Maybeck Stud

Huvin Fedone

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 03.01.2018, 8v
Rautiaankirjava, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0014
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Huvitus
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
VVJ-II
KTK-II
SHLA-II


Fedone, Ferrari, Velmu, Vekara, Vertti.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Maitovarsana Maybeckiin saapunut ori ristittiin pian Velmu Vekaraksi, mutta sittemmin rautiaankirjavaa oria on kutsuttu lähinnä Vertiksi tai Ferrariksi. Jälkimmäiseksi ehkä enemmän, sillä sitä ori todella on. Vauhtia ja voimaa riittää enemmän kuin pienessä kylässä.

Ferrari on ottanut paikkansa Maybeckin leikkisänä ikiliikkujana. Oli sitten kesä tai talvi, on se varmaa että tarharallin sekä aloittaa että lopettaa kyseinen poni. Pukkipierulaukka, holtiton loikkiminen jokaiseen ilmansuuntaan ja komea pystyynhyppiminen tuntuu olevalle ponille varsinaista arkipäivää tarhassa - ja mikäpä olisi parempaa, kun naapuritarhalaisen yllyttäminen leikkiin mukaan. Ferrari rakastaa myös pallojen, kumisaappaiden ja puunoksien raahaamista paikasta toiseen - tämän vuoksi orin tarha muistuttaa enemmän unohtuneelle sirkukselle kuin hevosen tarhalle.

Vaikka Ferrarilla riittä pilkettä silmäkulmassa, se ei ole missään nimessä ilkeä tai pahantahtoinen. Se ymmärtää rajansa, ja ymmärtää miten ihmisen kanssa tulee toimia. Sen takia orin hoitaminen ei ole sen kummoisempaa kuin minkään muunkan hevoseen - se seistä tököttää melko maltillisesti paikoillaan hoitotoimenpiteen ajan, mutta erittäin tylsistyneenä se saattaa alkaa napsia käytäväketjuja suuhun itseään viihdyttääkseen. Mikäli ketjujen kilinää ei huvita kuunnella, tomera ei käsky riittää - sen jälkeen asiasta ei tarvitse ainakaan saman päivän aikana keskustella uudelleen.

Valjakkoponina Ferrari on varsinainen ikiliikkuja, joka ei tunnu väsyvän koskaan. Koulua ajaessa se haluaisi toisinaan mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta osaavan ohjastajan kanssa se tekee sen, mitä siltä pyydetään. Enemmän vauhdista kuin pilkunviilauksesta innostuva ori on omiaan tarkkuudessa ja maratonilla, jossa kaasuvaihteen saa jättää päälle. Rohkea ori suuntaa portilta toiseen sen enempää empimättä; suurimmaksi huolenaiheeksi tuntuukin usein jäävän se, että kuinka monta palloa keilojen päälle jää ja ehtiikö hevosta hidastamaan sen verran, että sen saa ohjattua seuraavasta portista sisään.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Ferro v.d. Zanneshof
KTK-II
ii. Rävbergs Ludde
rtkrj, 99cm
iii. Flixnäs Turbo evm
iie. Gregjers Linda evm
ie. Rojal's Flaming Rose
rnkrj, 99cm
iei. Gullbergs Aslan evm
iee. Vehkamon Fancy Queen evm
e. Huvin Lequiné
VIR MVA Ch, VSN Champion, KTK-II, VVJ-I, SHLA-I
ei. Porthos DEM
VIR MVA Ch, KTK-III
eii. Gregorian evm
eie. Fyre's Charola evm
ee. Florencia IV
rt, 104cm
eei. Mistress Voltas evm
eee. Flaming Rose evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
05.10.2018 o. Maybecks Fernfeuer Vuornan Tickleberry Maybeck Stud
04.09.2018 t. Maybecks Hazy Purple Maybecks Edmea melba, Humlegård
08.01.2018 o. Maybecks 99 Berries Synd Coraille indy, Walnut Grove Shetlands

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.02.2017 Paikka SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe 0/00

Näyttelytulokset

  23.01.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) BIS1, MVAsert
  06.07.2018 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) BIS3, MVAsert
  17.02.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  10.07.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) irtoSERT

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands)
II palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1712.98 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 830.96
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 882.02


Päiväkirja ja valmennukset

20.03.2018   Menestystä kantakirjatilaisuudessa   omistaja Bettina

Aamu sarasti pilvisenä ja uhkaavasti näytti siltä, että matkaamme tulisi siivittämään myös jonkunlainen räntä- tai lumisade. Olimme edellisenä päivänä pakanneet jo kaiken valmiiksi varusteita, harjoja ja muita hömpötyksiä myöten. Amelie kantoi pakkeja ja suitsia hevoskuljetusauton tavaraosaan ja minä talutin poneja yksitellen matkustamon puolelle. Kello oli puoli kahdeksan ja olimme ihan mukavasti aikataulussa. Tiesin siskoni olevan hysteerinen mitä tulee myöhästymisiin tai muihin epävarmoihin tilanteisiin. Hän ei kestä sitä stressiä sitten yhtään ja jos Amelie stressaa, kaikki stressaa. Se on kuin luonnonlaki.

Lutiewa, Luecetta, Cherilee, Chronos ja Fedone kyydissä starttasimme kahden tunnin ajomatkan kantakirjatilaisuuteen. Kävimme autossa systemaattisesti läpi päivän aikataulua ja tapahtumia. Nappaisimme matkalla kyytiin muutaman hevosenhoitajan jotka tulevat avustamaan sekä ponien hoidossa, että esittelyssä. Kyytiin hyppäsi serkkumme Ida ja Maria sekä jo ennestään tuttu työntekijä Fiia. Saavuimme paikalla puoli 11 ja orien näytös olisi kello 12. Tässä oli mukavasti aikaa valmistella kaksi oriamme ja purkaa vähän muutenkin autoa ja saada ponit talliin. Paikkana toimi suuri hevoskeskus jossa oli valehtelematta sata karsinapaikkaa eri talleissa. Jo kovin kokeneet matkustajat eivät olleet moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä, mutta tietenkin erittäin kiinnostuneita.

Chronos ja Fedone puunattiin loppusilauksin ja suitsista kiillotettiin muutama remmi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun Chronoksen vuoro kehässä tuli oli Fiian hetki viedä poni näytille. Chronos kulki pää pystyssä ja korvat höröllä näyttäen omistajiensa mielestä syötävän söpöltä. Chronos seisoi kiltisti rakennearvostelun ajan eikä sen liikkeissäkään ollut moitteen sijaa. Ihan loppumetreillä ori hieman innostui ja päästi muutaman pierun säestämänä pukin mikä kertoi yleisölle ja tuomareille lähinnä rodunomaisesta luonteesta. Fedone käyttäytyi myös todella hyvin Amelien kanssa vaikka sillä oli hillittömästi menonhaluja. Näytteille asettaessa Fedone on kuitenkin parhaimmillaan. Se venyttää ja pullistelee mielellään itseään jotta kaikki varmasti voisivat ihastella häntä. Fedone ja Chronos saivat kumpikin vahvat III-palkinnot jotka jäivät hieman harmittamaan juurikin sen parin pisteen vuoksi joilla olisi ylletty II-palkinnolle.

Kun tammojen vuoro koitti, Cherilee päätti pistää kampoihin ja protestoi ihan kunnolla Idan käsittelyssä. Se otti taluttaessa lähtöjä ja riekkui muutenkin. Näin sen ilmeestä, että kyseessä oli ihan vain typeröintiä mikä sai verenpaineeni nousemaan. "Anna tänne se poni, ota sää Luna", totesin serkulleni ja nappasin Cherin riimunnarun käteeni ripeällä otteella. Luna ja Netta seisoivat hölmistyneinä tammakaverinsa touhuista. Otin Cherin tiukkaan otteeseen vierelleni ja kävelimme ulkona muutaman ympyrän ennen maneesiin menoa. Komensin tammaa kuuluvasti ja käytin hyväksi myös ohjien vapaana liehuvaa päätä uhkailemaan seurauksista. Eihän se enää sen jälkeen jaksanut jatkaa kun tiesi, että pääsee helpommalla kun vain menee ja tekee. Kaikki tammat hoitivat hommansa kehässä ihan loistavasti. Netta oli tapansa mukaan hyvin rauhallinen ja seesteinen ja sai uskomattomia kehuja vahvasta tamma- ja rotuleimastaan. Myös Lunaa kehuttiin kovin ja todettiin, että on selkeästi emäänsä tullut. Tässä oli hieno tilaisuus näyttää potentiaalisille kasvattien ostajille myös kasvatustyömme tulosta!

Päivä oli pulkassa ja pääsimme kotimatkalle neljän aikaan iltapäivällä. Koko päivänä ei uhkauksista huolimatta satanut ja itseasiassa pilvipeite rakoili päivällä. Nautimme menestyksestä jota saimme osaksemme, vaikka todennäköisesti muutaman kanssa lähdemme uusintakierrokselle kunhan aika ja paikka ovat sopivat! Näillä meriiteillä on silti hyvä startata tämä kevät.

14.01.2018   Huvin Fedone ja Scarlatt Maybeckin vahvistukseen   omistaja Amelie

"Hei Bettina, tuu kattomaan." mä huikkasin tallitoimistosta tallin puolelle, jossa siskoni hääräsi luuta kädessään. "Mä tiedän kyllä, että sä sanot ei mutta tuu nyt. Se Huvituksen kasvattaja on laittanut sata ja yksi ponia myyntiin ja täällä on pari mielenkiintoista valjakkoponia." mä jatkoin ja yritin luoda innostusta naiseen, joka katsoi minua kulmiensa alta. "Vainiin." se sanoi ja laahusti perässäni toimistoon.

Vaikka olin varma ettei Bettina innostuisi uusista hevosista - varsinkaan maitovarsoista - toisin kävi. Loppujen lopuksi Bettina taisi olla innostuneempi varsoista, mitä minä mutta sehän kelpasi minulle. Emistään erotetut maitovarsat sopisivat mitä parhaimmin pihaton täytteeksi, eikä niistä kovin suuria kustannuksia tulisi - sen mitä syövät, syövät ja joskus silloin tällöin käyvät eläinlääkärin ja kengittäjän pakeilla pysyäkseen terveenä. Ja kun hevosen hankkii maitovarsana, sitä on ihan erilaista lähteä työstämään kohti kilpakenttiä kuin ponia, jonka alun on tehnyt toinen ihminen. Oli se pohjatyö tehty sitten hyvin tai huonosti, alusta asti oma on aina eritavalla oma.

Huvitukseen päästyämme tallin omistaja esitteli meille noin kymmenen erilaista shetlanninponia; pääasiassa katselimme varsoja tarhassa samalla kun kasvattaja kertoi niiden suvusta, mutta muutama potentiaalinen varsa otettiin tallin maneesiin irtojuoksemaan yhdessä emiensä kanssa. Näistä varsoista erottui muutama kiva edukseen - melko isohko rautiaankirjava ori sekä pieni, hyväntuulinen rautiaanpäistärikkö tammavarsa.

"Niin, mitä mieltä sä olet? Mulla on tässä vahvasti kaksi kivaa varsaa mielessä" mä kysyin siskoltani, joka totesi varsojen olevan varmasti aikalailla samat. "Se rautiaankirjava ori ja päistärikkö tamma oli kivoja, mun puolesta saat ostaa vaikka molemmat kun kaupoille alunperin halusitkin. Mutta ne menee täysin sun budjetista, mä en tällä kertaa halua osallistua ostokustannuksiin kun haluan keväällä ostaa jonkun vähän vanhemman nuoren itselleni." Bettina tuumi vakavan näköisenä. "Siinäs kuulit. Eiköhän me lähdetä näistä kauppoja vääntämään." mä käänsin katseeni kasvattajaan pieni virne kasvoillani. "Ei näistä tarvitse lähteä sen enempää vääntämään, kyllä me hinnasta päästään sopuun, senkus viette mukananne. Haukaa, että pääsevät aktiiviseen kotiin." Sorel vastasi lempeä hymy kasvoillaan.