Maybeck Stud

Cherilee

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 10.11.2017, 8v
Rautias, 87cm

Rekisterinumero VH17-017-0540
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Tuomas Ryhmö
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I
SHLA-III


Cherilee on juuri se poni jonka näet ensimmäisenä luimivan karsinansa oven pääaukosta. Pieni kun on, todennäköisesti et kuitenkaan näe kuin sen turvan ja korvanpäät. Lähemmin kun tammaan tutustuu, se on juuri sellainen tuittupää miltä näyttääkin. Onhan sillä omat ihanat puolensa, mikä tekee siitä kuitenkin loistavan käyttöponin ja siitostamman.

Lena on parhaimmillaan valjakkoponina ja näyttää silloin parhaan ja herkimmän puolensa. Sillä on korkea työmoraali ja yleensä viimeistään tässä vaiheessa korvatkin löytyvät. Muutoin Lena helposti ignooraa kaiken mitä sille sanoo (tai käskee...), mutta kärryt takanaan sen vaistot ovat kaikki terävimmillään. Lena toimii moitteettomasti jo pelkillä ääniavuilla ja siten sitä on parhaiten opittukin ohjaamaan. Tamma laittaa uuden vaihteen päälle ja on hyvin nopea, ketterä ja kilpailuvietti on kova. Ratsuna Lena onkin jo ihan toinen poni, pienimmät lapset kannattaa jättää suosiolla niihin kärryihin, sillä tammalla on todella ikäviä tapoja ratsuna, kuten pukittelu. No, eihän tähtiponi ihan kaikkeen voi pystyä!

Tämä poni toimii loistavasti myös parivaljakossa. Vaikka ihmisiä kohtaan se osaa olla suhteellisen äksy, laumassa se on salskea lammas ja alistuvampi osapuoli. Parivaljakossa kaverista saadaan vielä extravirtaa tehdä shetlanninponille uskomattomia asioita voiman ja nopeuden puolesta.

Kuten sanottu, Lenan parhaat puolet tulevat esiin sen työskennellessä valjakkoponina. Muutoin maastakäsiteltäessä Lena on vähintäänkin persoonallinen. Se osaa olla sekä äksy, että lempeä, riippuu ihan päivästä. Toisinsanoen luonteeltaan se on varsin tammamainen. Yksikin erheliike saa Lenan vilauttelemaan hampaitaan ja kylläse pari kertaa on takin helmaan tarttunutkin, mutta ei koskaan tosissaan purrut. Lena hakee huomiota ja läheisyyttä kun sille itselle sopii, mutta sen rajojen rikkominen "luvatta" voi aiheuttaa tunnemyrskyn tässä neidossa.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Curran Mert
rn, 91cm evm
ii. Funfall Mer Mer
mkm, 105cm
iii. Funfall Picello
iie. Thilda
ie. Pinnacle Kajsa
tmrt, 100cm
iei. Stoyan
iee. Kiselle
e. Chassy II
prt, 90cm evm
ei. Babay v.d. Mildyway
rt, 97cm
eii. Chessidy
eie. Ernwill Furio
ee. Tambas Chessy
rt, 88cm
eei. Gunshall Rivel
eee. Secret Gis

i. 91 cm korkea Curran Mert on arvostettu jalostusori. Se on nyt 28-vuotias, ja on osoittanut harmaiden karvojen lisäksi muitakin vanhuudenmerkkejä, mutta Curran Mert voi siitä huolimatta oikein hyvin. Rauhalliset eläkepäivät sopivat orille täydellisesti, vaikka se onkin ottanut paikkaa koko tallin kuninkaana saadessaan erikoiskohtelua vanhuuden ja keräämänsä tunnearvon ansiosta. Valjakkoajossa kiitettävästi menestynyt Curran Mert on hyvin tuttu nimi shetlanninponien suvuissa, se on periyttänyt oikeastaan kaikille jälkeläisilleen lahjakkuuden valjakkoajon saralla. Poni itse tulee vähän tuntemattomammista linjoista, eikä siitä ennustettu tulevaisuuden valjakkoajoratojen tähteä suvun perusteella, mutta siitä tuli jalostuksessa kovasti käytetty valjakkostara joka tapauksessa. Ratsuksi Curran Mert ei sopinut lainkaan – se on niin kovin pieni, mutta haastava ja isoegoinen luonteeltaan, että sopivan ratsastajan löytäminen olisi kestänyt orin eläköitymiseen asti. Kärryistä käsin Curran Mert on hiukan helpompi, joskin vaativa sekä vahvasuinen silti.

ii. Mustankimo Funfall Mer Mer on 34-vuotias tervaskanto, joka on elänyt aikamoisen elämän. Kun ori syntyi Jennyfer Tremblayn siittolaan, siitä alettiin ennustamaan tulevaisuuden lupausta näyttelykentille. Funfall Mer Mer nimittäin alkoi napsimaan ykköspalkintoja näyttelyistä ja arvostelutilaisuuksista tasaiseen tahtiin heti varsana, ja sitä sanottiin komeaksi jo aivan vastasyntyneenä useaan otteeseen. Kun 105 senttimetriä korkea poni oli kiertänyt oikeastaan kaikki mahdolliset näyttelyt läpi ja niittänyt itselleen melkoisen meriittirivin, sen omistaja alkoi muovailemaan orista valjakkoponia. Pian paljastui, että Funfall Mer Mer on todellinen luonnonlahjakkuus, mitä ajamiseen tulee. Ori alkoi pitämään valjakkoratoja kauhun vallassa, vieden voitot isojenkin hevosten nokkien alta, jonka lisäksi se sai tasaiseen tahtiin jälkeläisiä ja tuli ilmiömäisen tunnetuksi sekä kisaradoilla, että huippushetlanninponien suvuissa. Täytyykin olla täysin ulkona valjakkoajon rankingista ja shetlanninponien kasvattamisesta, jos tämän staran, Funfall Mer Merin, nimi ei sano yhtään mitään.

iii. Karismaattinen Funfall Picello on huippusuvusta. Se syntyi tilausvarsana Funfall Studin kasvattina, joskin se muutti heti vieroitusikäisenä omistajakotiinsa Ben Brüchin luo, joka varsan oli tilannutkin. Ben oli aikansa tunnetuimpia valjakkoajajia, mutta pikkuponien kärryihin hän oli aivan liian iso. Funfall Picello muuttikin Benin tallille opettamaan nuorempia valjakkokuskeja. Mies ei kuitenkaan tahtonut heittää orin lahjoja hukkaan laittamalla sitä aloittelevimpien ohjastajien ajettavaksi, vaan Funfall Picellon kärryille pääsivät vain he, joilla oli aikaisempaa ajokokemusta. Tummanrautiaankimo orhi vei monet juniorikuskit Suomen valjakkoajon kärkeen. 103 senttinen Funfall Picello jäi ansaitulle eläkkeelle lähes parikymppisenä, tehtyään hienon uran valjakkoponina. Ori astui pari tammaa, mutta se ei ole erityisen tunnettu jalostusorina, sillä Ben tahtoi pitää huippuponinsa uniikkina nimenä shetlanninponien sukutauluissa. Funfall Picello sai toki kirkkaaksi tähdeksi kasvaneen varsan Funfall Mer Merin, joka sai niin monta jälkeläistä, että Funfall Picellokin yleistyi ponien suvuissa väkisin.

iie. Mustankirjava, 100 cm korkea Thilda oli elämäniloinen shettistamma, joka kuskasi ensimmäiset kuusi elinvuottaan ratsastuskoulun oppilaita. Funfall Studin omistaja kuitenkin näki Thildassa jotakin, ja päätti ostaa ponin vähän impulsiivisesti. Hän ei kuitenkaan ikinä katunut Thildan ostamista – pirtsakasta tuntiponista kuoriutui valjakkoajoratojen kuningatar, yllättävää kyllä. Thilda sijoittui monissa kisoissa, minkä lisäksi se käytettiin kantakirjaustilaisuudessa. Sieltä tultiin kotiin KTK-III -palkinnon kanssa, muissa näyttelyissä tai arvosteluissa Thildaa ei käytettykään. Kun tamma oli kilpaillut kilpailunsa loppuun, sitä alettiin käyttämään siitokseen. Thilda yleistyi shetlanninponien suvuissa yleistymistään, ja nykyään sen voi nähdä monien ponin sukutauluissa. Tamma menehtyi 21 vuoden iässä kaviokuumeeseen, joka iski yllättäen kesälaitumella, eikä sille voinut tehdä enää mitään.

ie. Pinnacle Kajsa edustaa ruotsalaista kasvatusta. Siinä yhdistyvät emälinjan puolelta hieno ja harkittu kasvatustyö sekä lahjat valjakkoajoon. Tummanraudikko tamma oli tosin kovin tapaturma-altista mallia – se ostettiin kasvattajakodistaan, Ruotsista, Suomeen valjakkoajossa kilpailemaan, mutta se ei koskaan päässyt onkimaan itselleen muutamaa ruusuketta enempää palkintoja. Lahjakas Pinnacle Kajsa (paremmissa piireissä Kaisa vaan) kyllä oli, mutta tamma onnistui vähän väliä hankkimaan itselleen ties mitä viisikymmenprosenttista pinnalliskoukistajan vammaa ja jos jonkinmoista tikkihaavaa. Sen omistaja kyllästyi pikku hiljaa muutoin upean Kaisansa sairasteluihin ja myi tamman helppohoitoisemman valjakkoponin toivossa. Pinnacle Kajsa löysi uuden kodin Pohjolan tilalta, jossa se pääsi testaamaan siitostamman elämää. Rento meno kelpasi Kaisalle hyvin, ja se sai monia selväpäisiä sekä valjakkoajossa (jotkut muissakin lajeissa) hienosti menestyviä varsoja.

iei. Stoyan (prt, 91 cm) oli kasvattajatallinsa Orlov Stuterin ensimmäinen kasvatti. Ori ei ole huippusuvusta, mutta siitä kasvoi silti ihan kelpo monitoimiponi. Se sai elämänsä alkuvaiheissa parit varsat, jonka jälkeen se ruunattiin ja myytiin Orlov Stuterista maailmalle. Stoyanille ei millään meinannut löytyä kotia, mikä ei tosin ollut ihme – sen luonne oli luotaantyöntävä. Ruunaus ei rauhoittanut raudikkoa yhtään, ja se jäi hirmu kovapäiseksi, uhittelevaksi sekä isoegoisesti killuttimien poistosta huolimatta. Kyllä Stoyanille tarjoiltiin erilaisia kattoja päänsä päälle, mutta asian teki hankalaksi se, ettei sitä tahdottu laittaa mihin tahansa kotiin. Lopulta ruuna pääsi pienikokoisen aikuisen poniratsastajan luokse kilpailemaan aktiivisesti niin koulua, esteitä kuin valjakkoakin. Valjakkoajossa se menestyi erityisen hyvin isojen, ilmavien ja tarmokkaiden liikkeidensä ansiosta, kouluratsastuksessa orin liikkeistä oli hyötyä, mutta sen mielenkiinto sekä kärsivällisyys eivät riittäneet millintarkkojen ympyröiden vääntämiseen. Esteillä 23-vuotiaana vanhuudenvaivoihin lopetettu Stoyan otti puomeja melkoisen helposti ja saattoi alkaa pukittelemaan aivan yllättäen kesken muuten hyvin sujuneen radan, mutta sen omistajalla Ericalla ei silti mennyt kertaakaan hermot villihköön poniinsa.

iee. Tummanruunikko, 100 senttimetriä korkea Kiselle on tosiaan nähnyt maailmaa. Sen on tehnyt elämänsä aikana paljon kaikenlaista. Tamma oli tuttu näky erilaisissa tapahtumissa talutusratsuna, minkä lisäksi se on kilpaillut valjakkoajossa menestyksekkäästi, sekä lisäksi kiertänyt monissa näyttelyissä ja arvostelutilaisuuksissa. Se on palkittu Champion-arvonimellä, KTK-II -, VVJL-I -ja SHLA-I -palkinnoilla sekä nuorten valjakkoponien laatuarvostelun 5. sijalla. Luonteeltaan Kiselle oli rauhallinen, mutta samalla ponimainen sekä todella perso ruoalle. Tiivistettynä Kiselle oli siis stereotypinen shetlanninponi, paitsi että se ei lihonut helposti, ihme kyllä. Tamma oli kisapaikoille ja tapahtumiin saapuessa aina timmissä kunnossa, vaikka se olisikin viime aikoina tehnyt työtä vain lastenratsuna. Kiselle oli siis todella monipuolinen, välillä se saattoi tehdä pitkiäkin kausia vain kisaponin hommaa, kun taas toisinaan tamma piti varsalomaa ja toisena hetkenä se kuskasi lapsia turvallisesti selässään vaikka vuoden putkeen.

e. Tuittupäisen luonteensa Cherilee peri punarautiaalta emältään Chassy II:lta, joka kahmi menestystä valjakkoajokilpailuista. Sen lisäksi 17-vuotiaana menehtynyt Chassy II keräsi täytettä palkintovarastoonsa näyttelyistä, tamma on muun muassa kantakirjattu kolmospalkinnolla ja napsinut jos jonkinmoisia palkintoloimia esimerkiksi rotunäyttelyistä. Mikään rakennekukkanen 90 senttinen Chassy II ei kuitenkaan ollut, sillä kun oli melkoisen huonot jalkojen asennot – varsana sillä oli tolkuttoman pitkät kintut muuhun runkoon verrattuna, eikä sen kasvattaja tehnyt Chassy II:n kinttujen asentovirheille mitään, ja niin mm. pystykaviot ja sapelijalat seurasivat tammaa aikuisiälle asti. Poni on kuitenkin muuten oikein priima pakkaus, kultainen luonteeltaan (lukuun ottamatta pieniä kiukutteluja aina kiimojen aikoina) ja lahjakas vetämään kärryjä perässään. Se kykeni täydelliseen yhteistyöhön muiden hevosten kanssa, ja Chassy II olikin kaikenlaisilla hevosmessuilla tuttu näky vetämässä monen ponin valjakkoa. Varsoja Chassy II:lle siunaantui liki kymmenen kappaletta. Hyvärakenteiset isäorit ovat lisäksi kompensoineet tamman rakennevirheitä, ja monet Chassy II:n jälkeläiset ovat kaikin puolin näppäriä settejä.

ei. Babay v.d. Mildyway on shetlanninponipiireissä hyvin tunnetun Mildyway’s Poniesin käsialaa. Se vaikutti rotuistensa ponien suvuissa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Ori oli todella haluttu hevonen jalostuksessa, ja sen nimeä näkeekin monien shetlanninponien sukutauluissa. Babay v.d. Mildyway toimi suurimman osan elämänajastaan jalostusorina ja näyttelyponina, mutta se pääsi näyttäytymään myös valjakkoajoradoilla. Ori niitti menestystä noviisitasolla, ja se sijoittui lähes kaikissa kilpailuissa, mihin se ehti näyttelyiden ohella osallistumaan. Babay v.d. Mildywaylla keräsi itselleen melkoisen jonon meriittejä – KTK-I, SHLA-II, Champion, VV-I, VVJ-I… Lista tuntuu liki loputtomalta. Ori menehtyi 33-vuotiaana vanhuuteen. Se jätti jälkeensä yli sata jälkeläistä, jotka pitävät yllä mahtavan Babay v.d. Mildywaymme muistoa. Rautias, 97 senttimetriä korkea poni ei vaihtanut elämänsä aikana kotia kertaakaan, vaan sen kasvattajat pitivät orin itsellään Baby v.d. Mildywayn kuolemaan asti.

eii. Chessidy tunnetaan vielä tänäkin päivänä menestyksekkäästä valjakkoponin urastaan. Se astui vain yhdeksän tammaa elämänsä aikana, sillä Chessidyn elämä keskittyi oikeastaan täyspainotteisesti valjakkoajossa kilpailemiseen, loppujen lopuksi poni kastroitiinkin. Se syntyi perheelle, jonka molemmat lapset kisasivat valjakossa, ja Chessidy oli oiva opettaja molemmille lapsille. Se starttasi liki kuusikymmentä kertaa, sijoituksia sille kertyi noin 30 kappaletta. Chessidy oli luonteeltaan arkisesti helppo, mutta todella orimainen. Loppujen lopuksi se päätettiin ruunata, sillä yhdenkin tamman näkeminen kilpailupaikalla haittasi suorituksen onnistumista ja Chessidyn keskittymiskykyä. Ruunana Chessidy oli oikein kiva sekä miellyttävä valjakkoponi. Ruuna päätettiin viedä piikille 22 vuoden iässä, kun vanhuudenvaivat alkoivat painaa, syöminen oli Chessidylle hankalaa hammaskulumien vuoksi ja ponin elämänilo oli aivan nollassa, sillä kävelykin tuntui tuottavan sille tuskaa.

eie. Voikko, herasilmäinen läsipää Ernwill Furio oli kuvankaunis ilmestys, mutta se ei koskaan päässyt käymään näyttelytuomareiden ihasteltavana. Työntekoa kovasti rakastanut tamma toimi nuoren pojan Georgin kouluponina, ja parivaljakko hallitsi kouluratoja vuosien ajan. Ernwill Furio ehti käymään Georgilla ylläpidossakin, mutta valitettava fakta oli, että vain metrin korkuiselle ponille kasvaa väistämättä jossain vaiheessa liian isoksi – kun Georg täytti 14, hän oli jo aivan liian pitkä Ernwill Furiolle, joka oli vienyt hänet raviohjelmista helppo B -tasolle. Poika joutui luopumaan tammasta haikein mielin. Tämän jälkeen poni jäi vähän tyhjänpantiksi. Sille ei millään meinattu löytää uutta ratsastajaa, minkä lisäksi aika juoksi. Pian Ernwill Furio täytti 17 vuotta, sitten 20. Tamma päätettiin jättää eläkkeelle kilpailemisesta sekä muustakin ratsastuksesta, mitä nyt naapurin tytöt kävivät välillä kipaisemassa sen selässä. Ernwill Furio sai muutamat varsat. Sitä aiottiin pitää siitostammana kauemminkin, mutta tamma kuoli viidennen varsansa vieroittamisen jälkeen jalkavaivoihin.

ee. Vaikka Tambas Chessyn (rt, 88 cm) emälinjan saavutukset eivät päätä huimaa, ja isälinja on muuten vain tuntematonta, Keski-Eurooppalaista poniverta – siitä huolimatta itse Tambas Chessy on kelpo poni, joka kilpaili valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Se myytiin heti vieroitusikäisenä kotiin, jossa eräs juniorikuski kisasi tammalla valjakossa. Tambas Chessyn kapasiteetti ei kuitenkaan ollut riittävä omistajalleen, joten se myytiin. Tamma päätyi parin pienen mutkan kautta ratsastuskoulun tuntiponiksi, joka oli pienten ratsastajien suosikkiratsu estetunneille. Se pääsi näyttämään hyppylahjojansa muutamissa tallin harjoituskisoissa sekä kotitallin ulkopuolisissa seuratason kilpailuissakin. Lisäksi Tambas Chessy kävi kantakirjattavana ollessaan jo eläkeikää lähestyvä 15-vuotias kahden varsan emä, tamma nappasi mukaansa KTK-II -palkinnon, eli olihan poni rakenteeltaan oikein priima setti.

eei. Gunshall Rivel on peräisin Skotlannista. Se tulee hyvästä, mutta tuntemattomasta suvusta, eikä valjakkoajossa ahkerasti ja menestyksekkäästi kisannut Gunshall Rivel ollut lainkaan haluttu jalostusori juurikin sen vuoksi – vaikka itse poni on hankkinut itselleen jos jonkinmoista meriittiä sekä kymmenittäin sijoituksia, sen suku on niin vieras, ettei kukaan vähänkään tunnetumpi shetlanninponikasvattaja uskaltanut ottaa sitä riskiä, että varsasta tulisikin tallin musta lammas. Gunshall Rivel oli minishetlanninponin koossa, vain 86 cm korkea, ja väriltään rautiaanpäistärikkö. Vaikka se olikin todella pieni, ori kykeni vetämään massiivisiakin valjakkokärryjä ja pärjäsi valjakkoajossa loistavasti ohjastajansa, suomalais-skottilaisen, Helen Alitalon kanssa. Gunshall Rivel kuoli tapaturmaisesti jäätyään hevosrekkaan loukkuun pahan autokolarin yhteydessä. Se oli menehtyessään vain 13-vuotias.

eee. 112 cm korkea Secret Gis syntyi täytenä vahinkona kahdesta ruohonleikkurista, jotka olivat molemmat karkuteillä laitumiltaan samoihin aikoihin. Kukaan ei olisi odottanut, että mustasta, vähän ylilihavasta ja ylikasvaneestakin Secret Gisistä olisi kasvanut yhtään mitään muuta kuin naapurin kukkapenkkien painajainen, mutta toisin kävi. Tamma sattui nimittäin syntymään perheeseen, jolla oli esteratsastuksesta kovasti kiinnostunut lapsi. Hänen vanhempansa tahtoivat myydä Secret Gisin, sillä yksi poni ja yksi vanha, eläkeikäinen puoliverinen oli heidän mielestään tarpeeksi – tämä lapsi, joka oli muuten nimeltään Madeleine, oli kuitenkin eri mieltä. Madeleine alkoi kouluttamaan Secret Gisiä, ja pian se olikin sisäänratsastusiässä. Tammalla alkoi pitkä dieetti, se kun oli päässyt lihomaan kesälaitumella pahemman kerran, mutta tämä dietti kannatti. Mustasta ponista kasvoi ajan mittaan yllättävän hieno esteratsu. Kun Madeleine kasvoi Secret Gisistä yli, tamma sai muutaman varsankin.

Sukuselvitys © Beauvoir


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
11.12.2017 o. Maybecks Crusor Coco Crusó Maybeck Stud
13.12.2017 t. Maybecks Cha Cha Thordales Chacaroo lottis, Funfair ponies


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.06.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, vaativa koulukoe 1/42
  31.07.2018 Wyat Shetands VVJ-Cup, noviisi yhdistetty 5/79

Näyttelytulokset

  25.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  26.06.2018 VSN-näyttelyt (Duán Stable) RCH
  04.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  11.02.2018 VSN-näyttelyt (Vähäpelto) CH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) CH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1588.88 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 629.80
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 959.08


Päiväkirja ja valmennukset

20.03.2018   Menestystä kantakirjatilaisuudessa   omistaja Bettina

Aamu sarasti pilvisenä ja uhkaavasti näytti siltä, että matkaamme tulisi siivittämään myös jonkunlainen räntä- tai lumisade. Olimme edellisenä päivänä pakanneet jo kaiken valmiiksi varusteita, harjoja ja muita hömpötyksiä myöten. Amelie kantoi pakkeja ja suitsia hevoskuljetusauton tavaraosaan ja minä talutin poneja yksitellen matkustamon puolelle. Kello oli puoli kahdeksan ja olimme ihan mukavasti aikataulussa. Tiesin siskoni olevan hysteerinen mitä tulee myöhästymisiin tai muihin epävarmoihin tilanteisiin. Hän ei kestä sitä stressiä sitten yhtään ja jos Amelie stressaa, kaikki stressaa. Se on kuin luonnonlaki.

Lutiewa, Luecetta, Cherilee, Chronos ja Fedone kyydissä starttasimme kahden tunnin ajomatkan kantakirjatilaisuuteen. Kävimme autossa systemaattisesti läpi päivän aikataulua ja tapahtumia. Nappaisimme matkalla kyytiin muutaman hevosenhoitajan jotka tulevat avustamaan sekä ponien hoidossa, että esittelyssä. Kyytiin hyppäsi serkkumme Ida ja Maria sekä jo ennestään tuttu työntekijä Fiia. Saavuimme paikalla puoli 11 ja orien näytös olisi kello 12. Tässä oli mukavasti aikaa valmistella kaksi oriamme ja purkaa vähän muutenkin autoa ja saada ponit talliin. Paikkana toimi suuri hevoskeskus jossa oli valehtelematta sata karsinapaikkaa eri talleissa. Jo kovin kokeneet matkustajat eivät olleet moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä, mutta tietenkin erittäin kiinnostuneita.

Chronos ja Fedone puunattiin loppusilauksin ja suitsista kiillotettiin muutama remmi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun Chronoksen vuoro kehässä tuli oli Fiian hetki viedä poni näytille. Chronos kulki pää pystyssä ja korvat höröllä näyttäen omistajiensa mielestä syötävän söpöltä. Chronos seisoi kiltisti rakennearvostelun ajan eikä sen liikkeissäkään ollut moitteen sijaa. Ihan loppumetreillä ori hieman innostui ja päästi muutaman pierun säestämänä pukin mikä kertoi yleisölle ja tuomareille lähinnä rodunomaisesta luonteesta. Fedone käyttäytyi myös todella hyvin Amelien kanssa vaikka sillä oli hillittömästi menonhaluja. Näytteille asettaessa Fedone on kuitenkin parhaimmillaan. Se venyttää ja pullistelee mielellään itseään jotta kaikki varmasti voisivat ihastella häntä. Fedone ja Chronos saivat kumpikin vahvat III-palkinnot jotka jäivät hieman harmittamaan juurikin sen parin pisteen vuoksi joilla olisi ylletty II-palkinnolle.

Kun tammojen vuoro koitti, Cherilee päätti pistää kampoihin ja protestoi ihan kunnolla Idan käsittelyssä. Se otti taluttaessa lähtöjä ja riekkui muutenkin. Näin sen ilmeestä, että kyseessä oli ihan vain typeröintiä mikä sai verenpaineeni nousemaan. "Anna tänne se poni, ota sää Luna", totesin serkulleni ja nappasin Cherin riimunnarun käteeni ripeällä otteella. Luna ja Netta seisoivat hölmistyneinä tammakaverinsa touhuista. Otin Cherin tiukkaan otteeseen vierelleni ja kävelimme ulkona muutaman ympyrän ennen maneesiin menoa. Komensin tammaa kuuluvasti ja käytin hyväksi myös ohjien vapaana liehuvaa päätä uhkailemaan seurauksista. Eihän se enää sen jälkeen jaksanut jatkaa kun tiesi, että pääsee helpommalla kun vain menee ja tekee. Kaikki tammat hoitivat hommansa kehässä ihan loistavasti. Netta oli tapansa mukaan hyvin rauhallinen ja seesteinen ja sai uskomattomia kehuja vahvasta tamma- ja rotuleimastaan. Myös Lunaa kehuttiin kovin ja todettiin, että on selkeästi emäänsä tullut. Tässä oli hieno tilaisuus näyttää potentiaalisille kasvattien ostajille myös kasvatustyömme tulosta!

Päivä oli pulkassa ja pääsimme kotimatkalle neljän aikaan iltapäivällä. Koko päivänä ei uhkauksista huolimatta satanut ja itseasiassa pilvipeite rakoili päivällä. Nautimme menestyksestä jota saimme osaksemme, vaikka todennäköisesti muutaman kanssa lähdemme uusintakierrokselle kunhan aika ja paikka ovat sopivat! Näillä meriiteillä on silti hyvä startata tämä kevät.

29.12.2017   Avajaispäivän hankilaukkakilpailut   omistaja Amelie

"Mitäs tuumit tyttö, lähdetäänkö hangelle vähän irroittelemaan." mä mutisin mustankirjavalle ponille, samalla kun letitin sen harjaa ranskanletille. "Haha, voitte te Bowin kanssa irroitella, mutta totuus on se, että te vasta tuumitte lähtöviivalta lähtöä, kun me ollaan Lenan kanssa juostu maaliviivan yli." kuului jostain karsinan perukoilta. Jos jotain siskossani vihasin, sen ylimielistä kilpailuhenkeä. "Vai niin. No, katsotaan sitten myöhemmin ketä jäi rannalle ruikuttamaan ja kuka kahlasi hangen läpi alta aikayksikön." mä naljailin takaisin ja lähdin hakemaan Bowin varusteita satulahuoneesta.

Amelien ollessa Lenan kanssa valmis, suuntasimme yhtä matkaa maastoon kävelemään pienen lenkin alkuverryttelyksi. Samalla kun tammat kävelivät metsätietä pitkin korvat höröllä juttelimme siitä, miten paljon avajaisiin oli tullut väkeä. Aamupäivän valjakkovalmennusryhmä tuli nopeasti täyteen, eikä hankilaukat kärry- tai ratsastusluokallakaan tyhjäksi jäänyt. Se olisikin ollut, kun olisimme saaneet laukata kaksin toisiamme vastaan. Metsätien yhdistyessä suuremmalle hiekkatielle kannustimme ponit raviin ja ravailimme hissukseen takaisin Maybeckin tiloihin, jossa lämmittelimme vielä itsenäisesti poneja laukassa sen verran, että niiden uskalsi antaa laukkalähdössä laukata niin kovaa, kuin pikkukavioista lähti.

"Onnea matkaan, nähdään sitten joskus maalissa" mä kiljahdin lähdössä ratsasteneille samalla, kun patistin Bowia matkaan. Nousin kevyeen istuntaan ja Bow kiidätti allani kuin suurempikin laukkahevonen. Puolessa väliä matkaa huomasin, että menimme kahden muun ratsukon kanssa pitkälti rintarinnan - joista toinen oli siskoni Amelie ja hänen poninsa Lena, joten minuun iski pieni kilpailuvietti. En todellakaan voinut antaa siskolleni sitä onnea, jonka hän olisi saanut minut voittaessaan.

"Hophophop!! Kiri kiri Bow ja Amelie, vauhtia nyt!" kuului jostain yleisön seasta. Työsin ylävartaloni lähemmäs ponia ja iskin pohkeet ponin kylkiin kiinni. "Mennäänhän nyt tyttö, hyvä, hienoa!" patistin ponia, joka teki hiljalleen etumatkaa muihin hevosiin. "Loppuun asti nyt, anna palaa!" jatkoin kun huomasin, että etumatka kurottautui hiljalleen pidemmäksi ja pidemmäksi maalilinjan häämöttäessä jo näköpiirissä. Maalilinjan ylittäessä nousin seisomaan jalustimien varaan, tuuletin ja taputin Bowia kaulalle. "Ihan sairaanhienoa, upeeta tyttö!" kiljuin samalla, kun yleisö hurrasi suosikkiponilleen.

"Hah, miltä tuntuu voittaa kun annetaan tasotusta. Me ei sitten viitsitty Lenan kanssa vetää ihan täysiä, että jollain muullakin on mahdollisuus." Bettina kuittasi samalla, kun ratsasti viereeni kävelyttämään laukasta hengästynyttä Lenaa. "Niinpä niin. En tiedä, mutta puhdas voitto tuntuu aika makeelta! Bow on ihan sairaan hieno, ja vitsi miten vahva laukka sillä on shetlanninponiksi!" kuittasin siskolleni viekas hymy kasvoillani.