Maybeck Stud

Kurkun Candy King

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 25.01.2018, 17v
Rautiaanpäistärikkö, 100cm

Rekisterinumero VH18-017-0064
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Kurkkuvuori turjake
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III
VVJ-II
YLA3


Kingi oli varsana erittäin jääräpäinen tapaus ja kasvattaja usein naureskelikin sen muistuttavan pelottavan paljon isäänsä Manzaa. Orin pää tuntui olevan kirjaimellisesti kiveä, tai puuta, tai purua, you name it. Sinne ei mennyt minkäänlainen yhteistyö, tavat tai kunnioitus. Maitovarsana Kingi oli tietenkin maailman suloisin ja kiltein poni mitä maa päällään kantoi, mutta auta armias kun sukukypsyys iski. Sen jälkeen poni veikin nuoria hoitajatyttöjä kuin pässiä narussa, jolloin viimeistään jouduttiin ottamaan käytössulkeiset.

Onneksi nuo ajat alkavat olla takanapäin, vaikka on Kingillä edelleen vankka oma tahto. Se varmasti tietää mikä sille on parasta. Hoitajaa, joka ei ole skarppina, tämä ori vie riimunnarun päässä kuusnolla lähimmälle heinäpaalille. Uskomatonta mikä voima pienessä eläimessä voikaan olla. Itse pidin pitkään raippaa mukana taluttaessani Kingiä, jotta sen lähtiessä vetämään minua minne itse halusi, vain sen perän käyttööni tujauttamalla pienen muistutuksen. Suorastaan äimistynyt ori osoitti pari kertaa mieltään potkimalla sivulle, mutta tyytyi pian kohtaloonsa. Pidemmällä matkalla sillä käytetään suosiolla tilanteesta riippuen kuolainta.

No, nyt olen tietenkin antanut todella huonon kuvan meidän karkkikuninkaasta. Eihän se mikään paha poni ole, tuhma ehkä välillä. Se haluaa mennä sieltä missä aita on matalin ja jos ei ole pakko tehdä, niin sitten ei tehdä. Näissä tilanteissa kun ponilla on kunnioitus sinua kohtaan, pääset vähällä. Jos ei ole, pyydä käsiparia avuksi. Suinkaan orin päättäväisyys ei ole pelkkä pahe; se osittain on siivittänyt Kingin yhdeksi taitavimmaksi valjakkoponiksi! Periksi ei anneta ja töitä jaksetaan tehdä vaikka hiki pintaan tulisikin. Ori on hyvin reaktiivinen ja kun sen on saanut avuille, poni tuntuu toimivan kuin ajatus. Kingi on myös maasto- ja liikennevarma joten sen kanssa on todella kiva kärryillä myös oman kotipihan ulkopuolella.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Fuego Manzana
Ch, KTK-I
ii. Fuego Naranja Negra
m, 105cm evm
iii. Bananos Locos
iie. Cashelbay Nona
ie. Fuega Piñatini
prtpäis, 90cm evm
iei. Noort v. Kruishoeve
iee. Fuega Fresatini
e. Chula Vista Crush
KTK-I
ei. Crocodilez!
rnvkko, 100cm evm
eii. Crocodile Crock
eie. Lethr Buutz
ee. Chula Hoop-a-Loop
vrt, 87cm evm
eei. Boom-e-bang
eee. Chula Happyhoops


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
07.03.2018 t. Maybecks Cherry Nut Mangon Cherry Blossom Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe (pv) 1/34

Näyttelytulokset

  00.00.2018 NJ-näyttelyt (Paikka) palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1403.31 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 699.21
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 704.10


Päiväkirja ja valmennukset

16.02.2018   Vierailevan hoitajan päivä Kingin kanssa   Layda VRL-14488

Parin asteen pakkanen, sopiva määrä pilviä taivaalla eikä ainoatakaan tuulenvirettä. Sainoisinko, että täydellinen talvisää. Eikä se siitä enää paremmaksi muutu, sillä päivästä oli tulossa hieno muutenkin, olin juuri saapunut Maybeckiin, paikkaan josta olin aina pitänyt ja tulin aina pitämäänkin. Siellä asustaa hieno Kingi-shettis, jota olin tänään tulossa hoitelemaan, ja yhteistyön sujuessa kävisimme luultavimmin myös kärryttelemässä.

Astelin suoraan Kingin karsinalle avoimin mielin, jossa pikkuori kurkki minua paksun otsatukkansa takaa. Avasin oven, ja pippurisen ponin korvat kääntyivät heti luimuun. Nappasin taskustani äkkiä omenaa, ja pörrökorvat nousivat heti uteliaana kohti minua. Annoin herralle pari omppua, ja välillemme syntyi sellainen "oot sä varmaan ihan ok"-yhteys.

Sujautin Kingin päähän mustan riimun, mutten sitonut sitä kiinni, vaan harjailin oria tämän seistessä vapaana purupeitteellään. Välillä päistärikkö saattoi kääntyä ympäri ja leikitellä kustannuksellani, mutta kun tein kerralla selväksi, että kuka määrää, poni jaksoi seistä aloillaan parikymmentä minuuttia. Välissä tallin toinen omistajatar Amelie kävi kurkkaamassa tilannettamme, ja juttelimmekin tallista niitä näitä hyvän tovin, kunnes nainen ehdotti minua kokeilemaan orilla ajamista. En tietenkään voinut kieltäytyä, joten haimme orille valjaat yhdessä, ja hetkessä olimmekin jo lähtövalmiita.

Pihalla Amelie opasti minulle lyhyen metsäreitin, jota voisin halutessani kokeilla Kingin kanssa, mutta päädyin aluksi ainakin kokeilemaan ponin ajoa kentällä. Teimme kaikenlaisia rentoja kokoamisharjoituksia sekä pysähdyksiä, ja pienestä niskuroinnista huolimatta Kingi kulki kärryjen edessä yllättävän hienosti. Jatkoimme raviympyröillä edelleen tehden tasaisin väliajoin pientä kokoamista, jotka valjakkoponi hienosti taitoikin.

Loppukäynnit kävelimme maastossa, jossa oli upeat metsämaisemat ja pari peltoakin, joiden lumisen kerroksen alta pilkottavia, edelliskesän heinänkorsia Kingi olisi mielellään käynyt maistamassa. Hieman se minulle suutahtikin kun emme niitä jäisiä kasviherkkuja käyneet syömässä, mutta unohti mökötyksen pian ja keskittyi edelleen vaivihkaa testailemaan kärsivällisyyttäni ja taitojani. Pääsimme pian takaisin tallipihaan, jossa Amelie otti ponin hoidettavakseen, ja itse pääsin pikkuhiljaa lähtemään takaisin omien askareideni pariin.

15.09.2018   Iloisia uutisia VVJ Cupista!   omistaja Bettina

Kingi on osallistunut muutamaan arvokilpailuun jätettyään kansalliset kisakentät valjakkoajon parissa. Ori on pärjännyt niissä mukavasti, mutta ei ole vielä sijoittunut cupeissa lainkaan. Kesällä pidimme pientä taukoa koko hommasta, emmekä ottaneet paineita niin treenaamisesta kuin kilpailemisestakaan. Tauko teki Kingille selkeästi hyvää ja kaksi kuukautta orilaitumella toivat meille aivan erilailla virkeän ja valmiin ponin. Elokuu oli vielä hurjan lämmin ja kesäinen, mutta koimme, että Kingi on valmiimpi kuin koskaan starttaamaan taas VVJ Cupissa.

Päävastuu orin treenaamisesta oli Ameliella. Hänellä oli jokin sellainen taito ja huomattavasti enemmän kunnianhimoa kuin minulla, hänen opeillaan homma vietäisiin maaliin asti. Kingikin vaikutti motivoituneemmalta ja kehittyi nopeasti. Sen lihaksisto palasi, ryhtiä ja tasapainoa unohtamatta. Katselin muutamat treenit sivusta kentän laidalta kun Amelie hyppäsi kärryihin harjoitellen tarkkuusajoa. Kingi suoritti tehtävät kerralla putkeen ja Amelien ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. "Hittoakos tässä, pistetään poni talliin!" hän naurahti ylpeänä vain puolen tunnin jälkeen. Halusimme haastaa Kingiä vielä enemmän. Pistimme sen parivaljakkoon Jagon kanssa, josta oli kehkeytynyt Kingille varsinainen velikulta. Orilaitumellakin nuo kaksi kyhnöttivät rinta rinnan kaiken aikaa ja tulivat muutenkin erinomaisesti toimeen. Kaippa ne jossain vaiheessa olivat arvojärjestyksensä keskustelleet, mutta se oli niillä puheilla selvä. Parivaljakossa huomasimme orien kompensoivan toisiaan ja antavan valjakkoajoon toisilleen sellaista tukea, joka todellakin täydensi paria.

Syyskuun puolivälissä pakkasimme rekan täyteen poneja ja otimme suunnaksi tutun Cup tapahtuman. Koska Amelie oli Kingiä treenannutkin, hän hyppäsi sen kärryihin koulukokeeseen. Mutta ei vain Kingin kanssa, vaan parivaljakkoluokkaan Jago mukanaan. Tapahtumapaikalla orit olivat huomattavasti hermostuneempia kuin kotioloissa ja naljailivat keskenään. Olin kovin hermostunut miten kaikki menisi, rikkoontuisiko tuo pumpulipilvi poikien väliltä? Olin itse samaan kisaamassa tarkkuuskoetta, joten luokan näkeminen jäi minulta väliin. Palatessani ruusukkeen kanssa minua vastassa oli Amelie oripoikien kanssa pokaalin ja huomattavasti upeamman ruusukkeen kera! "Meidän pojat voitti!" Amelie huusi täyttä kurkkua turhan kaukaa.