Maybeck Stud

Bryntowys Ruellia

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 30.11.2018, 8v
Rautias, 105cm

Rekisterinumero VH18-017-0572
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Bryntowy Stuteri
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I


Olin juuri eronnut pitkäaikaisesta miesystävästäni, eikä mistään tuntunut tulevan mitään. Päivät Maybeckissa kului pitkävetisesti haahuillen, enkä osannut tarttua oikeastaan mihinkään työhön. Ponien ajaminen tuntui raskaalta, eikä tallihommatkaan maistuneet sen paremmalta vaihtoehdolta. Niinpä istuin särkyneen sydämeni kanssa tallitoimistossa lämmin glögikuppi kädessä ja tuijotin ikkunasta ulos vaikka tosiasiassa olin luvanut Bettinalle hoitaa kuluneen kuukauden kirjanpidon eteenpäin.

"Voi rakas!" Jessica parjaisi toimiston ovelta ja rynni halamaan minua. Siinä me halattiin ja itkettiin vuoronperään. "Mä tiedän, että nyt on vähän huono hetki, mutta kato mitä mä löysin ruotsin markkinoilta. Koska mun uskonto on kymmenen ja matikka nelonen, mä uskon täysillä kohtaloon. Ehkä se, että te Mikon kanssa erositte avasi ovet johonkin suurempaan. Tää on niin upea, katso edes!" Jessica yritti vakuuttaa samalla, kun näytti iPhonestaan videota kuvankauniista rautiasta maitovarsasta. "Jaa, että kun muut lohtushoppailee eron jälkeen suklaata ja vaatteita, mun pitäisi ostaa poni? Sitäkö mieltä sä olet?" hekotin samalla, kun pyyhin poskiltani kyyneleet. Ehkä Jessica oli oikeassa.

Ehkä Jessica oli oikeassa myös siitä, että sydän piti avata uudelleen. Eikä kuvankaunis Ruusa-tamma ollut särkyneelle sydämelle yhtään huonompi hoitaja, sillä se on perusluonteeltaan äärettömän rakastava ja läsnäoleva. Oikea sydänkäpynen, joka voisi viettää vaikka koko päivän hoitajaansa pussaillen. Ja hoitaen takaisin - tammalla on nimittäin tapana hieroa turvallaan hoitajaansa samalla, kun tämä harjaa tai rapsuttelee sitä. Ruusaa voisi kuvailla hyvin helppohoitoiseksi kaveriksi, sillä sille käy kaikki niin klippaamisesta, kengittämisestä kuin pesulla käynnistä lähtien. Eikä eläinlääkärikään ole mikään kulman takana lymyävä peikko, itseasiassa ihan kiva kaveri, jos Ruusalta kysytään.

Ruusa on ajoponina mitä mahtavin. Se on varsinkin rotunsa edustajaksi varsin miellyttämisenhaluinen, aktiivinen ja kuuliainen. Omalla tavallaan myös herkkä, jonka myötä se on parhaimmillaan pehmeän ja pyytävän ajotavan omaavalla ohjastajalla. Ruusa on omiaan varsinkin kouluajossa, sillä se kantaa itseään hyvässä muodossa ja ryhdissä, sillä on elastiset liikkeet ja se voisi vatvoa vaikka yhden täydellisen siirtymän parissa puolikkaan vuorokauden. Tarkkuutta ja maratonia ajaessa Ruusan vahvuuksiksi on osoittautunut rohkeus ja kestävyys, sillä siinä missä joku muu stoppaa matkan varrelle tai tulee läkähtyneenä maalilinjalle, Ruusa porskuttaa eteenpäin melko pyöreästä olemuksesta huolimatta sen näköisenä, että tämä oli vasta alkuverryttelyä.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena tammana Ruusa on tottunut matkaaja, joka sipsuttelee sekä traileriin että rekkaan moitteen sanaa sanomatta. Pieni ponitamma matkustaa rennoin mielin sekä yksin että kaverin kanssa, eikä turhia stressaannu esimerkiksi jännittyneestä kaverista. Itseasiassa Ruusa on vuosien varrella ollut monen kuljetusta jännittävän ponin tukipilarina ja tehnyt näistä ihan kelpo matkustajia omalla esimerkillään. Vieraissa paikoissa Ruusa on hyvin samanlainen kuin kotona; se hengaa mielellään ihmisten keskellä ja suorittaessa se antaa vähintään satakymmenen prosenttia itsestään. Ruusan rehti ja reipas perusluonne on omiaan myös kilpailuissa, sillä en ihan heti muista sen esimerkiksi jännittäneen lepattavia tuomaritelttoja tai maratonosuudella puskissa lymyileviä ihmisiä.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Joe Calypso
rt, 107cmevm
ii. Caliente
rt, 107cm
iii. Calcas
iie. Brontres Fedra
ie. Jonquille
rt, 104cm
iei. Queiros
iee. Jovilette
e. Rubina v. Harren
rt, 104cmevm
ei. Batumi v. Harren
prt, 105cm
eii. Atout's Barmello
eie. Hermelina
ee. Ruby
rt, 103cm
eei. Styrius
eee. Ruletka

i. Joe Calypso asui aina kolmevuotiaaksi saakka kasvattajansa luona Englannista, jossa se opetettiin ohjasajolle ennen kuin pistettiin myyntiin. Sopiva koti löytyi parin kuukauden päästä Ruotsista, jossa poni sai hyvän pohjan kisauralleen kiertämällä ensin näyttelyitä ja varsa-arviointitilaisuuksia. Joe sai jo varsana kehuja hyvästä rakenteestaan ja myöhemmin ori kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle. Luonteeltaan se oli energinen, eikä sopinut lievän orimaisuutensa vuoksi ihan kaikkien käsiin. Se oli kuitenkin erinomainen valjakkoponi ja teki hienon uran omistajansa kanssa ennen jalostusuraansa. Joe kerkesikin saada 16 varsaa ennen lopetustaan yleiskunnon romahtamisen jälkeen 24-vuotiaana.

ii. Caliente oli koko elinikänsä melko kovapäinen ori. Se vaihtoi kotia useaan kertaan juurikin luonteensa vuoksi ja ehkä juuri sen seurauksena sillä kesti pitkään löytää se “oma ihminen”, johon luottaa. Lopulta se kuitenkin löysi pysyvän kodin reilu kymmenen vuoden iässä. Caliente myytiin pienelle kotitilalle muutaman muun valjakkohevosen katraan jatkoksi, jolloin poni pääsi itsekin vihdoin kehittymään kunnolla sopivan ohjastajan kanssa. Alla oli toki satunnaisia aiempia startteja aikaisempien omistajien kanssa, mutta vasta sen loppuelämän omistaja onnistui kaivamaan kovan kuoren alta sen potentiaalin ja motivaation. Jalostuksessa sille yritettiin valita vähän rauhallisempia tammoja tasapainottamaan kaikkien kahdeksan varsan luonnetta. Caliente kuoli luonnollisesti 19-vuotiaana yön aikana karsinaansa.

ie. Jonquille asui ensimmäiset elinvuotensa Englannin etelärannikolla, josta se kulkeutui kuitenkin 6-vuotiaana toiselle puolelle maata uudelle omistajalle. Jonquillella oli hyvä rakenne ja se toimikin pääasiassa näyttelyponina ja uuden shetlanninponikasvattajan kantahevosena tuleville varsoille. Luonteeltaan se oli mukavan rauhallinen ja tasapainoinen, jonka ansiosta se oli myös loistava lastenponi. Tämän lisäksi sillä ajettiin silloin tällöin, mutta poni ei muutamia koulukisoja enempää starttaillut. Raudikko kantakirjattiin kuitenkin ensimmäiselle palkinnolle ja se saavutti useita hienoja näyttelyarvonimiä. Tamma varsoi peräti kuusi kertaa, ennen kuin se siirtyi kokonaan eläkkeelle. Jonquille menehtyi 22-vuotiaana kaviokuumeen seurauksena.

e. Rubina v. Harren oli alunperin tarkoitettu raviponiksi. Kasvattajalla oli kovat odotukset Rubinan suhteen, sillä se oli tämän suosikkiorin varsa lainatusta tammasta. Vaan toisin kuitenkin kävi, kun Rubina pääsi raviradalle. Se ei yksinkertaisesti sopinut ravuriksi, sillä tamman pasmat menivät sekaisin aina kisatilanteessa. Pitkäjänteisestä yrityksestä huolimatta siitä ei koskaan tullut raviponia, joten se lopulta myytiin Ruotsin sisällä eteenpäin näyttely- ja seuraponiksi yksityiseen käyttöön. Rubina oli luonteeltaan hieman herkkä, mutta todella seurallinen ja kiltti. Se näkyi myös näyttelyarvioinneissa; poni sai paljon kehuja hyvästä luonteesta ja ystävällisestä olemuksesta. Rautias kantakirjattiinkin myöhemmin toiselle palkinnolle ja sillä ajettiin hieman silloin tällöin. Omistajansa kisahevosen, angloarabitamman kanssa niistä tuli ihan erottamattomat kaverukset ja Rubina viettikin myös eläkepäiviään samaisen tamman kanssa putkautettuaan ennen sitä kuitenkin kolme varsaa maailmaan. Tamma lopetettiin pitkään jatkuneiden hammasongelmien vuoksi 21-vuotiaana.

ei. Batumi v. Harre polveutui pitkälti ruotsalaisista raviponeista. Sen vanhemmat olivat menestyneet hyvin ja voittaneet useita mestaruuksiakin. Niinhän sitä sanotaan, että pojasta polvi paranee. Eikä siinä menty pieleen tämän orin kohdalla. Batumilla oli hyvät hermot oriksi. Se oli kylmäpäinen ja kestävä poni, joka tottui nopeasti kisamatkoihin eikä stressannut ympärillä olevasta hälinästä. Se tarvitsi kuitenkin määrätietoisen käsittelijän, sillä Batumi oli hyvin oman arvonsa tunteva ja testasi aina uudet käsittelijänsä perin pohjin. Ori voitti vanhempiensa tavoin kisoja kissanristiäisistä aina isoihin mestaruuksiin. Se olikin kysytty jalostusori, jonka jälkeläismäärä oli lähellä viittäkymmentä. Koko elämänsä kasvattajallaan asunut Batumi lopetettiin 17-vuotiaana nivelrikon takia.

ee. Ruby oli myös raviponi. Se oli aina tasaisen hyvä suorittaja - potkua siitä ei löytynyt ylittämään huippuaikoja, mutta kyllä se rahaa tienasi juoksuillaan ihan keskinkertaisesti. Ruby oli kuitenkin omistajansa suosikkiponeja. Se oli muuttanut Pohjois-Ruotsista etelämmäksi jo 1-vuotiaana ja oppinut nopeasti tavoille uudessa kodissaan. Sillä oli hyvä luonne ja rakenne, jonka ansiosta siitä tuli lopulta myös ihan hyvä jalostusponikin. Varsoja tamma sai neljä, mutta neljännen varsan kohdalla Ruby valitettavasti kuoli synnytyksestä aiheutuneiden komplikaatioiden takia.

Sukuselvitys © Hazel


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
25.03.2019 o. Maybecks Björn Borg Bjørnebær Kida, Honeycrust Shetlands

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

30.06.2018 Breandan VVJ-Cup, Noviisi parivaljakko 6/91

Näyttelytulokset

  22.05.2019 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1550.86 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 646.79
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 904.07


Päiväkirja ja valmennukset

07.12.2018   Ruusa saapuu Suomeen   omistaja Amelie

Samalla, kun näpyttelin laskutusohjelmaan lukuisia nimiä ja lukuja, kuuntelin Spotifyn uumenista randomilla valittua soittolistaa. Huomasin pian kuuntelevani Bruce Springsteenin vaikuttavaa sanoitusta korvat höröllä ja hyräileväni Paradise-kappaletta tuon upean mieslaulajan mukana. "I reach and feel your hair, your smell lingers in the air, i brush your cheek with my fingertips, i taste the void upon your lips, and i wait for paradise.. And i wait for paradise." mä lauloin biisin mukana samalla, kun kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkin kasvojani. Ero pitkäaikaisesta miesystävästä oli rankka, ja ikävä häntä kohtaan tuntui kasvavan päivä päivemmältä enemmän.

Tuijotin itseäni peilistä ja pyyhin kyyneleitä. Vaikka tiesin, että jossittelu oli turhaa, jossittelin silti. Miten meidän olisi käynyt, jos olisin ollut enemmän kotona? Mitä jos olisinkin jaksanut iltaisin nauraa hänen hölmöille jutuilleen sen sijaan, että olisin juossut suoraan suihkun alta unimatin maahan? Mitä jos, mitä jos. Mitäpä jos vaikka lopettaisit jossittelun!

Havahduin todellisuuteen, kun huomasin peilin kautta Bettinan seisovan takanani. Hänen vaalean tukan alta paljastui ilme, jota en ollut nähnyt koskaan ennen. Hän näytti samalla haudanvakavalta että huolestuneelta. "Mä toin sulle kaupungista salaatin. Ja Pepsiäkin. Koita nyt syödä, ettet seuraavaksi näänny nälkään." Bettina sanoi ja ojensi kauppakassin käteeni. "Kiitos" mä sanoin ja takerruin siskoni kaulaan. Ensimmäistä kertaa ikinä minulle tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan tarvitsin siskoani. Kaikista turhamaisista riidoista huolimatta.

"Tiedätkö, mikä sua taatusti piristää?" Bettina kysyi ja loihti kasvoilleen väkinäisen hymyn. Vastaustani odottamatta hän jatkoi, "Syö, ja tule sitten ykköskäytävälle, niin mä näytän!" hän huikkasi samalla, kun painoi toimiston oven kiinni kadoten sen taakse.

...

"Mitä hittoa? Mutta nythän on perjantai? " mä huudahdin ja jäin katsomaan Bettinaa, Jessicaa ja niiden välissä seisovaa rautiasta tammaa silmät lautasen kokoisena. "On, on. Mutta tässä tää nyt on, kolme yötä etuajassa!" Jessica nauroi ja sai Bettinankin hymyn vaihtumaan hölmön näköiseen virneeseen. "Miksette te ole kertonut mulle mitään! Ja miten tää on edes mahdollista, kun mä olen ollut vastuussa Ruusan kuljetuksesta!" mä tenttasin samalla, kun seisoin edelleen halvaantuneen näköisenä tallikäytävän päässä. "Mitä sillä on väliä? Meinaatko sä tulla tervehtimään tätä pientä ponipalleroa ollenkaan?" Bettina hihitti ja rapsutti kuvankaunista raudikkoa otsaharjan alta.

Siinä se nyt oli. Kolme yötä etuajassa. Jessican ajatuksesta liikkeelle lähtenyt ponitamma, jonka ostamista Bettinakaan ei jarrutellut. Ehkä siksi, ettei hän kestänyt enää katsoa itkevää siskoaan ja tiesi, että jokainen poikkisana tuntui minusta juuri nyt sata kertaa pahemmalta. Tai ehkä siksi, että Ruusa todellakin oli upea - sen näki tyhmäkin jo pelkän minuutin mittaisen videon perusteella. Ehkä se oli juuri oikea tulokas Maybeckiin; se saisi toimia rikkonaisen sydämeni laastarina ja tulevaisuudessa toimia kasvatuslinjojen kantatammana.

Jessica työnsi ponitamman riimunnarun käteeni, jonka vastaanotin enemmän kuin mielelläni. "Hej tjej! Vad gör du?" mä lässytin Ruusalle samalla, kun polvistuin sen eteen rapsuttaakseni sitä sen tasolta. Rautias ponitamma katsoi minua uteliaasti suurilla silmillään ja hamusi takintaskujani herkkujen toivossa. "Vainiin. Sähän olet hemmoiteltu pilalle ennen, kuin ehdit edes omaan karsinaasi!" mä totesin ja kaivoin sille taskun uumenista pienen palan porkkanaa. "Tervetuloa kotiin pikkuinen." mä kuiskasin sille samalla, kun se puhalsi kasvoilleni lämmintä ilmaa.

20.12.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   omistaja Amelie

Crimiksen soiteltua valmennuspäivää, olin hihkua onnesta. "Ei mulla oikeasti ole enää ennen joulua aikaa, mutta tottakai me jotain sovitellaan, kun kerta susta ja Cherryn varsasta on kyse. Jos ei tuu ihan liian nopeesti, niin tulkaa meille illalla - oon luvannut pitää Bettinalle ja Ruellialle valmennuksen kahdeksalta, ja sovitte varmasti samaan joukkoon." mä tuumin naiselle aamuvarhain. "Joo, me tullaan. Nähdään sitten!" Crimis päätti puhelun.

Jo valmennuksen alkuverryttelyn aikana huomasin, että Blackis ja Ruellia tuntui olevan aika hyvä valmennuspari. Molemmat olivat peruskilttejä, niiden ohjastajilla oli hommat hallussa ja niiden perustekeminen kärryjen edessä oli erittäin hyvällä tolalla. Toki molemmilla oli puutteensa; Blackis ei pysynyt täysin tasaisessa tahdissa vaan vähän jojotteli vauhtiaan ja Ruellia ei tukeutunut Bettinan tarjoamaan ohjastuntumaan vaan dippasi välillä turhan tyhjäksi.

"Me voitaisiin keskittyä ainakin valmennuksen alkupuoli siirtymien tekemiseen, sillä molemmat on ehkä aavistuksen epätasaisia näin valmennuksen alkutaipaleella. Tehdään muutamia eri siirtymäharjoitteita sillä ajatuksella, että ne ponit tulisivat pikkuhiljaa lavoistaan, säästään ja niskoistaan ylös ja tiputtaisivat painoa takajalkojen päälle. Ja samalla keskitytte siihen, että ne säilyy rennon skarppeina - ne ei saa siirtyä liikkeelle kärryä repien kauhealla vauhdilla, mutta toisaalta ne ei saa myöskään haahuilla siirtymän läpi puoliunessa niin, että siirtymästä ei ole tosiasiassa mitään hyötyä. Eli yks plus yks, nyt ajatus mukaan ja varmistatte, että jokainen liike on teidän hallinnassa." mä ohjeistin valjakkoa, jotka siirtyivät hiljalleen ravi - pysähdys - ravi siirtymän pariin. Kuten toivoin, sekä Crimiksen ohjaama Blackis että Bettinan ohjaama Ruellia alkoi hiljalleen vertymään ja ikään kuin kokoamaan itseään. "Jes, oikein hyvä tytöt!" mä hihkuin ja jatkoin, "Me voitaisiin yhdistää nyt tähän pysähdykseen peruutus niin, että se peruutus ei ole vain joku roiskaisu, vaan sekin tehdään ajatuksella. Eli käytännössä mä haluan, että ne ponit pysyy ohjastuntumalla, peruuttavat suoraan ja viimeisen peruutusaskeleen aikana te pyydätte niitä eteen niin, ettei ne ehdi pysähtymään sillä välin kun laittavat takajalkaa taakse, vaan ponnistavat juuri sitä takajalkaa käyttäen takaisin raviin. Kesäpeput kuntoon ja niin edelleen!"

Valmennuksen loppupuolella haastoin valjakkoja vielä tekemään avotaivutusta pitkillä sivuilla niin, että niiden ollessa kunnossa yhdistimme avotaivutukseen vielä temponmuutokset askellajin sisällä tarkoittaen käytännössä sitä, että pitkä sivu alkoi ja loppui normaaliin askellajiin, mutta pitkän sivun keskellä esitettiin pieni pätkä keskiaskellajia. Tämä tehtävä on itsessään melko haastava, sillä siinä on niin monta muuttuvaa palasta, mutta sekä Blackis että Ruellia tekivät parhaansa juuri sillä tuella, mitä ohjastajansa antoivat. "Huomaatteko, miten paljon kevyemmäksi ne tulee, kun niitä jumppautaakin vähän hankalamman tehtävän kautta? Ei se ole mikään turha juttu, että mä vannon valjakkohevosten ohjasajamisen nimeen. Näitä ihan samoja juttuja - kuin kouluratsastuksessakin - voi tehdä kärryjen edessä toki aisojen antaman tilan puitteissa." kysyin ohjastajilta, jotka näyttivät vuoroin totiselta ja onnelliselta.

Naisten siirryttyä loppukäyntien pariin olin heidän tekemiseen varsin tyytyväinen. Poniparoilla oli hiki pinnassa, eikä ohjastatkaan päässeet tänään helpolla - ei, vaikka harjoitteet tulikin tehtyä perustehtävien parissa. Mikä parasta Blackis löysi tasaisen temmon kulkea kärryjen edessä ja Ruelliakin uskaltui tukeutumaan ohjastajansa käteen ilman, että se olisi painunut liian syvälle alas. "Mä oon teihin varsin tyytyväinen." mä vihdoin hymähdin mietteliään näköisille ohjastajille. "Ei tämä sen kummoisempaa ole, perustekemistä ajatuksella. Kannattaa kokeilla kotonakin!" virnuilin.

27.12.2018   Maailman laiskin poni   omistaja Amelie

"Amelie!!! Kom hit just nu!" Jessica huusi kaksin kerroin kävelykoneen lähellä. En tiennyt, miten olisin suhtaunut Jessicaan, sillä hän näytti saman aikaan järkyttyneeltä että huvittuneelta - enkä todellakaan osannut arvioida, itkikö vai nauroiko hän. "Vad nu?" mä huikkasin samalla, kun kiirehdin nuoren naisen luokse samalla kun kaikki mahdolliset mielikuvat pyörivät päässäni.

Odotin vähintään katkenneita ponin jalkoja, mutta vastassa oli tällä kertaa jotain aivan muuta. Siinä missä Jessica hekotti vieressäni posket kyyneleissä katsoin tallin pientä raudikkoa suu auki. "Mitä helvettiä sä Ruellia oikein duunaat?" mä parahdin, ja kaivoin kännykän takintaskustani kuvatakseni uskomattomalta tuntuvan tilanteen.
"Mä en kestä, pissaan kohta housuun!" Jessica huusi naurunsa seasta ja asetteli jalkojaan ristiin.

Siinä se oli. Maailman laiskin poni, joka oli kääntynyt kävelykoneessa ympäri ja sukelsi koneen "karsinaläppien" alta välttääkseen kävelyn. Ruellian työskentely oli niin ammattitaitoisen näköistä, että ponitamman on täytynyt tehdä tätä ennenkin - varmaan aina silloin, kun ihmisen silmä on välttänyt.
"Siis tää on ihan uskomatonta! Ja joku on vielä väittänyt, että shetlanninponit eivät ole viisaista!" hekotin samalla, kun videokuvasin tapahtunutta.

Aikamme Ruellia-ponia naurettuamme pysäytimme kävelykoneen, käänsimme ponin oikeaan kulkusuuntaan ja jäimme vielä vahtimaan, että poni todella kävelisi. Jos Ruellia osaisi puhua, se olisi varmasti kironnut meidät alimpaan helvettiin - niin tyytymättömältä se näytti tilanteeseen.
"Ei tätä parane ainakaan orien kanssa laittaa enää samaan aikaan kävelemään käväriin, tulee kasa varsoja tai ruumiita." Jessica jatkoi vielä nauruaan.