Maybeck Stud

Marshymallow

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 27.05.2018, 8v
Ruunikko, 101cm

Rekisterinumero VH18-017-0337
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Sean McCarthy
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VSN Champion
KTK-II VVJ-I


Joskus todella mietin, miksi pieni ponitamma tuli ristittyä lempinimeltään Martaksi. Sopivampia nimiä sille olisi Suttu tai Sottapytty, sillä en koskaan ole tavannut ponia, joka sotkisi näin paljon. Se on ihan sama, missä Martta on, niin sotkua se saa takuulla aikaiseksi. Tarhatessaan sen lempijuttuja on kaikenlainen maaperän kuopiminen; on se sitten kuravettä, iljettävää mutaa tai ihan vain hiekkaa, Martta taatusti kuopii sitä aikansa mennäkseen sen jälkeen piehtaroimaan upeaan kaivaukseensa. Ja metsätarhat, ne vasta parhautta on, sillä puiden pihkaa saa hinkutettua kirjaimellisesti joka puolelle; häntään, kylkiin ja harjan kautta vaikka vielä vähän korvanpäihinkin! Vaikka kuinka toivoisi, että sotkeminen jäisi ulkoilmaan, ei se sitä valitettavasti tee - niin ulkona kuin sisällä heinät tallaantuvat lähinnä kuivikkeeksi, iltaruoka päätyy kupista karsinanseinille ja vesiautomaatillakin on niin kiva pelata ihan vain ajankuluksi, että karsina kirjaimellisesti lainehtii vedestä.

Kuten arvata ehkä saattaa, on ponitamma melkoinen huseraaja eikä viihdy kauaa paikoillaan, mutta noin muutoin se on varsin kiva poni. Ja vanhemmiten se on oppinut seisomaan tallikäytävälläkin pidempiä aikoja; mitä se nyt välillä napsii ajankuluksi käytäväketjuja suuhunsa tai yrittää muutoin elehtiä hoitajalleen, että joko mentäisiin. Tästä huolimatta Martta ei ole kuitenkaan millään tavalla ilkeä - päinvastoin, se kyllä tykkää touhuta ihmisten kanssa, kunhan tekemisessä on mukana kokoajan jonkinlaista viihdykettä. Pitkävetisemmät jutut kuten klippaus onkin sitten tammalle melkoista pakkopullaa, ja silloin se kyllä vääntelehtii ja kääntelehtii myrskyssä seilaavaa valtamerilaivaakin enemmän.

Vauhtia ja tekemistä rakastava ponitamma on melkoinen tekijä valjakkoajon parissa, joskin koulua ajaessa se tarvitsee paljon vaihtelevuutta pitääkseen mielenkiintoa yllä. Parhaillaan Martta on oikeastaan pirun makeakin; se kantaa itseään mielettömän hyvässä ryhdissä sekä tasapainossa ja se väläyttelee satunnaisesti varsinkin ravissa sellaista keskiaskellajia että joku kouluratsastuksesta hullaantunut voisi olla hetken huuli pyöreänä. Tarkkuus- ja maratonajo on eniten Martan mieleen, ja siellä poni pötkiikin eteen sen, minkä kintuistaan kerkeää. Paitsi vesiesteillä, sillä sinne Martta tarjoaa lähes poikkeuksetta stoppia - sillä mikä muukaan olisi niin hauskaa, kun veden kuopiminen etusilla! Martta onkin aiheuttanut naurua useasti juuri vesiesteillä, sillä usein ongelma on se, että valjakot eivät mielellään menisi veteen; Martan kanssa ongelma onkin se, että vedestä pääsee samalla vauhdilla pois.

Mahtimartta on tottunut matkaaja, eikä sen elämää stressaa mikään matkustusmuoto. Yhtä tyytyväisen näköisenä se matkustaa niin rekassa kuin trailerissa - yhdessä, tai yksin. Vieraaseen paikkaan saavuttua Martta haluaisi osallistua kaikkeen ja se olisi aina suuna päänä matkaamassa muiden ponien perään, jonka vuoksi tammaa talutetaankin vieraissa joko suitsittuna tai ketju turvan päällä. Hoppu muiden perään loppuu kuitenkin kärryjen edessä, sillä kärryillä se keskittyy täydellisesti ohjastajaansa ja siihen, mitä seuraavaksi ollaan tekemässä.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Naylands Real Deal
rn, 101cm evm
ii. Naylands Real Dean
rn, 102cm
iii. Dean & Sam
iie. Mirandas Lily
ie. Bloomfields Vanillastorm
rn, 102cm
iei. Bloomfields Stormeye
iee. Bloomfields Vanilladrop
e. Chillgrove’s Candybomb
rn, 103cm evm
ei. Fairwater’s Bomber
rn, 104cm
eii. Fairwater’s Rocket
eie. Rosetoes
ee. Blackon Caramel
rn, 101cm
eei. Blackon Cooler Jack
eee. Coucougnette

i. Naylands Real Deal on brittilinjainen, Saksassakin kisannut ja nykyään Englantiin palannut vaikuttava ruunikko, jolta korkeutta löytyy 101cm edestä. Tukkajumalaksi ristitty tuuheajouhinen ori Rush on rakenteeltaan pyöreä, kompakti ja ryhdikäs, vahvajalkainen ja lihaksikas poni – kaikkiaan siis shetlanninponi parhaimmillaan. Erityisesti moni tuomari muistaa mainita vielä ruunikon kauniista, ponimaisesta mutta kirkasilmeisestä päästä. Liikkeessä Rush puolestaan on tehokas, eteenpäinpyrkivä ja ryhtinsä pitävä, ja liikkeistä löytyy tahdikkuutta ja varmaa, korkeaa askellusta. Ei siis voi jäädä ihmettelemään, miksi ori onkin kantakirjattu niin Briteissä että Saksassa I-palkinnolla. Myös näyttelyitä kiertänyt, pari BIS- voittoakin kerännyt poni on jättänyt kehänkierron taakseen tänä päivänä. Rushin aktiivikilpaura valjakkoajon parissa on vielä osittain kesken, vaikka 14-vuotias kisaakin viimeisiä vuosiaan. Valjakossa vaativalla tasollakin pärjännyt poniori herättää suurta ihastusta, niin sen ulkomuodon, että sen yhteistyökykyisyyden, energisyyden ja sulavuuden vuoksi. Koululuokkia Rushilla on myös takana reilun kymmenen verran Helppo C –tasolla pienten lasten puolesta kisattuna, ja tällöinkin kehtaa sanoa, että ruunikko on käsissä pysyvä, nöyrä ratsu, joka tekee suurella ilolla ja sydämellä. Rushin kasvattaja erityisesti muistaa aina korostaa orin lempeää tekijäluonnetta sekä silti sen kirkassilmäistä energisyyttä oria käyttämään kiinnostuneille. Kaikessa loistossaan poni on osoittautunut vielä upeaksi periyttäjäksi, jonka varsoista voi tunnistaa samaa tekijänvikaa ja ryhdikkyyttä. Rushilla on tätä nykyä 36 jälkeläistä, joista 20 on ollut oreja, 16 hyvin näyttelyissäkin pärjänneitä, isänsä ominaisuuksia periyttäviä tammoja.

ii. Naylands Real Dean eli tutummin simppelisti Deaniksi kutsuttu ruunikko shetlanninponi porskuttaa edelleen menemään kasvattajallaan Englannissa. 102cm korkea ori on upeasti menestynyt sekin, ja sukunsa että oman rakenteensa vuoksi Dean on ollut erityisen suosittu siitosori myös Britannian ulkopuolella. Vahvaluustoinen, lihaksikas ja kompakti, rungoltaan pyöreä ruunikko liehuvine harjoineen on suorastaan henkeäsalpaavan kaunis näky esiintyessään, ja liikkeiltään tahdikas, pitkäaskelinen ja reippaasti askeltava Dean tuo kovan kilpailun kehiin. Näyttelyissä enemmän kiertänyt poni on myös kahminut BIS-sijoja Pohjoismaissa siitosreissuilla matkaillessaan. Kantakirjaan I-palkinnolla päässyt poni kisasi vähemmän aktiivisesti valjakkoa nuoremmalla iällään, ja 23 kisasta noviisitasoilla ajettuna Dean sijoittui 15 kertaa. Ruunikkoa valjakossa seuraamaan päässeet ovat juoruilleet orin olleen erittäin pehmeä ja nöyrä, tarkkaavaisesti tekevä poni, jota varmaan lapsikin voisi ajella. Deanista tulikin erittäin suosittu jalostuksessa sen pehmeän, lempeän luonteen vuoksi, ja myös sen jälkeläiset ovat osoittaneet samaa rakastavaa luonnetta, erityisesti lasten kanssa. Nykyään poni viettää ansaittuja eläkepäiviä ruohoa mutustellen, onhan orilla 56 jälkeläistä, joista kaikille se on periyttänyt palan luonteestaan että myös vahvaa rakennettaan.

ie. Bloomsfields Vanillastorm oli kaunis, pörheä ruunikko 102cm korkeudessa. Englannissa kantakirjauksen verran esille viety Vanilla oli rakenteeltaan tyypillinen, hieman kevytjalkainen ja vatsan seutumilta pyöreämpi, mutta sopusuhtainen, erityisen kauniin ilmeen ja pään omannut tamma. Paksu hamppujouhinen poni oli liikkeiltään aika vaatimaton, käynnissä askel oli pitkä mutta matala, ravissa toki korkeampi ja jo ryhdikkäämpi. Kaikkine ominaisuuksineen Vanilla sai III-palkinnon, jonka jälkeen kasvattaja myi sen jalostusoikeudet pitäen eteenpäin ratsastuskoululle. Siellä super kiltti, herttainen ponitamma piristyi lasten hemmottelutapauksena, ja ajolle opetettu, kisoissa käymätön Vanilla nauttikin lastenratsun roolistaan. Muutama varttuneempi pieni poniratsastaja intoutui erityisesti kouluratsastuksesta ruunikon kanssa, ja Helppo C –tasoa kisannut poni ehtikin sijoittumaan useasti. Ratsuna Vanillan hyviin puoliin kuului sen herkkyys, nöyryys ja lempeys, sekä miellyttämishalu. Osa ratsastajista väitti tammaa toki hieman liiankin laiskaksi ja pehmeäksi, mutta omistaja puolestaan usein vain tuumasi, että Vanillan vauhti ei nyt päätä huimaavan tarvinnut ollakaan, käytettiinhän sitä myös ihan taaperoiden ratsuna. Tammaa käytettiin jalostukseen loppumetreillä vain kahden varsan verran, jotka menivät sukupuoliltaan just 1- 1. Vanilla jätti molemmille tuuhean harjansa, roimasti lempeyttä ja kouluratsunkin kykyjä. Vanillan elämä päättyi 28-vuotiaana ratsastuskoulun haassa rauhallisesti nukahtaen jalasta löytyneeseen kasvaimeen.

e. Chillgrove’s Candybomb on veikeäluontoinen, itsepäinen ja energinen britti ruunikko, jolta korkeutta löytyy 103cm, toki persoonaa isommallekin hevoselle. Candiksi kutsuttu tamma onkin se näyttelyiden pestyin ja jynssätty tapaus, sillä suunnilleen joka kerta se joudutaankin rappaamaan huolella ennen kehää - ruunikko nimittäin tuntuu oikein rakastavan hiekassa piehtaroimista, kaikenlaista kuravedessä pikkulapsen tavoin hyppimistä sun muuta oikein sottuisaa touhua. Candi onkin yleensä priimakunnossa sopivasti sen vuorolla. Rakenteeltaan Candi on hieman pitkähkö rungoltaan, mutta vahvaluustoinen, sopusuhtainen kooltaan. Sillä on kaunis, ponimainen pää ja liikkeiltään poni on ryhdikäs, energisesti eteenpäin liikkuva tamma välillä jopa liiankin korkeilla askelilla ihan puhtaan innostuksen takia. Candi pääsikin lopulta II-palkinnolla kantakirjaan, jonka jälkeen se siirtyi lähes täysin kisaamaan valjakkoajossa sekä muutaman kerran kouluratsastuksessakin, toki ratsastuksessa heikommalla menestyksellä. Valjakkoponina noviisin tasolla pyörinyt Candi oli vauhdikas, helposti vitsailuksikin lyövä pikku ruunikko, jonka kanssa nauretaan edelleenkin useasti niin vaunuilta että katsomosta käsin - kaahaileva poni on aika huvittava näky innostuessaan ja kaahatessaan pilke silmäkulmassa. Yleensä Candin kanssa alku onkin vauhdikkaampaa, mutta rauhoituttuaan on tästäkin ponista saatu irti tekevä, osaava ja kuunteleva tapaus, jonka ryhdikkyys ja kaunis askellus saavat varmasti katsojan kuin katsojan huokailemaan. Kouluratsuna Candi ei siis ole kummoisasti osoittanut taitoja, sen mielestä koko homma on tosi tylsää ja painoakin pitää kantaa, joten muutaman kisan pelleiltyään läpi päätettiin homma jättää suosiolla tamman ohjelmasta. Nykyään vekkuliponi Candi on päättämässä myös siitoshevosen uransa 17-vuoden iässä kuuden varsan jälkeen, joille se on periyttänyt tummaa väritystään, pilkettä silmäkulmaan ja kärsimättömyytensä.

ei. Fairwater’s Bomber oli kaunis, ruunikko 104cm korkuinen shetlanninponiori, joka teetettiin alkujaan ihan vain sen emän omistaneen perheen uudeksi poniksi Englannissa. Harrastekäyttöön jäänytkin, klassiset sukulinjat omistava, pari näyttelyä toki kiertänyt Boss oli rakenteeltaan vahva, pyöreärunkoinen sekä hyvässä lihaskunnossa, ja liikkeiltään kyseessä oli eteenpäinpyrkivä, puhtaasti liikkuva ja pitkästi askeltava poni. Kantakirjauksen jälkeen - josta muuten saatiin II-palkinto – Boss jäi puhtaasti perheen lasten käyttöön ensiratsuksi. Ratsuna kyseessä olikin enemmän lasten tarpeisiin ja tasoon mukautuva, tarvittaessa energisempikin peloton monitaitaja, jolla lapset pääsivät hyppäämään niin puomiesteitä, ristikkoja että opettelemaan kouluratsastuksen perusteet. Perhe kertoikin aina lämpimästi, että ruunikko oli nöyrä, osaava ja kaikkensa antava lempeä oripoika, joka tuntui tietävän aina, kuka sitä käsitteli ja kenen kanssa kuului käyttäytyä erityisen varovasti. Myös markkinatapahtumissa talutusratsuna toimineesta Bossista tulikin myös naapuruston lasten maskotti, jota harjattiin ja hoidettiin yhteistuumin. Muutamat pienkisat käynyt ori ei koskaan menestynyt mainittavasti, mutta eipä Bossia koskaan mitattukaan voittojen perusteella. Bossin ainoaksi varsaksi jäi yksi tammavarsa, sillä vanhoilla päivillä ruunikko mentiin ja ruunattiin. Tämän jälkeen poni vietti leppoisia eläkepäiviä kevyesti edelleen ratsuna toimien että perheen pienimpien puunailtavana. Boss kuoli 26-vuotiaana ähkyn seurauksena.

ee. Blackon Caramel oli ruunikko ruotsalaissyntyinen 101cm korkea ponitamma, joka ostettiin Britteihin tamman ollessa nelivuotias erään kasvattajan sen bongatessa Facebookin syövereistä ja maksettua itsensä kipeäksi. Camilla -nimellä kutsuttu luonteeltaan kipakka, ilkikurinen tamma oli rakenteeltaan enemmän pitkärunkoinen, ohutjalkainen mutta sopivissa suhteissa pyöristyvä sekä pitkäkaulainen, omalla tavallaan enemmän raviponia muistuttava paketti, jonka käynti oli verkkaampaa sekä maata myötäisempää, mutta ravi lennokasta, tehokasta ja tahdikasta. Kyseessä oli siis ehkä ilmavampi ja kevyempi shetlanninponi, mutta Camilla kirjattiin kuitenkin kaikesta huolimatta III-palkinnolla viisivuotiaana yleisilmeen ollessa tasapainoinen ja perus shetlanninponin määritelmissä. Camillan uusi omistaja jätti suosiolla pohdinnan jälkeen näyttelyttämättä tammaansa sen enempää, ja niinpä arvonsa tuntevasta ruunikosta koulutettiin valjakkoajoon passeli, noviisitasolla kohtuullisesti menestynytkin poni. Camilla herätti toki välillä tirskuntaa varsinkin vanhan kansan brittikasvattajissa – olihan tammassa jotain kevyttä ja huulihan Camillalla oli aina tyytymättömästi mutkalla, eikä laahustava, luimiva shettis ollut mitenkään edustava näky lämmittelyissä, mutta monen hymy hyytyi ruotsalaisen asteltua areenalle. Camillan vahvoja puolia yleisesti ottaen olikin sen työmoraali, tekevä asenne ja kuuliaisuus. Muuten kyseessä oli omistajansa sanojen mukaan “hapan, yksikseen viihtyvä ja hiljainen tamma”, jonka kanssa ei moni päässytkään yhteisymmärrykseen. Kisauraa Camilla tarpoi läpi seitsemän vuotta, joiden jälkeen sen jo ikääntyessä se pääsi kokeilemaan äitiyden autuutta. Ruotsalaistamma pehmenikin huomattavasti luonteeltaan ihmisiä kohtaan ensimmäisen varsansa jälkeen, jos on uskomista omistajaan. Ruunikko nautti varsojen kasvatuksesta sekä hoitamisesta, toimipa se sijaisäitinä omalle että orvoksi jääneelle saman omistajan varsalle yhtä aikaa. Camilla periytti hieman kevyempää yleisilmettä sekä työmoraaliaan kaikille varsoistaan, mutta luonne jäi ainakin suurimmaksi osaksi ihan Camilla-kohtaiseksi. Tamma sai siitosaikana kuusi varsaa, joista neljä oli valjakossa menestyneitä oreja, kaksi puolestaan yllättävän energisiä sekä sosiaalisia tammoja. Camillan elämänkaari päättyi äkillisesti jo 20-vuotiaana lopetuksella vakavaan vasemman etujalan murtumaan.

Sukuselvityksen © VRL-14618

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
14.08.2018 t. Maybecks Malinovka Monceaux Igor Kida, Mooncloud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  01.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) RCH
  08.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  16.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW4

Kilpailut

Valjakkoajossa 1740.92 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 790.75
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 950.17


Päiväkirja ja valmennukset

14.08.2018   Ensihetket varsan kanssa   omistaja Amelie

"Mä en todellakaan tiedä, miten me tehdään tämä. Sillä samalla sekunnilla kun mä avaan karsinan oven, Martta pinkoo ovesta ulos - luulisi, että jo itse synnytys olisi ollut sille iso ja raskas juttu, mutta se vaikuttaa lähinnä siltä, että tarhassakin se painaa juoksujalkaa maratonin verran." mä totesin vieressäni seisoville naisille. "Jos sen päähän yrittää laittaa ketjuriimuun ennen, kuin avaa oven. Ja sitten kun karsinanovi aukeaa, niin mennään. Jos sä Amelie roikut Martan riimussa ja me yritetään Bettinan kanssa ohjata varsa kulkemaan emänsä perässä." tallityöntekijänä toimiva Jessica uumoili antaen oikeastaan ainoan mahdollisen keinon ilmoille. Niin se oli tehtävä.

Vaikka Martta vaikutti erittäin levottomalta ja se kyllä syöksyi ovesta heti sen avauduttua, ei se ollut ihan niin pöhlö mitä odottaa saattoi. Jo tallikäytävällä se tarkisti, kulkiko pieni maitovarsa sen perässä ja ulkona se jopa toppuutteli vauhtiaan sen verran, että varsa ennähti kulkemaan emänsä perässä. Kun tamma ja varsa oli turvallisesti omalla laidunlohkollaan pihaton kyljessä, emme voineet kuin hymyillä. Siinä missä vastasyntynyt ponivarsa kokeili jalkojaan, Martta vaikutti tyyneltä - se selkeästi nautti pihalla olosta, ja oli enemmän kuin ylpeä pienestä varsastaan.

"Mä luulen, että heti kun Alli on synnyttänyt ja toipunut siitä, laitetaan Martta ja Alli varsoineen samaan loossiin pihaton puolelle niin saavat olla ulkona yötä päivää, mutta pääsevät kuitenkin sisätiloihin lepäämään, jos haluavat. Ja varsoillakin on ikäistään seuraa." mä tuumin, ja etsin katseellani viimeisillään olevaa Alliponia, joka tarhasi parhaillaan naapuritarhassa uteliaana Martan varsaa katsellen.

19.10.2018   Maailman kuraisin Mahti-Martta   hoitaja Oresama

Martassa on harjaamista ihan joka vuodenaikana, mutta syksyt ovat silti kaikkein pahimpia aikoja. Martta on nimittäin hieno nainen, ja tahtoo pitää hyvää huolta ulkonäöstään erilaisin muta-, rapa- ja sontakylvyin. Se kuorruttaa itsensä huolellisesti, eikä unohda hiusnaamiotaankaan juuri koskaan. Yleensä joku meistä hevosenhoitajista huomaa heti tilanteen ja juoksee apuun: märkä rapa on helppo huuhdella tai parhaassa tapauksessa vain kaapia pois ponista. Joskus Martta ehtii olla muutaman tunnin yksinään ennen kuin säntäämme pelastamaan sen itseltään. Ja siitä ei seuraa mitään hyvää.

Tänään oli sellainen päivä. Martta oli ehtinyt kuivua mutakylpynsä päälle. Sen peitinkarvan sai suht koht puhtaaksi piikki- ja kumisualla, mutta voi että niitä jouhia! Yritimme porukalla ensin kuivana, mutta ei siitä mitään tullut, kun karvoja irtoili ja katkeili niin paljon. Murustelimme siis käsin enimmät ravat irti sen päästä ja hännästä, mutta sitten harja ja häntä oli pakko kastella. Pesemällä niistä tuli puhtaita, mutta kylmä syyssää ei ole tosiaankaan mikään ideaalinen poninpesusää. Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos poni ei edes pidä pesuista ja heiluu ja hyörii niin että kaikki ovat märkiä.

Kaiken lisäksi Amelie suuttui meille, kun olimme hänen mukaansa repineet Martalta puolet harjasta irti.

Päätimme yksissä tuumin ehkäistä loput tällaiset tapaukset edes tämän syksyn ajan. Tekisimme aikataulun, jonka mukaan kiertäisimme katsomassa Marttaa niin, että siitä olisi näköhavainto aina tunnin välein. Sillä tavalla saisimme sen kiinni aina itse teosta, tai ainakin kiinni ennen kuin sen karvaan olisi kuivunut rapapanssari.

15.11.2018   Rento parivaljakko   omistaja Bettina

"Ymmärrän jos tarkoituksenne on olla huvittavia, mutta mua ei nyt tosiaan naurata", manasin matalalla äänellä kahdelle ponitammalle kärryjen edessä. Marshymallow ja Drama oli valjastettu parivaljakoksi kevyen treenin merkeissä. Kauhea vaivahan tässä oli kevyelle treenille, mutta kevyellä tarkoitan lähinnä perusasioiden kertaamista. Kumpikaan tammoista ei ollut hetkeen istunut parivaljaisiin, sillä olivat kumpikin taholleen valmistautuneet kokopäiväisesti loppuvuoden laatuarvostelutilaisuuteen. Halusin treeniä myös itseni takia, sillä onhan kahden ponin ajaminen aivan eri asia. Ja jos joulukuun cup-kilpailuissa mielitään menestyä, on se osaaminen minullakin oltava hanskassa!

Aamun tihkusade oli tehnyt kentästä mukavan joustavan ja poneilla oli virtaa. Olihan takana hyvin nukuttu yö pehmeällä purupatjalla ja aamupalakin oli mukavasti sulanut. Teimme paljon siirtymisiä ja erilaisia reittejä, kuten kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä ja tiukkoja käännöksiä tolppien ympärillä. Kävimme reittejä läpi kaikissa askellajeissa ja kumpikin tammosita tuntui hyvin motivoituneilta. Tuntui hyvältä saada niille onnistumisen tunne, sillä viime viikot olivat olleet aika prässäämistä. Peruasioiden pariin palaaminen ja niissä onnistuminen tuntui meistä kaikista hyvältä.

Lopuksi menimme vielä lyhyitä puomikujia jotka olin asetellut kentälle jo aamutuimaan päivän treenejä varten. Tämä oli huomattavasti haastavampaa Dramalle ja Martalle, sillä se vaati erilailla tarkkuutta. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen suuntasimme loppuhölkälle ja -käynneille hiekkatielle. Kaikki tuntui juuri oikealta haistellessa alkutalven raikkautta metsässä ja ponien tyytyväistä pärskintää kuunnellessa.