Maybeck Stud

Bow la Bow

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 02.12.2017
Mustankirjava, 103cm

Rekisterinumero VH17-017-0539
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Matthave Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I
KTK-III
SHLA-III
YLA3


Ranskalaisittan äännetty Bow la Bow, eli suomalaiseen suuhun sopivasti Bowi, on poni Pohjoismaista ja kantaa taakkanaan hyvinkin sinnikästä ja jääräpäistä luonnetta. Tämän ponin juuret itseasiassa oikeasti ovat Ranskassa, mutta siitä on muutama sukupolvi aikaa. Islannin kautta Ruotsiin eksyneet sukulinjat ovat kuitenkin tehneet Bowista varsin kansainvälisen ja voin vain kuvitella millaisia tapauksia tämän tamman sukuun on eksynyt matkan varrella. Olisi ollut hienoa olla kärpäsenä katossa kaiken tuon matkan ajan.

Kuten mainittu, Bowilla on vankka oma tahto ja mielipide asioista. Jos tarhasta ei lähdetä, sieltä ei lähdetä. Paitsi sitten kepin kanssa lopulta. Etenkin kengittäminen, matkustaminen ja eläinlääkäri ovat Bowin inhokkeja. Ne ovat sen mielestä pakollisia pahoja ja asianomainen saa tuntea sen joskus kirjaimellisesti nahoissaan. Traileriin menoon riittää nykyään, että mukana on kaveri joka näyttää esimerkkiä edeltä. Silloin Bowi menee mukaan mukisematta. Mutta auta armias jos kärryyn pitäisi mennä yksin. Iän myötä Bowi ei myöskään kavahda eläinlääkäriä ihan yhtä paljon kuin nuorena neitona jolloin kaikki oli silkkaa kapitalismia.

Bowi on hyvin pirteä poni ja sillä on aina vaihde päällä. Koskaan sitä ei ole tarvinnut erityisesti kehottaa eteenpäin (poislukien tilanteet kun se ei vain halua liikkua) mitä tulee ratsastamiseen tai valjakkoajoon. Sillä on aina ollut hyvä työmoraali eikä sitä parane moittia nykyäänkään. Bowi on ketterä ja innokas, yrittää aina parhaansa ja löytää varmasti aivan uusia auktoriteetteja joka kerta. Äkkiä ne taas unohtuu, mutta ainakin korvat ja aivot löytyy niinä hetkinä kun pitääkin.

Vaikka tamma tuntuukin aika ajoin olevan oman elämänsä kuningatar, kuten kuka tahansa poni, myös se nauttii satunnaisesti huomiosta ja rapsutuksista. Kukapa niitä ei säännöllisesti tarvitsisi.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Bouncy One
trn, 102cm evm
ii. Bulletproof Gun
mkm, 105cm
iii. Baba Good
iie. Betite
ie. Rawen Istelle
m, 100cm
iei. Rawen Hilder
iee. Rawen Immalow
e. Take a Bow
m, 98cm evm
ei. Dilmore Tricker
m, 102cm
eii. Culisse
eie. Kessi
ee. Roundy Bell
rn, 99cm
eei. Kerswell Starbuck
eee. Winchcombe Ruby

i. Bouncy One oli varsin menestyksekäs jalostusori, mutta sen luonne ei ollut parhaimmasta päästä. Tummanruunikko poni elvisteli mielellään tammoille, joita se pääsi astumaan elämänsä aikana 28 kappaletta, kun taas ihmisille Bouncy One näytti aina hapanta naamaa. Ori oli todellinen lohikäärme niin halutessaan, mutta kokeneissa käsissä sen laadukkuus valjakkoajossa tuli esiin – lähes kolmenkymmenen vuoden iässä vanhuuteen kuollut shetlanninponi niittikin näyttelyiden lisäksi VVJ:n alaisista kilpailuista menestystä. Bouncy One palkittiin kisauransa jälkeen monissa laatuarvosteluissa, joten siitä tuli hyvin haluttu poni jalostuskäyttöön.

ii. Bulletproof Gun ei todellakaan ollut mikään lihavasti elellyt lasten luottoponi. Siltä löytyi luonnetta vaikka muille jakaa, mutta ori toisaalta myös korvasi kaikki rikkomansa aidat pitkällä liudalla meriittejä. Ori napsi jo maitovarsana I-palkintoja jokaisesta näyttelystä, minne sitä kärrättiin. Myös valjakkoajokilpailuista palattiin lähes aina ruusukkeen kanssa, joten monet ulkopuoliset väittivät tätä piskuista ponia unelmahevoseksi. Sitä se ei tosin ollut – kuten jo sanottu, kymmenet ovet sekä portit kärsivät Bulletproof Gunin tehdessä niistä selvää. Mitä sitä ei vapauden eteen tekisi, vai miten se meni? Ori menehtyi kunnioitettavassa 25 vuoden iässä laitumella saatuun jännevammaan, joka osoittautui omistajien harmiksi niin vakavaksi, että oli viisainta päästää mustankimo kärsimyksistään.

ie. Rawen Istelle oli pikkuinen, kaunis musta, joka tuotiin Englannista suoraan kasvattajalta. Tammasta lupailtiin upeaa, hyväluonteista siitostammaa, mutta Suomeen lennätettiinkin huonokuntoinen ja äreä shetlanninponi ohuella harjantyngällä. Istellen uusi omistaja ei kuitenkaan tahtonut laittaa hevosta kiertoon, joten hän piti sen ja yritti kaikin voimin saada siitä hienoa ponia siitoskäyttöön. Projekti ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, sillä tamma pysyi äkäisenä ja huonokuntoisena. Sen elämänkaaren loppuvaiheilla kävi kuitenkin pieni moka – naapuritilan huippuori pääsi karkaamaan ja onnistui astumaan Istellen. Kukaan ei olisi uskonut, että moisesta yhdistelmästä tulisi yhtään mitään, mutta varsasta tulikin hevosmaailman tähti. Näin ollen Istellestä alettiin haluamaan jälkeläisiä, mutta tamman omistaja tahtoi sille rennon loppuelämän ilman siitoskäyttöä.

e. Take a Bow oli suloinen, mutta ponimaisen jääräpäinen pikkuponi, jonka säkäkorkeus jäi alle metrin. Tamma ei ollut mikään huippuponi – sen suku koostui harrastehevosista, ja sitä se oli itsekin. Take a Bow toimi koko elämänsä ajan lähinnä omistajaperheensä lasten ratsuna, mutta kyllä sen täytyi jotakin tehdä elantonsa eteen. Se jotakin oli menestyksen niittäminen näyttelyissä. Bow palkittiin KTK-II -palkinnolla sekä SHLA-I -palkinnolla upein pisterivein, mutta kilpailuista tulleiden sijoitusten uupumisen vuoksi se ei saanut kuin vain pari varsaa.

ee. Roundy Bell oli paikallisen ratsastuskoulun käytössä ollut poni. Itseasiassa sen omisti yksityishenkilö, mutta omistajan rahavaikeuksien vuoksi hänen oli pakko laittaa silmäteränsä tekemään töitä pienten alkeisratsastajien alle. Roundy Bell synnytti elämänsä aikana kaksi varsaa, joista toinen jäi samaiselle ratsastuskoululle työskentelemään, kun taas toinen lähti maailmalle, ei ehkä niittämään menestystä, mutta ainakin toimimaan turvallisena luottoratsuna. Tai no, en niin tiedä siitä turvallisuudesta – Roundy Bellkin oli vähän turhan itsepäinen, mutta toimi joka tapauksessa pikkulapsillakin jämptin ihmisen taluttamana.

ei. Dilmore Tricker oli hirmuisen kiltti ja hyväntahtoinen shetlanninponi. Se oli orina vähän dominoiva sekä ärhäkkä muita hevosia kohtaan, mutta kun Tricker oli astunut muutaman tamman, se ruunattiin ja niin KTK-I -palkinnolla palkittu musta pääsi elämään rentoa elämää lastenratsuna. Poni periytti kolmelle jälkeläiselleen kiitettävät liikkeet sekä hyvän rakenteen, mutta ystävällinen luonne ei näkynyt yhdessäkään jälkeläisessä….

Sukuselvitys © SV


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
08.12.2017 o. Maybecks Chronos Thordales Chacaroo Maybeck Stud
07.01.2018 t. Maybecks Champange Coco Crusó Penelopeia, Vaniljavaara
26.10.2018 o. Maybecks Buffy Thalewyn v. Belmont Natalia, Husgård Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  00.00.2010 VSN-näyttelyt (Paikka) SW3

Kilpailut

Valjakkoajossa 1442.71 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 744.92
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 697.79


Päiväkirja ja valmennukset

20.05.2018   Kesä ja kärpäset   omistaja Bettina

Hellepäivät helpottivat viikonlopuksi, mutta hyönteisparvi ei. Kuumimpina päivinä ponit saivat jäätävän hien päälle ihan vain liikkumisesta, eipä siihen sen kummempaa vääntöä tarvittu. Tänään treenivuorossa olivat Bow ja Kassu jotka treenattiin erikseen yksilökärryjen kanssa. Kassu pääsi ihan työn makuun kentällä, tarkoituksena saada hyvin avuilla oleva ja taipuisa poni. Bow pääsi helpommalla johtuen edellisten päivien rankkuudesta ja lähti veryttelemään maastoon hiekkateille. Kassu sai nopeasti hien pintaan jo käyntitehtävissä, mutta painoi täysillä myös ravit ja laukat. Työmoraali ei kyllä tuolta orilta lopu kesken! Bow sai irrotella myöskin kaikissa askellajeissa ja nautti täysin siemauksin varsinkin kun matkan varrella oli ihania koivunversoja joista moni päätyi suuhun.

Kun kumpikin poni oli riisuttu valjaista, oli pesun aika. Kassu oli onnesta soikeana ja yritti parhaansa mukaan leikkiä virtaavasta vedestä joka letkun päästä tuli. Annoinkin veden osua välillä sen turvan lähelle johon Kassu välillä tarttui. Poni oli nopeasti huuhdeltu pahimmasta hiestä ja päästin sen takaisin tarhaan. Ehkä ötökät eivät olisi niin pahasti sen kimpussa, kun hiki ei haise. Kun Bowin vuoro tuli, tiesin jo tässä menevän hieman pidemmän ajan. Bow ei voi sietää vettä, ainakaan kun se tulee hänen tahtomattaan jostain pitkästä käärmeen näköisestä letkusta. Bow väisteli taidokkaasti vettä ja pyysin lopulta yhden tallitytöistämme avuksi pitämään tammaa paikallaan jotta voin itse keskittyä nopeaan ja tehokkaaseen pesuun. Lopulta tamma kyllä alistui kohtaloonsa ja otti uhriutuneena vastaan mitä tuleman piti. Poni oli silti silminnähden tyytyväinen kun tilanne oli ohi ja piehtaroi itselleen vielä kunnon ötökkäpanssarin tarhassa.

25.02.2012   Talvimaasto laiskurin ja puhkurin kanssa   omistaja Bettina

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lumisena. Helmikuu oli ollut todella kaunis ja talvinen - ihanaa, että talvi oli sellainen kuin sen pitkin. En suoranaisesti odottanut tulevia loska- ja räntäsateita, vaikka kevät kovasti ovella jo kolkuttaakin. Pakkasta oli mukavat reilu 10 astetta, ei liikaa, mutta kuitenkin sopivan kirpeästi. Puimme ystäväni Millan kanssa Kirsikalle ja Bowille satulat ja suitset, ajatuksena oli suunnata rennolle maastolenkille.

Kirsikalla oli ollut muutaman päivän vapaat treeneistä, Bowi oli selkeästi väsähtänyt eilisestä valjakkotreenistä. Osasin jo kuvitella, että Kirsikalla vauhtia kyllä riittäisi, Bow taas olisi varsin tyytyväinen pelkkään höntsäilyyn. Milla halusi rämäpäänä ehdottomasti ottaa alleen Kirsikan, ite kipusin Bowin selkään. Se taas kävi minulle, olo oli todella laiska, enkä jaksaisi Kirsikan ärsyttäviä metkuiluja mikäli se niitä tänään aikoisi harrastaa. Nousimme ponien selkään pihamaalla ja suuntasimme tutulle hiekkatielle, joka oli ainoa tie tallille. Kävelimme rennoin ohjin noin kilometrin, kunnes käännyimme laajalle metsäpolulle jolle oli satanut ohut kerros lunta.

Lumi narskui ponien kavioissa ja edessäni kuulin Kirsikan pärskivän tyytyväisenä. Bowikin otti ihan kunnon askelia, eikä ollut varsinaisesti laiska, mutta riiputti päätään rennosti ja tyytyväisenä. Kun menimme tiheämmälle metsään, Kirsikalle alkoi selvästi jo tulla hieman tylsää. Se otti pieniä ravipyrähdyksiä ja luuli näkevänsä mörköjä puiden lomassa. Kirsikka kyllä on Bowin tapaan täysin maastovarma, mutta turhat energiat purkautuvat helposti moisena hölmöilynä. Milla lähinnä nauroi kyydissä, mutta muistutti Kirsikkaa pysymään polulla halutussa askellajissa aina kun se jotain muuta yritti. Saavuimme pian pellon reunaan, jossa Milla päästi Kirsikan päästelemään hieman höyryjä laukassa. En ehtinyt sen enempää sanomaan tai edes ajattelemaan kun Milla oli jo kannustantu Kirsikan melkoiseen laukkaan. Tässä vaiheessa myös Bow heräsi ja vaati päästä mukaan hauskanpitoon. Otimme pientä laukkakisaa pellolla edes takaisin muutaman kerran. Kyyneleet valuivat poskia pitkin kylmän tuulen tuivertaessa, toisaalta tunsin myös leveän hymyn jäätyvän kasvoille. Tämä oli ihana pakkaspäivä!

29.12.2017   Avajaispäivän hankilaukkakilpailut   omistaja Amelie

"Mitäs tuumit tyttö, lähdetäänkö hangelle vähän irroittelemaan." mä mutisin mustankirjavalle ponille, samalla kun letitin sen harjaa ranskanletille. "Haha, voitte te Bowin kanssa irroitella, mutta totuus on se, että te vasta tuumitte lähtöviivalta lähtöä, kun me ollaan Lenan kanssa juostu maaliviivan yli." kuului jostain karsinan perukoilta. Jos jotain siskossani vihasin, sen ylimielistä kilpailuhenkeä. "Vai niin. No, katsotaan sitten myöhemmin ketä jäi rannalle ruikuttamaan ja kuka kahlasi hangen läpi alta aikayksikön." mä naljailin takaisin ja lähdin hakemaan Bowin varusteita satulahuoneesta.

Amelien ollessa Lenan kanssa valmis, suuntasimme yhtä matkaa maastoon kävelemään pienen lenkin alkuverryttelyksi. Samalla kun tammat kävelivät metsätietä pitkin korvat höröllä juttelimme siitä, miten paljon avajaisiin oli tullut väkeä. Aamupäivän valjakkovalmennusryhmä tuli nopeasti täyteen, eikä hankilaukat kärry- tai ratsastusluokallakaan tyhjäksi jäänyt. Se olisikin ollut, kun olisimme saaneet laukata kaksin toisiamme vastaan. Metsätien yhdistyessä suuremmalle hiekkatielle kannustimme ponit raviin ja ravailimme hissukseen takaisin Maybeckin tiloihin, jossa lämmittelimme vielä itsenäisesti poneja laukassa sen verran, että niiden uskalsi antaa laukkalähdössä laukata niin kovaa, kuin pikkukavioista lähti.

"Onnea matkaan, nähdään sitten joskus maalissa" mä kiljahdin lähdössä ratsasteneille samalla, kun patistin Bowia matkaan. Nousin kevyeen istuntaan ja Bow kiidätti allani kuin suurempikin laukkahevonen. Puolessa väliä matkaa huomasin, että menimme kahden muun ratsukon kanssa pitkälti rintarinnan - joista toinen oli siskoni Amelie ja hänen poninsa Lena, joten minuun iski pieni kilpailuvietti. En todellakaan voinut antaa siskolleni sitä onnea, jonka hän olisi saanut minut voittaessaan.

"Hophophop!! Kiri kiri Bow ja Amelie, vauhtia nyt!" kuului jostain yleisön seasta. Työsin ylävartaloni lähemmäs ponia ja iskin pohkeet ponin kylkiin kiinni. "Mennäänhän nyt tyttö, hyvä, hienoa!" patistin ponia, joka teki hiljalleen etumatkaa muihin hevosiin. "Loppuun asti nyt, anna palaa!" jatkoin kun huomasin, että etumatka kurottautui hiljalleen pidemmäksi ja pidemmäksi maalilinjan häämöttäessä jo näköpiirissä. Maalilinjan ylittäessä nousin seisomaan jalustimien varaan, tuuletin ja taputin Bowia kaulalle. "Ihan sairaanhienoa, upeeta tyttö!" kiljuin samalla, kun yleisö hurrasi suosikkiponilleen.

"Hah, miltä tuntuu voittaa kun annetaan tasotusta. Me ei sitten viitsitty Lenan kanssa vetää ihan täysiä, että jollain muullakin on mahdollisuus." Bettina kuittasi samalla, kun ratsasti viereeni kävelyttämään laukasta hengästynyttä Lenaa. "Niinpä niin. En tiedä, mutta puhdas voitto tuntuu aika makeelta! Bow on ihan sairaan hieno, ja vitsi miten vahva laukka sillä on shetlanninponiksi!" kuittasin siskolleni viekas hymy kasvoillani.