Maybeck Stud

Maybecks Dywizjon

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 12.08.2019, 8v
Musta, 101cm

Rekisterinumero VH19-017-0368
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355


"Hei!" kuuluu napakasti usein, kun joku yrittää rapsuttaa kuvankaunista ponioria karsinan kaltereiden väleistä. Syy tähän huomionherättämiseen ei ole suinkaan se, että Dyson pyrkisi syömään rapsuttajansa, vaan yksinkertaisesti se, että Amelie kihisee mustasukkaisuuttaan jonkun osoittaessa huomiota suosikkiponianasa kohtaan. Ja sen kateellisuuden nainen yrittää peittää viimeiseen asti - eikä taatusti myönnä mitään, jos häneltä erehtyy kysymään sukkien väriä.

Vaikka mustasukkaisuus jotain tiettyä ponia kohtaan on Maybeckin kokoisessa tallissa melko lapsellinen ajatus varsinkin tallinomistajan toimesta, en voi kieltää, ettenkö ymmärtäisi, mistä Amelien mustasukkaisuus on muodostunut. Dyson on nimittäin älyttömän herttainen poni, joka on päivästä toiseen yhtä hyväntuulinen ja avoin. Ja joka rakastaa ihmisen kanssa touhuamista; oli se sitten rapsuttelua karsinassa, pusuttelua tarhassa tai ehtaa työntekoa valjakkokärryjen edessä.

Tästä voinee jo päätellä, että Dyson on hyvin mutkaton ja helppo poni kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä. Se voisi seistä vaikka puolivuosisataa käytävällä puunattavana, eikä laita pahakseen vaikka kengittäjä löisi sille uudet menopelit kavioiden alle. Tai harmistu, jos eläinlääkäri nipistää kaulasta tylsän rokotteen vuoksi. Koska Dyson on kulkenut Maybeckin arjessa maitovarsasta asti, on se tottunut kaikenlaiseen eikä se näe esimerkiksi taluttaessa tallin takana lymyäviä peikkoja tai säpsy tarhoilta liihottavaa Unna-koiraa. Vaikka Dyson on valjakkoponina melko energinen, malttaa se seistä valjastuksen ajan hyvin paikoillaan ja lähtee liikkeelle vasta, kun ohjastaja sitä pyytää.

Valjakkoponina Dyson on mallia venäläinen luotijuna. Kun orin ohjaksiin pääsee, voi olla varma, että se tekee kaiken halutun pyydetysti ja pääsee määränpäästä toiseen ongelmitta - ja jos Dyson saisi päättää, etenevään tahtiin. Vaikka Dysonilla on energiaa kärryjen edessä huomattavan paljon, ei se automaatiosti tarkoita ohjasapuja vasten juoksemista. Oikeastaan päinvastoin; Dyson pysyy kädelle varsin kevyenä ja käyttää ylimääräistä energiaa esimerkiksi kokoamiseen ja liikkeiden ylöspäin suuntaamiseen. Tästä syystä Dyson onkin varsin näyttävä valjakkoponi varsinkin kouluradoilla, sillä parhaillaan sen liikkeisiin jää paljon vapautta, matkaavoittavuutta ja ilmaa. Eikä se ole yhtään hullumpi vaihtoehto tarkkuutta tai kestävyyttäkään ajatellen, sillä Dysonin mielestä hyväntuulinen irroittelu on aivan parasta!

Vieraissa paikoissa musta poniori kuikuilee jonkin verran muiden nelijalkaisten perään, mutta hommiin päästessä se keskittyy muiden sijaan ohjastajaansa. Se lastautuu sekä matkustaa moitteettomasti niin trailerissa, kuin rekassakin - joskin neitiseuralaisen kanssa se vaatii ehdottomasti orilaidan väliin ja heinäverkon turvan eteen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Valyrian Ferrero
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Ferdi v.d. Belhoeve
iii. Titano v.d. Berkenzicht evm
iie. Veerle Olive evm
ie. Aywick Apple Pie
KTK-III
iei. Balsdean Amadeus evm
iee. Aywick All Good evm
e. Valyrian Dylodeia
KTK-II
ei. Cenwig Dabney
Ch, KTK-I
eii. Bragardens Gregor evm
eie. Halfrud Dina evm
ee. Yvonne v.d. Liengeind
VIR MVA Ch, KTK-II
eei. Ykon v.d. Liengeind evm
eee. Halldins Marmorette evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

Kilpailut

Valjakkoajossa 513.1 op. (vaikeustasolla 1/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 248.19
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 264.91


Päiväkirja ja valmennukset

27.08.2019   Valjakkoajovalmennus   omistaja Amelie

"Voiko poni enää kovin tympeämmältä näyttää?" Jessica piruili Daysonin kärryiltä Liialle, jonka poniori maleksi pitkin Maybeckin kenttää korvat luimussa.
Rukka ei selkeästi ollut arvostanut matkustamista Suomeen, ja vielä vähemmän töihin joutumista. Sen perusolemus ja -ilme kieli tyytymättömyydestä, enkä uskonut itsekään ilmeen ainakaan muuttuvan siinä vaiheessa, kun Liia ja Paju lähtisivät viikonlopun jälkeen takaisin kotimaahan, ja jättäisivät poniorin Maybeckiin muutamaksi kuukaudeksi tehotreeniin.
"Nyt suuta soukemmalle nuori nainen, tai sä otat päävastuun Rukan treenistä." Liia kuittasi Jessicalle, ja iski tälle silmää.

"Jaaha. Jospa me keskityttäisiin vaikka niiden ponien ajamiseen." puutuin vinoiluun kentän laidalta, ja ohjeistin naisille alkuverryttelyn, jonka tarkoituksena oli sekä lämmittää ponien lihaksistoa, että aktivoida niitä liikkumaan heti takaosansa läpi ylämäkeen.
"Nyt vain ajatusta mukaan siihen ajamiseen. Te molemmat annatte Daysonin ja Rukan vähän valahtaa siirtymisissä jonka myötä kaikki tehokkuus katoaa - ja mä puolestaan haluaisin nähdä, kun ne polkee takasia vatsan alle, tekee tehokkaita siirtymiä ja ovat muutenkin avuille skarppeja. Kyllä te tiedätte, joten laittakaahaan parastanne." moitin naisia, jotka tuntuivat istuvan kärryillä kuin sunnuntaiajelulla konsanaan.
Pienen moitteen jälkeen sekä Daysonin että Rukan perusolemus muuttui huomattavasti. Ne alkoi hiljalleen kantamaan itseään paremmassa muodossa, niiden liikkeisiin lyötyi hyvä säännöllisyys ja tahti, eikä ne puljanneet ohjastuntumaa vastaan laisinkaan sillä tavoin, mitä alussa. Ja Rukkakin alkoi tyytymään kohtaloonsa, eikä näyttänyt niin vaivaantuneelta hetken pötkittyään.

Kun valjakot olivat lämmitelleet erinäisten tehtävien parissa, siirryimme hiljalleen tekemään niiden kanssa päivän päätehtävää laukkatyöskentelyn parissa.
"Vaikka vastalaukka ei millään tavoin kuulu noviisitasoisten hevosten kilpailuohjelmiin, on se ihan älyttömän hyvä treenimuoto ja tuo miljoona uutta avainta työskentelyyn. Nyt mä haluaisinkin, että te nostatte ensin ihan uralla muutaman kerran vastalaukan kaikessa rauhassa ja lähdetään sitten hakemaan kokoamista, tasapainoa ja tahtia puolikkaalla pääty-ympyrällä." ohjeistin naisia, jotka näyttivät vähintään peuralta ajovaloissa, kun väläytin näille idean vastalaukasta. Eihän se helppoa tulisi olemaan, mutta mikäpä olisi hauskempaa kun itsensä haastaminen ja vielä siinä onnistuminenkin!

Kuten arvelin, molemmilla valjakoilla oli vaikeuksia jo pelkästään vastalaukan nostamisen kanssa, joten kävimme näiden nostamisen vaihe vaiheelta läpi. Kun naiset malttoivat ohjeistaa ja tukea ponejaan loppuun asti, ei vastalaukan nostaminen ollut temppu eikä mikään - ja poniorit pötkivät vastalaukkaa kohtalaisen hyvässä tasapainossa alusta asti.
Kun lisäsimme treeniin kaarteen, löytyi myös ohjastajien tekemiseen ihan uusia ulottuvuuksia ilman, että minun piti niistä erikseen mainita.
"Mä huomaan, että heti kun teille antaa vähän haastetta, teidän aivot raksuttaa sen verran paremmin, että te myös ajatte huomattavasti tarkemmin. Ja autatte niitä poneja, ettekä vähän tuudittaudu siihen, mitä ne puoli-ilmaiseksi omalla mukavuusalueella antaa. Nyt molemmat ottaa itsenäisiin treeneihin myös vastalaukat ihan jokaisen ponin kanssa; se on kuitenkin älyttömän kehittävä liike, ja loppujen lopuksi kuitenkin melko yksinkertainen." vinoilin naisille.

Koska valmennus oli loppujen lopuksi melko rankka ja vaati niin poneilta kuin ohjastajiltakin mukavuusalueelta poistumista, palkitsin valjakoita pitkillä loppukäynneillä maastossa. Ja ilmeisen kannattava palkinto olikin, sillä valjakon tallille paluun kuuli jo kaukaa naurun siivittämänä.