Cawdor Ponies

Luonnekuvaus

Mä en oikeastaan tiedä, mikä Bertissä viehättää. Onhan se älyttömän kaunis - tai ehkä miehelle sopivammalla tavalla ilmaistuna komea - ja sen verran viisas, että sen kanssa on kiva tehdä hommia sekä maasta että valjakkokärryiltä käsin. Ehkä ne tummat nappisilmät, jotka uhkuvat tietynlaista elämänviisautta, saa sydämen pamppailemaan lempeästi rinnassa. Oli miten oli, voin vakuuttaa, että tässä on poniori, joka on lumonut koko Cawdorin väen puolelleen.

Bert on perusluonteeltaan äärettömän rauhallinen, joka ei pidä itsestään meteliä suotta. Joskus joku vitsikkäästi nauroikin, että se on skarpista olemuksestaan huolimatta sellainen viisitoista vuotta ratsastuskouluelämää nähnyt ruunanrupsukka, joka ei välitä tuon taivaallista mistään tai kenestäkään. Tosin sillä erotuksella, että Bert viihtyy ihmisten seurassa, eikä näytä happamalta laisinkaan. Ja sillä erotuksella, että on saanut säilyttää sukukalleutensa eikä ole tehnyt päivääkään töitä ratsastuskoulussa.

Mustankimoa ponioria voi hoitaa huolettomasti sekä karsinassa, että käytävällä. Karsinassa siinäkin tapauksessa, että viereisen karsinan kaltereiden takaa kurkkii utelias neitihevonen. "Siinähäs kurkkii sitten." tuntuu Bert usein ajattelevan, kun se suuntaa keskittymisensä takaisin hoitajaan. Hoitajaan, jonka taskusta löytyy varmasti pieni pala porkkanaa, kun seisoo paikallaan kauniisti koko harjauksen ajan. Erikoisimmista hoitotoimenpiteistä klippaus kutittaa vähän, mutta sekin hoituu ilman pahaa mieltä kun klippaaja muistaa huiskia irtokarvaa aina välillä kyljistä lattialle. Ja muistaa päästää klippauksen jälkeen piehtaroimaan joko karsinaan tai maneesiin, aivan kuten hikisen liikutuksenkin jälkeen!

Ei liene kovin suuri yllätys, että Bert voisi kilpailla maan mainioimman valjakkoponin tittelistä. Se on perusrauhallinen valjakkoponi, jonka kanssa voi treenata huolettomasti niin koulu-, tarkkuus- kuin kestävyysajoakin. Sen parhaimpia puolia lienee loppumaton rehellisyys sekä rohkeus, jonka avulla se pötkii jo hyvin pitkälle. Yritteliäskin se on, mutta välillä niin yritteliäs, että ohjastaja joutuu vähän toppuuttelemaan menoa sillä joskus Bertin kanssa tuntuu siltä, että se sotkeentuu vähintään jalkoihinsa samalla, kun se yrittää antaa itsestään kaiken. Tästä syystä en tiedä, onko Bertin yritteliäisyys hyvästä vai pahasta. Onhan se kiva, että yrittää, mutta välillä riittäisi vähempikin. Toisaalta, ehkä ei pitäisi valittaa ollenkaan, kun mies yrittää ihan itse.

Pääsääntöisesti voisi kuitenkin kuvailla, että Bert on rehti ja reipas pikkuhevonen, joka puhaltaa myös valjakkokärryjen edessä ihmisen kanssa yhteen hiileen. Se on kevyt ja kuuliainen ajaa, eikä sitä tarvitse patistaa eteen sen enempää. Kiltteytensä vuoksi se sopii hyvin monentasoiselle ohjastajalle: noviiseja ohjastajia se käsittelee lempeästi ja ymmärtävästi, kun taas taitavammalle ohjastajalle se tarjoaa haastetta vaikeampien ajojuttujen parissa. Bert on sellainen hyvän mielen hevonen, jonka kanssa ei tarvitse murehtia juuri mistään.

Bert lukeutuu niihin hevosiin, jotka voi lastata sekä traileriin, että rekkaan niin sanotusti lähettämällä. Tästä syystä sen kanssa on ollut helppoa ja vaivatonta matkustaa myös yksin ilman erillisiä apukäsiä. Tämä pätee myös vieraisiin paikkoihin, sillä jalostukseenkin tarjottu poniori pysyy housuissaan, eikä vieraissakaan muutu pöhköksi. Itseasiassa, jos mahdollista, Bert on vielä hyvätapaisempi vieraissa kuin kotona. Ehkä se tietää, ettei sen tarvitse pitää itsestään meteliä. Ja siinä se on harvinaisen oikeassa, sillä poniori tulee nähdyksi muutoinkin.

Suku

Jälkeläiset

Päiväkirja ja valmennukset

Kuvat © scirlin