Bogård
Bogård

Volhynia Ahf

VH23-021-0159 trakehner, tamma
syntynyt 01.03.2023, 9-vuotias
ruunikko, säkäkorkeus 166cm

koulupainoitteinen, grand prix-tasoinen
kasvattanut Gestüt Ahlershof
omistaa Bogård, VRL-14355

06/2023 KTK-II
19 + 19 + 19 + 18 = 73p.

     Olen aina ollut sitä mieltä, että postimyynnistä ei kannata ostaa kuin sellaisella hinnalla jonka on valmis heittämään roskiin. Ja koska tässä ei olla mitään multimiljönäärejä, joilla olisi heittää rahaa kankkulankaivoon, en ole suosinut postimyyntejä ollenkaan. Paitsi sen kuuluisan yhden kerran, kun saksalainen trakehnerkasvattaja Gestüt Ahlershof laittoi myyntiin kuvankauniin ruunikon tamman, jonka myynti-ilmoitukseen oli liitetty useita kuvia ja videoita, joissa näki hevosen perusliikkumisen sekä ilman ratsastajaa että ratsastajan kanssa. Pitkärunkoinen tamma pötki videoilla eteenpäin lennokkaasti, ja se siivosi upeasti myös takajalkansa pitkän kroppansa alle. Eikä sen sukukaan ollut laisinkaan paha - päinvastoin, se jopa houkutteli jalostuksellisesti.
Koska en päässyt irtaantumaan Bogårdista Saksaan, pohdin ja venkoilin tamman ostamista reilun viikon verran. Kun Oliver antoi myönnytyksen hevosen ostamiselle ja sanoi, että voihan sen aina myydä eteenpäin jos tuntuu siltä ettei se ole tallimme puuttuva palanen, uskalsin ryhtyä surullisen kuuluisaan postimyyntiin ja ruunikko puoliveritamma sai postimerkin takamukseensa ja lennon kohti Ahvenanmaan saaristoa.

Volhynian saapumisen jälkeen en ole hetkeäkään miettinyt, oliko hevosen ostaminen toiselta puolelta maapalloa (noh, ei nyt kuitenkaan - mutta melkein!) maailman suurin virhe. Volhynia asettui osaksi Bogårdin hevoslaumaa nopeasti, ja se sujahti osaksi arkea mutkattomasti ja vaivattomasti. Vaikka Volhynia saapui Bogårdiin vain neljävuotiaana, osoitti se olevansa järkevä pikkuhevonen joka ei hötkyile suotta suuntaan tai toiseen - aivan, kuten sen kasvattajamyyjä oli sähköpostin välityksellä luvannut. Eikä tilanne ole muuttunut vuosien saatossa miksikään; Volhynia on varmasti Bogårdin yksi helpoimmista ja selväpäisimmistä hevosista, jonka voi antaa kenen tahansa hoidettavaksi missä tilanteessa tahansa.

Volhynia elää Bogårdissa miltei läpi vuoden nuorten hevosten kanssa aktiivipihaton puolella, sillä se viihtyy nuorten hevosten seassa ja on tasapainottanut nuorten hevosten ryhmää esimerkillisen, lempeän johtajatamman roolissa. Talvikaudella Volhynia kuitenkin asuu pahimmat pakkasyöt tallissa, mutta menee varsin mielellään - ehkä jopa hieman kiirehtien - takaisin ulkoilemaan oman laumansa kanssa. Ruunikko tamma antaa lauman seasta kiltisti kiinni, ja tuleekin usein jo pihaton portille vastaan ihmisen havaittuaan.

Trakehnertamma on herttainen hevonen, jota voi ratsastaa oikeastaan kuka tahansa alkeisratsastajasta ammattilaiseen. Aloittelevimmilla ratsastajilla se kulkee takajalat pihattoon jääneenä kaula pitkänä uraa pitkin kierros toisensa perään ratsastajan määräämää vauhtia kuin vanha ratsastuskouluhevonen konsanaan. Kokeneemmalla ratsastajalla Volhynian tekeminen on kuitenkin aivan eri maata; se tekee mielellään, siivoo hienosti takajalkansa rungon alle ja kulkee kevyesti kahden pohkeen ja ohjan välissä hyvässä ryhdissä. Voisi kai kuvailla, että Volhynia on sen parempi, mitä enemmän sitä ratsastaa - kun tammaa hieman herättelee, saa sen helposti hieman kuumaksi ja sitä kautta ratsastettua vaativan tason kouluratsastustehtäviä kuten sarjalaukanvaihtoja, piaffea ja passagea, laukkapiruetteja ja niin edelleen. Tamman bravuureihin kuuluu varmastikin raviohjelmat ja ravissa tehdyt ohjelmat, sillä ruunikolla on hyvin näyttävä, lennokas ja tasapainoinen ravi.

Volhynia rakastaa maastoilua, ja se maastoileekin varmasti Bogårdin hevosista eniten. Maastossa tamma toimii niin yksin kuin yhdessä, ja se onkin usein vetohevosena nuorten hevosten mukana. Se on liikennevarma tamma, joka ei välitä tuon taivaallista esimerkiksi ohittavista rekoista, traktoreista, metsä- tai peltokoneista, irtokoirista, hui niin kauheista postilaatikoista jotka vaanivat pahaa aavistamattomia ohikulkijoita. Volhynia lisäksi rakastaa merta, ja sen kanssa on kivaa käydä sekä kahlaamassa että uimassa; mereen päästyä kastuminen on melkolailla varmaa, sillä tamma kauhoo aina hullunlailla etusillaan vettä.

Rauhallinen, ja esimerkillinen tammamme on sitä myös vieraissa paikoissa. Se matkustaa kiltisti sekä trailerissa että rekassa, rahtilaivassa että lentäen. Se syö ja juo hyvin pitkilläkin reissuilla, eikä tammaa tunnu stressaavan esimerkiksi isojen kilpailujen tilapäiskarsinamajoitukset hälinöineen. Kilpailutilanteissa Volhynia on ehkä kotiolosuhteita skarpimpi, jonka myötä tammaa on - jos mahdollista - vielä kivempi ratsastaa.

http://utukuva.net/bogard/img/volhynia2.png http://utukuva.net/bogard/img/volhynia.png

Sukutaulu

isä Ares BCH
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-I
ii. Wemsbury Normandy xx
evm, xx
iii. Calais xx
iie. Wemsbury Norma xx
ie. Buckholtz Athena
evm, trak
iei. Opinion BCH
iee. CV Amarilla
emä Verlioka
KTK-II
ei. Rostislav
evm, trak
eii. Anno Domini
eie. Rubina
ee. Verusya
evm, trak
eei. Silvestro
eee. Verusha

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi isä meriitit
14.06.2023 t Volnica Bå Vuornan Gouverneur KTK-III

Kilpailukalenteri

Porrastetut kilpailut
Kuuliaisuus ja luonne: 3355.02 p.
Tahti ja irtonaisuus: 3256.98 p.

KRJ:n porrastetuissa tasolla 10/10 (6612 p.)

Näyttelymenestys
31.08.2023, VSN Näyttelyt CH


Palkintokaappi

              Muut sijoitukset

maa jaos pvm kilpailu ratsastaja luokka sijoitus
02.07.2023 Bronze Raven Crossing Siiri Höglund Vaativa A 1/23, 74.967 %
23.09.2023 Åland Weekend Siiri Höglund Grand Prix Special 2022 6/36, 71.398 %
KRJ 14.10.2023 Merri Dressage Tour 2023 Siiri Höglund GP Tour, Grand Prix 4/33, 78.082 %
KRJ 14.10.2023 Merri Dressage Tour 2023 Siiri Höglund Intermediate II 3/17, 71.319 %
KRJ 21.10.2023 KRJ Champions 2023 karsinta Siiri Höglund Champion Grand Prix 2/60, 79,231 %
KRJ 18.10.2023 Merri Dressage Tour 2023 Siiri Höglund GP Tour, Grand Prix 2/26, 74.904%

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 12.07.2023 ✎ Jaana K
     Olin juuri luovuttanut Assin eteenpäin, kun minulle tuotiin ruunikko trakehnertamma hoitopaikalle. Tamman nimi oli Volhynia ja voi hurja, kuinka kaunis se oli! ”Hei neiti”, lepertelin ja tarjosin sille taskustani löytyneen namin. Silittelin hevosta hetken, jonka jälkeen hain harjapakin sekä sen suitset. Vaikka kyseessä oli minulle täysin tuntematon hevonen, päätin meneväni sen selkään ilman satulaa. Meren ranta oli ollut niin kaunis paikka, että lähtisimme Volhyniankin kanssa käymään siellä, mutta ratsain. Siiri oli myös vakuutellut tamman olevan todella mukava ja turvallinen maastohevonen, joten luotin naisen sanaan ja jätin satulan varustehuoneeseen.

Harjasin ruunikkoa tammaa pitkin vedoin ja se selvästi nautti harjaamisesta. Se ei kuitenkaan ollut erityisen likainen, toisin kuin omani yleensä, joten se oli nopeasti varustuskunnossa. Puhdistin vielä kaviot tammalta, jonka jälkeen sujautin sille suitset päähän ja talutin tamman ulos.
Ulkona katselin pitkin pihaa hetken aikaa etsien paikkaa, mistä pääsisin ponnistamaan tamman selkään, mutta en sellaista äkkiseltään löytänyt.
”Tuolla nurkan takana on ramppi, mistä pääset selkään”, huikkasi ohikulkeva Oliver ja nyökkäsin miehelle hymyilleen kiitoksen.

Pääsin rampilta oikein hyvin Volhynian selkään ja tarkistin vielä, että puhelin oli taskussani. Huomasin jättäneeni kengät jalkaani, mutta totesin ettei tuo haittaa, vaikka ne kastuisivat ja jos jotain sattuisi, olisi mukavampi, kun kengät ovat jalassa. Ohjasin ruunikon kohti samaa reittiä, jossa olimme Assinkin kanssa kävelleet ja lähdimme matkaan kohti rantaa.
Matkalla päätin kokeilla miltä tamman raviaskeleet tuntuisivat ilman satulaa ja sieltähän löytyi oikein tasainen ja miellyttävä ravi, jossa oli äärettömän helppo istua! Tästä rohkaistuneena päätin nostaa vielä laukan loppumatkalle ennen, kuin olisimme rannalla. Volhynian laukka oli ravin tapaan pehmeä ja helppo istua ja taisinpa jopa nauraa ääneen onnesta, kun puut vain vilisivät ympärillämme.

Näin hiekkarannan lähestyvän, joten hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat antaen sen käytännössä itse päättää siinä hetkessä mihin päin menisimme rannalla. Päättäväiset askeleet veivät suoraan veteen ja yllätys yllätys, kastuin jälleen Volhynian kahlatessa vain syvemmälle ja syvemmälle. Koitin miettiä, että oliko minulla vielä kolmas vaatekerta autossa ja muistaakseni oli, vaikka ne eivät enää taitaneet varsinaisia tallivaatteita olla.

Ohjasin tamman takaisin rantaveteen, jossa ravailimme hetken ja vilkaisin ranteessani olevaa kelloa. Reilu puoli tuntia olimme reissullamme olleet, joten ravasin vähän kauemmas maastoreiteille lähtevän polun luota ja nostin vielä laukan rantavedessä laukaten muutama sata metriä, jonka jälkeen käänsin tamman kohti kotia.

Kävelimme koko paluumatkan tallille ja aiheuttipa matkalla ollut lintukin minulle lähes sydänpysähdyksen lähtiessään lentoon pusikosta melkein vierestämme. Volhynia vain vilkaisi lintua ja jatkoi varmaa askellustaan kohti kotia.
Tallilla huuhtelin tämänkin tamman meriveden jäljiltä ja kuivasin sen ennen, kuin kysyin tallityöntekijältä mihin ruunikko pitäisi viedä. Ohjeistuksen mukaan se vietäisiin aktiivipihattoon, joten lähdin taluttamaan hevosta ja sinnepä se sujahti oikein sukkelasti heiniä syömään, kun päästin sen irti.