Isänsä tavoin Keijoa voisi kuvailla perusluonteeltaan kiltiksi pojankoltiaiseksi, mutta joskus sen kyltymättömän utelias ja leikkisä luonne saa rauhallisemmankin ihmisen otsasuonen pullottamaan. Tuttuja perushoitotoimenpiteitä tehdessä kuten harjatessa ja varustaessa Keijo malttaa seistä tovin paikoillaan, ennen kun se alkaa tylsistyneenä hääräämään omiaan - silloin saa kyytiä kaikki, johon se yltää oli se sitten sen ulottuville unohtunut harjakassi tai ohikulkevan ihmisen takin liepe. Erikoisemmat jutut kuten pesutilanteet, klippaus ja eläinlääkärin sekä kengittäjän käynnit kuitenkin sujuvat moitteetta, sillä heti kun orille tarjoaa aivojumppaa erilaisen tilanteen myötä se keskittyy paremmin olennaiseen itsensä viihdyttämiseen sijaan. Taluttaessa Keijo on hyvin toispäiväinen - joskus se laahustaa puolikuolleen muulin tavoin ihmisen perässä, kun taas toisena päivänä riimunnarun päässä on seitsemänsataa kiloa painava leija. Näinä hetkinä orin saa palautettua maanpinalle helposti käynti - pysähdys - käynti siirtymiä tehden, jolloin se joutuu keskittymään ulkoisten ärsykkeiden kuten tarhassa pelleilevien hevosten sijaan taluttavaan ihmiseen.
Melko herkkä ori on parhaimmillaan silloin, kun sitä ratsastaa kokenut, pienillä avuilla ratsastava henkilö, sillä epäristiriitaiset tai kovat avut saavat orin jännittymään. Kun energisen ja melko kuuman hevosen saa pysymään rentona aina alkuverryttelyistä alkaen, on sen ratsastaminen suurta iloa, sillä ori on erittäin miellyttämisenhaluinen ja hyvän työmoraalin omaava hevonen. Helpoimpia juttuja orille ovat kaikki hyvin kootussa askellajissa tehdyt asiat kuten sulkutaivutukset, laukkapiruetit sekä piaffe kun taas venymistä vaativat jutut kuten lisätyt askellajit ja passage ovat tälle hevoselle vaikeimpia. Helpompia juttuja tehdessä Keijo etenee hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä pehmeänä ja rentona eteen, kun taas haastavampien juttujen parissa sillä on tapana jäädä aavistuksen pohkeen taakse ja jännityä ylälinjastaan. Kun hevosen saa pysymään aktiivisena kuolaintuntuman edessä pehmeällä niskalla, esittää se myös esimerkiksi passagen varsin mallikelpoisesti.
Paljon valmentautuneena ja kilpailleena orina Keijo on tottunut matkaaja, eikä se turhia jännitä trailerissa tai rekassa kulkua. Pitkillä kilpailu- tai valmennusmatkoilla se majoittuu suhteellisen helposti tilaspäiskarsinaansa, sillä uusi ympäristö saa sen tapansa mukaan tutkimaan uutta karsinaa ja tallikäytävän vilinää. Uteliaisuudestaan huolimatta se kuitenkin rauhoittuu aina ruokailemaan ja lepäämään, joten tilaspäismajoitukset eivät aiheuta hevosessa suurta stressiä. Ratsastaessa avainsana onneen on tarjota hevoselle kyltymättömän paljon aivojumppaa erinäisten tehtävien parista jolloin sen keskittyminen siirtyy ulkoisten ärsykkeiden sijaan täysin ratsastajaan. Kun Keijon on saanut verryttelyssä hyvin apujen väliin, on se radalla uskomattoman upea - oikeana showmiehenä se ryhdistäytyy ja herkistyy valkoisten kouluaitojen sisäpuolella ja suorittaa ratsastajan antamia tehtäviä sadan prosentin motivaatiolla.
|
i. Les Granits KTK-II, KRJ-I, KV-II, KVJ AB |
{ | ii. Hoquet evm | { | iii. Âme evm |
| iie. Survivant evm | ||||
| ie. VG Granite evm | { | iei. VG Café evm | ||
| iee. Gilmira evm | ||||
| e. Chanceux KTK-III, KRJ-I, KV-III, KVJ AB |
{ | ei. Bête Noir evm | { | eii. Blanc et Noir evm |
| eie. Dernière evm | ||||
| ee. Heureux evm | { | eei. Énorme evm | ||
| eee. Chanchan evm |
Jälkeläiset, ori on tarjolla jalostukseen
o. Chivan van de Halor - s. 05.03.2017, om. Hukkapuro kilpailee porrastetuissa
t. Indirca du Roch - s. 16.04.2017, om. Kaartin Hevoset
o. Armont Clément - s. 02.02.2018, om. Armont Stud
KRJ kouluratsastus
40 sijoitusta, joista 5 voittoa.
Miniloma Ranskaan, kirjoittajana omistaja Vaikka tallityöntekijöilleni toisin väitin, ei kahden viikon loma Ranskaan ollut pelkkää irtiottoa arjesta viinialueita kierrellen. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut vaativan tason kouluratsusta suomenhevosten rinnalle, ja nyt jos koskaan minulla oli riittävät resurssit sekä taloudellisesti että ajallisesti hankkia sellainen. Ennen lomaani olin ollut yhteydessä puolitutun, Ranskalaisen hevosvälittäjän kanssa ja sovin hänen kanssaan, että loman viimeiset päivät kuluisivat eri hevostiloja kierrellen. Satojen kilometrien ajamisen jälkeen olin kokeillut useaa toinen toistaan upeampaa kouluratsua, mutta jostain syystä nuori Raconteurilainen ori oli jäänyt mieleeni vaikka olin ensisijaisesti ostamassa valmista, vähintään intertasolla kilpaillutta hevosta. Vielä loman viimeisenä päivänä eksyin uudelleen Raconteuriin, sillä halusin kokeilla nuorta hevosta uudelleen varmistaakseni, että ajatukseni olivat oikeat. Orin selästä laskeuduttani taputin sitä kaulalle ja mietin mielessäni, että siinä se nyt olisi, sanoisi kuka mitä tahansa. Orin päästyä puhtaasti eläinlääkärin teettämästä ostotarkastuksesta läpi alkoi mustankimon nuoren matka kohti Suomea, jossa sitä odottaa tulevaisuudessa vaativan tason kilparadat, jälkeläiset sekä erinäiset laatuarvostelutilaisuudet.
Suomenkamaralla, kirjoittajana omistaja
Keijo on sopeutunut suomen oloihin melko hyvin ja sen kanssa treenitkin ovat lähteneet ihan mukavasti liikkeelle. Koska siirtyminen suomenhevosista erittäin laadukkaaseen puoliverinuoreen on suurinpiirtein valovuoteen verrattava asia, olen käyttänyt aika paljon ulkopuolista tukea orin ratsastamisessa, jotta sen liike-energia, herkkyys ja hyvä ratsastettavuus säilyy vastaisuudessakin. Valmennuksissa olemme keskittyneet lähinnä ihan perusjuttuihin kuten siihen, että hevonen kulkee suorana, se asettuu ja taipuu rehellisesti molempiin suuntiin ja se kantaa itseään. Siinä samalla kun olen fiilistellyt uutta hevostani, olen joutunut myös minä töihin - hassua, ettei Grand Prix-tason kouluvalmentaja tykkää siitä, että könötän hevosen selässä mäkihyppääjän tiukassa etukenossa tai jätän hevosta tukematta pohkeella. Ei vaiskaan, vitsi vitsinä mutta täytyy myöntää, että joinain hetkinä vitsit ovat olleet kaukana Kortenhorstin maneesista kun olen yrittänyt istua oikeaoppisesti ja maneesin peilistä on katsellut takaisin jonkin sortin irvikuva puskaratsastajalle. Tänään Keijolla oli tiedossa kevyempi päivä, joten se kävi ennen tarhavuoroaan kävelemässä puolisen tuntia kävelykoneessa ja nyt illalla otin sen huolellisen harjauksen ja pusuttelun jälkeen maneesiin tekemään pientä puomijumppaa juoksuttaen. Juoksutus on Keijolle varsin tuttua juttua ja se suhtautuu siihen yhtä suurella vakavuudella kuin ratsastukseenkin, joten sen kanssa saattaa nuoresta iästä huolimatta tehdä vaativampiakin juttuja juoksutuksen parissa. Alkuun hölkkäytin hevosen melko matalaan ja pitkään muotoon ravissa ja laukassa, ja pikkuhiljaa apuohjia apuna käyttäen kokosin sitä parempaan työskentelymuotoon. Koska puomit eivät ole hevoselle kovinkaan juttuja, teimme tänään vain muutaman puomisarjan tehtäviä ravissa ja laukassa. Ravissa pääsimme toistojen myötä jo siihen tilanteeseen että hevonen oikeasti nousi lavoistaan ylös ja jatkoi tehokasta työskentelyä myös puomien jälkeen, mutta laukassa riittää vielä työmaata - laukkapuomit kun tuntuivat tuovan hevoselle varsin mukavaa viihdykettä kengurubensan myötä. Kun Keijo rentoutui myös laukassa ja teki jo melko säädyllisiä ylityksiä puomeilla, kehuin sitä kovasti ääneen ja jätin työskentelyn tältä päivältä siihen.
© Kortenhorst 2017
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
virtuaalihevonen // a SIM-game horse