Maybeck Stud

Maybecks Borstnejlika

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 16.05.2019, 8v
Musta, 102cm

Rekisterinumero VH19-017-0238
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


Sydänkäpynen, Ilopilleri, Pikkumusta.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se sanonta pitää paikkaansa ainakin Nellin kohdalla, joka on totisesti yksiä Maybeckin suosikkiponeja kautta aikain; eikä suotta, sillä mustan ponitamman hyväntahtoisuus on ominaisuus, josta jokainen tallilainen haluaa saada osansa.

Nelli on ollut pienestä maitovarsasta asti varsin ihmisläheinen poni, joka rakastaa kaikenlaista yhteistä tekemistä ihmisen kanssa - oli se sitten rapsuttelua tarhassa, hoitamista tallikäytävällä, porkkanajumppaa maneesissa, rauhallisen sunnuntain iltapäivälenkki maastossa ilman satulaa tai totinen kilpailusuoritus valjakkoajokilpailuissa. Jo tästä voinee päätellä, että tamma on omalla tavallaan varsin huoleton ja mutkaton poni käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa - ja jos jokin on varmaa, niin se, ettei tämän ponin kanssa tarvitse ryhtyä tukkanuottasille missään tilanteessa.

Mustaan ponitammaan pääsee tutustumaan Maybeckin mailla pääsääntöisesti nuorten pihatossa, jossa tamma on ikävuosistaan riippumatta asustellut oikeastaan aina. Syy tähän on hyvin yksinkertainen; se on hyvä laumanjohtaja olematta ilkeä, jonka lisäksi se rakastaa leikittää nuorempiansa päivästä toiseen. Nelli tulee kuitenkin ihmisen mukana mielellään talliin hoidettavaksi, eikä stressaannu, vaikka se esimerkiksi ennen kilpailuita joutuisi nukkumaan yönsä tallissa.

Hoitaessa Nelli on parhaimmillaan vapaana, sillä se rakastaa tutkia hoitajansa toimia aina harjoista taskunpohjiin asti. Se ei ole kuitenkaan turhan nenäkäs, vaan ymmärtää, kun ihminen tarvitsee tilaa - se ei ole siis sitä kastia, joka röyhkeyttään veisi koko taskukankaan mukanaan saadakseen pienen makupalan. Vaikka Nelli viihtyy parhaiten vapaana, ei se missään nimessä ole tuhma esimerkiksi tallikäytävällä kiinni ollessaankaan. Nelli on varsin asiallinen hoitaa myös erikoisemmissa hoitotoimenpiteissä kuten klipatessa, pestessä ja kengittäessä, sillä sen mielestä kaikki tuntuu olevan vain ja ainaostaan kivaa ja ihanaa.

Valjakkoponina Nelli on hyvin yritteliäs ja anteeksiantavainen. Se tekee omalla tasolla aina parhaansa, eikä suotta vedä palkokasvia sieraimesta, vaikka ei täysin ymmärtäisi, mitä ihminen siltä haluaa. Koulua ajaessa tamman vahvuuksia ovat ehdottomasti tasaisuus sekä kantokyky, sillä se kantaa itseään vähän automaatiostikin hyvässä ryhdissä ja niin sanotusti oikeinpäin. Tarkkuutta ja maratonia ajaessa tamman vahvuuksia ovat hyvä eteenpäinpyrkimys sekä kestävyys, jonka lisäksi maastossa sen vahvuutena on myös rohkeus, jonka ansiosta tamma ei suotta pysähtele esimerkiksi vesiesteille.

Vieraissa paikoissa Nelli on kuin kotonaan; se seuraa ympäristöään kiinnostuneena, muttei kuitenkaan lähde esimerkiksi kisapaikan vilinään niin tohkeissaan mukaan, että unohtaisi vierellä seisovan ihmisen olemassaolon. Amelien sanoin, "jos mahdollista, Nelli on vieraissa vielä kuuliaisempi ja kevyempi ajaa, kuin kotona. Ehkä vieraassa paikassa se viiminenkin pala loksahtaa kohdalleen, kun mukaan astuu myös pieni vieraanvaraisuus."
Musta ponitamma on varsin asiallinen lastata niin traileriin kuin rekkaan, eikä hommaan tarvitse lisäkäsiä. Se myös matkustaa moitteettomasti heinäverkon antimista nauttien - niin yksin, kuin kaveriporukalla.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Marius de Illini
KTK-III
ii. Marc de Illini
mkrj, 100cm evm
iii. Marlborough
m, 102cm
iie. Joubertes Bella
mkrj, 99cm
ie. Amythyst
mkrj, 98cm evm
iei. Werner of Tromie
m, 104cm
iee. Amalfreda
rtkrj, 97cm
e. Sommarbuddleja
ei. Merriwell Slush Rush
m, 104cmevm
eii. Merriwell Marshmellow
mkm, 105cm
eie. Angel Arch
m, 100cm
ee. Liten Kattklockan
rn, 102cmevm
eei. Blå Katt
m, 100cm
eee. Dandelion Damage
rn, 104cm


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
08.10.2018 Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

 

Näyttelytulokset

  02.06.2019 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  02.09.2019 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT

  22.05.2019 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1646.61 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 703.52
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 943.09


Päiväkirja ja valmennukset

29.09.2019   Valjakkoajon syysleiri   omistaja Amelie

Syysleirin ensimmäinen kattaus oli varsin mielenkiintoinen, sillä yhtä nuorta lukuunottamatta osallistuvat ponit olivat neljävuotiaita ja siten myös jo vähän hommia tehneitä. Eikä ryhmän mustalammaskaan ollut kaukana muista; se oli kolmevuotias, ja käytännössä samalla tasolla, kuin muutkin.

Kun lauantaina tämä ryhmä pääsi ensi kertaa maneesin suojiin, oli ohjastajien määrä talutella ponejaan vierestä sen verran, että ne tottuivat toisiinsa, mutta myös uuteen, erilaiseen ympäristöön. Maybeckin omat tammat Merina ja Nelli olivat kuin eivät olisikaan, mutta oripojat Poni, Trombi ja ryhmän kolmas tamma Kurre kuikuilivat vuoroin toisiaan hieman hämmästyneen oloisena.
"Otetaan ihan muutama käytännönharjoitus heti tähän alkuun, että saadaan niiden keskittyminen kiinnitettyä ärsykkeistä teihin ja työntekoon. Heittäkää ohjat molemmille puolille kaulaa ja jääkää kävelemään suurinpiirtein siihen etulavan ja sään vierelle, niin, että tuette ponien matkaa ikään kuin taluttajana, mutta pääsette kuitenkin vaikuttamaan niihin ohjastajan tavoin. Ja sitten kun huomaatte, että niiden keskittyminen alkaa lipsua johonkin muualle, tehkää pieni puolipidätteen kautta siirtyminen pysähdykseen, seisotatte niitä niin kauan että ne malttaa olla paikoillaan ja siirrätte sitten takaisin käyntiin." ohjeistin ryhmäläisiä alkuun.
Vaikka tehtävä itsessään ei ollut erikoinen, olen varma siitä, että jokainen ryhmäläinen sai tehtävän ajatuksesta kiinni - tai ainakin olisi pitänyt saada, sillä nuoret ponit alkoivat nopeasti keskittymään toistensa sijaan ohjastajiinsa ja osa jäi tottuneesti odottamaan lisäohjeita.

"Jaaha, eiköhän ne ole sen verran kuulolla, että voidaan hiljalleen siirtyä jokainen sinne ponin taakse hakemaan oikeaa ajotuntumaa. Lähdetään tekemään aluksi käynnissä loivaa kiemurauraa molemmilla pitkillä sivuilla niin, että pääsette houkuttelemaan poneja taipumaan niin vasempaan, kuin oikeaan. Ja muistakaa säännöllisen, tarkan kulman ohjastaminen ennen sekä jälkeen kiemurauran." kannustin ryhmäläisiä siirtymään haastavamman tehtävän pariin.
Oli ilo nähdä, että jokaisella ryhmäläisellä oli ajohommat myös maasta käsin ihan hyvällä mallilla - mitä nyt Jessican ohjastama Merina sekä Ellenin ohjastama Trombi vähän luikerteli reitillään. "Ja Jessica ja Ellen pitää huolen, että käynnissä säilyy tahti ja säännöllisyys - nyt, kun ne pääsee kävelemään vähän miten sattuu, matkan teko ei olekaan niin suoralinjaista, vaan muistuttaa vähän humaltuneen kulkua lauantaiaamuna kello neljä kaupungin kaduilla. Bettina, Elli ja Ronja voi taputtaa itseään olkapäälle, teillä on hallussa hyvä tahti!"
Vaikka loivan kiemurauran ohjastaminen maasta käsin kuulostaa todella helpolta ja yksinkertaiselta tehtävältä, on siinä monta liikkuvaa osaa, jotka voivat joko mennä hyvin, tai auttamatta penkin alle. Asetukset, suoristaminen, kulmien ohjastaminen, tahdin ja tasapainon sälyttäminen.. Ne kaikki asiat ovat sellaisia, joihin halusin ohjastajien käyttävän aikaa ja ajatusta sen lisäksi, että halusin heidän käyttävän hyvin selkeitä apuja.

Kun kiemuraurat saatiin iskuunsa, jäimme tekemään tammat Merina, Nelli ja Kurre maneesin toiseen päähän ja orit Poni ja Trombi toiseen päähän pääty-ympyrällä siirtymiä käynnistä raviin ja edelleen käyntiin.
"Nyt on ihan jumalattoman tärkeää, että te tiedätte, mitä olette tekemässä - en halua nähdä yhtäkään vahvaa ohjasotetta tai tasapainotonta, huolimatonta siirtymää. Kun treenataan nuoria hevosia, on elintärkeää, että ohjastaja antaa sille parhaat mahdolliset eväät toimia - ja kun se poni toimii halutulla tavalla, meidän on annettava sille kiitos juuri oikealla ajotuksella. On se sitten myötääminen ohjasta, kehu ääneen tai tehtävän lopettaminen." sparrasin ohjastajia samalla, kun kannustin heitä siirtymään ensikerran raviin.
Pieni alkuläksytys tuntui tehoavan, sillä moni ohjastajista sai tekemiseensä aivan uudenlaista ryhtiä ja rääväsuisen Bettinan sanoin "tässähän tulee ihan tarve näyttää, että kyllä mä osaan."
Vaikka ryhmäkoko on melko suuri nuorten ajo-opetusta ajatellen, oli ryhmän dynamiikka hyvin harmoninen - ponit olivat selkeästi ajettu kotitreeneissä hyvin avuille ja ne oli rakennettu suurella rakkaudella; aivan, kuten jokaisen hevosen kuuluisikin.
"Aivan mahtavaa. Siellähän ainakin Poni ja Trombi alkaa hiljalleen jopa pyöristymään niskasta ja selästä, ja tapailee itsekin vähän takajalkoja vatsan alle. Teistä ihan jokainen voisi siinä ravissa kutitella ajoraipalla sinne lanneselän päälle pienellä kosketuksella, jospa sillä saataisiin aikaan se, että ne vähän tiputtaisivat painoa takajalkojen päälle ja tulisi säästä, ja niskasta ylös. Mitään puoliverisen grand prix-tason kokoamista mä en tässä vaiheessa teiltä odota, mutta teidänkin on hyvä sisäistää, että teillä on paljon enemmän yhteisiä kilometrejä, kun ne ponit liikkuvat alusta asti rehellisesti oikein päin itseään samalla säästäen." neuvoin ohjastajia samalla, kun kasvoilleni levisi aito hymy. Oli hienoa nähdä näin osaavia nuoria maneesi pullollaan.

Koska ryhmäläiset tekivät loppua kohden jo hyvin esimerkillisesti töitä, palkitsin nuoret ponit pitkillä loppukäynneillä maastoon - näin niille jäi hyvä mielikuva paikoitellen rankastakin treeneistä ja ne pääsivät nollaamaan ajatuksia kirpeään syyssäähän autottomille hiekkateille.

Esikoululaiset olivat sunnuntaina selkeästi seesteisempiä kuin lauantaina, joten pääsimme aloittamaan sunnuntain - ja oikeastaan koko viikonlopun - päävalmennuksen ilman pientä alkumuistusta siitä, miten hevosten ja varsinkin nuorten kanssa toimitaan vieraassa paikassa silloin, kun ne eivät malttaisi keskittyä ihmiseensä.
Alkuverryttely oli hyvin samantyylinen, mitä harjoittelimme lauantaina; siirtymiä käynnistä pysähdykseen ja edelleen käyntiin, loivalla kiemurauralla pientä taivuttelua ja suunnanmuutosten ohjastamista sekä siirtymiä käynnistä raviin.
"Huomaatteko itse, miten eri tavalla te ajatte kärryjen kyydistä, mitä ohjasajaen takaa? Moni teistä antaa ponien kipittää vähän alta, kun itselle ei tule kiire juosta mukana - nyt siis ehdottomasti kotiläksyksi ihan jokaiselle tahdin säännöllisyyden ajamista: on etenkin kouluajoa varten tärkeää, että jokaisessa esitetyssä askellajissa säilyy tasapainon lisäksi selkeä tahti. Ja siitä te olette vastuussa, olitte te sitten kärryillä tai maassa." ripitin ohjastajia samalla kun katsoin miten ponirukat viilettivät vailla minkäänlaista tahtia.

En tiedä, oliko ohjastajat oikeasti vain unohtaneet eilisestä saarnasta huolimatta tahdin tärkeyden vai eikö he oikeasti erottaneet vauhtia kärryjen käsistä, mutta oli ilo huomata, että jokainen korjasi sekä omaa tekemistä, että ponin kulkua pienen muistutuksen johdolla.
Ja tämän ryhtiliikkeen myötä pääsimme myös tekemään vähän ravi - laukka - ravi siirtymiä, jossa halusin ohjastajien keskittyvän ehdottomasti eniten siirtymisiin, mutta myös siihen, että laukassa säilyy tietynlainen energisyys.
"Kun meillä on täällä maneesi täynnä poneja, niin on elintärkeää, että me ei sidota niitä ihan maahan kiinni. Tämä varmaan sekottaa teitä entisestään, mutta vaikka mä olen tässä kaksi päivää toitottanut tahdista, niin se tahti voi olla niin hidasta, kuin nopeaakin. Mutta näiden shetlanninponien kanssa vuosia toimineena mä olen huomannut, että mitä enemmän niille antaa nuorena vapautta, sen parempia ne on työstää vanhempana - jos niitä prässää liian suppuun nuorena, ne ei taatusti liiku ilmavasti ja hyvällä energialla vanhempana. Eli suomeksi; mä tarkoitan, älkää ajako niitä laukassa yhtään sen enempää kädellä, mitä on pakko."

Oli ihana ja oikeastaan myös ilo nähdä, miten vastaanottavaisia ohjastajat olivat annetuille ohjeille. Siinä missä nuorikot tekivät vielä vähän hassuja, nuorelle ominaisia siirtymiä laukkaan ja varsinkin laukasta raviin, ohjastajan tukivat ponejaan juuri sen verran, mitä tarpeen oli. Ja mikä parasta, muistivat antaa niille tilaa ja ennen kaikkea antaa kiitoksen silloin, kun siihen oli aihetta.
"Hittolainen sentään! Ette tiedäkään miten ihanaa on katsoa, kun muistatte kiittää poneja heti siitä puolikkaastakin hyvästä askeleesta. Ja uskokaa tai älkää - se kiitos löytyy edestä, kun ikää ja ajokilometrejä tulee lisää." hihkuin maneesin laidalla samalla, kun seurasin siirtymätyöskentelyä.

"Musta oli ihana nähdä, että teistä ihan jokainen muutti ajotyyliään tämän viikonlopun aikana hevosystävällisemmäksi ja löysitte sen rohkeuden antaa näille supersympaattisille poneille tilaa ja aikaa. Nyt, kun ajatte tämän viikonlopun jälkeen kotona, mä toivon, että pidätte muutaman asian mielessänne. Ensimmäiseksi sen, että tarjoatte niille kiitoksen - oli se sitten se ohjastaja myötäys tai ääneen kehuminen - kun sen aika on ja toiseksi vahditte, että niillä säilyy kaikessa tekemisessä tahti ja tasapaino. Näillä eväillä teillä on käsissä tulevaisuuden valjakkohevoset; näissä, jos jossain on potentiaalia kilparadoille. Kuten myös teissä." päätin valmennusviikonlopun ensimmäisen ryhmän osalta.