Maybeck Stud

Jeannefée N

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 17.07.2018, 8v
Musta, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0334
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Nacelle Shetland
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

kantakirjakelpoinen


Jeniä voisi kuvailla muutamalla sanalla rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Se ei pidä itsestään juurikaan ääntä ja on muutoinkin hyvin vaatimaton. Toisinaan koen huono omaatuntoa ranskalaisestamme, että se jää ilman huomiota ja muiden vaativampien ponien jalkoihin. Mutta fakta on, että Jen ei kaipaa erityistä huomiota tai läsnäoloa. Se on tyytyväinen pieni tamma kun saa olla ihmisten ja muiden ponien läheisyydessä ja ruokakuppi täyttyy säännöllisesti. Onkin hassua, että Jeniä ei nopealla ensivaikutelmalla luokittelisi erityisen sosiaaliseksi, mutta se todellakin kaipaa ja laumaa ja ihmistä. Yksin Jen on nopeasti levoton ja stressaantunut. Vaikka se ei ihmistä itsenäisesti lähesty, se voi seisoa rapsutettavana vaikka monta tuntia ja mihinkään ei ole kiire.

Tallikäytävällä seisominen on Jenille epämukavaa. Ympärillä tapahtuu niin paljon ja ihmisiä tulee ja menee. Rauhallisempi se on karsinassa, jossa hoitotoimenpiteiden kanssa ei ole ongelmia. Joitain tammamaisia mulkaisuja voit saada mahan alta harjatessasi tai takajalkoja koskettaessa, toisinaan se ilmenee vihaisella hännän heiluttelulla. Hampaita sen ei ole kuitenkaan kukaan nähnyt vilauttavan. Jenille on myös tapana väistellä kuolainta aika huolellisesti, mutta kunnon ote paksusta etutukasta ja määrätietoinen asenne ratkaisevat sen pulman. Mikään suuta aukova automaatti se ei silti ole.

Vaikka kotitallin hälinä voi saada Jenin olon epämukavaksi, se viihtyy kisa- ja näyttelykenttien läheisyydessä. Silloin kun tapahtuma-alue on tarpeeksi laaja jossa Jenillä on mahdollisuus säilyttää oma pieni kuplansa, se on varsin tyytyväinen. Tuolloin yleensä tammailukin unohtuu kun on muutakin keskittymistä kuin inhottaviin paikkoihin koskeminen. Kilpailutilanteissa Jen saa mielettömän tsempin ja virtapiikin, vaikka kotioloissa se onkin aikamoinen tupsuttelija.

Valjakkoajo on Jenin pienestä koosta johtuen aina ollut selkeä uravalinta. Siihen hommaan tamma onkin varsin sopiva. Se kulkee hienosti eteen ja taakse, mutta ei tee volttia tai kärrynpyörää. Sen tavallisuus ilmenee hyvin tässä vaiheessa, sillä Jenin kapasiteetti ei yksinkertaisesti ole kovin korkealla. Jen on kuuliainen ja rauhallinen, toisinaan vähän liiankin rauhallinen ja vauhtia saa pistää heti alkumetreiltä lähtien. Se on silti mukava kisaponi ja kotona loistava kärryponi etenkin lapsille.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Dewey Bunker N
m, 106cm evm
ii. Chorister W
m, 106cm
iii. Cholderton
iie. Katelina
ie. Merriday Lu
m, 102cm
iei. Viceroy of Redel
iee. Roayl Medley
e. Jeannette N
rt, 104cm evm
ei. Regia of Thorens
rt, 105cm
eii. Regaulus SWE
eie. Noctul
ee. Jeanetha N
rt, 103cm
eei. Dealer O'Lynn
eee. Jeantje Volo

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin quis blandit eros. Duis venenatis rhoncus felis sed vestibulum. Donec auctor mauris orci, non porta ipsum. Integer condimentum odio sed nibh egestas mattis. Mauris pellentesque odio sed diam elementum vel egestas sem lacinia. Maecenas tempor eros in neque vehicula sed fringilla nisi sodales. Nulla elit odio, pulvinar quis interdum vel, rutrum id lectus. Aenean pretium ornare lacus, ac vestibulum nibh elementum sed. Nunc neque diam, posuere a dictum nec, gravida. Cras ultricies ut metus a tincidunt. Duis venenatis rhoncus felis sed vestibulum. Cras non molestie tortor. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos.

Cras ultricies ut metus a tincidunt. Cras non molestie tortor. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Donec laoreet mattis augue rutrum viverra. Curabitur pellentesque sapien odio, et sodales augue sollicitudin quis. Phasellus mollis ut risus dapibus sodales. Pellentesque eget tempus sapien. Quisque semper fringilla nisi at vulputate. Etiam ornare porta urna a euismod. Etiam lobortis lorem ultricies massa laoreet pharetra. Proin quis blandit eros. Duis venenatis rhoncus felis sed vestibulum.

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
04.09.2018 o. Maybecks Mørketid Bjørnebær Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  31.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  01.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1011.26 op. (vaikeustasolla 3/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 500.05
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 511.21


Päiväkirja ja valmennukset

31.08.2018   Näyttelypäivä Maybeckissa   omistaja Amelie

Vaikka näyttelypäivien järjestäminen onkin pääsääntöisesti varsin mukavaa, tuo se mukanaan myös pientä hampaiden kiristelyä siinä vaiheessa kun haluaisi kaikki omat ponit mukaan eikä apukäsiä löydy kirveelläkään. Onneksi meillä Maybeckissa on asiat melko hyvin; tallityöntekijät esittävät poneja mielellään, eikä talkooväestäkään ole ollut pulaa. Itseasiassa näyttelypäivien talkooväki on pysynyt alusta asti melko vakiona; mukana on poikkeuksetta perheenjäsenet sekä lähimmät ystävät. Isäpappa Marco kuuluttaa, äiti tekee leivonnaiset kanttiiniin ja ystävät jakavat taustahommat kuten kehäsihteerin viran, kanslian, verkkavalvonnan ja muut vastaavat hommat. Myös me olemme Bettinan kanssa vahvasti mukana, mutta usein saamme kuitenkin nauttia H-hetkellä perheen ja ystävien tekemästä työstä ja juosta parhaat ponit kehässä. Aivan, kuten tänäänkin.

Pitkän harkinnan päätteeksi ilmoitimme tämän päiväisiin näyttelyihin oreista Veetin ja Wöhlerin kun taas tammoista mukaan pääsivät Tiiti, Enni sekä Jen. Näiden edellämainittujen ponien ilmoittaminen näyttelyyn oli oikeastaan melko taktinen veto; siinä missä pääsimme näyttämään kotiolosuhteissa tallin uusia poneja, toivoimme hartaasti ainakin jollekulle poneista kantakirjakelpoisuutta sertien myötä.

Itse päivä ponien kanssa sujui varsin leppoisasti. Siinä missä tammat nuokkuivat käsihevosalueella yhden ihmisen pideltävänä pienessä laumassa, orit seurasivat tilannetta varsin tyynellä mielellä omien hoitajiensa kanssa. Oikeastaan kumpikaan, ei Veeti eikä sen jälkeläinen Wöhler esittänyt päivän aikana mitään jäätävää orishowta ja hyvä niin - on hienoa näyttää muille shetlanninponi-ihmisille oreja, jotka ovat hyvätapaisia mutta jotka kuitenkin omaavat esimerkiksi hyvän orileiman. Ja onhan se niin, sukupuoleen katsomatta, että hyvin käyttäytyvän ponin kanssa on ilo harrastaa ja toimia!

Pitkän näyttelypäivän päätteeksi pääsimme juoksemaan kehässä useampaan kertaan, sillä Veeti, Tiiti sekä Jen palkittiin irtoSERT palkinnoilla kun taas Enni kamppaili itsensä upeasti BIS kehään sijoittuen lopulta sijalle BIS5. Eikä nuori ja vähän pitkästä päivästä väsähtänyt Wöhlerkään kylmäksi jättänyt, sillä ori kamppaili itselleen erittäin kovatasoisessa luokassa kuitenkin sertin arvoinen-maininnan. Mutta aika hienoa, että viidestä ponista neljä sai itselleen sertit sekä siten myös osallistumisoikeuden kantakirjaustilaisuuksiin. Taidammekin jo Maybeckissä tietää, mitkä ponit nostetaan tapetille seuraavaa kantakirjausturneeta varten.

Jokaiselle näyttelyponille tarjoiltiin myöhään illalla ylimääräinen melassivesi elektrolyyteilla twistattuna, jonka päätteeksi istuimme näyttelytalkooväen sekä tallityöntekijöiden kanssa alas nauttimaan kesän viimeisistä säteistä tallin puutarhaan. Siinä missä aurinko teki laskuaan, sytytimme kynttilöitä illan valoksi - ja nautimme viinistä, hyvästä ruoasta sekä ennenkaikkea mahtavasta seurasta!

04.09.2018   Facebook-kommentista nimeksi   omistaja Amelie

Varhain aamuyöllä, noin aamuneljän pintaan heräsin katsomaan varsontakameroita nähdäkseni, miten Jen voi. Vaikka olin katsonut kuvaa viimeksi alle kaksi tuntia sitten ja silloin Jen näytti varsin rauhalliselta, oli näky tällä hetkellä melko mahtava. Tamma seisoi karsinassaan, ja sen takana näytti olevan uunituore maitovarsa joka kokeili ottaa ensimmäistä kertaa jaloilleen. "Ei hitto! Sehän on jo synnyttänyt!" mä kiljuin luuriin, kun Bettina vihdoin ja viimein vastasi soittooni. "Jaa mikä? Ei kun häh! Jen vai?!" Bettina heräsi ja sai kakistettua yllättyneenä suustaan. "No ei kun sinä!" räkätin puhelimeen samalla, kun vedin yöpaitani päälle takkia lähteäkseni katsomaan talliin, miten tamma ja varsa voivat.

Hyvinhän ne voivat. Vankkarakenteinen, musta orivarsa oli jo ennättänyt emänsä maitobaarille ja Jen seurasi haltioituneena ensimmäisen varsansa liikkeitä. Kun kriittinen vaihe oli mennyt ohi - varsa oli juonut ja kakannut ensimmäisen pikikakkansa, saatoin ottaa parivaljakosta kuvan facebook julkaisua varten ja ennättää takaisin untenmaille ennen, kuin herätyskello soisi.

Myöhemmin päivällä useamman sadan Facebook tykkäyksen ja sydänkommenttien takaa paljastui norjalaisen ystäväni Britan kommentti. Olimme tehneet naisen kanssa lähes kolme vuotta yhdessä töitä Belgialaisella esteratsastajalla, ja siten tulleet tutuksi - ja opettaneet toisillemme huonoa suomea ja norjaa. "Yksi sana, yksi nimi. Maybecks Mørketid. Merkitys kaamos." Britta oli runoillut varsin ymmärrettävästi, ja laittanut kommenttinsa perään sydänsilmäemojeita. Ei ihme, että nainen oli ihastunut erityisesti juuri tähän maitovarsaan sillä olihan varsa osin norjalaista perää isänsä puolelta. Taattua laatua, oli nainen joskus vitsaillut kun kerroin hänelle mistä olin löytänyt maitovarsan isän.

"Det er et nydelig navn, takk!" näpytin puhelimeni näyttöön kommentoidakseni Britan ehdottamaa nimeä. "Vai että Mørketid." mä mutisin yksinäni, ja mutustelin nimeä kieleni päällä. Sehän oli oikeastaan varsin kiva, ja sopi tummalle syysvarsalle nimeksi kuin nenä päähän! Eikä vaikea suomalaisenkaan suuhun.