla kohti uutta tarhaansa. Ruska otti muutaman hienon raviaskeleen kun lähestyimme Julietia. Onhan nämä kaverukset ennenkin nähneet, mutta ihan varsinaiselle tutustumiselle ei ole ollut mahdollisuutta. Juliet on kuitenkin lähtökohtaisesti kaikkien kaveri ja Ruska täysin koulittavissa oleva nuorikko, jolle Juliet varmasti opettaisi kärsivällisyyttä. Päästin Ruskan tarhaan ja tammat aloittivat välittömästi toisten haistelun ja tutkimisen. Aina kun Ruska työnsi turpansa liian lähelle Julietin hännän tyveä, kuului kimakka kiljahdus ja Ruska heitti päänsä ylös hieman perääntyen. Tätä showta jatkui aika pitkään ja mietin jo Julietin kiljuvan pian kurkkunsa kipeäksi. Ruska sitkeästi yritti lähelle ja selkeästi nautti tilanteesta joka ärsytti vanhempaa tammaa. Pienen välien selvittelyn jälkeen Juliet ei jaksanut enää välittää vaan paineli kaivamaan päiväheinien jämiä omasta heinälootastaan.

Ruska sen sijaan jaksoi härnätä jonkun aikaa, mutta kun ei saanut toista provosoitua, se rauhoittui itsekin. Myöhemmin illalla kun poneja haettiin talliin, oli kumpikin aivan rättiväsyneitä. Tarhakaveri tekee paljon, etenkin aktiivisuudelle!