Maybeck Stud

Elnora of Ronay

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 04.08.2018, 8v
musta, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0313
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Thoreau Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


Vaikka Enni on maailman suloisin ja söpöin poni, jää se luonteensa puolesta monen muun ponin varjoon. Kiltti se on ehdottomasti, mutta varsinkin vieraiden ihmisten kanssa se on ennemmin hitaasti syttyvää sorttia kuin suuna päänä tekemässä tuttavuutta. Se katselee mielellään oman aikansa, ennen kuin tulee luokse - ja silloinkin viihtyy ihmisen seurassa vain hetken, ennen kuin hakeutuu uudelleen omiin oloihinsa. Tuttujen ihmisten seurassa; kuten Maybeckin siskosten ja henkilökunnan kanssa Enni on jo sujut, ja viettää näiden kanssa mielellään aikaa. Vaikka ei ihan aina uskoisi, pitkät harjaustuokiot ja rapsutteluhetket ovat pienen ponitamman mieleen varsinkin silloin, kun taskujen uumenista löytyy jotain herkullista purtavaa. Varustaminen, peseminen ja kengittäminen ovat tammalle rutiininomaisia asioita, jotka sujuvat kädenkäänteessä, mutta esimerkiksi rekkaan lastautuminen ja siellä olo on toisinaan hieman jännittävää. Koska Enni lastautuu ja kulkee mielellään trailerissa, olemme todenneet, että jännityksen tuo iso ja korkea kapistus - eihän se nimittäin pienelle ponille varmasti ole ominaista kiivetä korkealle rekan uumeniin.

Valjakkoponina Enni on omiaan kouluajossa, joka ei vaadi valjakolta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Enni on hyvin rauhallinen ajettava, ja se on shetlanninponille epätyypilliseen tapaan erittäin kuuliainen - se tekee kaiken ohjastajan pyytämät korvat hörössä, eikä turhia pullikoi vastaan. Pienellä ponitammalla on varsin näyttävät keskiaskellajit, joiden lisäksi se kantaa itseään valjakkokärryjen edessä hyvässä, korkeassa muodossa. Vaikka Enni on omiaan kouluajossa, ei se ole yhtään pöllömpi tapaus tarkkuudessa tai maratonillakaan. Ei se ehkä ole aikaluokkien nopein, mutta se on sitäkin tarkempi ja kuuliaisempi jonka myötä ajovirheille ja siten virhepisteille ei jää sijaa.

Kilpailupaikoilla Enni on toisinaan hieman sulkeutunut, mutta omien ihmisten kanssa se uskaltaa jo rentoutua ja suorittaa taitavasti omalla tasollaan. Mitään pitkiä kisamatkoja emme kuitenkaan lähtisi edelleenkään tekemään - vaikka shetlanninponeilla on lajityypillisesti loputon vatsa, ei Ennille tahdo vieraassa paikassa aina maistua ruoka. Muutaman yön reissut kuitenkin sujuvat jo melko mallikkaasti, ja tamma on saanut näistä onnistuneista reissuista paljon itseluottamusta!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Regazzoni of Ronay
m, 105cm evm
ii. Rheinfeld of Ronay
rn, 105cm
iii. Rheingold
iie. Nevelette
ie. Pandora v. Yankees
m, 103cm
iei. Axenstein
iee. Palestrina
e. Elegante v. Gruston
m, 104cm evm
ei. Chalkstone
n, 105cm
eii. Trumpeter of Ronay
eie. Challure
ee. Elegancka
n, 104cm
eei. Chemborg
eee. Elgarda

Tulossa (Natalia)


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
22.08.2018 o. Maybecks Iggurt Monceaux Igor Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.02.2017 Paikka SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe 0/00

Näyttelytulokset

  31.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) BIS5, MVAsert
  16.09.2018 NJ-näyttelyt (Huvitus) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1628 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 723.23
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 904.77


Päiväkirja ja valmennukset

04.08.2018   Rahasalkku mukana Iso-Britanniaan   omistaja Amelie

Olimme jutelleet Bettinan kanssa pitkään siitä, mihin suuntaan haluaisimme kehittää Maybeckin hevoskantaa. Tästä syystä olimme kevään tullen aloittaneet pienen tammavarsapihaton rakentamisen ja siten hevoskannan kasvun mahdollistamisen; kun siitostammojen ja nuorten kasvavien ei tarvinnut viedä karsinapaikkoja, meille aukeni mahdollisuus kasvattaa ponimäärää muutamalla uudella kaviokkaalla. Selasimme pitkään Suomen ja Ruotsin markkinoita, mutta mitään kiinnostavaa ei tuntunut löytyvän. Melko keskinkertaista ponia, melko tunnetuilla suvuilla. Ei me sellaista tähän hätään haluttu vaan jotain aivan muuta ääripäätä - jotain sellaista, mitä ei Suomessa vielä oltu nähty.

Tästä syystä istahdin elokuussa lentokoneeseen ja suuntasin minnekkäs muuallekaan kuin Brittilään. Olin nähnyt useammasta shetlanninponitammasta ja -orista välittäjän ja kasvattajien kautta videoita sekä kuvia, ja nyt minun oli aika käydä katsomassa paikan päällä ne ponit, jotka olivat minua ja Bettinaa kuvaruudun kautta säväyttänyt. Näitä poneja yhdisti hyvä rakenne, hyvä liike-ergonomia, mukavan oloinen luonne sekä ennenkaikkea harvinaisemmat sukulinjat jotka elvyttäisivät Maybeckin - ja siten Maybeckin kasvattien - sukulinjoja.

Brittilään saavuttuani kiersin lähes viikon tutun välittäjän kanssa kasvattajien talleja. Sanotaan näin, että viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista - sellaisia poneja, joita en ostaisi edes teurashintaan ja sellaisia poneja, joista olisin ollut voinut maksaa pienen omakotitalon verran. Viikon mittaan minulle kuitenkin tuli tunne omasta ponista vain muutamasta tammasta, joita halusin käydä vielä lähtöpäivänä katsomassa uudelleen. Enkä välttämättä turhaan käynytkään.

"Terve Amelie, no, mitä sieltä on löytynyt?" siskoni vastasi puheluun, kun soitin hänelle viimeiseltä tallilta. "Täältä on löytynyt kaikenlaista. Mä tiedän, että me puhuttiin ehkä yhden, maksimissaan kahden ponin ostosta, mutta jos sä annat luvan, mä haluan lähteä hieromaan kauppoja kolmesta tammasta. Ne on kaikki hyvin erilaisia, mutta ne on oikeasti pirun makeita. Sellaisia, joita ei hetkeen toisilta kasvattajilta löytyisi." tuumin Bettinalle ehkä hieman vaikeasti, sillä tiesin, että olin itse enemmän ostoaikeissa kuin hän. "Kyllähän sä tiedät, että mä luotan sun silmään ja tunteeseen. Jos susta tuntuu, että ne on Maybeckin puuttuvia palasia, niin lyö nyt kaupat lukkoon ja lennä vasta sitten takaisin kotiin - maksa vaikka heti, jos saat niistä hintaa siten pois. Kyllä me kyyti niille järkätään kotisuomeen sitten myöhemminkin." Bettina vastasi yllättäen.

Bettinan suostumuksella lähdin hieromaan kauppoja kolmesta hyvin mukavasta tammasta - ja koska kaikki erittäin nuoret tammat pääsivät myöhemmin toteutetussa eläinlääkärin tarkastuksessa puhtain paperein läpi, lähti hevosrekka elokuun alkupuolella Iso-Britanniasta kohti Suomea ja Maybeckia. Hevosrekka, jonka kyydissä oli iki-ihanat Elnora, Sylvie sekä Josefine.

31.08.2018   Näyttelypäivä Maybeckissa   omistaja Amelie

Vaikka näyttelypäivien järjestäminen onkin pääsääntöisesti varsin mukavaa, tuo se mukanaan myös pientä hampaiden kiristelyä siinä vaiheessa kun haluaisi kaikki omat ponit mukaan eikä apukäsiä löydy kirveelläkään. Onneksi meillä Maybeckissa on asiat melko hyvin; tallityöntekijät esittävät poneja mielellään, eikä talkooväestäkään ole ollut pulaa. Itseasiassa näyttelypäivien talkooväki on pysynyt alusta asti melko vakiona; mukana on poikkeuksetta perheenjäsenet sekä lähimmät ystävät. Isäpappa Marco kuuluttaa, äiti tekee leivonnaiset kanttiiniin ja ystävät jakavat taustahommat kuten kehäsihteerin viran, kanslian, verkkavalvonnan ja muut vastaavat hommat. Myös me olemme Bettinan kanssa vahvasti mukana, mutta usein saamme kuitenkin nauttia H-hetkellä perheen ja ystävien tekemästä työstä ja juosta parhaat ponit kehässä. Aivan, kuten tänäänkin.

Pitkän harkinnan päätteeksi ilmoitimme tämän päiväisiin näyttelyihin oreista Veetin ja Wöhlerin kun taas tammoista mukaan pääsivät Tiiti, Enni sekä Jen. Näiden edellämainittujen ponien ilmoittaminen näyttelyyn oli oikeastaan melko taktinen veto; siinä missä pääsimme näyttämään kotiolosuhteissa tallin uusia poneja, toivoimme hartaasti ainakin jollekulle poneista kantakirjakelpoisuutta sertien myötä.

Itse päivä ponien kanssa sujui varsin leppoisasti. Siinä missä tammat nuokkuivat käsihevosalueella yhden ihmisen pideltävänä pienessä laumassa, orit seurasivat tilannetta varsin tyynellä mielellä omien hoitajiensa kanssa. Oikeastaan kumpikaan, ei Veeti eikä sen jälkeläinen Wöhler esittänyt päivän aikana mitään jäätävää orishowta ja hyvä niin - on hienoa näyttää muille shetlanninponi-ihmisille oreja, jotka ovat hyvätapaisia mutta jotka kuitenkin omaavat esimerkiksi hyvän orileiman. Ja onhan se niin, sukupuoleen katsomatta, että hyvin käyttäytyvän ponin kanssa on ilo harrastaa ja toimia!

Pitkän näyttelypäivän päätteeksi pääsimme juoksemaan kehässä useampaan kertaan, sillä Veeti, Tiiti sekä Jen palkittiin irtoSERT palkinnoilla kun taas Enni kamppaili itsensä upeasti BIS kehään sijoittuen lopulta sijalle BIS5. Eikä nuori ja vähän pitkästä päivästä väsähtänyt Wöhlerkään kylmäksi jättänyt, sillä ori kamppaili itselleen erittäin kovatasoisessa luokassa kuitenkin sertin arvoinen-maininnan. Mutta aika hienoa, että viidestä ponista neljä sai itselleen sertit sekä siten myös osallistumisoikeuden kantakirjaustilaisuuksiin. Taidammekin jo Maybeckissä tietää, mitkä ponit nostetaan tapetille seuraavaa kantakirjausturneeta varten.

Jokaiselle näyttelyponille tarjoiltiin myöhään illalla ylimääräinen melassivesi elektrolyyteilla twistattuna, jonka päätteeksi istuimme näyttelytalkooväen sekä tallityöntekijöiden kanssa alas nauttimaan kesän viimeisistä säteistä tallin puutarhaan. Siinä missä aurinko teki laskuaan, sytytimme kynttilöitä illan valoksi - ja nautimme viinistä, hyvästä ruoasta sekä ennenkaikkea mahtavasta seurasta!