Maybeck Stud

Huvin Cucumber

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 06.01.2019, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH19-017-0196
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Huvitus
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


Kun törmäsimme Huvituksen kasvattajaan valjakkoajokilpailuissa, hän vihjaili useamman kerran päivän aikana, että hänellä olisi juuri meille sopiva nuori poniori kaupan. Ruunikko, vankkarunkoinen ja hyväluontoinen. Niillä sanoilla Sorel kuvaili Cucumberia, mutta yritimme sinikkäästi painaa naisen puheet villaisella ja keskittyä olennaiseen. Myöhään illalla sain ilmoituksen WhatsAppiin - Sorel oli laittanut minulle vajaan minuutin mittaisen videon, jossa poniori liiteli maneesissa lennokkain askelein. "Saakeli, että on hieno." mä mutisin, ja lähetin videon eteenpäin Bettinalle.

Niinhän siinä sitten kävi, että Cucumber saapui Maybeckiin reilu kolmevuotiaana. Ajolle opetettuna, ja oli Huvituksen pienimmät tallityöntekijät käyneet istumassa poniorin selässäkin. Vaikka Cucumber on äärettömän helppo luonteeltaan ja se sisäistää asiat nopeasti, oli oikeastaan ihan kiva, että joku muu oli tällä kertaa tehnyt pohjatyön. Kuten Bettina yllätyksekseni totesi, "Sehän on kiva, ja ehkä säkin olet ansainnut ponin, jonka kanssa ei tarvitse lähteä ihan nollista liikkeelle."

Cucumber on varmasti yksi Maybeckin helpoimpia hevosia. Sille käy kaikki aikaan tai paikkaan katsomatta - se seurustelee ihmisten kanssa mielellään pitkiäkin aikoja, mutta ei pahastu, vaikka notkuisi koko kesän pihattolaitumella muiden ponien seurana. Tallissa se ei hätäänny yksinkään, ja sen voi esimerkiksi varustaa sekä tallikäytävällä kiinni sidottuna tai karsinassa vapaana. Kuten sanottua, Cucumber on hyvin asiallinen hoitaa, mutta aina välillä täytyy muistaa, että uteliaan ja pohjattoman herkkuvatsan omistava poniori yrittää löytää kaikkialta herkkuja. En siis välttämättä jättäisi esimerkiksi takkia karsinan oven päälle lojuamaan, sillä takin taskuissa on varmasti hyvin pian pienen pieni varas porkkananpalan toivossa.

Valjakkokärryjen edessä Cucumber on varsin kiva - se on kevyt ja helppo ajaa, sillä orilla on hyvä työmoraali sekä korkea miellyttämisenhalu. Lisäksi se on hyvin monipuolinen, sillä se on tasapuolisesti vahva kaikissa osakokeissa; koulua ajaessa sen vahvuus on hyvä kantokyky, tasaisuus sekä liikemekanismi, kun taas tarkkuutta ja maratonia ajaessa sen vahvuuksia on kuuliasuuden mukana tuleva tarkkuus sekä loputtoman kova kestävyys. Cucumber sopii luonteensa puolesta hyvin monentyyppisille ohjastajille, sillä kokemattomille se antaa ihania ahaa-elämyksiä kun taas enemmän ajaneille se antaa mahdollisuuden hyväntuulisen fiilistelyyn. Cucumberia käytetään myös jonkin verran Maybeckin tapahtumaponina tilausajoissa, sillä sen rohkea luonne antaa periksi ajamisen muun muassa kaupunkien ytimessä.

Kuten äsken jo vähän sivuutin, Cucumber on mutkaton hevonen myös vieraissa paikoissa eikä sen tarvitse pitää sen suurempaa showta itsestään oli paikka sitten kaupungin ydin, tai poneja vilisevä kilpailupaikka. Paljon kilpailleena ja valmentautuneena ponina Cucumber on tottunut matkaaja, joka taittaa matkaa niin trailerissa kuin rekassa, niin yksin kuin porukallakin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Coalville Duncan
Ch, KTK-II, Ch-DR
ii. Coalville Darius
mkrj, 101cm evm
iii. Dark Mind
iie. Venice
ie. Coalville Eleonora
rnkjr, 100cm evm
iei. Passepartout
iee. Elendal
e. Imperial Mission
KTK-II
ei. Jewelry Heist
mkrj, 97cmm evm
eii. Black Mamba
eie. Violettá
ee. Silky Yet
rtpäist, 81cm evm
eei. Cougar Attack
eee. Royalty Chic


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  22.05.2019 NJ-näyttelyt (Fellbury Stud) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1449.99 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 659.01
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 790.98


Päiväkirja ja valmennukset

21.07.2019   Koirankeksejä ja juoksutusta   Crimis

”Mitä sä syöt?!” ähkäisin, kun takaani alkoi kuulua rouskutusta sekunti sen jälkeen, kun olin kääntänyt ponille selkäni. Pyrähdin ympäri ja näin hupparini karsinan lattialla. Koirankeksejä. Niitä oli jäänyt taskuun Unnan kanssa touhutessa.

”Senkin läski”, mutisin muka vihaisena mutta oikeasti aika huvittuneena noukkiessani hupparia ja koirankeksin murusia pois olkien seasta. ”Saatoit just syödä lihaa.”

”Mitä??” kuului järkyttynyt huudahdus. Irvistin Jessicalle, joka harppoi suuntaani silmät lautasen kokoisina.

”Koirankeksi”, virkoin hitaasti. Näytin sormillani kuinka pienestä nappulasta oli kyse. Pyöreän ponin vatsa ehkä kestäisi sen. Jessica puuskahti, puisteli päätään ja mutisi huolellisuudesta. Facepalmasin henkisesti ja skannasin katseellani karsinan vielä uudestaan. Nyt poni ei ylettäisi mihinkään mihin ei kuuluisi.

Päivän ohjelmaan kuului vain kevyt juoksutus kaikissa askellajeissa. Niinpä puin ponille vain suitset ilman ohjia ja liinan, joka kulki toisessa kädessä näpsäkällä rullalla juoksutuspiiskan kanssa. Cucumberin korvat pyörivät vinhasti kuulostellen ympäristön ääniä, vaikka olimmekin sen kotipihassa. Vehreä ruoho houkutteli mokomaa ahmattia kovasti, mutta tällä kertaa osasin olla haukantarkkana. Se tästä puuttuisikin, että Maybeckin poni saisi ähkyn syötyään kaikkea eteen sattuvaa. Ei varmaan ollut nirso ruokittava tämä!

Kurkkuponi oli ilmeisen tottunut juoksutushommiin, sillä se asettui laajalle ympyrälle omatoimisesti laskiessani liinaa pois kerältä. Oria sai vähän kannustaa liikkumaan, mutta se johtui todennäköisesti vain ja ainoastaan hellerajoja paukuttelevasta kelistä. Hyvä draivi ponista kuitenkin löytyi, ja se oli jopa niin kuuliainen, että otin loppupuoliskon ajaksi liinan kokonaan pois. Moni olisi saattanut lähteä pierupukkilaukkaa kentän toiseen päätyyn, mutta Cucumber pysytteli ympyrällä sisäkorva ääniapujani tarkkaavaisesti kuunnellen. Miten hieno!

29.09.2018   Syyspäivän viettoa   kirjoittaja Satunen

Voi kurkkuponi! Ihan tuntematon meikäläinen ja ponin pienet käpälät viuhusivat hurjaa tahtia sen juostessa kohti. Taikasana "Cucumber" oli kiinnittänyt sen huomion tarhan takanurkasta saakka, vaikkakin se oli tuijottanut minua jo tallin ulko-ovelta lähtien kuullessaan askelien ääniä. Nappasin ponin matkaani ja näin kaunis päivä kun oli juuri sattunut kohdalle, annoin hyvän mielen johdosta oriille mahdollisuuden napata matkaevääksi syksyn viimeisiä vihreitä.

Cucumberin kanssa päivän agenda oli varsin yksinkertainen; viedä poni perjantaikävelylle ja puunata se kiiltävään kuntoon viikonlopun kilpailuja varten. Todellakin, minun onnekseni tänään oli juurikin kaunis ja sateeton päivä, sillä muussa tapauksessa olisin todennäköisesti joutunut pesupuuhiin. Varsin siistissä ja nuhteettomasta kondiksessa olevan ponioriin jynssäämiseen ei tarvinnut käyttää aivan koko päivää, ainoastaan jouhien selvittelyssä jouduin vetämään syvään henkeä.

Kentälle oli sattunut samanaikaisesti muitakin ponienliikuttajia, josta johtuen puolituntinen kävely kääntyi lopulta yli tunnin mittaiseksi maratooniksi. Cucumberilta ei onneksi loppunut kunto kesken, päinvastoin - uskon että se olisi jaksanut vielä toisen samanlaisen session heti perään.