Maybeck Stud

Maybecks Chronos

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 08.12.2017, 8v
Mustankirjava, 103cm

Rekisterinumero VH17-017-0538
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I
KTK-III


Onni on vanhempiensa - varsinkin emänsä Bowin - tapaan melko jääräpäinen yksilö, joka menee mielellään sieltä mistä aita on matalin. Varsinkin, jos puhutaan tarhasta ulos limboamisesta jota ori harrastaa mielellään lehtivihreän aikaan. Onneksi Onni ei kuitenkaan harrasta karkailua enää yhtä paljon, mitä nuorena - liekö aivopavut saaneet jo tarpeeksi sähköiskuja tuplalangoitetusta tarhalangasta ymmärtääkseen, että ei välttämättä kannata.

Vaikka ori on saanut pientä vanhuuden tuomaa viisauttakin itseensä, on se silti tallin oma pojankoltiainen joka keksii kaikenlaista tallityöntekijöiden päänmenoksi. Ei ole yksi ei kaksi kertaa, kun tämä on kääntänyt harjakoppansa tallikäytävälle ympäri namupalojen toivossa tai siksi että "mä voin". Ja lienee parempi, että jätetään kertomatta ne kaikki tarinat, kun ori on löytynyt rehuvaraston oven takaa kuudelta aamulla sekä ne tarinat, kun se on nipistänyt hoitajaansa reidestä ihan vain koittaakseen, onko ihmisellä vielä tuntoaisti tallella. Pienen puolustuspuheen pitääkseni minun täytyy kuitenkin todeta, että osaa Onni olla ihan kivakin - kunhan sille tarjoaa rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, näkee pikkupahiksen alta huumorintajuisen sekä leikkisän mammanpojan.

Vaikka ori ei ole kaikille se mieluisin hoidokki sen omien kotkotuksien vuoksi, uskoisin, että aika moni peruisi rumat sanansa istuessaan orin kärryjen kyytiin. Onni on ajaessa oikea työmyyrä, joka on erittäin miellyttämisenhaluinen ja osaava. Yksilövaljakkona ajettava ori on kevyt kädelle, se kuuntelee herkeämättä ohjastajan apuja ja tekee juuri sen, mitä ihminen siltä pyytää. Vaikka Onni on tasainen ja vahva suorittaja koulu- ja tarkkuusajossa, on sen leipälaji kuitenkin ehdottomasti kestävyyttä ja vauhtia vaativan maratonajon parissa. Maratonilla se toisinaan jopa oikein kuumuu ja on siten entistä herkempi ajettava - joka ei ole laisinkaan huono, sillä Onnista ei kuumuessakaan tule pöllö eikä se jää esimerkiksi kyttäämään erikoisempia este-elementtejä kuten läpitaloja tai vettä.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Thordales Chacaroo
KTK-II, VVJ-II, SHLA-II
ii. Thordales Charco
m, 104cm evm
iii. Charmant Rocky
iie. Gullmergs Mistery
ie. Jeanette
trn, 95cm evm
iei. Pinsiön Fraakkeli
iee. Bardonnay
e. Bow la Bow
VVJ-I, SHLA-III
ei. Bouncy One
trn, 102cm evm
eii. Bulletproof Gun
eie. Rawen Istelle
ee. Take a Bow
m, 98cm evm
eei. Dilmore Tricker
eee. Roundy Bell


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
17.03.2018 t. Maybecks Edmea Maybecks Edelraute Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  23.01.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands)
II palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1643.35 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 769.81
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 873.54


Päiväkirja ja valmennukset

20.03.2018   Menestystä kantakirjatilaisuudessa   omistaja Bettina

Aamu sarasti pilvisenä ja uhkaavasti näytti siltä, että matkaamme tulisi siivittämään myös jonkunlainen räntä- tai lumisade. Olimme edellisenä päivänä pakanneet jo kaiken valmiiksi varusteita, harjoja ja muita hömpötyksiä myöten. Amelie kantoi pakkeja ja suitsia hevoskuljetusauton tavaraosaan ja minä talutin poneja yksitellen matkustamon puolelle. Kello oli puoli kahdeksan ja olimme ihan mukavasti aikataulussa. Tiesin siskoni olevan hysteerinen mitä tulee myöhästymisiin tai muihin epävarmoihin tilanteisiin. Hän ei kestä sitä stressiä sitten yhtään ja jos Amelie stressaa, kaikki stressaa. Se on kuin luonnonlaki.

Lutiewa, Luecetta, Cherilee, Chronos ja Fedone kyydissä starttasimme kahden tunnin ajomatkan kantakirjatilaisuuteen. Kävimme autossa systemaattisesti läpi päivän aikataulua ja tapahtumia. Nappaisimme matkalla kyytiin muutaman hevosenhoitajan jotka tulevat avustamaan sekä ponien hoidossa, että esittelyssä. Kyytiin hyppäsi serkkumme Ida ja Maria sekä jo ennestään tuttu työntekijä Fiia. Saavuimme paikalla puoli 11 ja orien näytös olisi kello 12. Tässä oli mukavasti aikaa valmistella kaksi oriamme ja purkaa vähän muutenkin autoa ja saada ponit talliin. Paikkana toimi suuri hevoskeskus jossa oli valehtelematta sata karsinapaikkaa eri talleissa. Jo kovin kokeneet matkustajat eivät olleet moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä, mutta tietenkin erittäin kiinnostuneita.

Chronos ja Fedone puunattiin loppusilauksin ja suitsista kiillotettiin muutama remmi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun Chronoksen vuoro kehässä tuli oli Fiian hetki viedä poni näytille. Chronos kulki pää pystyssä ja korvat höröllä näyttäen omistajiensa mielestä syötävän söpöltä. Chronos seisoi kiltisti rakennearvostelun ajan eikä sen liikkeissäkään ollut moitteen sijaa. Ihan loppumetreillä ori hieman innostui ja päästi muutaman pierun säestämänä pukin mikä kertoi yleisölle ja tuomareille lähinnä rodunomaisesta luonteesta. Fedone käyttäytyi myös todella hyvin Amelien kanssa vaikka sillä oli hillittömästi menonhaluja. Näytteille asettaessa Fedone on kuitenkin parhaimmillaan. Se venyttää ja pullistelee mielellään itseään jotta kaikki varmasti voisivat ihastella häntä. Fedone ja Chronos saivat kumpikin vahvat III-palkinnot jotka jäivät hieman harmittamaan juurikin sen parin pisteen vuoksi joilla olisi ylletty II-palkinnolle.

Kun tammojen vuoro koitti, Cherilee päätti pistää kampoihin ja protestoi ihan kunnolla Idan käsittelyssä. Se otti taluttaessa lähtöjä ja riekkui muutenkin. Näin sen ilmeestä, että kyseessä oli ihan vain typeröintiä mikä sai verenpaineeni nousemaan. "Anna tänne se poni, ota sää Luna", totesin serkulleni ja nappasin Cherin riimunnarun käteeni ripeällä otteella. Luna ja Netta seisoivat hölmistyneinä tammakaverinsa touhuista. Otin Cherin tiukkaan otteeseen vierelleni ja kävelimme ulkona muutaman ympyrän ennen maneesiin menoa. Komensin tammaa kuuluvasti ja käytin hyväksi myös ohjien vapaana liehuvaa päätä uhkailemaan seurauksista. Eihän se enää sen jälkeen jaksanut jatkaa kun tiesi, että pääsee helpommalla kun vain menee ja tekee. Kaikki tammat hoitivat hommansa kehässä ihan loistavasti. Netta oli tapansa mukaan hyvin rauhallinen ja seesteinen ja sai uskomattomia kehuja vahvasta tamma- ja rotuleimastaan. Myös Lunaa kehuttiin kovin ja todettiin, että on selkeästi emäänsä tullut. Tässä oli hieno tilaisuus näyttää potentiaalisille kasvattien ostajille myös kasvatustyömme tulosta!

Päivä oli pulkassa ja pääsimme kotimatkalle neljän aikaan iltapäivällä. Koko päivänä ei uhkauksista huolimatta satanut ja itseasiassa pilvipeite rakoili päivällä. Nautimme menestyksestä jota saimme osaksemme, vaikka todennäköisesti muutaman kanssa lähdemme uusintakierrokselle kunhan aika ja paikka ovat sopivat! Näillä meriiteillä on silti hyvä startata tämä kevät.

29.12.2017   Avajaispäivän hankilaukkakilpailut   omistaja Bettina

Avajaispäivän aamu oli valjennut lumisena, pienellä pakkasella ja satunnaisella auringonpaisteella. Aamu oli ollut kiireinen ja täynnä uusia ihmisiä, poneja, naurua ja kommelluksia. Nyt olisi vuorossa paljon odotettujen hankilaukkojen ensimmäinen luokka: kärryajo. Sekä minä, että Amelie olimme päättäneet valita Crusoen ja Chronoksen vedettäväksi isot mustat pulkat, joka ei ollut kummallekkaan orille uusi asia. Isä ja poika käyttäytyivät maaliviivalla hyvin, vaikka ilmassa olikin varsinaista suuren urheilujuhlan tuntua. Laskin suojalasit (= laskettelulasit) nenälle ja odotin Onnin kanssa malttamattomana lupaa lähteä laukkaan. Ameliella meinasi olla hankaluuksia Cruson kanssa, joka tanssi ja tepasteli niin ettei meinannut pysyä lähtöviivan takana. Kun vihellys viimein kuului, kaikki ponit lähtivät laukkaan.

Olin aika varma, ettei kukaan ohjastajista varsinaisesti kehottanut poniaan liikkeelle, sen verran latautunut lähtö oli ja jokainen poni selkeästi halusi olla ensimmäisenä. Näin jo lämmittelyssä monen ponin olevan niin täynnä virtaa ja voitontahtoa, että aloin jo hieman epäilemään nuoren Onnin sijoittumista. Cruso veteli Amelien kanssa letkan päässä ja hetken ajan minulla oli mielikuva siskoni omahyväisestä ilmeestä kun jäin häntäpäähän Onnin kanssa. Kuin ori olisi ymmärtänyt ärsytykseni edellä laukkaava valjakkoa kohtaan, Onni pisti vielä viimeisen vaihteen silmään ja ohitimme muutaman ponin. Cruso ja Amelie olivat edelleen johdossa, enkä ihmetellyt sitä lainkaan - Cruso on ehkä kilpailuviettisin poni kenet tiedän. Vain kymmenen metriä ennen maaliviivaa takavasemmalta parivaljakon ohitti Bambikiss ja Melina, jotka veivät luokan kirkkaimman pokaalin.

Amelie ei ollut kovin puheliaalla tuulella maalialueella kun ravasimme ja kävelimme ponien kanssa jäähdytellen. Tiesin hänen olleen 100% varma voitosta ja pettyneen kun voitto meni sivusuun juuri ennen maalia. Ei silti ollut epäilystäkään, etteikö meistä kumpikin olisi ylpeitä näistä oripojista ja niiden upeasta energiasta joka tarjosi vähintäänkin vauhdikkaan talvipäivän!