Maybeck Stud

Grigris Nomarna

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 06.12.2018, 8v
Musta, 101cm

Rekisterinumero VH18-017-0614
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Grigris Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-I
VVJ-I


Suuresta siittolasta peräisin oleva mustapukeinen ponitamma on perusluonteeltaan mitä mutkattomin - enkä yhtään ihmettele, sillä elo suuressa laumassa on opettanut omalta osaltaan käyttäytymään yhteiskuntakelpoisesti niin lajitovereita kuin ihmisiäkin kohtaan. Laumassa se on siellä hierarkian puolessa välissä - se ei pompota muita, muttei myöskään ole ihan pohjimmainen, jota kaikki kovapäisemmät kävisi härkkimässä jatkuvasti.

Voisi kai kuvailla, että Manna on sellainen lempeäsieluinen Ulla Taalasmaa, sillä se rakastaa tutustua uusiin ihmisiin ja se tutkii varsin tarkasti kaikki muuttuneet asiat - oli se sitten uusi tallitakki, uudet kengät tai muuttunut hiusväri. Lempeän ja avoimen luonteensa vuoksi Mannaa onkin käytetty jonkin verran sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa käsi- ja kärryhevosena sillä se jaksaa uteliaisuudestaan huolimatta antaa ihmiselle sen tarvitseman ajan eikä tunge iholle, jos ihminen ei sitä selkeästi halua. Usein pienen alkukankeuden jälkeen Manna on kuitenkin saanut sulkeutuneimmistakin persoonista itselleen ystävän, jotka tulevat tapaamaan pientä ponitammaa innokkaasti uudelleen.

Ei liene yllätys, että sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassakin mukana ollut ponitamma on hoitaessa varsin lepsu tapaus, joka ei välitä tuon taivaallista ympärillä tapahtuvista asioista. Se seisoo vaikka viisi tuntia putkeen tallikäytävällä hoidettavana, eikä tee elettäkään hoputtaakseen hoitajaansa. Tai hoitajiansa. Ei sillä niin väliä, onko niitä yksi, kuusi vai kahdeksantoista. Kaikki käy! Myös erikoisemmat hoitotoimenpiteet kuten kengitys ja klippaus tapahtuu sulassa sovussa, joskin kengittäjä joutuu usein antamaan kattavan raportin siitä, missä hän on kupannut viime ajat.

Valjakkoponina Manna on maan mainioin. Se on omalla tavallaan rauhallisuuden perikuva, mutta se ei ole kuitenkaan eteenpäin piiskattavaa mallia. Se kulkee omalla energialla eteen korvat höröllä, kuuntelee ohjastajansa antamia ohjeita ja tekee sen, minkä ihminen siltä pyytää. Täysi automaatti se ei kuitenkaan ole, sillä Manna on sen verran viisas, ettei lähde antamaan itsestään liikoja silloin, kun ihminen nuokkuu kärryjen kyydissä puolinukuksissa tyytyen siihen, mitä puoli-ilmaiseksi saa. Melko hyvän liikekapasiteetin ja ryhdin omaava ponitamma on näyttävä yksilö kouluajossa, mutta se soveltuu varsin hyvin myös tarkkuus- ja kestävyysajoon rohkean luonteensa vuoksi. Uskallan ehkä jopa väittää, että Mannan lempijuttu löytyy kestävyyden parista, sillä se toimii maastossa kaikista suurimmalla energialla oli se sitten totista treenaamista maratonesteillä tai kevyttä hölkkää sunnuntaimaastossa.

Kun Manna aikoinaan saapui Maybeckiin, oli se pitkästä matkasta hyvin uupunut. Luulen, että tämä on osaltaan aiheuttanut jonkinasteisen kuljetuspelon, sillä meille tultuaan se jännitti jonkin verran matkustamista ja esimerkiksi lastaaminen oli työn ja tuskan takana. Hartaudella tehdyn pohjatyön ja kivojen kokemusten myötä Manna on kuitenkin nykypäivänä reipas ponitamma, joka matkustaa trailerissa sekä rekassa hyvillä mielin heinäverkon antimista nauttien. Lastaussillalle se saattaa toisinaan jäkittää, mutta tästäkin päästään yli herkkujen varjolla ilman, että kukaan menettää hiuksiansa.

Lyhyesti kuvailtuna Manna on äärettömän lempeä ja ystävällinen ponitamma, joka soveltuu hyvin monenlaiseen käyttöön. Paremmaksi kisaponiksi vaativallekin ohjastajalle, lasten ratsuksi humputtelukäyttöön, pedagogiseen toimintaan elämän suurimmaksi ystäväksi.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Marchante
m, 105cm evm
ii. Marocain
m, 105cm
iii. Markant
iie. Chrissie
ie. Corlanda W
m, 103cm
iei. Fort de Viller
iee. Chanel W
e. Grigris Novelty
m, 99cm evm
ei. Buchanan
m, 102cm
eii. Buscot of Towra
eie. Hanalié
ee. Grigris Nouvelle
m, 97cm
eei. Veritable
eee. Nurney

i. Marchante oli musta, 105cm shetlanninponiori Iso-Britanniasta. Luonteeltaan ori oli rento, mutta itsepäinen. Jos ori ja käsittelijä eivät olleet samalla aaltopituudella, joutui tekemään paljon enemmän töitä. Ponin kanssa samaan säveleen päästyä, oli sen käsittely paljon mukavampaa ja mielekkäämpää. Marchantelta löytyi kuitenkin tietynlaista miellyttämishaluisuutta ja se työskenteli keskittyneesti. Orilla kilpailtiin valjakkoajossa menestyksekkäästi noviisi-tasolla. Ori on myös kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle, mikä toi lisää kiinnostusta jalostusta ajatellen. Marchantelta löytyykin hienot 28 jälkeläistä pitkin Eurooppaa ja niistä lähes jokainen on perinyt isänsä miellyttämishaluisuuden ja tarkkuuden valjakkoajon parissa. Musta poniori menehtyi valitettavassa onnettomuudessa ponin ollessa 22-vuotias.

ii. Marocain oli toiselle palkinnolle kantakirjattu 105cm korkea musta shetlanninponiori. Ponilla kilpailtiin valjakkoajon parissa menestyksekkäästi muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen ori jäi lähinnä jalostuskäyttöön. Omistajansa sanoin ori oli miellyttämishaluinen ja reipas poni, jonka kanssa oli mukava työskennellä. Marocain toimi myös opetusponina perheen lapsille, jotka myös kilpailivat orin kanssa muutamissa kilpailuissa. Oria oli helpohko käsitellä ja se oli aina huomiota vailla, oli kyse sitten namupaloista tai rapsutuksista. Jälkeläisiä orille on siunaantunut 12 kappaletta, 4 oria ja 8 tammaa. Poni menehtyi vakavan ähkyn seurauksena 19-vuotiaana ja oli suuri menetys omistajaperheelle.

ie. Corlanda W oli kaunis, musta shetlanninponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 103cm verran. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja mukava käsitellä, eikä sen kanssa tullut juurikaan ongelmia. Totta kai jokaisella on niitä huonompia päiviä, mutta Corlanda oli lähes joka päivä iloinen ja pirteä persoona. Se tervehti aina iloisena jokaista vastaantulijaa ja kerjäsi rapsutuksia. Tammalla kilpailtiin muutamissa valjakkoajokilpailuissa, eikä todellakaan huonosti. Tamma keräsi sijoituksia, mutta ponin omistaja oli suunnitellut sille lähinnä siitoskäyttöä. Corlanda käytettiin siis kantakirjaamassa ja poni sai ensimmäisen palkinnon. Jälkeläisiä tammalta löytyy seitsemän kappaletta, toinen toistaan hienompia ja lähes jokainen peri emänsä lempeyden. Tamma laukkasi vihreämmille laitumille 27-vuotiaana mukavilla eläkepäivillään.

e. Grigris Novelty oli musta, 99cm korkea shetlanninponitamma Iso-Britannian pohjoisosasta. Tamma oli vauhdikas, mutta lempeä ja sillä kilpailtiin valjakkoajon parissa noviisi-tasolla muutaman vuoden ajan. Novelty oli oikea ilopilleri ja monen lempiponi kotitallillaan. Eikä ihme, sillä tammaa oli helppo ja mukava käsitellä ja se aina tervehti pirteästi vastaantulijoita. Noveltyn kanssa elämä oli todella mukavaa. Omistaja kaavaili tammasta ehdottomasti siitostammaa ja kun tamma oli saanut tarpeeksi näyttöjä kasaan, sai poni jättäytyä kokonaan kilpailumaailmasta pois. Tamma osoittautui erinomaiseksi emätammaksi ja tiinehtyi jokaisella yrittämällä. Novelty synnytti seitsemän kaunista ja tervettä jälkeläistä elämänsä aikana ja kuoli lopulta vanhuuteen 29-vuotiaana.

ei. Buchanan oli kuvankaunis musta shetlanninponiori, joka omasi 102cm säkäkorkeutta. Luonteeltaan poni oli orimainen, mutta kohtuullisen mukava käsitellä. Buchanan oppi todella hyvin, missä kulki raja, mitä ei saanut ylittää. Orin ja käsittelijän välinen kunnioitus oli tärkeää onnistumisen kannalta. Ponilla kilpailtiin valjakkoajon parissa, eikä se jännittänyt kilpailutilannetta ollenkaan. Ori eteni reippaasti ja tarkasti, mutta ei antanut mitään ilmaiseksi. Sen kanssa tuli tehdä töitä sen eteen. Orilla käytiin myös kantakirjaustilaisuudessa ja se palkittiin toisella palkinnolla. Jälkeläisiä ponille siunaantui yhteensä 18 kappaletta ja niistä jokainen on kilpaillut valjakkoajossa. Ori menehtyi 26-vuotiaana sydänkohtauksen seurauksena.

ee. Grigris Nouvelle oli ruunikko shetlanninponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 97cm verran. Tamma kilpaili pari vuotta valjakkoajossa noviisi-tasolla, kunnes siirtyi ratsastuskouluun opetusponiksi. Ponin omistajalle oli tullut rahavaikeuksia ja Nouvelle oli yksi myyntiin menneistä poneista. Tamma eli kuitenkin todella mukavan elämän uudessa kodissaan ja opetti monet lapset käsittelemään hevosia hyvin. Poni oli lempeä ja kiltti, mutta se tarjosi myös pieniä haasteita. Se oli vauhdikas ja tietyissä tilanteissa lievästi itsepäinen. Ilmaiseksi se ei juurikaan mitään antanut. Tamman sukua jatkettiin myös kolmella varsalla ja niistä jokainen peri emänsä lempeyden. Poni jouduttiin valitettavasti lopettamaan 25-vuotiaana pahojen jalkaongelmien takia.

Sukuselvityksen © Dimma, kiitos!

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
25.02.2019 t. Maybecks Noméy Arroyo 44 Miia-Maria, Wyat Shetlands
09.05.2019 t. Maybecks Classic Novëy Haarfager v. Clifden Maybeck Stud
18.08.2019 t. Maybecks Norelle Brownie Bear Sylvi, Kastanjeholm


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

30.06.2018 Breandan VVJ-Cup, Noviisi parivaljakko 6/91

Näyttelytulokset

  25.02.2019 NJ-näyttelyt (Huvitus) irtoSERT
  29.04.2019 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) irtoSERT

  07.01.2019 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW1

Kilpailut

Valjakkoajossa 1485.66 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 643.16
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 842.50


Päiväkirja ja valmennukset

10.06.2019   Maastoilemassa   omistaja Amelie

"Kun katson suhun en mieti mitään muuta kuin et sun huulia, voisin suudella. Viet multa jalat alta aina kun sä katsot maahan ja hymyilet mun hymylle, oooooou, voisin ottaa susta kiinni ja pyytää jäämään vielä hetkeksi." Bettina lauloi jossain karsinassa Youngheartedin tahtiin samalla, kun lappasi ehtaa paskaa kottikärryihin.

Ei siinä, siskollani oli upea lauluääni ja aina kun hän lauloi, lauloi hän sydämestään. Mutta se, miksi hän lauloi nyt, kaipasi pientä piikkiä. "Suu suppuun nyt! Eihän tosta sun työnteosta tule mitään, kun olet sen miehen pauloissa!" komensin tallikäytävältä puoliksi nauraen. Ei aikaakaan, kun siskoni vaalea pörröpää kurkkasi karsinoiden kaltereiden välistä, ja hän uhkasi heittää minua lantakikkareella, jos en jättäisi tätä rauhaan.

"Heitä vaan, niin uitan sut sen jälkeen lantalassa. Sen jälkeen sua ei pussaa kukaan, mietipä sitä!" naurahdin, ja osoitin siskoani sormella.
"Ei Maybeckia, jos ei kaksi sisarusta vajoaisi kolmetoistavuotiaan tasolle joka toinen päivä. Lopettakaa nyt se haaveilu ja lähtekää mun mukana ratsain uittamaan poneja! Mä ajattelin ottaa Nuutin, ottakaa te vaikka Manna ja Rocky niin nekin pääsee tänään liikkeelle eilisen hiitin jälkeen." Jessica pyyhälsi manaten ohitse.
"Ja varmaan Amelie ottaa Rockyn, kun sen perse on päässyt viime aikoina leviämään - kun ei ole miestä, miksi pitäisi itsestään huolen." Jessica nauroi, ja otti jalkojaan alleen.
Syystäkin.

"Huomaatko, miten huonosti me ollaan kasvatettu Jessica. Saapuessaan se oli ujo likantirakka, joka ei uskaltanut sanaakaan sanoa. Ja nyt se jo hyppii silmille." mä mutisin Bettinalle, joka lopetti päivän viimeistä karsinaa.
"Oikeassahan se heitollaan oli. Joten hyvin me se ollaan kasvatettu. On nuori tajunnut, ettei meidän seurassa pärjää, jossei vähän komenna. Joten ei muuta kuin hakemaan poneja, ja lähdetään sen seuraksi uittoreissulle.

Kun Jessica sai Nuutin ja Bettina Mannan kuntoon, suuntasimme orit edellä hiekkaharjujen kautta uittokuopalle. Vaikka metsätiellä pörräsi ympärillämme noin miljoona hyttystä, oli maastoreissu oikeastaan ihan paikallaan. Aamupäivän aurinko oli paahtavan kuuma, eikä tallin siivoaminen karsinoineen ainakaan hikeä laskenut.

"Mä en tiedä onko tämä sellainen verta nenästä-kampanjan käynnistäminen, mutta mitä sanotte, otetaanko tossa niityllä pieni skaba ennen, kuin pulahdetaan kuopan viileyteen? Vikaksi toisessa päässä ollut joutuu tarjoamaan juhannusjuotavat!" huikkasin seurulle samalla, kun kannustin Rockyn laukkaan - en nimittäin todellakaan halua tarjota niitä juotavia.

Rocky paineli niityllä sen, minkä jaloistaan pääsi, mutta huomasin pian sekä Nuutin että Mannan olevan rinnallamme. Koska olin reissussa ainut ilman satulaa oleva, nappasin Rockyn kaksivärisestä harjasta kiinni ja kannustin oria yhä lujempaa laukkaan samalla, kun Jessica ja Bettina kannustivat omia ratsujaan.

Viimein laukkasuoran päätyyn tultaessa istuin vähän pystympään hiljentääkseni orin vauhtia. "Soooooooojaaa poika. Prrrrrr..." mä rauhoittelin sitä, mutta huomasin pian orin päässeen vasta vauhdin hurmaan. "Hei Rocky! Ihan totta nyt, sooojaaaaaa... Raaaviiii.." mä anelin sitä samalla, kun pitelin sitä rystyset valkoisena.

Turhaan. Rockyn vauhti se kun vain kasvoi, ja huomasin Nuutin ja Mannan jääneen jo helposti jälkeen. Vasta, kun olimme saavuttamassa niityn viimeistä kulmaa, tajusin, mitä orin mielessä liikkuu. "Rocky sä olet shetlanninponi etkä mikään viiden tähden kenttähevonen!" mä parahdin samalla, kun heittäydyin sen selästä alas. Samalla sekunnilla kun keräsin itseäni ylös pellonreunalta, katsoin, miten tyytyväisen näköisenä Rocky kirmasi veto-ojan toisella puolen.

"Me ostetaan ne juotavat, mutta tuo sä kakkua!" Bettina nauraa räkätti Mannan selässä. "Ei vaiskaan, sattuiko suhun?" se jatkoi, ja yritti luoda epätoivoisesti kasvoilleen huolehtivan ilmeen.
"No. Ei sattunut." mä mutisin ja pyyhin housujeni takamusta. Rockyn kirmaaminenkin oli jo päättynyt - siellä se söi veto-ojan toisella puolen kauraa suoraan pellosta.