Maybeck Stud

Mangon Cherry Blossom

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 11.11.2017, 8v
Musta, 105cm

Rekisterinumero VH17-017-0542
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Walnut Grove Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
VVJ-I
KTK-I
SHLA-I


Kun joku kysyy, minkälainen poni Cherry on röyhistän usein rintaa ja loihdin kasvoilleni pienen hymyn. "Tiedäthän, että usein sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. No, ne ihmiset eivät ole tavanneet vielä meidän Cherryä, joka ihan oikeasti on ihmisen paras ystävä. Se on sellainen ihana ponipalleroinen, joka on aina hyvällä tuulella ja toimii jokaisessa tilanteessa kuin ihmisen mieli. Cherry on yksiä lempiponejani kautta aikain, eikä todellakaan turhaan." vastaan kysyjälle samalla, kun tarkkailen hänen kasvoja jotka usein muuttuvat hieman epäilevän näköiseksi. "Arvasin, ettet usko, mutta ei se mitään. Otetaan Cherry tarhasta talliin, ja saat hetken tutustua siihen. Olen sataprosenttisen varma, että epäilyksen ilme katoaa kasvoiltasi alta aikayksikön."

Cherry on poni, jonka kanssa taantuu vuosikymmeniä taaksepäin ja kokee itsensä uudelleen pieneksi ponitytöksi. Cherry on niin ihastuttava ja pussattava poni, että sen kanssa viettää mielellään aikaa - vaikka sitä aikaa ei oikeasti olisikaan, sitä huomaa harjanneensa korvat höröllä seisovaa ponia tunnista toiseen ja loihtineensa sille mitä hienoimpia lettejä sen tuuheaan, pitkään harjaan. Vaikka kai on sanomattakin selvää, on Cherry melko simppeli poni - sen voi myös klipata, rokottaa, raspata ja kengittää ilman, että poni laittaisi ranttaliksi.

Valjakkoponina Cherry on mitä miellyttävin. Se on ahkera työmyyrä, joka lähtee yhtä suurella innolla sunnuntaihölkälle maastoon kuin kahden tunnin valjakkovalmennukseenkin. Cherry sopii ajettavaksi monentasoiselle ohjastajalle, sillä se on melko simppeli - kunhan sitä ohjaa tehtävästä toiseen johdonmukaisesti ja välissä muistaa kehua äänellä, on se valmis suuntaamaan vaikka kohti kuuta yhdessä ihmisen kanssa. Cherrylla on ajettu paljon sekä yksilö- että parivaljakkona ja se toimii molemmissa moitteetta; yksilönä se on ehkä aavistuksen rauhallisempi, mutta ei se parivaljakkonakaan mikään hölmöläinen ole. Ottaa vain ehkä hieman normaalia enemmän tukea parivaljakostaan.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Appletree's Al Capon
VIR MVA Ch, KTK-II
ii. Appletree's Edgar Allan Pony evm iii. Appletree's Denver
iie. Lexi van de Vossenkamp
ie. Balsdean Miles Away evm iei. Maple Mania
iee. Aywick Hula Hoop
e. Aywick Cola Nut
VIR MVA Ch, KTK-I
ei. Polarize of Wildwood evm eii. Clopton's Orion
eie. Silverbell Honesty
ee. Aywick Sugar Apple evm eei. Ludwig vom Zaulsdorf
eee. Aywick Juniper


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
01.04.2018 t. Maybecks Cherry Mist Maybecks Crusor Crimis, Routaruusu
07.03.2018 t. Maybecks Cherry Nut Kurkun Candy King Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  23.12.2017 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  06.01.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) BIS4, MVAsert
  17.02.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  01.03.2018 NJ-näyttelyt (Ruusupellon tila) BIS5, MVAsert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1467.28 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 794.07
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 673.21


Päiväkirja ja valmennukset

18.03.2018   Varusteiden, ponien ja sielun hoitoa   omistaja Bettina

Olimme viettäneet ihanan lämminta kevätpäivää Maybeckin päärakennuksen portailla. Mukana oli muutama tallityttö ja olimme ottaneet asiaksemme kantaa muutama satula ja suitset ulos puhdistusta varten. Puomimallinen mattoteline oli oiva paikka pitää varusteita puhdistuksen ajan. Saattaa olla, että jossain vaiheessa minä aloin viettää enemmän aikaa sivummassa teekupin kanssa kun nuoret tytöt ottivat isomman vastuun puhdistusoperaatiosta. Jossain vaiheessa myös Amelie tuli ulos ja käveli alas portaita meidän ohitsemme. Hän katsoi vuoron minuun, vuoroon satuloita hinkkaavia tyttöjä ja antoi hyvin merkitsevän katseen kulkea lävitseni. Kohtautin hartioitani, hörppäsin teetä ja tein vielä jotain oman osuuteni eteen.

Eihän isommalla porukalla muutaman ponin varusteiden putsaamiseen kauan aikaa mennytkään. Innokkaat hoitajat anelivat lisää askareita ja niitähän minulta löytyi. Ehdotin, että varusteiden lisäksi voisimme puunata myös niiden omistajat. Onnesta soikeana tytöt juoksivat talliin hakemaan asianmukaiset varuteet ponien pyydystykseen tarhoista. Peppi ja Stina kinastelivat kumpi saa ottaa Kirsikan. Essi nappasi Stellarin ja Ida Keyten. Katselin sivusta, että kaikki sujuu kuten pitääkin ja painelin ponien edeltä talliin.

Kolme ponia asetettiin jonoon käytävälle jossa oli juurikin kolme paikkaa hoitaa hevosta. Ponien harjaus aloitettiin perusteellisella sukimisella kumisuan ja pölyharjan kanssa. Karvan määrä mitä näistä tammoista lähti oli mieletön. Kevät oli selvästi tulossa. Huomasin kuinka Kirsikan alahuuli alkoi nykiä ja taisipa se lopulta nukahtaakin. Kyllä Stella ja Keytekin nauttivat silminnähden ja tytöt nauroivatkin Stellalle kun löysivät juuri sen oikean kohdan lavan ja kaulan välistä ja tamma irvisteli ja venytteli kaulaansa tyytyväisenä. Lopulta näytti siltä, että Keytekin ottaa pienet päiväunet harjauksen aikana. Kun tammojen karva kiilsi, hännät ja harjat oli selvitetty, ne pääsivät vielä päiväheinille omiin tarhoihinsa. Tytöt veivät ponit takaisin ja auttoivat vielä päiväheinien jakamisessa. Kyllä oli poni tyytyväisenä, näin meidän täytyy tehdä useamminkin!

25.02.2012   Talvimaasto laiskurin ja puhkurin kanssa   omistaja Bettina

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lumisena. Helmikuu oli ollut todella kaunis ja talvinen - ihanaa, että talvi oli sellainen kuin sen pitkin. En suoranaisesti odottanut tulevia loska- ja räntäsateita, vaikka kevät kovasti ovella jo kolkuttaakin. Pakkasta oli mukavat reilu 10 astetta, ei liikaa, mutta kuitenkin sopivan kirpeästi. Puimme ystäväni Millan kanssa Kirsikalle ja Bowille satulat ja suitset, ajatuksena oli suunnata rennolle maastolenkille.

Kirsikalla oli ollut muutaman päivän vapaat treeneistä, Bowi oli selkeästi väsähtänyt eilisestä valjakkotreenistä. Osasin jo kuvitella, että Kirsikalla vauhtia kyllä riittäisi, Bow taas olisi varsin tyytyväinen pelkkään höntsäilyyn. Milla halusi rämäpäänä ehdottomasti ottaa alleen Kirsikan, ite kipusin Bowin selkään. Se taas kävi minulle, olo oli todella laiska, enkä jaksaisi Kirsikan ärsyttäviä metkuiluja mikäli se niitä tänään aikoisi harrastaa. Nousimme ponien selkään pihamaalla ja suuntasimme tutulle hiekkatielle, joka oli ainoa tie tallille. Kävelimme rennoin ohjin noin kilometrin, kunnes käännyimme laajalle metsäpolulle jolle oli satanut ohut kerros lunta.

Lumi narskui ponien kavioissa ja edessäni kuulin Kirsikan pärskivän tyytyväisenä. Bowikin otti ihan kunnon askelia, eikä ollut varsinaisesti laiska, mutta riiputti päätään rennosti ja tyytyväisenä. Kun menimme tiheämmälle metsään, Kirsikalle alkoi selvästi jo tulla hieman tylsää. Se otti pieniä ravipyrähdyksiä ja luuli näkevänsä mörköjä puiden lomassa. Kirsikka kyllä on Bowin tapaan täysin maastovarma, mutta turhat energiat purkautuvat helposti moisena hölmöilynä. Milla lähinnä nauroi kyydissä, mutta muistutti Kirsikkaa pysymään polulla halutussa askellajissa aina kun se jotain muuta yritti. Saavuimme pian pellon reunaan, jossa Milla päästi Kirsikan päästelemään hieman höyryjä laukassa. En ehtinyt sen enempää sanomaan tai edes ajattelemaan kun Milla oli jo kannustantu Kirsikan melkoiseen laukkaan. Tässä vaiheessa myös Bow heräsi ja vaati päästä mukaan hauskanpitoon. Otimme pientä laukkakisaa pellolla edes takaisin muutaman kerran. Kyyneleet valuivat poskia pitkin kylmän tuulen tuivertaessa, toisaalta tunsin myös leveän hymyn jäätyvän kasvoille. Tämä oli ihana pakkaspäivä!

11.12.2017   Moni kakku päältä kaunis   omistaja Amelie

..Mutta harvalla yhtä upea kirsikka.

Cherryn osto tapahtui oikeastaan todella nopeasti; olimme Bettinan kanssa tutustumassa Walnut Grove Shetlandsin upeisiin shetlanninponeihin ja olin lyönyt silmäni upeaan, mustan puhuvaan Appletree's Al Caponiin. Ori teki minuun välittömästi niin kovan vaikutuksen, että päätin jo mielessäni, että haluaisin siitä varsan hinnalla ja tammalla millä hyvänsä. Kierroksen edetessä Bettina nappasi hihastani kiinni ja kuiski korvaani samalla, kun se viittelöi kädellään punarautiaan tamman suuntaan. Kerrankin olin siskoni kanssa samaa mieltä - olihan VIR MVA Ch ja kantakirjapalkittu Aywick Cola Nut aivan mielttömän upea ilmestys.

Mustan, juuri emästään vieroitetun maitovarsan luokse päästyämme tallinpitäjä virnisti hullunkurisesti ja sanoi, ettei tiedä onko tätä varsa hyvä näyttää meille ollenkaan. "Niin, no. Mä luulen, että tämä jää kotiin vaikka mulla onkin sen täysveli Mangon El Chapony. Niin, tämä on Appletree's Al Caponin ja Aywick Cola Nutin varsa. Hiomaton timantti, joka hyvän kodin sattuessa saattaisi olla kaupan. Tai sitten ei." indy totesi, ja katseli kengän kärkiään.

Sillä samalla sekunnilla vilkaisin Bettinaa, joka näytti yhtä innostuneelta. "Myy pois, me ollaan etsitty mielettömän kauan yksipolvista tammavarsaa, jolla olisi kova suku takanaan. Kyllähän sä meidät Maybeckiläiset tiedät, Hompullekin ollaan tarjottu pitkäikäinen aktiivikoti. Sano hinta, niin me lyödään rahaa kouraan ja tullaan hakemaan tämä sun heiniltä pois."

Ja niin siinä kävi, että viikko vierailustamme ajoimme takaisin Walnutin tiloihin, tällä erää taskut täynnä rahaa ja auton perässä traileri. Kauppakirjoihin puumerkki, ja pieni, uteliaan oloinen Cherry trailerin kyytiin, jossa odotti seuraneidiksi mukaan otettu Kylie.

Maybeckiin päästyämme hymyilin, ja tarjosin Bettinalle lasillisen kuohuvaa. "Kuule, mä luulen, että tästä ei tule kuin jotain suurta." mä tuumasin ja loihdin siskooni merkittävän katseen. "Ihanaa olla sun kanssa kerrankin samaa mieltä. Kippis ja kulaus!" Bettina vastasi ja kohotti maljaa .