Maybeck Stud

Brathwaite Chakwaina

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 19.09.2018, 8v
Mushroom, 81cm

Rekisterinumero VH18-017-0489
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Maahantuonut Husgård Stud Norjasta
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-III
VVJ-I
SHLA-II


Maailman sympaattisin ponitamma Waina on Maybeckin klassikkohevosia - se on esillä niin näyttelyissä, valjakkoajokilpailuissa kuin tallin tapahtumissakin aina talutusratsastuksesta hiihtoratsastuskilpailuihin. Eikä suotta, sillä jos jostain voi olla varma, niin siitä että Waina toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Ja siitä, että Waina nauttii huomion keskipisteenä olemisesta oli se sitten ponikerholaisten harjailua, sunnuntaihölköttelyä maastossa tai jotain ihan tositoimintaa vaativaa juttua kuten kilpailuissa oloa. "Kaikki käy, tehdään vain!" tuntuu olevan iloisen ponitamman elämänmotto.

Kuten ehkä arvata saattaa, Waina on ehkä maailman helpoin hoidettava poni. Sitä voi harjata vapaana karsinassa, käytävällä sidottuna tai vaikka pihalla ponin syödessä tallin edustalta lehtivihreää eikä se välitä, vaikka hoitotoimissa kestäisi puolipäivää. Tosiasiassa Waina tuntuu usein sitä tyytyväisemmältä, mitä kauemmin se saa viettää ihmisten kanssa aikaa. Mitkään erikoisemmatkaan tilanteet, kuten pesukarsinassa pesu, klippaus tai eläinlääkärin suorittamat perushoitotoimenpiteet kuten raspaus tai rokotus eivät saa pienen raudikon päivänjärjestystä järkkymään.

Vaikka Waina on yleisesti ottaen varsinainen rauhallisuuden perikuva, löytyy myös sen pienistä kavioista vipinää tarpeen tullen. Pääasiallisesti Waina on varsin mutkaton ja rauhallinen ajettava, mutta toisinaan tarkkuutta ja maratonia ajaessa se laittaa rallivaihteen silmään ja kipittää niin kovaa, ettei pieniä töppöjalkoja ota huomatakseen sen vatsan alle. Näissä tilanteissa sitä tuntee olevansa varsin etuoikeutettu - sitä ei voi kuin hymyillä ponin hyväntuulisuutta ja nauttia siitä, mitä poni puoli-ilmaiseksi tarjoaa: se on innostuessaankin varsin herkkä ja kuuliainen ajaa, ja tekee varmasti sen, mitä ihminen siltä haluaa. Rohkean luonteen omaava tamma on ollut mieletön apu nuorten hevosten parina tai vetohevosena myös maastossa, sillä se ei suotta hätkähdä vastaantulevia asioita.

Traileriin tai rekkaan tamman voi pakata vaikka takaperin - se rakastaa matkustelua, ja on omiaan esimerkiksi levottomien hevosten seurana sillä sen perirauhallisuus on tarttuvaa laatua. Vieraissa paikoissa Waina on kuin kotonaan; se jaksaa olla aloillaan vaikka maailman tappiin asti mutta silti se on sympaattisen utelias kaikesta. Ja se into, jolla se suorittaa esimerkiksi kilparadalla. Se on jotain sellaista, mitä ei usein ponirotuisilta näe!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Dekanawida
mushroom, 87cmevm
ii. Howahkan
mushroom, 85cm
iii. North Star
iie. Howae
ie. Kiwidinok
rt, 89cm
iei. Dinamico
iee. Kiwawa
e. Brathwaite Winema
rt, 84cmevm
ei. Wanageeska
prt, 85cm
eii. Walter 59
eie. Geesje
ee. Soyala
mushroom, 84cm
eei. Soyeux
eee. Albula

i. Dekanawida on mushroom värityksen omaava shetlanninponiori, jolla on kokoa vain 87 cm. Valjakkopainoitteisesti läpi elämänsä kilpaillut ori on luonteeltaan hyvin lempeä ja yhteistyöhaluinen, joka on kantanut oria hyvin pitkälle rankinglistoilla. Vaikka joku asia olisi vaikea, se uskoo ja luottaa ohjastajaansa niin paljon, että se olisi valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ihmisen tahdosta. Suuren sydämen omaava ori on kantakirjattu shetlanninponien kantakirjaan II-palkinnolla hyvin käyttöarvosanoin. Rakenteeltaan ori on melko keskinkertainen: siinä on paljon hyvää, mutta myös pientä moitteen varaa. Se on rungoltaan pyöreä, sillä on hyvä ja vahva ylälinja mutta sen jalka-asennot ovat hieman sapelissa jonka myötä esimerkiksi käynti on aavistuksen kerivää. Ravi ja laukka Dekanawidalla on vahvaa ja sillä on hyvä takapään työntö. Oria on käytetty sen koon, värityksen ja luonteen vuoksi hyvin paljon jalostuksessa ja se on jättänyt jälkeensä paljon potentiaalisia valjakkoponeja.

ii. Howahkan on norjalais-syntyinen minikoon shetlanninponi, joka kantaa melko harvinaista mushroom-geeniä. Valtavan pitkän ja paksun jouhien alla on mitä miellyttävin poni; sen kanssa onnistuu kaikki ihan miten päin vain! Jo pelkästään se, että ori on ollut läpi elämänsä astuva jalostusori ja toiminut samalla omistajaperheensä lasten valjakko- ja ratsastusponina kertoo mielestäni kaiken oleellisen sen luonteesta. Se on nöyrä, yhteistyöhaluinen ja niin kiltti, että kiltimpää saa hetken hakea. Howahkan on kantakirjattu shetlanninponien kantakirjaan II-palkinnolle erinomaisin käyttöominaisuuspistein. Kuten sen isällä North Starilla niin myös monella Howahkanin jälkeläisellä, myös itse orilla on sanomista aavistuksen etujaloissaan. Ne ovat sapelissa, ja varvasakselit ovat aavistuksen kääntyneet. Tästä huolimatta Howahkan on ollut kestävä käyttöponi, ja se on pysynyt läpi elämänsä terveenä aina tähän päivään asti. Tänään Howahkan viettää varsin leppoisia eläkepäiviä kunnioitettavassa 26-vuoden iässä.

ie. Kiwidinok on äärimmäisen kaunis, hyvän rakenteen ja upeat liikkeet omaava shetlanninponitamma joka on tuotu Tanskasta Norjaan vain 2-vuotiaana. Kiwidinok on hankittu sen omistajalleen ensisijaisesti jalostusmateriaaliksi sen harvinaisen ja mielenkiintoisen sukupuun sekä hyvän rakenteen vuoksi, mutta se on toiminut varsojen oheella myös näyttely- ja valjakkoponina. Valjakkoajo on ollut Kiwidinokille aina mielekästä, mutta varsinaista kilpailulajia tästä ei ole koskaan tehty - muutama hyvän mielen startti noviisitasolla on tuonut tamman kapasiteetin esille, kun taas näyttelypuoli on tuonut tamman rakenteelliset ominaisuudet paremmin kuin hyvin esille. Useat Best in Show-sijoitukset ottanut tamma on tuttu näky rotunäyttelyiden loppukehässä eikä suotta - sen rakenne on niin optimaalinen, ettei siitä voisi olla pitämättä. Kiwidinok jätti jälkeensä yhteensä 6 jälkeläistä, joista suurin osa on pärjännyt valjakko- ja näyttelymaailmassa kohtuullisesti.

e. Brathwaite Winema on rautias, 84 cm korkea shetlanninponi joka on esimerkillinen tapaus hyvästä kasvatustyön tuloksesta. Kauniin läsipäisen tamman luonne sopii sekä lapsille että aikuisille, ja se onkin viettänyt elämässään monen moista tuntia niin lasten talutusratsuna, kerhoponina, kilpailevana valjakkona, synttäriponina ja niin edelleen. Hyvän rakenteen ja kauniit, kestävät jalka-asennot omaavaa tammaa ei ole vielä kantakirjattu, mutta se on omistaja-kasvattajan vakaassa suunnitelmissa - eikä ihme, sillä jo hetken tammaa katsottua voi todeta, että se palkitaan vähintään KTK-II palkinnolla. Winema on kilpaillut sekä yksilönä että parivaljakkona vaativan tason luokissa myös avoimissa luokissa pärjäten - on ollut hauska seurata, miten minikoon tamma astelee palkintojenjakoon ennen puoliverisiä. 9-vuotiaalla Winemalla on tällä hetkellä yksi jälkeläinen, ja sen tulevaisuuden suunnitelmissa on yksi tai kaksi jälkeläistä lisää.

ei. Wanageeska on punarautias, läsipäinen shetlanninponiori jolla on korkeutta vain 85 cm. Pienestä koostaan huolimatta orista löytyy ytyä; siinä missä moni poni jättäisi leikin kesken, etenee se vielä hammasta purren kunniakkaalla sisulla eteenpäin. Valjakkopainoitteisen orin kestävyys onkin jotain aivan omaa luokkaansa, sillä se ei tunnu pitkiltäkään maratonosuuksilta tulevan koskaan takki auki maaliin - päinvastoin se näyttää usein siltä, että osuus oli sille pelkkää alkuverryttelyä. KTK-I palkitulla orilla on varsin korrekti rakenne sekä liikkeet, jota se on jättänyt hyvin myös jälkeläisilleen. Jälkeläisiä Wanageeskalla on yhteensä noin kolmekymmentä, ja luvun uskotaan nousevan vielä tulevien astutuskausien myötä.

ee. Soyala on hankittu Brathwaite Studiin vain 2-vuotiaana Iso-Britanniasta sen erikoisen sukulinjan, harvinaisen värityksen ja hyvän rakenteen vuoksi melko pöyristyttävällä rahalla. Vaikka shetlanninponipiirit kuhisivat tamman saavuttua norjaan, on se lunastanut paikkansa mitä parhaimmalla tavalla: Se on lähes aina näyttely- ja käyttöluokkien voittaja jonka lisäksi se on tehnyt valtavan hyvää tulosta valjakkopuolella ammattiohjastajan kanssa. KTK-I palkittu tamma on luonteeltaan varsin lempeä ja sen voisi kuvailla olevan hyvin harkitseva hevonen - se miettii asiat rauhassa loppuun asti, eikä työnnä turpaansa suuna päänä kohti tuntematonta. Kun Soyala kantakirjattiin 9-vuotiaana, kilpaili se vielä yhden kauden vaativalla tasolla ja siirtyi sitten jalostukseen. Vaikka Soyalan pääasiallinen tehtävä on ollut toimia jalostustammana, on se saanut elää varsin aktiivista elämää - sen kanssa on kilpailuidenkin jälkeen kärrytelty suunnitelmallisesti ja se on toiminut satunnaisesti lasten talutusratsuna.


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
06.11.2018 t. Maybecks Thaleia Thalewyn v. Belmont Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  05.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  22.11.2018 NJ-näyttelyt (Husgård Stud) irtoSERT
  25.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  28.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert
  16.12.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) MVAsert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1593.64 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 659.86
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 933.78


Päiväkirja ja valmennukset

9.12.2018   Tarhan kuningatar   omistaja Bettina

Tarhakaverit Waina ja Syrena ovat olleet parhaita kaveruksia niin pitkään kun molemmat ovat meillä asuneet. Norjalaisena tuontiponina Wainalla oli paikkansa kanssa hakemista paikallisen Syrenan kanssa, mutta loppujen lopuksi tammojen yhteiselo muuttui hyvin seesteiseksi ja kumpaakin miellyttäväksi. Syrena on kuitenkin pitänyt pomon paikkaa ja jaksaa aina välillä muistuttaa pienikokoista Wainaa siitä.

Perjantai-iltana tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä sai sekä minun, että siskoni Amelien vähintäänkin hämilleen. Kun tammoja haettiin tarhasta talliin, Jessica huomasi isohkon verta vuotavan vekin Wainan takajalassa. Haava hoidettiin eikä sen oletettu olevan mitään sen ihmeempää kuin hokin tekemä ikävä sattumus. Olihan Wainalla tapana riekku tarhassa Syrenan kanssa aina silloin tällöin.

Kun lauantaina oli ponien aika siirtyä tarhasta talliin, Waina tallusti portille vastaan riekaleisella loimella. Useamman sadan euron loimen palasina näkeminen sai meidän kaikkien hymyn hyytymään ja aloimme vakavasti pohtimaan tammojen erilleen siirtämistä. Tiedä sitten miksi näin monta tilanneta mahtui lyhyen ajan sisälle. Ehkä oltiin vain tultu siihen pisteeseen, että kummankin ponin tultua tarpeeksi tutuiksi niiden riekkuvat luonteet eivät vain sopineet yhteen. Tilannetta pitänee seurailla ja testailla kuinka kaikkien olisi parempi. Niin pitkälle kun aineelliset vahingot ja ennenkaikkea haavat ja vekit voidaan välttää, niin myös toimitaan.

"Tästä tulee kyllä kauhea säätö jos pitää alkaa miettimään tarhauksia uudestaan", Amelie-sisko pohti iltapalapöydässä. "Niin, mä tiedän, kuudenkymmenen ponin uudelleen organisointi ei ole helppo juttu", myötäilin hänen huoliaan. "Toivottavasti tässä vaan oli epäonnea eikä noiden paukapäiden toiminta tule tavaksi", Amelie kuulosti yllättävän optimistiselta. Yleensä hän on meistä se, joka maalailee piruja seinille ja olisi valmis ottamaan vaikka 100 000 euron lainan rakentaakseen lisää tarhoja. Olin tyytyväinen, että hänkin suhtautui tähän pohdiskellen, katsotaan mitä tuleman pitää!

27.10.2018   Norjalaista verenperimää   omistaja Amelie

"Katso nyt." mä viittelöin siskoani tietokoneen ääreen ja laitoin videon pyörimään. Videolla ravasi rennon letkeästi mushroom-värityksen omaava poni, joka oli ilmiselvästi minikokoinen. "Se on norjalainen neljä vuotias tamma, josta kerrottiin että se on pieni ja erittäin yritteliäs nuori josta saa varmasti loistavan kaverin niin kotiin kuin kilpailuihinkin. Ja että ystävällisen luonteen omaava tamma pärjää varmasti missä tahansa mihin ikinä päätyykään. Hintaa sillä on 4600v€." mä yritin vakuutta siskoani, joka jäi katsomaan tietokoneen ruutua mietteliään näköisenä.

"Ja sä olet varmasti sitä mieltä, että se sopii kuin nenä päähän tänne." Bettina vihdoin rykäisi suustaan.
"Joo, kutakuinkin niin! Enkä taida olla väärässä?"

Se oli keskustelu, jonka tiesin tuottavan tulosta. Hyvin pian seisoin Waina-ponin vierellä klinikan pihalla toisessa kädessä terveen ponin omaavat paperit, toisessa kädessä kauppakirja. Eikä tilikään tyhjentynyt niin paljon, mitä odotin - olin saanut tingittyä ponitamman hinnan loppujenlopuksi aika edulliseksi.

"Nappaa nyt meistä yksi kuva, niin saan tuulettaa Facebookkiin uutta norjalaista!" Hihkuin Jessicalle, joka oli klinikkamatkalla mukana.
"Sä olet kyllä kans yks poniämmä." Jessica murjaisi, ja nappasi puhelimen kädestäni. "No, hymyä nyt! Älä näytä noin vakavalta uuden ponin vieressä!"

"Tänään juodaan lasillinen viiniä, tervetuloa kotiin Brathwaite Chakwaina!" mä kirjoitin tilapäivitykseen ja lisäsin tekstin perään arviolta miljoona sydänsilmäemojia. Tunsin itseni äärettömän onnelliseksi - Waina tuntui juuri eikä melkein meille sopivalta ponin pahukselta.

01.11.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   valmentajana Cady

Valloittava miniponi Waina ja Amelia saivat tämänpäiväisessä valmennuksessa harjoitella kartioporteilla, jotka olin rakentanut valmiiksi kentän keskihalkaisijalle. Tervehdin kentälle saapuvaa kärryillä istuvaa naista ja pyysin valjakkoa kävelemään ensin hieman alkukäyntejä ja sen jälkeen alettaisiin työskentelemään porteilla!

Alkuravit sujuivat rauhallisesti, mutta heti porteille siirtyessä alkoi ponista löytyä virtaa kuin pienestä kylästä! Se vipelsi menemään hienoa raviaan minkä lyhyistä kintuistaan pääsi, mutta toimi samalla erinomaisen kuuliaisesti ja totteli herkästi ohjastajansa pyyntöjä. Suloisen pyöreä poni kääntyi varsin vikkelästi portilta toiselle, ja ohjastaja sai sen hienosti pidettyä avuilla niin, ettei kärryt kaataneet yhtäkään kartiota kertaakaan! Muutamia hipaisuja taisi tulla, mutta pienet virheet korjattiin nopeasti.

Ravissa käännöksiä oltiin hiottu jo sen verran, että laukka ei tuonut oikeastaan mitään vaikeuksia valjakolle. Waina oli edelleen energiaa ja intoa täynnä, eikä sitä tarvinut missään vaiheessa pyytää kahta kertaa mihinkään. Ohjastajan haastavin tehtävä oli saada poni hidastamaan vauhtia kaarteisiin, mutta Waina kyllä totteli, vaikka se varmasti olisikin mielellään painanut menemään tuhatta ja sataa. Tottuneena valjakkoponina se kuitenkin tiesi mitä tuleman piti, ja että tiukat kurvit olisivat mahdottomia täydestä vauhdista.

Valjakon yhteistyö sujui siis moitteetta, sekä minä valmentajana että ohjastajana toiminut Amelie olimme molemmat erittäin tyytyväisiä valjakon tekemiseen valmennuksen päätyttyä. Poni toimi mahdottoman hyvin koko tunnin ajan eikä se näyttänyt ollenkaan kyllästymisen merkkejä, päin vastoin, se näytti innostuvan enemmän ja enemmän tunnin edetessä!