Maybeck Stud

Cloud Chaser

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 15.02.2017, 8v
Mustankimo, 105cm

Rekisterinumero VH17-017-0491
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Sigge Hyvönen
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VSN Champion
KTK-I
VVJ-I
SHLA-II
YLA2


Moni kakku päältä kaunis on sanonta, joka sopii Kassulle erinomaisesti. Se on kaikinpuolin ominainen shetlanninponi jolta löytyy kova pää, pehmeä vatsa, paljon karvaa ja todella ärsyttäviä tapoja. Kassu on varsinainen pokaali jota kelpaa esitellä vitriinikaapissa, mutta ilmaiseksi se ei näyttelymenestystä tuo. Harva näkee päältäpäin kuinka paljon vaivaa tämä poniori vaatii hyvän käytöksen eteen kehässä - tai julkisilla paikoilla ylipäänsä. Se vaatii hikistä treeniä enimpien virtojen purkamiseksi, tutun ja osaavan käsittelijän, lahjontaa, kiristystä ja joskus ihan vain hyvän päivän.

Kotitallilla Kassu on se joka huutelee tammolle ääni käheänä ja machoilee muutenkin minkä kerkeää. Neitokaiset saavat Kassun päiväjärjestyksen sekasin ja silloin jää ihminen usein alakynteen. Pieneltä ponilta löytyy uskomattomat voimat, kuten tiedämme. Eipä ole harvinaista todistaa irrallaan juoksevaa Kassua jonka taluttaja joko makaa mahallaan ruohikossa, tönäistynä ojassa tai koittaa pysyä nelijalkaisen perässä kahdella jalalla - joskus yhdellä jos pahasti on käynyt. Kassu ei koskaan ole sen kauemmaksi lähtenyt, sillä on vain kiire tammatarhoille tai talliin varmistamaan prinsessojen tilannetta. No, tosiaan helpoimmaista päästä hoidokkina Kassu ei ole, mutta eläinlääkäriä ja kengittäjää se kunnioittaa yllättävän paljon. Muita ei niinkään, varsinkaan jos kyseessä ei ole se oma tuttu ihminen joka ei pelkää pistää vastaan.

Kassun suvusta löytyy loistavia valjakko- ja kouluponeja ja tämä ori jatkaa niiden jäljissä. Kassu on kärryjen edessä hyvin energinen ja motivoitunut. Mitä kovempaa mennään, sen kuumempana poni käy, mutta tulee myös herkemmäksi. Kassu toimii loistavasti ääniavuilla ja nauttii yhteistyöstä ohjastajan kanssa. Itseasiassa se tarvitseekin aika paljon tukea eikä kovinkaan mielellään tee omia ratkaisuja. Etenkin kisoissa se tuntuu keskittyvän erityisesti ja saa kilpailuvietissään uuden draivin päälle. Kassu ei ole parhaillaan parivaljakossa, koska haluaa olla aina askeleen edellä, eikä muutenkaan piittaa kilpakosijoista vierellään.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Sherwood Eli
mkm, 104cm evm
ii. Caramello Koala
mkm, 105cm
iii. Chokito
iie. Sindy
ie. Trouble Cassidy
rn, 100cm
iei. Samuel
iee. Brodwood Fila
e. Cri Cri
vrt, 99cm evm
ei. Gelmick Usher
rt, 100cm
eii. Savage
eie. Lullaby Sis
ee. Dont You Worry Carrie
rt, 95cm
eei. Armani
eee. Cassie

i. Sherwood Eli oli varsin komea ja hyvärakenteinen shetlanninponiori, joka periytti isolle jälkeläislaumalleen paitsi kiitettävät liikkeet sekä rakenteen, myös ikävän luonteen. Mustankimo omisti ison kirjon pahoja tapoja, joten se ei sitä ihastelleiden lasten harmiksi ollut mikään ratsastuskoulujen luottoponi. Eli pystyi kuitenkin korvaamaan luonteensa pitkällä meriittilistalla, johon sisältyi mm. KTK-I -palkinto.

ii. Caramello Koala niitti kymmeniä, ellei jopa satoja ruusukkeita valjakkoajokilpailuista. Tämä syötävän suloinen kimo poni oli kaiken lisäksi kiltti ja se sopi myös lasten ratsuksi, pienenpienistä orimaisista vivahteista huolimatta. Caramello Koala pärjäsi esimerkillisen luonteensa ansiosta hyvin käytöstä arvioivissa näyttelyluokissa, eikä sillä mikään huono rakennekaan ollut. Enkelin suljettua orin silmät lopullisesti, oli Caramello jo jättänyt jälkeensä monet varsat. iii. Chokito oli isomerkkinen musta komistus, joka kyllä näytti olevansa ori. Eihän poni missään nimessä tarkoittanut pahaa - taitavan ihmisen kanssa se osasi olla todella nätisti, mutta vähänkin epävarman käsittelijän kanssa elvistely sekä epävireisen sellon tavoin kiljuminen alkoi. Chokito oli kuitenkin varsin taitava poni valjakkoajon saralla, ja isot ruusukekasat riittivätkin kunnianhimoiselle kuskille vähän orimaisen luonteen korvaamiseksi. iie. Sindy oli rautiaankimo leppoisalla, vähän hajamielisellä luonteella varustettuna. Tammalla ei koskaan ollut kiire minnekään, mikä ei ollut eduksi vauhdikkuutta vaativissa valjakkoajokisoissa, mutta se jaksoi seistä nätisti paikoillaan näyttelykehissä. Sen ansiosta Sindy keräsi itselleen monia ruusukkeita laatuarvosteluista ja muistakin arvostelutilaisuuksista. Näyttelyponin lisäksi tamma toimi sen omistajaperheen lapsen ensimmäisenä ikiomana ponina, jolle Sindy jätti poismenonsa jälkeen kaksi lapasta shetlanninponivarsaa.

ie. Trouble Cassidy oli kipakka ruunikko, joka todella taitoi sekä potkimisen että ratsastajan kirnuamisen salat. Tamma olikin parhaimmillaan kärryjen edessä, sillä tällöin se jaksoi keskittyä työntekoon ja porskutti hankalankin radan läpi korvat iloisesti tötteröllä. Kun Cassidyn näki valjakkoajokilpailuissa, ei olisikaan arvannut ruunikon olevan sellainen sitruunanhapan kiukkupussi. iei. Samuel oli mainio, ruunikko shetlanninponi. Se omisti erittäin reippaan ja energisen luonteen, mutta varsin fiksu ori ei käyttänyt loputonta pirteyttänsä tyhmyyksien tekoon. Samuel toimikin vallan hyvin valjakkoajossa. Reilun metrin korkuinen ruunikko oli yhteistyöhaluinen ja ystävällinen luonne myös muita poneja kohtaan, joten se oli parhaimmillaan parivaljakossa. Samuel oli kaiken kaikkiaan jopa vähän arka kilpailutilanteiden hulinassa, joten lajitoveri vierellä oli sille loisttava tuki ja turva. iee. Brodwood Fila oli rautiaankirjavan värityksensä kanssa suloinen kuin karamelli. Siltä löytyi säkäkorkeutta vain yhdeksänkymmentä senttimetriä, mutta Filalta löytyi luonnetta kokoaan enemmän. Tamma karkasi lukemattomia kertoja tarhastaan, eikä se tahtonut pysyä edes tuplalukoin varustetussa karsinassa. Poni ei kuitenkaan ollut varsinaisesti temperamenttinen tai ilkeä, se vain jekkuili paljon, mutta sopi kuitenkin hyvin lasten opetusmestariksi. Fila toimikin koko elämänsä ajan perheponina ilman läheisen ratsastuskoulun harjoituskisoja suurempaa kilpailukäyttöä, saaden yhden vahinkovarsan.

e. Cri Cri oli juuri ja juuri alle metrin korkuiseksi jäänyt vaaleanraudikko, joka rakasti ihmisen kanssa puuhaamista. Se oli vähän kömpelö jaloistaan, eikä tamma tahtonut muutenkaan menestyä esimerkiksi valjakkoajokilpailuissa, mutta rautiaan pitkässä harjassa oli vaan niin kiva kiehnätä huonona päivänä, ettei sitä tahdottu myydä pois, vaikka talliin tahdottiinkin paremmin kisaamiseen sopivia poneja.

ei. Gelmick Usher oli raudikko pikkuori varsin pätevällä luonteella. Se mennä porskutti eteenpäin hirmuista vauhtia hankalillakin valjakkoajoradoilla, joilla Usher todellakin loisti. Ori oli kelpo poni myös satulasta käsin, mutta sillä oli kovin solakka rakenne, jonka vuoksi sopivan kokoista ja samalla tarpeeksi taitavaa ratsastajaa oli todella hankala löytää. Gelmick Usher ei koskaan menestynyt näyttelyissä sen paremmin, sillä niinkin siro rakenne kuin tällä ponipojalla oli, ei näyttänyt hurmaavan tuomaristoja. eii. Savage oli vähän unelias luonne. Rautias ori ei kuitenkaan ollut missään nimessä laiska, sillä se kyllä liikkui eteenpäin niin pyytäessä, mutta Savage ei todellakaan riehunut tarhassaan tai missään muuallakaan omine päineen. Ponilla ei siis yksinkertaisesti sanottuna ollut kovin urheiluautomaisesti hyrräävää moottoria, mutta se ei ollut ongelma, kun vauhdikkaat valjakkoajobaanailut eivät muutenkaan kutsuneet tätä hiukan kömpelöä oria puoleensa. eie. Lullaby Sis oli sellainen perinteinen shetlanninponi mustankirjavan värisellä karvapeitteellä. Tamma omisti hyvin ponimaisen luonteen, eikä se arastellut pahemmanlaatuista possuiemista. Lullaby toimi kuitenkin ihan hyvin astetta kokeneempien lasten opetusmestarina, mutta se vaati pienikokoisen aikuisen selkäänsä kuukkuukausittain, läpiratsastusmielessä. Tamma ei ollut varsinaisesti siitoskäytössä missään vaiheessa elämäänsä, mutta se sai muutaman syötävän söpön varsan kivoista oreista.

ee. Dont You Worry Carrie oli erittäin hyvärakenteinen sekä ihmisystävällinen poni, joka tuntui lähes täydelliseltä pitkine saavutuslistoineen. Rautias tamma ei kuitenkaan ollut niin perfekto mitä kilpailemiseen tulee. Carrie oli vähän arka ja herkästi stressaavaa sorttia, joten sitä ei tahdottu kuskata kisaamaan niinsanotusti turhaan - jokainen tiesi kuitenkin, että tamma menisi aivan lukkoon lähtömerkin soidessa. Carrie pysyi kuitenkin ihan rauhallisena näyttelykehässä, jolloin se sai vain seistä tutun ja turvallisen esittäjän kanssa, joten se olikin parhaimmillaan arvostelutilaisuuksissa. eei. Armani oli ratsastuskoulun käytössä, jotta vähävaraiset omistajat saisivat maksettua orin tallivuokran. Näin ollen laadukas poni ei oikein päässyt näyttämään taitojaan kotitallin seurakilpailuiden ulkopuolella, mutta ainakin se oli parin tamman astumisen jälkeen eteen tulleen ruunauksen jälkeen helposti käsiteltävä sekä kiltti. eee. Cassie oli lähinnä siitoskäytössä ollut tamma. Se kiersi elämänkaarensa alkuvaiheilla monissa näyttelyissä ja käväisi rautias kantakirjaustilaisuudessakin, napaten mukaansa KTK-II -palkinnon muikein pistein. Tämän jälkeen Cassie vetäytyi pois spottivaloista siitokseen käytettäväksi, jääden ihmisten mieleen pitkän meriittilistan keränneenä ponina. Tamma saikin monta varsaa, mutta vain tarkoin harkituista oreista. Cassien nimi on hyvin yleinen nykyajan huippuponien sukutauluissa.

Sukuselvitys © SV


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
29.03.2018 o. Maybecks Chandni Chowk Luecetta Emmi N., Härdelli
05.01.2018 o. Maybecks Cordé Edwina V Kida, Mooncloud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.02.2017 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe 0/00

Näyttelytulokset

  20.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW1, CH
  03.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  02.12.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

  01.12.2017 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1587.05 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 745.19
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 841.86


Päiväkirja ja valmennukset

20.05.2018   Kesä ja kärpäset   omistaja Bettina

Hellepäivät helpottivat viikonlopuksi, mutta hyönteisparvi ei. Kuumimpina päivinä ponit saivat jäätävän hien päälle ihan vain liikkumisesta, eipä siihen sen kummempaa vääntöä tarvittu. Tänään treenivuorossa olivat Bow ja Kassu jotka treenattiin erikseen yksilökärryjen kanssa. Kassu pääsi ihan työn makuun kentällä, tarkoituksena saada hyvin avuilla oleva ja taipuisa poni. Bow pääsi helpommalla johtuen edellisten päivien rankkuudesta ja lähti veryttelemään maastoon hiekkateille. Kassu sai nopeasti hien pintaan jo käyntitehtävissä, mutta painoi täysillä myös ravit ja laukat. Työmoraali ei kyllä tuolta orilta lopu kesken! Bow sai irrotella myöskin kaikissa askellajeissa ja nautti täysin siemauksin varsinkin kun matkan varrella oli ihania koivunversoja joista moni päätyi suuhun.

Kun kumpikin poni oli riisuttu valjaista, oli pesun aika. Kassu oli onnesta soikeana ja yritti parhaansa mukaan leikkiä virtaavasta vedestä joka letkun päästä tuli. Annoinkin veden osua välillä sen turvan lähelle johon Kassu välillä tarttui. Poni oli nopeasti huuhdeltu pahimmasta hiestä ja päästin sen takaisin tarhaan. Ehkä ötökät eivät olisi niin pahasti sen kimpussa, kun hiki ei haise. Kun Bowin vuoro tuli, tiesin jo tässä menevän hieman pidemmän ajan. Bow ei voi sietää vettä, ainakaan kun se tulee hänen tahtomattaan jostain pitkästä käärmeen näköisestä letkusta. Bow väisteli taidokkaasti vettä ja pyysin lopulta yhden tallitytöistämme avuksi pitämään tammaa paikallaan jotta voin itse keskittyä nopeaan ja tehokkaaseen pesuun. Lopulta tamma kyllä alistui kohtaloonsa ja otti uhriutuneena vastaan mitä tuleman piti. Poni oli silti silminnähden tyytyväinen kun tilanne oli ohi ja piehtaroi itselleen vielä kunnon ötökkäpanssarin tarhassa.

15.04.2018   Valjakkoponista koulukentille   omistaja Bettina

Kassulla oli tänään vähän erilaisempi treenipäivä. Niin pahasti kärryihin tottunut poni sai selkäänsä ratsastajan satuloineen. Sukulaistyttömme Emma tuli ratsastustunnille, sillä hänen haaveissaan oli hankkia oma poni ja alkaa ehkä jopa kilpailemaan. Emma oli reipas ja pienikokoinen 10 vuotias joka on ratsastanut meidän muiden suvun naisten tavoin käytännössä aina. Nyt heillä ei ollut omaa ponia kotona, mutta aina Emma oli jostain ratsun alleen löytänyt. Pidin mielelläni koulutunnin hänelle Kassun kanssa, vaikka en tehtävään ehkä kaikista pätevin ollutkaan. Mietimme paljon hänen istuntaansa ja sen vaikutusta hevoseen. Vaikka Emma oli vain lapsi, hän tuntui hevosten ja ratsastamisen suhteen todella kypsältä. Kassulla oli haasteita pitää kaasuvaihde taka-alalla ja Emmalla oli välilä täysi työ saada poni keskittymään tehtävään eikä vain juosta pois alta. Siinä mielessä Kassu olikin hyvä opettaja, se myös tuli avuille hyvin kun sitä ratsasti oikein. Olin kovin ylpeä meidän oripojasta, joka todellakin taipuu kaikkeen!

29.12.2017   Avajaispäivän valjakkoajovalmennuksessa   omistaja Amelie

Kävellessäni Maybeckin maneesiin ulkona satoi hiljalleen lunta ja valmennusryhmä kävelytti ponejaan ulkosalla. "Tulkaa vain sisään, niin ei tarvitse täällä ulkona palella." huikkasin valmennusryhmälle ja kipitin avaamaan maneesin päätyovia jotta valjakkokärryt mahtuivat sisään. Valmennukseen oli saapunut mukavan oloinen kattaus shetlanninponeja; oli tammaa ja oria, vähän enemmän ja vähän vähemmän kilpailukokemusta kartuttanutta väkeä. Ponien kävellessä maneesissa ne kuikuili kiinnostuneena toisiaan, mutta keskittyivät kuitenkin pääasiassa kärryjen vetämiseen ja ohjastajaansa.

Valmennus aloitettiin melko peruslaatuisella jumpalla; pitkillä sivuilla tehtiin loiva kiemuraura jonka avulla pääsimme notkistamaan poneja vaihtuvien taivutusten merkeissä. Tämä tehtävä paljasti myös ohjastajan nopeuden sekä tarkkuuden toimia määrätyllä reitillä; jos pitkän sivun kulmaan tuli reittiä hieman oikoen, kostautui se viimeistään kiemura-uran keskikaarteessa kun taas unohtuneet suoristamiset kostautuivat asetuksen ja taivutuksen vaihtuessa puolelta toiselle pienenä hätiköintinä.

Kun ponit oli saatu paremmin apujen väliin ja hereille, jatkoimme niiden työstämistä keskiaskellajien parissa sekä kaarevilla, että suorilla urilla. Keskiaskellajia treenatessa halusin, että ohjastajat pitävät poninsa visusti tuntumalla, eikä ne niin sanotusti levähdä käsiin varsinkin sitten, kun keskiaskellajista siirrytään takaisin normaaliin tempoon. Keskiaskellajien myötä poneihin saatiin vielä lisäryhtiä ja kuuliaisuutta, joten tästä oli hyvä jatkaa pienelle tarkkuusajoradalle joka toimi hienosti mittarina siitä, oliko valmentajan korjausehdotukset menneet kuuroille korville vai toimiko ponit ja ohjastajat hienosti yhteistyössä toistensa kanssa.

Kun valmennustilanteeseen tuotiin kaksi melko machoa oria, oli Kassun keskittyminen ohjastajaansa melko hakoteillä alkuvalmennuksen aikana. Kokeneena ohjastajana Bettina sai kuitenkin hiljalleen työstettyä orin paremmin kuulolle, ja loppuvalmennuksesta se jo porskutti eteenpäin tyytyväisen oloisena muista poneista välittämättä. Askellajin sisällä tehtyjen siirtymien aikana olisin kaivannut paljon lisää kimmoisuutta, sillä nyt Kassu jäi hieman roikkumaan ohjastajansa käsien varaan eikä enää keskiaskellajista normaaliin tempoon siirtyessä pysynyt takajalkojensa päällä. Kun Bettina kannusti pienellä raipan kutituksella Kassua ottamaan takajalkoja vatsan alle jo siirtäessä ponia keskiaskellajista pois, saatiin rakenettua muutama melko näyttäväkin askel vatsan alle.

Kuvat © Cherie, Cherie, 2.0 Generic (CC BY 2.0)