Maybeck Stud

Gelligaer Ceri

Alli on myyty Huvitukseen, uusi osoite.

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 13.06.2018, 8v
Ruunikko, 102cm

Rekisterinumero VH18-017-0332
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Gelligaer Farm
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I


Maailman kaunein ja suloisin Alliponi on sielultaan aavistuksen arkajalka, joka mielellään viihtyy omissa oloissaan. Vaikka tammaa on tarhattu läpi elemän pienessä tammaporukassa, on se poneista se, joka väistää muita ja menee heinäpaalille viimeiseksi. Ja tallikäytävältä se, joka ei iltaruokien aikaan paukuta karsinanoveansa vaan kiltisti odottaa omaa vuoroansa. Tuttujen ihmisten kanssa Alli toimii hyvin yksinkertaisella tavalla; tutut asiat voidaan suorittaa hyvin nopeatempoisestikin ponin säilyttäessä tyytyväisyytensä, mutta ei niin arkipäiväiset asiat kuten klippaaminen vaatii ponilta aikaa. Kun Allin antaa rauhassa tutustua uuteen - tai ei niin useasti tapahtuvaan - juttuun, säilyttää se luottamuksensa ihmiseen ja siihen, mitä on tapahtumassa. Allilla onkin hauska tapa uusiin asioihin liittyen; mikäli joku asia jännittää, jännitys purkaantuu viimein pienellä, matalalla hörinällä joka on toisinaan jopa sydäntä särkevää kuunneltavaa.

Ajaessa Alli on varsin kiltti ja miellyttämisenhaluinen, eikä se turhaan hötkyile suuntaan tai toiseen. Parhaillaan Alli on koulua ja tarkkuutta ajaessa, sillä kentän aidat tuntuvat tuovan tammalle jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Maastossa tai vieraassa paikassa Alli saattaa toisinaan hieman jännittää, jolloin se saattaa tulla ylälinjastaan hieman kovaksi ja äkkiä tapahtuvat asiat, kuten juuri kohdalla puskasta lähtevä lintu saattaa aiheuttaa muutaman ristiaskeleen. Itsevarmalla ajotavalla ja vaihtelevilla tehtävillä Allin saa kuitenkin usein rentoutumaan, eikä siten esimerkiksi kilpaileminen tamman kanssa ole aiheuttanut harmaita hiuksia. Pääsääntönä me Maybeckissä pidämmekin Allin suhteen, että sitä ajaa vain osaavat, rauhalliset ohjastajat - näin se saa jatkuvasti hyviä kokemuksia ja ehkä jonain päivänä se uskaltaa olla täysin vieraassakin paikassa yhtä lungi kuin kotona.

Alli matkustaa rauhallisesti kaverin kanssa sekä trailerissa että rekassa jolloin matka taittuu usein vain heinäverkkoa nysväten. Yksin matkustaessaan Alli selkeästi stressaantuu, ja esimerkiksi auton pysähtyessä se alkaa kuopimaan levottomasti etujalallaan kuin ilmoittaakseen, että olette unohtaneet minut tänne, päästäkää jo pois. Vieraissa paikoissa se saattaa alkuun hiukan pyöriä ja hyöriä, mutta rauhoittuu kuitenkin paikoilleen nopeastikin. Pitkillä valmennus- tai kisamatkoilla vieraskarsinoissa ollessaan se on parhaillaan tutun kaverin karsinanaapurina; silloin tamma on kuin kotonaan eikä turhia stressaa muuttunutta ympäristöä.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Windsor Llion
rn, 104cm evm
ii. Old Rhayader Lewys
rn, 104cm
iii. Old Rhayader Llyr
iie. Old Rhayader Regan
ie. Holywell Mererid
rn, 101cm
iei. Rockliffe’s Mariner
iee. Holywell Divone
e. Gelligaer Caryl
rn, 105cm evm
ei. Llyfnant Garth
rt, 104cm
eii. Gwalchmai
eie. Lochfoot Cordelia
ee. Berwyn Ceinwen
rn, 105cm
eei. Berwyn Eburscon
eee. Berwyn Carmel

i. Windsor Llion oli ruunikko, 104cm shetlanninponiori Iso-Britanniasta. Luonteeltaan ori oli rento, mutta itsepäinen. Jos ori ja käsittelijä eivät olleet samalla aaltopituudella, joutui tekemään paljon enemmän töitä. Ponin kanssa samaan säveleen päästyä, oli sen käsittely paljon mukavampaa ja mielekkäämpää. Llionilta löytyi kuitenkin tietynlaista miellyttämishaluisuutta ja se työskenteli keskittyneesti. Orilla kilpailtiin valjakkoajossa menestyksekkäästi noviisi-tasolla. Ori on myös kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle, mikä toi lisää kiinnostusta jalostusta ajatellen. Llionilta löytyykin hienot 28 jälkeläistä pitkin Eurooppaa ja niistä lähes jokainen on perinyt isänsä miellyttämishaluisuuden ja tarkkuuden valjakkoajon parissa. Llion menehtyi valitettavassa onnettomuudessa ponin ollessa 22-vuotias.

ii. Old Rhayader Lewys oli toiselle palkinnolle kantakirjattu 104cm korkea ruunikko shetlanninponiori. Ponilla kilpailtiin valjakkoajon parissa menestyksekkäästi muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen ori jäi lähinnä jalostuskäyttöön. Omistajansa sanoin ori oli miellyttämishaluinen ja reipas poni, jonka kanssa oli mukava työskennellä. Rhayader toimi myös opetusponina perheen lapsille, jotka myös kilpailivat orin kanssa muutamissa kilpailuissa. Oria oli helpohko käsitellä ja se oli aina huomiota vailla, oli kyse sitten namupaloista tai rapsutuksista. Jälkeläisiä orille on siunaantunut 12 kappaletta, 4 oria ja 8 tammaa. Poni menehtyi vakavan ähkyn seurauksena 19-vuotiaana ja oli suuri menetys omistajaperheelle.

ie. Holywell Mererid oli kaunis, ruunikko shetlanninponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 101cm verran. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja mukava käsitellä, eikä sen kanssa tullut juurikaan ongelmia. Totta kai jokaisella on niitä huonompia päiviä, mutta Mererid oli lähes joka päivä iloinen ja pirteä persoona. Se tervehti aina iloisena jokaista vastaantulijaa ja kerjäsi rapsutuksia. Mereridillä kilpailtiin muutamissa valjakkoajokilpailuissa, eikä todellakaan huonosti. Tamma keräsi sijoituksia, mutta ponin omistaja oli suunnitellut sille lähinnä siitoskäyttöä. Mererid käytettiin siis kantakirjaamassa ja poni sai ensimmäisen palkinnon. Jälkeläisiä tammalta löytyy seitsemän kappaletta, toinen toistaan hienompia ja lähes jokainen peri emänsä lempeyden. Tamma laukkasi vihreämmille laitumille 27-vuotiaana mukavilla eläkepäivillään.

e. Gelligaer Caryl oli ruunikko, 105cm korkea shetlanninponitamma Iso-Britannian pohjoisosasta. Tamma oli vauhdikas, mutta lempeä ja sillä kilpailtiin valjakkoajon parissa noviisi-tasolla muutaman vuoden ajan. Caryl oli oikea ilopilleri ja monen lempiponi kotitallillaan. Eikä ihme, sillä tammaa oli helppo ja mukava käsitellä ja se aina tervehti pirteästi vastaantulijoita. Carylin kanssa elämä oli todella mukavaa. Omistaja kaavaili tammasta ehdottomasti siitostammaa ja kun Caryl oli saanut tarpeeksi näyttöjä kasaan, sai poni jättäytyä kokonaan kilpailumaailmasta pois. Tamma osoittautui erinomaiseksi emätammaksi ja tiinehtyi jokaisella yrittämällä. Caryl synnytti seitsemän kaunista ja tervettä jälkeläistä elämänsä aikana ja kuoli lopulta vanhuuteen 29-vuotiaana.

ei. Llyfnant Garth oli komean rautias shetlanninponiori, joka omasi 104cm säkäkorkeutta. Luonteeltaan poni oli orimainen, mutta kohtuullisen mukava käsitellä. Garth oppi todella hyvin, missä kulki raja, mitä ei saanut ylittää. Orin ja käsittelijän välinen kunnioitus oli tärkeää onnistumisen kannalta. Ponilla kilpailtiin valjakkoajon parissa, eikä se jännittänyt kilpailutilannetta ollenkaan. Garth eteni reippaasti ja tarkasti, mutta ei antanut mitään ilmaiseksi. Sen kanssa tuli tehdä töitä sen eteen. Orilla käytiin myös kantakirjaustilaisuudessa ja se palkittiin toisella palkinnolla. Jälkeläisiä ponille siunaantui yhteensä 18 kappaletta ja niistä jokainen on kilpaillut valjakkoajossa. Ori menehtyi 26-vuotiaana sydänkohtauksen seurauksena.

ee. Berwyn Eburscon oli ruunikko shetlanninponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 105cm verran. Tamma kilpaili pari vuotta valjakkoajossa noviisi-tasolla, kunnes siirtyi ratsastuskouluun opetusponiksi. Ponin omistajalle oli tullut rahavaikeuksia ja Eburscon oli yksi myyntiin menneistä poneista. Tamma eli kuitenkin todella mukavan elämän uudessa kodissaan ja opetti monet lapset käsittelemään hevosia hyvin. Poni oli lempeä ja kiltti, mutta se tarjosi myös pieniä haasteita. Se oli vauhdikas ja tietyissä tilanteissa lievästi itsepäinen. Ilmaiseksi se ei juurikaan mitään antanut. Tamman sukua jatkettiin myös kolmella varsalla ja niistä jokainen peri emänsä lempeyden. Poni jouduttiin valitettavasti lopettamaan 25-vuotiaana pahojen jalkaongelmien takia.

Sukuselvityksen © Dimma, kiitos!

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
15.08.2018 o. Maybecks Luzibär Luzifurious Liia
27.09.2018 t. Maybecks Chi Hjalldar Thor Crimis, Routaruusu


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe 5/34

Näyttelytulokset

  17.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW4
  17.09.2018 NJ-näyttelyt ( Wyat Shetlands) irtoSERT
  01.10.2018 NJ-näyttelyt ( Wyat Shetlands) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1461.4 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 668.24
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 793.16


Päiväkirja ja valmennukset

15.08.2018   Loppukesän odotus   omistaja Amelie

Alliponin saavuttua Maybeckiin sillä oli juuri alkanut kiima ja mietimme, olisiko ponitamman astuttaminen vähän henkseleitä paukutellen sotaan osallistumista. Lyhyen, mutta sitäkin tehokkaamman palaverin jälkeen tulimme pian Bettinan kanssa siihen tulokseen, että tamman voisi yrittää vielä hyvin astuttaa samalle kesälle - jos tamma tulisi tiineeksi, se saisi juonittua itselleen yhden lisävuoden valjakkoajotreeneistä ja näkisimme heti minkälaista jälkikasvua se jättää. Ja puolestaan jos tamma ei tiinehtyisi ensimmäiseen kiimaan, voisimme nostaa kädet ylös ja todeta, että treenataan sitten ja kokeillaan ensi kesänä uudestaan. Eli kävi miten kävi, lopputulema oli jokatapauksessa hyvä.

Onneksi ihanan Furin hypyttäminen ei kuitenkaan ollut turhaa sillä Alli tiinehtyi ja osoitti varsin selkeästi olevansa kantavana paisumalla loppukesän laitumella kuin pullataikina. Vaikka Alli on jo perusluonteeltaan melko vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä, korosti kantoaika näitä piirteitä mahdottomasti; Alli nimittäin saattoi seistä tarhassakin monta tuntia samassa asennossa katsoen johonkin kauas horisonttiin omissa ajatuksissaan. Mitä lähemmäs arvioitua laskettua aikaa pääsimme, sitä tiiviimmin Alli osoitti tarvitsevansa omaa tilaa ja aikaa. Tästä syystä tammalle avattiinkin oma loossinsa tammapihatosta; näin se pääsi olemaan rauhassa, tarpeen vaatiessa piiloutumaan muilta hevosilta mutta halutessaan pääsi kuitenkin rapsuttamaan lajitovereita aidan takaa.

Allin kohdalla synnytys ja ensihetket ihanan maitovarsan kanssa meni kuin oppikirjasta. Tammalle nousi myöhään illalla vahatipat, jonka johdosta jäimme molemmat Bettinan kanssa valvomaan tallille mahdollisesti alkavaa synnytystä. Vähän puolenyön jälkeen Alli kävi levottomasti maate, ja oikeastaan ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, upea vankkajalkainen sekä runsasjouhinen varsa oli nauttimassa maitobaarin antimia emätamman tutkiessa uteliaana uutta tulokasta.

11.11.2018   Marraskuinen hikitreeni   Jannica

Seisoin hyvissä ajoin Maybeckin pihamaalla. Edellisestä visiitistä olikin jo aikaa, joten olin ollut hieman yllättynyt Amelien soittaessa ja kysyessä olisinko ehtinyt liikuttaa Alli-ponia. Olin kuitenkin tarttunut tuumasta toimeen ja huomatessani tallimestari Jessican pihamaalla kysyin mistähän löytäisin ponin ja varusteet. En tullut kysyneeksi oliko Allilla ratsastettu, joten tyydyin valjakkoajoon, kun Jessica ehti jo tuoda varusteetkin käytävän puolelle. Hän näytti tarhakartasta tarhan mistä Alli löytyisi ja suuntasin sinne vedettyäni takin päälleni, oli alkanut sataa. Emme kuitenkaan olleet sokerista ja Allilla oli ajoloimikin odottamassa niin hyvin voisimme mennä kentälle harjoittelemaan valjakkoajon kouluosuutta. Alli oli superkiltti hoitaa, vaikka hieman ihmettelikin uutta tätiä harjapakin kanssa. Pääsemme kentälle melko pian, Ameliekin tulee vastaan, on ollut ilmeisesti ratsastamassa jossakin, kun on tallivaatteet päällä. Vaihdamme muutaman sanan ja suuntaan sitten kentälle, Alli ei jaksanut odottaa ja steppasi jo siihen malliin, että oli parasta vain jatkaa matkaa.

Alli vaikutti energiseltä, joten muutaman kierroksen käveltyään annoin sen siirtyä raville ja aloin tekemään taivutuksia pääasiassa ympyröillä. Kiemuraura antoi myös vähän haastetta touhuun ja Alli vaikutti tyytyväiseltä päästessään töihin kärryjen eteen. Jatkoimme harjoituksia käyntisiirtymisissä, Alli oli energisyydessään kiva poni niihin ja ravi nousi aina uudelleen reippaasti pyydettynä. Lyhyensivun keskelle tein vielä lisäksi voltit siirtymien jälkeen, niin että ponilla riitti haastetta. Alli oli oikein mukava ajettava ja tuntui tykkäävän pehmeistä avuistani. Ravitehtävät sujuivat hyvin ja aloin nostamaan laukan aina pitkänsivun alusta. Muuten se sujui hyvin, mutta Alli nosti muutaman kerran vastalaukkaa. En siitä kuitenkaan hermostunut, vaan otin takaisin raville, josta tamma itsekin jo osasi korjata laukan toiseksi huomattuaan virheensä. Loppuun teimme vielä laukkaharjoituksia pääty-ympyrällä asettuen joka toisella kierroksella ulospäin ja joka toisella sisälle. Yhden kerran Alli vaihtoi vastalaukankin, mutta korjasi sen pian pidätteen saatuaan jo. Alli tuntui mukavan herkälle ponille, joten kokeilimme myös muutamat laukanvaihdot kahdeksikolla ja sujuivathan ne! Saatuani loppuverryttelyt päätökseen ja käveltyämme aikamme suuntasin takaisin tallille, jossa otin kärryt pois ja talutin hikisen ponin suorinta tietä pesukarsinaan.

Otin valjaat pois ja pesin kuolaimet, joten sain valjaat vietyä omalle paikalleen varustehuoneeseen, siellä oli pitkä rivi valjaita, mutta ei lukenut kenenkään kohdalla nimiä, joten jätin ne vain yhteen vapaaseen koukkuun, eiköhän näillä samankokoisilla ollut pitkälti samat valjaat käytössä, tuumin palatessani tamman luokse. Se oli alkanut kuoputtaa maata, mutta lopetti sen tullessani takaisin. Etsin loimihyllystä Allin nimellä varustettua loimea, mutta sielläkin olivat loimet vain käytön perusteella laiteltuja, mineille oli erikseen loimet, joten valitsin standardihyllystä fleecevuorellisen loimen, jonka arvelin menevän ponille. Suihkutin kevyesti pahimmat hikikohdat, en uskonut siitä olevan haittaa, olihan ulkona miltei kymmenen astetta lämmintä sateesta huolimatta. Kuivasin jalat ja vatsanalusen hyvin, jonka jälkeen loimitin Allin ja vein takaisin tarhaansa. Kävin vielä siivoamassa pesukarsinan ja jätin ilmoitustaululle viestin, että Alli oli liikkunut tänään hienosti, koska en ketään nähnyt missään. Olipas ollut kiva tallipäivä, mietin istuessani maasturiini ja kurvaten kohti huoltoasemaa aamukahvin toiveessa.