Maybeck Stud

Luecetta

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 06.05.2017, 8v
Musta, 103cm

Rekisterinumero VH17-017-0549
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Joakim Johansson
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I
KTK-I
SHLA-III


Netta on yksi lempiponejani kautta aikain - sillä on jonkin verran shetlanninponeille ominaisia oikkuja, mutta pääsääntöisesti tamma on mitä lempein ja rauhallisin jonka vuoksi se sopii myös muun muassa lasten käsiteltäväksi. Suurin oikku tammalle lienee ajattelu vatsan kautta; oikein nälkäisenä se saattaa tarhasta talliin taluttaessa painaa pään matalaksi ja lähteä vetämään ihanalle ruohotupsulle tai hamuta hoitajansa taskuja ihan vain herkkuja saadakseen. Sen kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä tappelemaan kuljettavasta suunnasta tai siitä, saako ihmisen takin taskuja repiä. Yksi kieltokäsky, eikä asiasta tarvitse enää ainakaan sen tilanteen aikana keskustella. Ehkä seuraavana päivänä, jos nälkäpeikko hiipii taas kylään.

Lapsien kanssa hyvää pataa oleva Netta on oivallinen talutusratsu, mutta sen ihmeellisemmäksi ratsuksi siitä ei ole. Se on ratsuna niin laiskanpulskea, että yksi kierros kentän ympäri kestää suunnilleen valovuoden verran ja lapset ehtivät turhautumaan samaan maisemaan. Eikä ravi, saati laukka-avut mene ihan aina perille - ehkä kerran vuodessa, jos oikein tomerasti käskee.

Kun Netan on nähnyt ratsuna, voisi pikaisesti ajatella, että ei se meno kärryjen edessä ainakaan parane. Mielikuville on kuitenkin antava kyytiä, sillä Netta on mitä mainion valjakkoponi. Se on kärryjen edessä energinen ja rotunsa edustajaksi melko kevyt ja ketteräkin. Netan parhaat ominaisuudet tulevat esille kouluajon parissa, jossa se suorittaa tasaisen varmasti hyvässä työskentelymuodossa, mutta ei se hullumpi ole tarkkuus- tai maratonajossakaan. Näitä osakokeita treenatessa tai kilpaillessa täytyy pitää huoli siitä, että poistutaan sieltä ponin mukavuusaluelta ja sunnuntaiajeluvaihde siirretään kilpaponimoodiin jotta vauhti riittää tasaiseen, varmaan suoritukseen. Netta toimii yksilövaljakon lisäksi oivallisesti myös parivaljakkona, joskin vaatii parikseen melko samanhenkisen ponin.

Netan kanssa reissaaminen on pääsääntöisesti varsin mielekästä, sillä ponin voi lastata sekä rekkaan että traileriin ilman apukäsiä. Se matkustaa siivosti sekä yksin että porukassa, ja vieraassa paikassa käyttäytyy kuin kotonaan. Pidemmät kilpailu- tai valmennusmatkat ovat Netan kanssa onnistuneita, kunhan sille tarjotaan ruokaa. Mutta mikäpä naisen tekisi tyytyväisemmäksi, kuin iso kasa ruokaa ja pieni hetki omaa rauhaa hälinän keskellä?

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Lugnets Lucas
km, 102cm evm
ii. Ludwig S
km, 105cm
iii. Ludolfer
iie. Jabrone
ie. Fleurette
m, 100cm
iei. Florio
iee. Edda
e. Astrea Dolin
m, 105cm evm
ei. Dohachas
m, 102cm
eii. Matchett
eie. Dollarklause
ee. Aimee
rn, 106cm
eei. Asterix
eee. Tanye Goldie

i. Lugnets Lucas, kulomusta 102cm korkea shetlanninponiori on niittänyt Ruotsissa mainetta näyttelyistä, valjakkoajosta ja sittemmin myös kouluratsastuksesta. Kantakirja I-palkittu ori on rakenteeltaan varsin korrekti; sillä on hyväasentoiset jalat, vahva ylälinja, vahva rotu- ja sukupuolileima sekä mahtavat, shetlanninponeille ominaiset paksut ja pitkät jouhet. Sillä on hyvät, melko joustavat ja lennokkaat liikkeet ja sen tiedetään periyttäneen jälkeläisilleen melko paljon kivaa liikkumistapaa hyvän rakenteen lisäksi. Lugnets Lucas on luonteeltaan melko simppeli - pieniä shetlanninponin kujeita lukuunottamatta ja se on vanhemmiten kilpaillut valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa myös junioreiden kanssa. Lugnets Lucaksen suurimpia saavutuksia on varmasti alueelliset voitot valjakkoajossa, jonka lisäksi ori on kilpaillut Ruotsin maajoukkueessa Pohjoismaiden mestaruuksissa. Lugnets Lucaksella on yhteensä 86 jälkeläistä, joista aktiivisiin koteihin päätyneet ovat pärjänneet sekä näyttely- että käyttöpuolella varsin mukavin tuloksin.

ii. Ludwig S on jälkeläistensä tavoin monitoimiponi ja koko suku tuntuu olevan hyvin sikiävää sorttia, sillä orijälkeläisillä on muutamalla yli 80 jälkeläistä! Ludwig on hieman jäänyt tästä tavoitteesta, jälkeläisiä löytyy 52kpl, näistä suuri osa kilpailee valjakkoajon parissa, mutta mukaan mahtuu monen lajin osaajaa koulusta esteille. Ludwig on ruotsalaissyntyinen kimo ori, joka on perinyt värityksen isältään ja periyttänyt sitä myös useimmille varsoistaan. 105-senttisessä orissa riittää kokoa ja näköä, se on kantakirjattu I palkinnolle ja lisäksi sijoittunut kotimaansa useissa BIS-kehissä viime vuonnakin senioriluokkia kiertäen. Siitoskäytöstä se on kuitenkin jo jäänyt eläkkeelle ja viettelee antoisia eläkepäiviä kasvattajansa luona, jolla on siis asunut koko ikänsä. Ludwig omaa hyvät liikkeet ja luonteen, joita se on myös periyttänyt suuressa määrin koon ja värin lisäksi. Ludwigilta löytyy koulu- sekä valjakkosijoituksia noviisitasolta ja helpolta tasolta.

ie. Fleurette oli sirorakenteinen musta metrinen poni, joka oli luonteeltaan hieman tammamainen kiimassa ollessaan, mutta muuten oikein mukava tamma. Ei kuitenkaan välttämättä mikään lastenponi, koska osasi myös valjakkoajon ja ratsastuksen puolella testailla isostikin. Fleur syntyi Ruotsissa ja aloitti siellä kilpailu-uransa valjakkoajon ja kouluratsastuksen puolella, mutta myytiin myöhemmin Hollantiin. Ruotsissa asumisaikana se sai kolme varsaa ja Hollannissa vielä viisi lisää. Kaikki ovat kilpailleet jossakin lajissa ja mukaan mahtuu myös näyttelykonkareita. Jälkeläisilleen Fleur periytti hyvää liikettä, ajettavuutta sekä rakennetta, se palkittiin II palkinnolla itse kantakirjassa. Fleur lopetettiin hengitystiesairauden vuoksi vajaan kolmenkymmenen vuoden iässä kunnon romahdettua.

e. Astrea Dolin, musta, 105cm korkea shetlanninponi tamma on oikea sydänkäpynen joka on vallannut hurmaavalla, kiltillä luonteellaan useamman ponitytön ja -naisen. Kasvattajaltaan 3-vuotiaana myyty Dolly on kiertänyt elämänsä aikana useita näyttelyitä hyvin tuloksin, mutta sen päätoimisena työnä on olla lastenratsuna ja -ajoponina jossa tamma onkin toiminut kiitettävästi. Vauhtia rakastava tamma on ollut omiaan pienissä estekilpailuissa jossa se viilettää hulmuava harja viidentenä jalkana, mutta sen kanssa sujuu lähes yhtä hyvin myös kouluratsastus ja valjakkoajo. Dolly on kantakirjattu II-palkinnolla shetlanninponien kantakirjaan ja siitä sanottiin muun muassa seuraavaa; erinomainen rotu- ja sukupuolileima, melko hyväasentoiset jalat, loiva lanne. Käynti ahtaanlainen, ravi lennokas ja joustava. Dollylla on yhteensä kaksi jälkeläistä joista molemmat tammoja. Jälkeläisiä yhdistää tumma väritys, hyvä luonne sekä kestävä rakenne.

ei. Dohachas oli raamikas 102-senttinen ori, joka vaikutti paljon isommalta kuin mitä olikaan, sekä selästä että askeliltaan. Isot liikkeet ja egon omaava oripoika oli asiallisesti käsiteltynä fiksu ja filmaattinen, mutta osasi kyllä hyvin viilata linssiin, jos narunpäähän eksyi joku osaamattomampi. Musta ori periytti varsoilleen liikettä ja kykyä valjakko- sekä ratsulajien puolelle. Itse Dohachas kilpaili koulua ja valjakkoa noviisitasolla sijoittuen neljäkymmentä kertaa yhteensä. Ori kantakirjattiin nelivuotiaana ykköspalkinnolle ja sen neljästäkymmenestä varsasta osa on kilpaillut orin omien lajien lisäksi myöskin esteillä. Dohachasin suku on täynnä kestäviä käyttöponeja, joiden eläkeikä on lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä vuotta. Suku on myös sangen pitkäikäistä: ori itse kuoli 40-vuotiaana!

ee. Aimee oli energinen pakkaus, joka hurmasi rakenteellaan ja luonteellaan kävijät. Tamma kilpaili koulua ja valjakkoa, mutta sen viiden varsan joukosta löytyy myös estepuolella loistaneita yksilöitä edellisten lajien lisäksi. Ruunikko 106-senttinen Aimee oli tasaista luonnetta periyttävä tamma, joka oli suvultaan melko tavanomainen ja pelkistetty. Suuri osa suvusta on hollantilaista tai ruotsalaista kantaa ja muutama kuuluisampikin siitosori on taulun jatkoksi eksynyt. Kärsivällisen opetusponin luonteen omaava tamma hoiti myös varsansa samalla hellällä antaumuksella. Jälkeläisilleen Aimee periytti myös lennokkaita askelia hyvän luonteen lisäksi.

Sukuselvitys © 1 polvi VP, 2 polvi Jannica


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
30.03.2018 t. Maybecks Poison Apple Mowhawk Crimis, Routaruusu
29.03.2018 o. Maybecks Chandni Chowk Cloud Chaser Emmi N., Härdelli
28.12.2017 t. Maybecks Lutiewa Thordales Chacaroo Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  28.02.2018 Wyat Shetlands VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty 7/87

Näyttelytulokset

  23.01.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  17.06.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  07.04.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1402.78 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 706.40
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 696.38


Päiväkirja ja valmennukset

20.03.2018   Menestystä kantakirjatilaisuudessa   omistaja Bettina

Aamu sarasti pilvisenä ja uhkaavasti näytti siltä, että matkaamme tulisi siivittämään myös jonkunlainen räntä- tai lumisade. Olimme edellisenä päivänä pakanneet jo kaiken valmiiksi varusteita, harjoja ja muita hömpötyksiä myöten. Amelie kantoi pakkeja ja suitsia hevoskuljetusauton tavaraosaan ja minä talutin poneja yksitellen matkustamon puolelle. Kello oli puoli kahdeksan ja olimme ihan mukavasti aikataulussa. Tiesin siskoni olevan hysteerinen mitä tulee myöhästymisiin tai muihin epävarmoihin tilanteisiin. Hän ei kestä sitä stressiä sitten yhtään ja jos Amelie stressaa, kaikki stressaa. Se on kuin luonnonlaki.

Lutiewa, Luecetta, Cherilee, Chronos ja Fedone kyydissä starttasimme kahden tunnin ajomatkan kantakirjatilaisuuteen. Kävimme autossa systemaattisesti läpi päivän aikataulua ja tapahtumia. Nappaisimme matkalla kyytiin muutaman hevosenhoitajan jotka tulevat avustamaan sekä ponien hoidossa, että esittelyssä. Kyytiin hyppäsi serkkumme Ida ja Maria sekä jo ennestään tuttu työntekijä Fiia. Saavuimme paikalla puoli 11 ja orien näytös olisi kello 12. Tässä oli mukavasti aikaa valmistella kaksi oriamme ja purkaa vähän muutenkin autoa ja saada ponit talliin. Paikkana toimi suuri hevoskeskus jossa oli valehtelematta sata karsinapaikkaa eri talleissa. Jo kovin kokeneet matkustajat eivät olleet moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä, mutta tietenkin erittäin kiinnostuneita.

Chronos ja Fedone puunattiin loppusilauksin ja suitsista kiillotettiin muutama remmi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun Chronoksen vuoro kehässä tuli oli Fiian hetki viedä poni näytille. Chronos kulki pää pystyssä ja korvat höröllä näyttäen omistajiensa mielestä syötävän söpöltä. Chronos seisoi kiltisti rakennearvostelun ajan eikä sen liikkeissäkään ollut moitteen sijaa. Ihan loppumetreillä ori hieman innostui ja päästi muutaman pierun säestämänä pukin mikä kertoi yleisölle ja tuomareille lähinnä rodunomaisesta luonteesta. Fedone käyttäytyi myös todella hyvin Amelien kanssa vaikka sillä oli hillittömästi menonhaluja. Näytteille asettaessa Fedone on kuitenkin parhaimmillaan. Se venyttää ja pullistelee mielellään itseään jotta kaikki varmasti voisivat ihastella häntä. Fedone ja Chronos saivat kumpikin vahvat III-palkinnot jotka jäivät hieman harmittamaan juurikin sen parin pisteen vuoksi joilla olisi ylletty II-palkinnolle.

Kun tammojen vuoro koitti, Cherilee päätti pistää kampoihin ja protestoi ihan kunnolla Idan käsittelyssä. Se otti taluttaessa lähtöjä ja riekkui muutenkin. Näin sen ilmeestä, että kyseessä oli ihan vain typeröintiä mikä sai verenpaineeni nousemaan. "Anna tänne se poni, ota sää Luna", totesin serkulleni ja nappasin Cherin riimunnarun käteeni ripeällä otteella. Luna ja Netta seisoivat hölmistyneinä tammakaverinsa touhuista. Otin Cherin tiukkaan otteeseen vierelleni ja kävelimme ulkona muutaman ympyrän ennen maneesiin menoa. Komensin tammaa kuuluvasti ja käytin hyväksi myös ohjien vapaana liehuvaa päätä uhkailemaan seurauksista. Eihän se enää sen jälkeen jaksanut jatkaa kun tiesi, että pääsee helpommalla kun vain menee ja tekee. Kaikki tammat hoitivat hommansa kehässä ihan loistavasti. Netta oli tapansa mukaan hyvin rauhallinen ja seesteinen ja sai uskomattomia kehuja vahvasta tamma- ja rotuleimastaan. Myös Lunaa kehuttiin kovin ja todettiin, että on selkeästi emäänsä tullut. Tässä oli hieno tilaisuus näyttää potentiaalisille kasvattien ostajille myös kasvatustyömme tulosta!

Päivä oli pulkassa ja pääsimme kotimatkalle neljän aikaan iltapäivällä. Koko päivänä ei uhkauksista huolimatta satanut ja itseasiassa pilvipeite rakoili päivällä. Nautimme menestyksestä jota saimme osaksemme, vaikka todennäköisesti muutaman kanssa lähdemme uusintakierrokselle kunhan aika ja paikka ovat sopivat! Näillä meriiteillä on silti hyvä startata tämä kevät.

18.12.2017   Ruotsin tuliaise   omistaja Amelie

Reissut Ruotsiin tuntuu olevan aina yhtä kaaosta. Tällä kertaa painoin jo Suomen päässä Volvon kaasua niin että olin jo varma sen hirttäytymisestä kiinni, sillä olin lähtenyt kohti laivasatamaa tyylikkäästi myöhässä ja yritin kuroa moottoritiellä menetettyä aikaa kiinni. Vaikka olin varma myöhästymisestä laivaan, ennätin satamaan juuri ja juuri parhaimmaksi. Auto ruumaan, ja ei muutakuin omaa hyttiä etsimään.

Hyttiin päästyäni kaivoin läppärin esille, viritin WiFin päälle ja katsoin läpi videoita, joita olin aikaisemmin saanut muutamista myyntiponeista. Osa videoista oli otettu irtojuoksutuksesta, osa ajaen, osa ratsain joten ponien toisiinsa vertaaminen oli erittäin hankalaa. Tai niin, jos se olisi ollut helppoa, olisi osan voinut jo varmasti rankata ilman livenäkemistä pois. Nyt minua kiinnosti noin viisitoista ponia, joista suurin osa oli nuoria tammoja.

Ruotsissa minua oli vastassa hyvä ystäväni Josefin, joka oli lupautunut matkaseurakseni myyntiponiturneelle sekä majoittamaan minut luokseen muutamiksi päiviksi sen jälkeen. Aamupäivä taittui pitkälti Tukholman ympäristössä noin kuutta eri ponia katsoen, kun myöhemmin iltapäivällä lähdimme ajamaan Etelä-Ruotsiin, jossa odotti loput ponit. Jo illalla melkein kaikki ponit nähtyäni olin melko varma päätöksestäni; olin nähnyt kaksi varsin kivaa, toisiinsa nähden erilaista tammaa, jotka sopisivat Maybeckin kasvatustoimintaan kuin nenä päähän. En kuitenkaan tehnyt hätiköityjä päätöksiä, vaan nukuin yön yli rauhassa nähdäkseni vielä loput kolme ponia.

Vaikka lähdin Josefinin kanssa uuteen aamuun avoimin mielin, ei mikään aamulla esitetyistä poneista vakuuttanut minua suuresti. Ruunikko Edwina ja musta Luecetta oli pinttynyt ajatuksiini, eikä kotosuomessa odottava Bettina antanut vastalauseita näitä vastaan nähtyään niistä miltei reaaliajassa videot. Niin minun piti röyhistää rintaa, ja ottaa puhelin käteen - jos saisin tingittyä tammojen hinnasta hieman pois, voisin ostaa ne molemmat. Tietysti sillä ehdolla, että ne läpäisevät eläinlääkärin tarkastukset ollen kaikinpuolin terveitä.

Pitkän kaupanväännön jälkeen sekä Edwina, että Luecetta luvattiin myydä minulle mieluisaan hintaan ja molemmat tammat saivat eläinlääkärin kliinisestä tutkimuksesta rtg-kuvineen puhtaat paperit. "Flyingessä ollaan kaksi tervettä ponia kyydissä. Että ei muuta kuin turvetta lapioimaan tyhjiin karsinoihin, ajetaan vielä iltalaivaan joten ollaan huomenna kotona." mä näpyttelin puhelimeni näyttöön ja lähetin viestin siskolleni virnistysemojin kera.