Maybeck Stud

Burbacka Featherfluff

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 01.04.2019, 8v
Voikko, 102cm

Rekisterinumero VH19-017-0171
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Burbacka
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I


Fluffy lienee Maybeckissa siinä mielessä harvinaisuus, että se on alulle pantu toisen kasvattajan luona meidän suunnitelmien pohjalta. Kun myimme oman kasvattimme Maybecks Luzibärin, tiesimme jo kauppakirjaa allekirjoittaessa, että haluaisimme punarautiaasta jälkeläisen omaan käyttöön. Syitä tähän oli kaksi; Bärtil on käyttöominaisuuksiltaan omaa laatuaan ja sen suvusta löytyy tuontiponit, jotka ovat ottaneet ponnahduksen valjakkoajon maailmaan Maybeckin toimesta ja jotka ovat sittemmin myyty muille shetlanninponiharrastajille. Ja kun Liia ja Paju esittelivät kesälaitumia kiertäessä Kurkkuvuoren kasvattaman voisilmäpullaa muistuttavan Bean, emme voineet olla kysymättä mahdollisuutta tilausvarsaan. Vaikka kaikki olisi kelvannut, voikkoa tammaa lähdettiin haaveilemaan, ja se saatiin kuin saatiinkin.

Fluffy on perusluonteeltaan varsin symppis; se on usein sivusta seuraajien mielestä vähän hajuton ja mauton, mutta heti kun ponin sielunmaailmaan pääsee kiinni ja sen kanssa on tehnyt hetken tuttavuutta, kuoriutuu hieman ujosta ponista varsinainen sydänkäpynen, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Varsinkin sokeripaloja, joista se tuntuu haaveilevan aina ihmisen läsnäolon aikaan - ei ole kerta ei kaksi, kun se on työntänyt pienen sievän turpansa luvatta ihmisen taskuihin luvatta. Perushoitotoimenpiteet kuten harjaus ja valjastaminen tapahtuu käden käänteessä niin tallikäytävällä kiinni kuin karsinassa vapaana, mutta klippaaminen on voikon ponitamman mielestä ikävä rutiini talvikaudella. Ja totta puhuakseni onhan se sitä, kukapa pöllyävästä irtokarvasta ja meteliä aiheuttavasta koneesta varsinaisesti pitäisi. Fluffy on kuitenkin ihan asiallinen klipata yrmeästä ilmeestä huolimatta, eikä sitä tarvitse esimerkiksi rauhoittaa klippaamisen ajaksi.

Voikko ponitamma on kuin tehty valjakkokärryjen eteen; se rakastaa kaikenlaista puuhailua, ja se on aina lähdössä hommiin suurella innolla. Fluffyn paheita lienee pieni malttamattomuus kärryjen edessä, mutta vuosien saatossa malttia on saatu rakennettua hiljalleen paremmaksi. Tänään malttamattomuus näkyy lähinnä toisinaan kipittävänä käyntinä esimerkiksi laukkatyöskentelyn jälkeen, mutta osaava ohjastaja osaa kiinnittää tamman huomion esimerkiksi taivutukseen kävelyn sijaan, jolloin käynnin saa esitettyä esimerkiksi kouluradalla kivuttomasti. Parhaimmillaan Fluffy lienee tarkkuus- ja kestävyysajossa, jossa saa kulkea hieman vapaammin reippaassa tahdissa. Jos joku poni rakastaa vauhtia, on se ehdottomasti meidän Fluffy-poni, joka olisi valmis laukkaamaan vaikka toiseen osavaltioon asti!

Vieraissa paikoissa Fluffy oli nuorempana vähän huolestunut ja se stressasi esimerkiksi matkustamista, mutta nykyään paljon valmentautuneena ja kilpailleena tammana se on jo tottunut sekä matkustamiseen, että vieraisiin paikkoihin. Matkustaminen sujuu nykyään kivutta niin yksin kuin porukassa, eikä vieraat paikatkaan aiheuta paskahalvaukseen verrattavaa tilaa.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Maybecks Luzibär
KTK-II, VVJ-I
ii. Luzifurious
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-II
iii. Fast & Furious evm
iie. English Roulette evm
ie. Gelligaer Ceri
KTK-I, VVJ-I
iei. Windsor Llion evm
iee. Gelligaer Caryl evm
e. Kurkun Feather Berry
VVJ-I
ei. Feather Duster Crusta
KTK-III
eii. Cut the Crust evm
eie. Raspberry Feather evm
ee. Bluebery Blush
KTK-II
eei. Finsbury Baylock evm
eee. Raspberry Red evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
21.03.2019 o. Maybecks Roqueño Burbacka Rokoko Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  29.04.2019 NJ-näyttelyt (Susiraja) irtoSERT
  30.06.2019 NJ-näyttelyt (Susiraja) BIS6, MVA-Sert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1551.5 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 741.13
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 810.37


Päiväkirja ja valmennukset

27.04.2019   Kevätmaasto   omistaja Bettina

Upotin etusormen Fluffyn harjan tyveen. Totesin sen turkkia tutkiessa selästä käsin ponin olevan paitsi likainen, myös edelleen paksussa talvikarvassa. Tein pikaisen toimintasuunnitelman asian korjaamiseksi - ensi viikolla ottaisin kumisuan kauniiseen käteen ja auttaisin Fluffyä sen urakan kanssa. Ponin pienet askeleet olivat varmat, mutta varovaiset kantojen ja kivien peittämällä metsäpolulla. Olin matkustanut selässä jo hyvän tovin imien itseeni kevään tuomaa energiaa. Ilmassa leijaili havun, sateen ja auringon tuoksuja. Aamu oli aurinkoinen ja lämpö helli meitä pilvettömältä taivaalta. Suuret männyt suodattivat valon kinttupoluksi muuttuvalla reitillä. Huokaisin syvään ja huomasin Fluffyn tekevän samoin.

Saavuimme metsän laidalle pellon reunaan. Lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut ja paljasti katkenneita oljenkorsia. Olin näkevinäni vanhan ja riekaleisen jalkapallon jonkun matkan päässä ja tuumin jonkun koirakon hukanneen sen sinne talvella leikkien tiimellyksessä. Jatkoimme matkaa pellon laitaa pitkin ja päästymme tasaisemmalle pohjalle, kannusti Fluffyn raviin. Tamma heitti samantien nokan taivasta kohden ja lähti reippaaseen raviin. Pidättelin naurua innostuneen ponin selässä. Aurinko ei häikäissyt, sillä se paistoi metsän toiselle laidalle, mutta saatoin nähdä horisontissa loputtoman sinisen taivaan ja paljon talven jättämiä harmaita sävyjä. Ne eivät olleet kuitenkaan tavallisia, ankeita sävyjä, vaan ennustivat jotain uutta ja hienoa tulevaksi.

Saavuttuamme metsän laidan pohjoispuolelle tuli näkyviin matkan kohde - pienehkö kota ja iso, lankkupenkkien ympäröimä tulisija. Saatoin haistaa savun ja hiilen kitkan edellisten kävijöiden jäljiltä. Fluffy oli äärimäisen kiinnostunut tästä paikasta ja minulla on kieltämättä vähän vaikeuksia saada se pysymään aloillaan kun vaihdoin selästä laskeuduttuani ja reppuni maahan asetettuani vaihtamaan suitsi riimuun. Lopulta kun olimme asemissa, alkoi tulenteko ja hirmuisen näläntunteen tyydytys makkarapaketin ja muiden eväiden voimin.

10.08.2019   Paritreeniä   omistaja Amelie

"Ootko sä hullu?" Bettina nauroi, ja katsoi taluttamiani poneja epäluuloisesti.
"Nehän on kooltaankin ihan eri planeetalta, toinen tullut marssista ja toinen jupiterista!" nainen jatkoi naurua vaalean kiharapehkonsa takaa.
Kai hänen sanomassaan oli jonkin asteinen pointti, mutta tosiasiassa kokoero ei ollut ihan niiiiiiin maatajärisyttävä, mitä hän antoi ymmärtää. Ja mitä sitten - ei tässä kilpailuihin ainakaan toistaiseksi oltu matkalla, eikä treeni ole koskaan pahasta.

Olin työstänyt Fluffya ja Yubua jo muutamia viikkoja maasta käsin ohjasajaen, ja tammat olivat toimineet parivaljakkona varsin mukavasti. Tästä syystä päätin laittaa ne tänään villisti aisojen väliin, ja tehdä niiden kanssa melko helpon ja hyväntuulisen koulutreenin kentällä. Ihan perusjuttuja vain; siirtymiä, taivutuksia ja vähän suoraa sekä kaarevaa uraa.

Kun tammat vetivät maratonkärryt kentälle, Yubu yritti vähän maistella Fluffyn valjaita, mutta lopetti pelaamisen heti, kun muistutin sitä kärryiltä käsin keskittymään itse työntekoon. Mutta mikä yllättävää, toimi parivaljakko toistensa kanssa kuin vanha tekijä - ei todellakaan uskoisi, että ne vetivät ensimmäistä kertaa parina kärryjä, sillä ne suorittivat tasaisen rauhallisesti ja uskalsin ottaa vähän laukkaakin mukaan.
"Mä en tajua, mikä taikuri sä oikeasti olet." kuului jostain, kun laukkasin ponien kanssa pääty-ympyrällä asettaen niitä myötäpäivään. Hahmotettuani äänen lähteen hymähdin omahyväisesti sillä kukapa muukaan olisi tullut kurkkimaan työskentelyä, kun alkuun makeasti nauranut Bettina.
"Sellaista se on, se taikurin elämä. Mutta katso nyt, miten makee peli nämä olisi yhdessä. Ja onhan ne periaattessa vähän saman näköisetkin - vaaleita kumpikin - että kyllähän näillä voisi ihan hyvin taittaa matkaa myös parivaljakkona kilpailuissa." hikuin kärryjen kyydistä, ja pyysin tammoja siirtymään ravin kautta käyntiin.
"Tuu kyytiin, voidaan mennä ajamaan loppuravit ja -käynnit maastoon, niin pääset säkin kokeilemaan minkä tunteen ne antaa." jatkoin, ja viittelöin sisartani kyytiin.

Ei tullut varsinaisena yllätyksenä, että hetken matkaa kaksikkoa ajettuaan Bettina kilpaili kärryjen kyydissä Naantalin auringon kanssa.
"Ja kun me päästään takaisin talliin, niin katsotaan heti teille joku kilpailu tulevalle syksylle! Ja mähän tulen roikkumaan groomiksi!" Bettina innostui, ja alkoi suunnittelemaan tulevaa.
"Katsotaan nyt, älä innostu liikaa." yritin toppuutella naista, mutta tiesin, että hän ilmoittaisi valjakon vaikka väkisin johonkin kilpailuun.