Maybeck Stud

Maybecks Cherry Nut

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 07.03.2018, 8v
Ruunivoikko, 89cm

Rekisterinumero VH18-017-0126
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-II
VVJ-I



Nutilla ei paljon järki päätä pakota. Hoitajat ovatkin askarrelleet tamman karsinan oveen kyltin jossa on Nutin motto: "hulluilla on halvat huvit" kauniisti kirjailtuna ja muutamalla kyseenalaisella hymiöllä varustettuna. Nuti on todella kaunis tamma ja upea ilmestys värityksensä, lempeän katseen ja kujeilevan olemuksensa ansiosta. Silti se osaa olla maailman raskain poni ja kykynsä olla ärsyttävä se osoitti hyvin selvästi jo varsana. Huuto raikasi pitkin tallipihaa kun Nutille käytiin läpi käytöstapoja ja yleisiä järjestyssääntöjä. Vatipää ei ottanut kuuleviin korviinsa ja nykyään sentään kunnioitusta löytyy - järkeä ei senkään vähää.

Nuti on kyllä todella mukava hoitaa. Se osaa seistä paikallaan eikä välitä vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Sitä voi siis käsitellä ihmiset vauvasta vaariin eikä kammottavia tallitapoja löydy. Mikä sitten Nutista tekee niin kovin hölmön on sen aktiivisuus ja nopea kyllästyminen tilanteisiin. Tallikäytävälle hoidettavaksi tuotu tamma keksii itselleen hyvin nopeasti huviketta. Joskus se aikoo kaivaa tiensä betonista läpi Kiinaan, toisinaan on kiva kannatella itseään riimunnarujen varassa (ja tuhota ne sekä oma riimunsa) ja yksi hauskimmista tilanteista on käydä vaikka istumaan. Temppuja löytyy jos monenmoista, harmi että niistä yksikään ei ole opetettu.

Valjakkoajossa Nuti näytti taitonsa jo varhain. Se on hyvin reaktiivinen ja herkkä, suoranaista dynamiittia ja eteenpäin on päästävä. Silti se on tarkka eikä toimi todellakaan automaatin tavoin. Ohjastajan on oltava aina pari askelta edellä, toisinaan skitsofreenikon piirteistäkään ei ole haittaa. Nuti ei tee mitään puoliksi tai "ehkä", joko tehdään tai ei tehdä ja siihen ohjastajalla on oltava selkeä vastaus. Kun Nuti on luottavaisin mielin ja ohjastajakin tietää mitä tekee ja jättää tekemättä, meno on ilmiömäistä! Ratsunakin Nuti toimii aina välillä ja soveltuu lähinnä perheen pienemmille. Tammalla ei ole mitään erityisiä taitoja, mutta kyllä se pienet esteet ylittää ja laukkaakin ihan kivasti. Mutta kyllä se niin paljon siinä innostuu eikä aikamoinen takiainen saa ratsastaja olla.

Mutta sellainen se meidän Nutipää on!


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Kurkun Candy King
KTK-III
ii. Fuego Manzana
Ch, KTK-I
iii. Fuego Naranja Negra evm
iie. Fuega Piñatini evm
ie. Chula Vista Crush
KTK-I
iei. Crocodilez! evm
iee. Chula Hoop-a-Loop evm
e. Mangon Cherry Blossom
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, SHLA-I
ei. Appletree's Al Capon
VIR MVA Ch, KTK-II
eii. Appletree's Edgar Allan Pony evm
eie. Balsdean Miles Away evm
ee. Aywick Cola Nut
VIR MVA Ch, KTK-I
eei. Polarize of Wildwood evm
eee. Aywick Sugar Apple evm

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
01.06.2018 t. Maybecks Fanta Nut Välähdyksen Tenho Liia


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  17.06.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  29.07.2018 NJ-näyttelyt (Adina) irtoSERT
  07.04.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert
  21.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) IIp.
  20.08.2018 SHLA rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) Ip.

Kilpailut

Valjakkoajossa 1409.05 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 650.20
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 758.85


Päiväkirja ja valmennukset

21.03.2018   Maastolaukat toisenlaisessa seurassa   omistaja Amelie

"Alatko sä olee valmis?", hihkaisin tallikäytävän toiseen päähän missä viimeksi näin Emmin olevan. Jostain kaukaa kuulin etäisesti "joo" sanaa muistuttavan vastauksen. Emmi oli saapunut Beretan kanssa Maybeckiin ja luvassa oli yhteinen maastolenkki. Olin juuri satuloinut Edwinan ja Amelie viereisessä karsinassa Nutin. Emmi tuli lähemmäs Edwinan ja Nutin karsinoita. Beretta hirnahti heti hädissään tutun ihmisen kadottua näköpiiristä. Olimme kaikki pukeutuneet asiallisesti sääolosuhteisiin. Vaikka kevät oli ajallisesti jo pitkällä, ulkona paukkui pakkanen. Kello oli jotakuinkin neljä iltapäivällä ja auringon alkaessa pikkuhiljaa laskea tuntui myös viima iskevän syvemmälle luihin ja ytimiin.

Talutimme ponit pihalle ja hyppäsimme selkään. Minä johdin porukkaa Edwinan kanssa, Amelie ja Nuti seuraavana ja Emmi Berettan kanssa jäljestä.. Uskoimme järjestyksen olevan varsin hyvä, koska Nuti ei ole vielä pahemmin maastoilllut. Nuori tamma ottikin jatkuvasti kierroksia kaikesta mahdollisesta ja olisi halunnut tehdä jotain ihan muuta kuin köpötellä. Saatoin välillä taakseni katsoessa nähdä Berettan pyörittelevän silmiään moiselle hössötykselle ja showlle jonka Nuti omisti. Välillä se luimisti korviaan ikäänkuin komentaakseen nuorempaansa. Edwina oli tapansa mukaan hieman omissa maailmoissaan ja pärisi vähän välilä tyytyväisenä. Tunsin kyllä, että tälläkin tammalla oli jotain mielenpäällä ja se varmasti liittyi peltoon jota lähestyimme. Edwina tiesi jo, mitä tuo kyseinen pelto tarkoittaa!

"Mites on, haluatteko laukata?" kysyin Emmiltä jonon perältä. "Vain jos siinä voi voittaa jotakin!" Emmi huusi haastaen. Sovimme, että Amelie ratsastaa Nutin vielä hyvin avuille ennenkuin otamme laukkakierroksia. Samaa teimme Edwinan ja Berettan kanssa. Tarkistelin onko tamma kuulolla kun ravasin sillä isoa ympyrää. Tarkkailin myös Nutia joka vaikutti hyvin kireältä, mutta nöyrältä ja toimivalta. Beretta puksutti eteenpäin jopa hieman laiskasti. Kohta tuohonkin mahtaisi tulla muutos! Amelie ja Nuti ottivat aluksi yksin muutaman laukkapätkän ja tamma viiletti kuink viimeistä päivää. Se oli onnesta soikeana, mutta pysyi hyvin hanskassa. Lopulta laukkasimme kaikki kolme vierekkäin pakkaslumi pöllyten. Huomasin Berettankin innostuvan ja painelevan pian meidän muiden ohitse. Emmi nousi satulasta ja antoi tamman venyttää kaulaansa juuri niin paljon kuin se tarvitsi isomman laukan hakemiseen. Nauraa räkätimme kuin teinitytöt kun hidastimme lopulta ravin kautta käyntiin. Teimme vielä muutamia ympyröitä ravissa saadaksemme ponit taas siihen moodiin, että kohta kävellään kotiinpäin. Edwina tuntui letkeältä ja se selkeästi sai purkaa pahimmat menonhalut. Toisin oli Nutin laita joka vänkäsi kaikessa vastaan ja halusi edelleen laukata.

Käännyimme kotimatkalle ja kävelimme suurimmanosan pitkin ohjin. Maastovarmat Edwina ja Beretta olivat loistavaa seuraa Nutille joka oli kaikesta huolimatta paljon rauhallisempi paluumatkalla vaikka toisin voisi kuvitella. Tallille päästyämme ponit saivat aimon annoksen heinää ja muutaman porkkanan. "Meidän täytyy ehdottomasti tehdä tätä useammin!" Emmi kiteytti hyvin meidän kaikkien ajatuksen.

17.03.2018   Onnenpäivä: irtojuoksutusta!   omistaja Bettina

"Tämä onkin onnenpäiväsi", juttelin Nutille samalla kun harjasin sitä karsinassa. Olin tuonut tammalle tukon heinää, jotta se keskittyisi muuhun kun minun härnäämiseeni. Halusin olla tänään extrahuolellinen. Ulkona paistava kevätaurinko toi jotain kadoksissa ollutta energiaa jonka halusin tänään kanavoida Nutiin. Todennäköisesti kaikki puunaamiseni tulisi olemaan turhaa, sillä ulkona vesi lorotti ränneistä kuin talli olisi purojen ympäröimä. Kuitenkaan jos säätiedotuksia oli uskominen, yöksi taas pakastuisi. En malttanutkaan odottaa niitä luistinratakelejä mitä se toisi tullessaan.

Harjasin Nutia hyvän tovin sekä kumisualla, että pölyharjalla. Karvanlähtöaika ilmoitti tulostaan jo kovaa kyytiä, sen verran karvaa sain yhdellä harjanvedolla kerättyä. Selvitin myös hännän ja harjan huolellisesti, pyyhin myös kuivia rähmiä Nutin silmistä kostealla pyyhkeenreunalla. Eihän Nuti sitä mitenkään erikseen näyttänyt, mutta selkeästi se nautti tästä erityisesti huomiosta ja käsittelystä. Onhan se ihanaa olla kaunis!

Miksi kyseessä oli Nutin onnenpäivä johtui meidän ohjelmasta. Laitoin tammalle vielä suojat kaikkiin jalkoihin ennenkuin suuntasimme maneesiin. Kävelytin Nutia hetken tehden joitain maastakäsinharjoituksia yksinkertaisella teemalla, kuten pysähdyksiä ja peruutuksia. Hienostihan ne menikin alkukankeuden jälkeen. Juoksutin Nutia liinassa vielä käynnissä, ravissa ja laukassa hakien vähän lämpöä lihaksiin. Sitten pyysin sitä pysähtymään ja irrotin liinan - se oli jo riittävä merkki Nutille. Tamma teki 180 asteen käännöksen ja paineli menemään laukan ja pukkien sekamelskaa häntä huitoen. Nämä hetket saavat aina väkisin hymyn huulille kun katsoo vapautuvaa ponia!