Maybeck Stud

Liljegårds Gerda

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 05.05.2018, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0637
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Agata Liljestrand, Edsbyn
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-I


Jos Kerttua pitäisi kuvailla lyhyesti, kertoisin sen olevan hyvin määrätietoinen ja ikinälkäinen ponitamma, joka tekee mielellään oman vatsansa mukaan - vaikka se vaatisi valtavan määrän energiaa ja ponnistelua. Sen elämä on jotakuinkin kehittynyt ruokailun ympärille, sillä karsinassa se kolisuttaa ärsyttävästi ovea ruokaa saadakseen ja tarhassa se kävelee tasan sen verran, että löytää jotain uutta suuhun pantavaa loppuneen tilalle. Toisaalta ikuisesta nälästä on ollut hyötyäkin, sillä Kertulle on ollut helppo opettaa joitakin temppuja namupalojen avulla. "Istu." lienee koiraa matkivan poniparan bravuureita. Tassua se ei kuitenkaan vielä tarjoa, ja siinä lienee meidän Maybeckilaistenkin raja ponin ja koiran välille.

Koska lehtivihreä ja houkuttavan näköiset kukkapuskat varsinkin kevät- ja kesäaikaan saa pienen ponitamman herkästi unohtamaan taluttajansa, Kerttua talutetaan ihan ihmisen mielenrauhan vuoksi ketju turvan yli sillä sen kanssa vetokilpailu on edes ajatuksentasolla mahdollista voittaa. Noin muuten Kerttu on varsin asiallinen ja kiltti hoitaa, sillä se rakastaa rapsuttelua ja voisi seistä vaikka puolipäivää harjattavana mikäli nälkä ei haittaisi toimitusta pidemmän päälle. Jo valmiiksi uhkean muotonsa vuoksi Kerttu on helppo valjastaa, sillä se ei yksinkertaisesti kykene pullistelemaan määräänsä enempää, eikä se jekuta hoitajaansa esimerkiksi suitsia laittaessa. Myös erikoisemmat tilanteet kuten kengitys, klippaus tai pesulla käynti on ruunikolle ihan ookoo juttu, joka ei järkytä maailmaa suuntaan ei toiseen.

Valjakkoponina Kerttu on vähän sellainen laiskajaakko, joka ei ainakaan siksi laita kaviota toisen eteen, että maisema vaihtuisi reippaammin. Kun tamman ajoon löytää oman kultaisen keskitien, ei se ole yhtään hullumpi - itseasiassa aika kiva, kun moottorin saa käyntiin ja tamma kulkee itsekseen eteenpäin vähän reippaampaan tahtiin. Ei se kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi, vaan antaa itsestään vain sen, minkä on pakko - on siis turha kuvitella, että tämän kanssa voisi höntsäillä vain sinne päin ja poni toimisi automaatiosti pyydettyä paremmin. Kerttu sopii rauhallisen ja rohkean luonteensa vuoksi niin koulu-, tarkkuus- kuin kestävyysajoonkin, sillä se tekee hommia tasaisen tappavaan tahtiin eikä turhaan säpsy esimerkiksi maastossa vastaantulevia asioita. Eikä erikoisemmat maratonesteetkään pelota; veteen mennään korvat höröllä ja se sukeltaa esimerkiksi umpinaisiin elementteihin kuin kaiken nähnyt kenttähevonen. "Hittaasti, mutta varmasti." Kerttu sanoisi.

Ruunikko ponitamma on tottunut matkustaja, joka matkustaa hipihiljaa heinäverkon antimista nauttien niin trailerissa, että rekassa. Vieraissa paikoissa se on kuin kotonaan; umpirauhallinen syöppö, joka hamuaa suuhunsa joko lehtivihreää tai herkkuja hoitajansa taskunpohjalta.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Holmgrens Gudmund
rn, 105cm evm
ii. Holmgrens Gustav
rn, 105cm
iii. Gustaf SWE
iie. Dudinka
ie. Vilda
m, 103cm
iei. Valentino
iee. Ildfluen
e. Liljegårds Gunvor
km, 103cm evm
ei. Helmer
m, 104cm
eii. Barmaids Loutch
eie. Hedonie
ee. Gunilla
rn, 101cm
eei. Gulliver
eee. Nillfeedir

i. Holmgrens Gudmund oli komea, toiselle palkinnolle kantakirjattu shetlanninponiori. Poni oli ruunikko ja siltä löytyi säkää 105cm verran. Luonteeltaan poni oli orimainen, mutta helpohko käsitellä Gudmund oli kylmäpäinen ja se otti rohkeasti haasteet vastaan hötkyilemättä. Ori ei kilpailutilanteessakaan imenyt ohjastajan jännitystä itseensä, vaan suoritti tasaisen varmasti. Ponin varmuus teki siitä loistavan valjakkoponin ja sen kanssa kierrettiin pitkin Eurooppaa haalien sijoituksia. Kun orilla oli tarpeeksi meriittejä takataskussa, se siirtyi jalostuskäyttöön. Poni olikin todella suosittu, mutta orin omistaja totesi, ettei jo niin monelle tuttua sukua jatketa kovin monella jälkeläisellä. Ruunikko Gudmund saikin loppujen lopuksi kymmenisen jälkeläistä, ennen kuin se jouduttiin lopettamaan erittäin pahan kaviokuumeen seurauksena.

ii. Holmgrens Gustav oli reipas ruunikko shetlanninponiori Ruotsista. Ori omasi 105cm säkäkorkeutta ja se kilpaili lähinnä valjakkokilpailuissa. Gustav oli todella hienoluonteinen ja sillä oli lähes täydellinen rakenne, mitkä varmasti selittävätkin ensimmäisen kantakirjapalkinnon. Gustav oli jokseenkin orimainen, mutta palkitseva poni, jonka kanssa ei omistajan sanojen mukaan tullut yhtään tylsää päivää. Poni oli taitava valjakkoponi ja se eteni tarkasti ohjastajan ohjeiden mukaan. Sen kanssa tuli vain päästä samalle aaltopituudelle. Jalostuskäyttöön ori siirtyi 13-vuotiaana ja siltä löytyy 23 hienoa jälkeläistä, joista lähes jokainen on kilpaillut valjakkoajossa. Ori menehtyi valitettavassa auto-onnettomuudessa jo 18-vuotiaana ja oli suuri menetys omistajaperheelle.

ie. Vilda oli musta, 104cm korkea shetlanninponitamma Ruotsista, joka kilpaili valjakkoajossa kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Tamma ehti kilpailla 4 vuotta, jonka jälkeen ponille kehittyi niin vakava jännevamma, että kilpailut oli jätettävä sikseen. Tammalla kuitenkin puskailtiin tämän jälkeenkin ja omistajansa sanoin tamma oli loistava opetusponi perheen pienimmille. Tamma oli rauhallinen ja rento poni ja sitä oli helppo käsitellä. Vilda eteni kärryjen edessä reippaasti ja tarkasti. Poni on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja harmillisen jännevamman jälkeen tamma kuntoutettiin siihen kuntoon, että sen hienoa sukua saatiin jatkettua. Tamma synnyttikin onnistuneesti kolme hienoa jälkeläistä. Vilda menehtyi 23-vuotiaana.

e. Liljegårds Gunvor oli kulomusta, 103cm korkea shetlanninponitamma, jolla riitti energiaa aivan viimeisille päivilleen asti. Tamma eli hyvän elämän omistajaperheellään Ruotsissa ja sen menettäminen 26-vuotiaana oli suuri menetys. Gunvor oli ollut loistava opetusponi perheen lapsille, jotka kilpailivat tammalla ahkerasti valjakkoajokilpailuissa. Luonteeltaan tamma oli herkkä, mutta lempeä poni, jonka kanssa oli helppo tehdä töitä. Gunvor oli aina kinuamassa rapsutuksia ja rakasti pitkiä harjaushetkiä. Kärryjen edessä poni oli tarkka ja reipas, vaikkakin välillä hieman pihalla siitä, mitä ohjastaja todella halusikaan tapahtuvan. Gunvor sai elämänsä aikana 4 jälkeläistä, joista kaikki paitsi Gerda jäivät Ruotsin puolelle. Kaikki jälkeläisistä perivät tamman reippauden ja taidot valjakkoajoon.

ei. Helmer oli 104cm korkea musta shetlanninponiori. Luonteeltaan ori oli sähäkkä, mutta enimmäkseen kuuliainen. Tiettyä orimaisuutta ja itsepäisyyttä löytyi, mutta ponin kanssa pärjäsi hyvin, kunhan pääsi samalle aaltopituudelle sen kanssa. Helmerillä kisattiin valjakkoajossa ja ori eteni tasaisen varmasti. Välillä liiallinen energia söi tarkkuutta, mutta silloin ponia tuli vain rauhoitella ja pidätellä hieman enemmän. Taitoa kuitenkin löytyi ja tahtoa. Ori käytettiin myös kantakirjaustilaisuudessa ja se sai toisen palkinnon. Ori teki pitkän orin valjakkoponina, eikä jalostuskäyttöön siirtyessään himmaillut. Jälkeläisiä Helmer sai 22 kappaletta ja se kuoli vanhuuteen 26-vuotiaana.

ee. Gunilla oli kauniin ruunikko shetlanninponitamma Iso-Britanniasta. Säkäkorkeutta tamma omasi 101cm verran. Gunilla kilpaili muutamissa valjakkoajokisoissa, mutta siirtyi lähinnä puskaponiksi omistajaperheen lapsien kasvettua. Luonteeltaan tamma oli reipas ja erittäin ihmisrakas poni. Se oli aina hamuamassa namupaloja ja rapsutuksia ja osasi kyllä ilmoittaa itsestään, jos ei näitä saanut tarpeeksi nopeasti. Mitään pahaa tamma ei kuitenkaan tehnyt, vaan hellästi töni käsittelijäänsä tai hirnahti vaativasti. Tamman piti mennä myös kantakirjaustilaisuuteen hakemaan uusia kokemuksia, mutta suunnitelmat kariutuivat tamman ollessa kipeä juuri ennen tilaisuutta ja sen aikana. Tämän kokemuksen hankkiminen jäis siis sikseen, eikä sitä toteutettu myöhemmin. Gunilla oli kuitenkin todella kaunis ja varmasti olisi jonkun palkinnon saanutkin. Jälkeläisiä tammalle siunaantui 3 kappaletta ja vihreimmille laitumille se laukkasi 25-vuotiaana.

Sukuselvityksen © Dimma, kiitos!

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
22.02.2019 t. Maybecks Gervé Marius de Illini Nerita, Cinnamoroll
19.03.2019 t. Maybecks Cuddlebug Nicpoń de Balmohr Liia, Burbacka
09.05.2019 t. Maybecks Garrose Arroyo 44 Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  25.02.2019 NJ-näyttelyt (Huvitus) BIS1, MVA-sert
  02.03.2019 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  05.03.2019 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  31.03.2019 NJ-näyttelyt (Susiraja) irtoSERT
  29.04.2019 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) BIS3, MVA-sert

  07.01.2019 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1492.97 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 639.97
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 853.00


Päiväkirja ja valmennukset

29.04.2019   KTK-I & VIR MVA Ch  omistaja Amelie

Kertun näyttelymenestys on alkanut huikeasti; se saavutti ensimmäisistä näyttelyistään Huvituksessa BIS1 sijoituksen MVA-sertin kera, jonka jälkeen se haki maaliskuun aikana kolme irtosertiä - kaksi Maybeckin omista näyttelyistä ja viimeisimmmän Susirajasta. Koska Champion-arvonimeen oikeuttavat sertit tuli äärettömän helposti kokoon, päätimme yhdessä Bettinan kanssa metsästää tammalle viimeisen, puuttuvan BIS-sijoituksen VIR MVA Ch-arvonimeä varten. Näyttelykalenteria katsellessa tuumimme, että arvonimeen oikeuttava serti olisi hyvä käydä nappaamassa vielä kevään aikana, jotta voisimme kesällä pohtia rauhassa tammalle sopivaa sulhasehdokasta niin, että jälkikasvu jäisi asumaan meille Maybeckiin.

Tänään Kerttu pääsi yhdessä muiden Maybeckin ponien kanssa Valyrian Shetlandsin järjestämiin NJ-näyttelyihin ja sieltähän puuttuva MVA-sert napsahti upealla Best In Show 3 sijoituksella. Näyttelypaikalla tätä ei vielä oikein edes ymmärtänyt; sitä oli vain iloinen ja kuunteli korvat punaisena tuttujen onnitteluita, mutta nyt hetken kotona olleena sitä on enemmän kuin iloinen. Meidän pieni ruotsalaisvahvistus on nyt todellakin palkittu sekä VIR MVA Ch-arvonimellä, että kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla.

"Amelie!" Bettina huudahti keittiöstä, ja kutsui luokseen. Keittiöön saavuttuani hymähdin iloisesti - Bettina oli laittanut pöydän koreimmilleen, ja kaatoi juuri kuohuvaa laseihin. "Eiköhän kilistetä Kertulle. Ja meille." siskoni totesi, ja ojensi shampanjalasin käteeni.

Bettina oli oikeassa. Jos joskus, nyt oli oikea kilistellä kuplivaa. KTK I-palkinto sekä heti perään tuleva VIR MVA Ch-arvonimi ei todellakaan ole itsestäänselvyys, joka olisi jokaisen ponin meriittilistassa. Se vaati muutakin; kuten Kertun uskomattoman hyvän rakenteen ja liikkeet.

04.05.2019   Maastoilemassa   kirjoittajana Natalia

Jätin oman tallini porukan ja ponit selviämään keskenään tästä päivästä, sillä suuntasin nokkani kohti Maybeck Studia heti aamusta. Kun minulle oli tarjottu taas mahdollisuutta tutustua siskosten upeisiin poneihin niin en vain voinut sivuuttaa tarjousta. Perillä etsin käsiini ensimmäisenä jomman kumman sisaruksista ja törmäsinkin Bettinaan tallin käytävällä. Nainen esitteli minulle uusia ponejaan ennenkuin pysähtyi pienen ja sievän ruunikon tamman karsinalle. Kertuksi kutsutun tamman kanssa saisin tänään kuulemma touhuta mitä tahtoisin ja hypin innosta melkein paikallaan kuin pikkutyttö karkkikaupassa.

Nainen lähti omiin puuhiin ja itse päätin suunnata Kertun kanssa leppoisalle maastolenkille. Kaikessa rauhassa harjailin kiltisti paikallaan seisovaa ponia ja huomasin ajattelevani, että olisipa omallakin tallilla tälläinen lössykkä. Oli jotenkin mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnut käydä tahtojen taistelua kaikesta. Ilman pullisteluja sain Kertulle valjaat päälle ja kärryt perään. Sitten vain menoksi.

Maastoon suunnatessa hoksasin ettei se ollutkaan niin rentouttava ajatus kuin luulin. Tammaa kiinnosti paljon enemmän etsiä syötävää kuin liikkua eteenpäin. Jotenkin ei yllättänyt näin keväällä. Aika nopeasti laitoin neidin töppösiin liikettä ja nostettiin ravi jotta mahdolliset eväät matkan varrella unohtuisi. Niin kävikin ja reissusta tuli yllättävänkin leppoisa enkä jaksanut niuhottaa pienistä.

Takaisin tallipihalle päästyämme neidillä näytti olevan hyvinkin kiire talliin, sillä ilmeisesti oli päiväruokinnan aika. Riisuin tamman varusteet karsinassa jotta se pääsi mussuttelemaan samalla heiniään. Sitä ei tuntunut hetkauttavan mitenkään läsnäoloni joten rauhassa harjailin sen vielä ennen kotiin paluuta.