Maybeck Stud

Honeycrust Nut Butter

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 22.05.2019, 8v
Voikko, 85cm

Rekisterinumero VH19-017-0248
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Honeycrust Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II


Kun hieroimme Honeycrust Shetlandsin omistajan kanssa keväällä kauppaa jopa kolmesta Maybeckilaisesta nuoresta, puhuimme ympäripyöreästi jonkinlaisesta vaihtokaupasta. Puheista huolimatta vaihtokauppa tapahtui kuitenkin vasta toukokuussa, kun sekä Maybeckiin että Honeycrustiin syntyi varsat, joista sovimme tekevämme kaupat päikseen.

Kun odotimme ihanaa voikkoa minioria kotiin, aika tuntui äärettömän pitkältä. Vaikka kukaan meistä ei ollut nähnyt oria livenä, oli selvää, että jokainen meistä odotti Nuuttia kotiin perhosia vatsassaan. Kun odotettu päivä vihdoin koitti, asteli rekasta ulos hulvattoman pieni poniori pörrötukka hulmuten - showmiehen elkein hirnuen, mutta silti ihanan tyynesti. "Mä en kestä mikä ihana, onko tää edes todellinen?" muistan jonkun tallilaisen huutavan, kun kävelin orin luokse tehdäkseni sen kanssa tuttavuutta. Vaikka matka Iso-Britanniasta uuteen kotiin oli laittoman pitkä, oli matkustaminen sujunut varsin rauhallisissa merkeissä - aivan, kuten nykypäivänäkin.

Vaikka Nuutti on perusluonteeltaan menevää sorttia, on se mieleltään hyvin ruunamainen. Tästä syystä se nauttii ulkona muiden - usein nuorten poniorien - seurasta ja nahistelee näiden kanssa sen ajan, joka heinäkasalta jää. Sen lempileikkejä on ehdottomasti tarharalli, joka tarjoaa mahdollisuuden päättömään irroitteluun sekä myös pieneen painiin sillä mikäpä olisi parempaa, kun pieni tahtojentaistelu laumatoverin kanssa kevätauringon alla. Ruunamaisuuden etuja on myös se, että Nuutti kiinnittää esimerkiksi tammoihin aniharvoin minkäänlaista huomiota - sen takia orin kanssa voi lähteä rennoin mielin esimerkiksi yhteismaastoihin miettimättä sen enempää marssijärjestystä.

Nuutti on sitä miessorttia, joka viihtyy vierellä ja pussaa paljon. Se rakastaa yhteisiä hetkiä ihmisten kanssa, eikä laita pahakseen, vaikka joutuisi olemaan puunattavana kokonaisen vuorokauden. Karsinassa hoidettaessa se on hyvin osallistuvainen ja se haluaisi tutkia useaan kertaan esimerkiksi hoitajansa taskut, jonka lisäksi sen bravuureihin kuuluu harjapakin levittäminen ympäri kuivikkeita. Vaikka Nuutti ei ole missään nimessä pahantahtoinen, on sitä helpompi hoitaa käytävällä kiinnisidottuna. Silloin se seisoo rauhallisesti paikoillaan, eikä yritä kääntyä kokoajan hoitajansa perässä kuin kysyäkseen, että mitäs nyt tehdään.

Kuten kotivalmentajamme joskus totesi, Nuutti on valjakkoponina sellainen energisen totinen, joka suhtautuu työntekoon sen vaatimalla vakavuudella. Kun sen kanssa tekee esimerkiksi kentällä hommia, se keskittyy ohjastajaansa täysillä eikä sooloile laisinkaan omiaan. Nuutilla on lisäksi luontaisesti hyvä eteenpäinpyrkimys, eikä sitä tarvitse olla jatkuvasti muistuttamassa liikkumisesta. Maastoilua rohkea poniori rakastaa ylikaiken; siellä se pötkii eteenpäin rennonletkeästi korvat höröllä, ja pärskii tyytyväisyyttään.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Butternut Squash
ii. Butler
vkk, 83cm evm
iii. Barnabas
iie. Sophie
ie. Daydreamer
rt, 86cm evm
iei. Cameleon
iee. Daisiepop
e. Coucougnette
ei. MacCrain
mkm, 104cm evm
eii. Clever
eie. Odysseia
ee. Claire
rn, 100cm evm
eei. Blue-eyed Charlie
eee. Callaghan


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
13.07.2019 o. Wyat Hollywood Heartbreaker Sissy v.d. Zanneshof Wyat Shetlands

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

 

Kilpailut

Valjakkoajossa 1475.08 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 648.15
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 826.93


Päiväkirja ja valmennukset

10.06.2019   Maastoilemassa   omistaja Amelie

"Kun katson suhun en mieti mitään muuta kuin et sun huulia, voisin suudella. Viet multa jalat alta aina kun sä katsot maahan ja hymyilet mun hymylle, oooooou, voisin ottaa susta kiinni ja pyytää jäämään vielä hetkeksi." Bettina lauloi jossain karsinassa Youngheartedin tahtiin samalla, kun lappasi ehtaa paskaa kottikärryihin.

Ei siinä, siskollani oli upea lauluääni ja aina kun hän lauloi, lauloi hän sydämestään. Mutta se, miksi hän lauloi nyt, kaipasi pientä piikkiä. "Suu suppuun nyt! Eihän tosta sun työnteosta tule mitään, kun olet sen miehen pauloissa!" komensin tallikäytävältä puoliksi nauraen. Ei aikaakaan, kun siskoni vaalea pörröpää kurkkasi karsinoiden kaltereiden välistä, ja hän uhkasi heittää minua lantakikkareella, jos en jättäisi tätä rauhaan.

"Heitä vaan, niin uitan sut sen jälkeen lantalassa. Sen jälkeen sua ei pussaa kukaan, mietipä sitä!" naurahdin, ja osoitin siskoani sormella.
"Ei Maybeckia, jos ei kaksi sisarusta vajoaisi kolmetoistavuotiaan tasolle joka toinen päivä. Lopettakaa nyt se haaveilu ja lähtekää mun mukana ratsain uittamaan poneja! Mä ajattelin ottaa Nuutin, ottakaa te vaikka Manna ja Rocky niin nekin pääsee tänään liikkeelle eilisen hiitin jälkeen." Jessica pyyhälsi manaten ohitse.
"Ja varmaan Amelie ottaa Rockyn, kun sen perse on päässyt viime aikoina leviämään - kun ei ole miestä, miksi pitäisi itsestään huolen." Jessica nauroi, ja otti jalkojaan alleen.
Syystäkin.

"Huomaatko, miten huonosti me ollaan kasvatettu Jessica. Saapuessaan se oli ujo likantirakka, joka ei uskaltanut sanaakaan sanoa. Ja nyt se jo hyppii silmille." mä mutisin Bettinalle, joka lopetti päivän viimeistä karsinaa.
"Oikeassahan se heitollaan oli. Joten hyvin me se ollaan kasvatettu. On nuori tajunnut, ettei meidän seurassa pärjää, jossei vähän komenna. Joten ei muuta kuin hakemaan poneja, ja lähdetään sen seuraksi uittoreissulle.

Kun Jessica sai Nuutin ja Bettina Mannan kuntoon, suuntasimme orit edellä hiekkaharjujen kautta uittokuopalle. Vaikka metsätiellä pörräsi ympärillämme noin miljoona hyttystä, oli maastoreissu oikeastaan ihan paikallaan. Aamupäivän aurinko oli paahtavan kuuma, eikä tallin siivoaminen karsinoineen ainakaan hikeä laskenut.

"Mä en tiedä onko tämä sellainen verta nenästä-kampanjan käynnistäminen, mutta mitä sanotte, otetaanko tossa niityllä pieni skaba ennen, kuin pulahdetaan kuopan viileyteen? Vikaksi toisessa päässä ollut joutuu tarjoamaan juhannusjuotavat!" huikkasin seurulle samalla, kun kannustin Rockyn laukkaan - en nimittäin todellakaan halua tarjota niitä juotavia.

Rocky paineli niityllä sen, minkä jaloistaan pääsi, mutta huomasin pian sekä Nuutin että Mannan olevan rinnallamme. Koska olin reissussa ainut ilman satulaa oleva, nappasin Rockyn kaksivärisestä harjasta kiinni ja kannustin oria yhä lujempaa laukkaan samalla, kun Jessica ja Bettina kannustivat omia ratsujaan.

Viimein laukkasuoran päätyyn tultaessa istuin vähän pystympään hiljentääkseni orin vauhtia. "Soooooooojaaa poika. Prrrrrr..." mä rauhoittelin sitä, mutta huomasin pian orin päässeen vasta vauhdin hurmaan. "Hei Rocky! Ihan totta nyt, sooojaaaaaa... Raaaviiii.." mä anelin sitä samalla, kun pitelin sitä rystyset valkoisena.

Turhaan. Rockyn vauhti se kun vain kasvoi, ja huomasin Nuutin ja Mannan jääneen jo helposti jälkeen. Vasta, kun olimme saavuttamassa niityn viimeistä kulmaa, tajusin, mitä orin mielessä liikkuu. "Rocky sä olet shetlanninponi etkä mikään viiden tähden kenttähevonen!" mä parahdin samalla, kun heittäydyin sen selästä alas. Samalla sekunnilla kun keräsin itseäni ylös pellonreunalta, katsoin, miten tyytyväisen näköisenä Rocky kirmasi veto-ojan toisella puolen.

"Me ostetaan ne juotavat, mutta tuo sä kakkua!" Bettina nauraa räkätti Mannan selässä. "Ei vaiskaan, sattuiko suhun?" se jatkoi, ja yritti luoda epätoivoisesti kasvoilleen huolehtivan ilmeen.
"No. Ei sattunut." mä mutisin ja pyyhin housujeni takamusta. Rockyn kirmaaminenkin oli jo päättynyt - siellä se söi veto-ojan toisella puolen kauraa suoraan pellosta.