Vienolan Ruska.

Historiamme Ruusan kanssa ei ole ehkä tavanomaisin, sillä olen ollut mukana ostamassa sitä tuttavalleni joka etsi ratsastuskoulutoimintaan sopivaa, monipuolista tammaa. Kokeiltuamme lähes puolisataa hevosta päädyimme Ruusaan sen nuoresta iästä huolimatta, sillä hevonen tuntui valmiilta ja se oli kiva ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin.

Pian totuus iski kuitenkin vasten kasvoja; Ruusa stressaantui vaihtuvista ratsastajista, ja sen koulutustaso alkoi laskemaan kuin lehmän häntä. Auttaakseni ystävääni lupasin ottaa Ruusan puoli-ilmaiseksi jatkokoulutettavaksi Bogårdiin, jossa sitä ratsastettiin eteenpäin muutaman ratsastajan toimesta - jotta se tottuisi erilaisiin ratsastastustapoihin, ja saisi siten paremmat eväät toimiakseen tuntihevosena.

Kun Ruusan kotiinlähdön aika koitti, ystäväni teki hyvin yllättävän tarjouksen.
"Kuule, mä vähän luulen, että siitä ei koskaan tule tuntihevosta. Se on liian nöyrä ja yritteliäs ymmärtääkseen sellaista sirkusta, että sillä on viikossa kymmenkunta eri ratsastajaa. Jos ostat sen multa hyvin nimelliseen hintaan, saat tehdä sen kanssa mitä teet - jatkokoulutat ja myyt, tai pidät itselläsi. Ehkä siitä voisi tulla sulle kiva tamma kouluradoille." hän totesi kylmänviileästi.
Koska Ruusa oli elänyt Bogårdissa jo puolisen vuotta, oli tamma ottanut paikkansa jo tallin arjesta sydämestäni puhumattakaan. "Katsotaan mitä tulevaisuus tullessaan tuo, mutta kyllähän Ruusalle katto pään päälle täältäkin löytyy." tuumin, ja tarjosin ystävälleni kättä kaupan merkiksi.

Vienolan Ruska eli "Ruusa"
VH19-018-0870

syntynyt 26.08.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
vaaleanpunarautias suomenhevostamma, säkä 161 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Vienolan Ratsutalli
omistaa Bogård (vrl-14355)

Ch KTK-II

Kun miettii tavanomaista suomalaista naista, tulee usein mieleen melko hiljainen, mutta kuitenkin sellainen sympaattinen persoona. Ehkä jopa sellainen henkilö, joka viihtyy ennemmin yksin kotonaan kun suuressa ihmismassassa huomion keskipisteenä. Tällainen on myös meidän vaaleanpunarautias Ruusatamma, joka on ollut varsasta asti hevonen joka vetäytyy mielellään rauhoittumaan omiin oloihinsa sekä tarhassa että tallissa. Vaikka Ruusa rakastaa rauhaa ja omaa tilaa, pitää se kuitenkin ihmisistä ja viettää näiden kanssa mielellään aikaa - varsinkin, jos ajanvietto on jotain niinkin mukavaa kuin rapsuttelua korvan takaa tai leukaperien välistä. Aina positiivisin mielin oleva tamma on melko leppoisa hevonen hoitaa, eikä sen kanssa tarvitse miettiä varotoimia edes eläinlääkärin käyntien tai klippauksen ajaksi.

Mikäli Ruusaa pitäisi kuvailla jollain adjektiiveilla ratsuna, olisivat ne varmasti muun muassa nöyrä, yritteliäs ja positiivinen sillä tamma menisi sen oman ihmisen takia vaikka umpisolmulle mikäli ratsastaja niin haluaisi. Sileällä työskennellessä Ruusa on osaava ja se tekee erinäisiä liikkeitä aina vaativalle tasolle asti, joskin tamman varsinainen kilpailutaso jää Helppo A-tasolle sen liikekapasiteetin vuoksi. Vaikka tamma ei ole mikään varsinainen liikekavio, on sen liikkeet kouluratsastusta ajatellen kuitenkin kohtuulliset - sen askellajit ovat säännölliset, puhtaat ja tahdikkaat joskin niissä voisi olla paljon enemmän lennokkuutta ja joustoa. Ruusan lempitehtäviä ovat kaikki kokoamista vaativat tehtävät kuten avo- ja sulkutaivutukset, kun taas esimerkiksi lennokkuutta vaativat jutut kuten laukanvaihdot ovat asioita, joihin vaaleanpunarautias tamma tarvitsee hieman enemmän ratsastajan rakentamaa motivaatiota.

Vaikka Ruusa on perusluonteeltaan äärettömän rauhallinen, on se kuitenkin mitä mainion estehevonen sillä se suhtautuu esteisiin hieman lapsenmielisesti ja tuntuu saavan niistä jopa hieman pilkettä silmäkulmaan. Esteillä Ruusa on sileäntyöskentelyyn verrattuna varsinainen ralliauto, sillä se laukkaa esteillä aina reipasta ja isoa laukkaa. Parhaimmillaan Ruusa on tekniikkaa ja päätä vaativissa jutuissa, kun taas esimerkiksi yksittäiset esteet pitkillä lähestymisillä ovat niitä kulmakiviä, jolloin puomit saattavat tipahtaa kannattimiltaan.

Ruusa on hevonen, joka kannattaa lastata traileriin tai rekkaan viimeisenä, sillä pitkiä aikoja lastattuna ollessaan ja esimerkiksi toisen hevosen riehuessa lastaussillalla se saattaa hieman hermostua. Kun se pääsee traileriin viimeisenä ja pääsee sieltä ensimmäisenä pois, sujuu matkat ja reissut ilman että kukaan stressaa itselleen vatsahaavaa. Vieraassa paikassa Ruusa on melko samanlainen ratsastaa kuin kotonakin; se on herkkä ja kuuliainen ratsastajan avuille, joskin toisinaan sen keskittyminen saattaa herpaantua muihin hevosiin. Näissä tilanteissa rauhallinen ratsastastustyyli on avainasemassa, sillä tamma tulee kyllä kuulolle heti, kun se saa ihmetykset ihmeteltyä ja saa tarvittavan tuen ratsastajaltaan.


© Bogård
© Bogård
© Bogård
© Bogård
© Bogård


i. Husaus
evm, vkk, 163cm
ii. Riekon Hujaus
vkk, 163cm
ie. Piipon Usva
vprt, 159cm
e. Vienolan Rimpi
evm, vprt, 157cm
ei. Rovasti
vprt, 160cm
ee. Vienolan Inkeri
prn, 155cm

Jälkeläisinfo

01.10.2019     Bogårdin Routa

Astutuksista

Ruusa on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille oreille. Lisätiedot leasingsopimuksista sähköpostitse.

i. Husaus on voikko suomenhevosori, joka on tehnyt merkittävän kilpailu-uran kansallisella tasolla sekä ratsastuksessa että valjakkoajossa. Husaus kilpaili nuoruusvuosinaan pääsääntöisesti kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa, mutta omistajanvaihdoksen yhteydessä rohkean orin hyppykapasiteetti tuli ilmi, ja se nousi reilu kymmenen vuotiaana myös este- ja kenttäratsastuksessa kansalliselle tasolle. Kuvankaunis sukkajalkainen, läsipäinen ori on luonteeltaan vähintään yhtä hellyyttävä, miltä se näyttää. Se omistaa sosiaalisen, lempeän luonteen ja se on erittäin yhteistyökykyinen ja miellyttämisenhaluinen hevonen. Ratsukantakirjaan I-palkittu oria on käytetty melko paljon jalostukseen sellaisille tammoille, joilta on puuttunut jonkin lajin ominaisuudet täysin. Tästä huolimatta jälkeläisistä on tullut monipuolisia kilpahevosia lajiin kuin lajiin, jonka lisäksi jälkeläisiä yhdistää hyvä, yhteistyökykyinen luonne sekä helppo käsiteltävyys.

ii. Riekon Hujaus on tunnettu vanhan kansan jalostusori, joka kilpaili este- ja kenttäratsastuksen parissa varsin menestyksekkäästi. Voikko, läsipäinen ori tunnettiin varsinkin rohkeasta kaikki tai ei mitään-tyyppisestä luonteesta sekä huimasta hyppykyvystä, sillä ori tuntui venyvän esteiden yli mahdottomankin tuntuisista ponnistuspaikoista. Ravihevosista polveutuva hevonen oli itse melko matalaryhtinen, eikä sen käynti- tai raviliike ollut itsessään mainittavan arvoinen. Polveutumisesta huolimatta orilla oli kuitenkin erittäin vahva, kolmitahtinen laukka ja sen tiedetään periyttäneen jälkeläisilleen varsinkin laukan laatua. Riekon Hujaus on kantakirjattu sekä juoksija- että ratsukantakirjaan II-palkinnolla, ja se jätti jälkeensä useita kymmeniä jälkeläisiä pääsääntöisesti ratsupuolelle. Riekon Hujaus lopetettiin 23-vuoden ikäisenä erinäisten jalkaongelmien vuoksi.

ie. Piipon Usva on jo edesmennyt, hyvin tempperamenttisena tammana tunnettu hevonen. Omaa rauhaa ja tilaa rakastava tamma omisti kuitenkin suuren sydämen työnteolle, ja se oli aikansa yksi parhaimpia suomenhevosia este- ja kenttähevosena. Vahvan laukan, rohkean luonteen ja terävän sekä varovaisen hyppytyylin omaava tamma oli omiaan varsinkin aikaa vastaan ratsastaessa, sillä melko korkeaa, mutta sirorakenteista tammaa uskalsi kääntää pienillekkin teille. Piipon Usvan suurimpia meriittejä ovat vuodelta 2003 ja 2004 suomenhevosten este- ja kenttämestaruusmitalit, joista kultaa olivat vuoden 2004 mitalit. Tamma kantakirjattiin ratsukantakirjaan vanhoilla päivillään, sillä kerran ennen varsoneesta tammasta haluttiin jatkoa esteradoille ja varsasta haluttiin mahdollisimman arvokas. Usva lopetettiin 24-vuotiaana heikentyneen ruoansulatuskanavien ongelmien vuoksi.

e. Vienolan Rimpi on ainoan jälkeläisenä Vienolan Ruskan tavoin vaaleanpunarautias suomenhevostamma, joka on valmistettu aimo annoksesta järkeä, rohkeutta ja hyvää luonnetta. Erityisen lempeäluonteinen tamma on omistajansa silmäterä, jota on pidetty koko elinkaaren ajan kuin kukkaa kämmenellä. Vienolan Rimpi on monipuolinen harrastehevonen, joka on kilpaillut seura- ja aluetasolla sekä koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa, jonka lisäksi tammalla on treenattu valjakkoajoa helpot kilpailukentät tähtäimenä. Mutkattoman luonteen omaava tamma toimii myös omistajansa lapsen ratsuna, ja ratsukko on kilpaillut melko hyvällä menestyksellä lapsi- ja junioriratsastajille avoimissa luokissa. Rimpi on rakenteeltaan varsin kompakti; sillä on selkeät leimat, pyöreä runko, vahva ylälinja sekä kauttaaltaan hyvät jalka-asennot.

ei. Rovasti on vaaleanpunarautias kantakirjattu jalostusori, joka on tehnyt menestyksekkään kilpailu-uran kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Pitkäraajainen, kevytrunkoinen ja sporttinen ori on varusteltu varsin suurilla ja elastisilla liikkeillä, joita orin tiedetään periyttäneen myös jälkeläisilleen. Lennokkaiden ja joustavien liikkeiden ansiosta ori on tehnyt suomenhevoseksi varsin hyvää tulosta myös avoimissa koulukilpailuissa, sillä se on sijoittunut ja voittanut useita Vaativa A-tason koululuokkia. Perusluonteeltaan Rovasti on hyvin rauhallinen ja järkevä hevonen, mutta maksimitasolla treenatessa orista löytyy myös herkempi ja kuumuvampi puoli. Rovastia on käytetty melko maltillisesti jalostukseen, sillä orilla tiedetään olevan lievä kesäihottuma. Tänään ori viettää leppoisia eläkepäiviä synnyinsijoillaan ja tapaa silloin tällöin tammoja.

ee. Vienolan Inkeri edustaa hyvin vanhaa ja arvokasta sukulinjaa, joka tuntuu olevan jo miltei kadonnut suomenhevosjalostuksesta. Inkeri polveutuu hevosista, jotka ovat olleet aikansa juoksijoita ja työhevosia, mutta joita on käytetty syystä tai toisesta erityisen vähän suomenhevosten jalostukseen. Tamma itsessään on hyvän ratsurakenteen omaava tamma, jolla on kaunis pyöreä runko, hyvät jalka-asennot sekä selkeät sukupuoli- ja rotuleimat. Tamma on perusluonteeltaan kiltti, ystävällinen sekä yhteistyökykyinen, joka kertonee myös tamman menestyksestä jotakin; Inkeri on nimittäin kilpaillut kansallisella tasolla kouluratsastuksessa tehden hyvää ja tasaista tulosta. Tänään Inkeri viettää varsin huoletonta eläkeläishevosen virkaa, sillä tamma kaitsee sekä omia että tallin muiden hevosten jälkeläisiä ja käy silloin tällöin maastoilemassa sekä ratsain että ajaen lihaskuntoa ylläpitääkseen.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  15.11.2019 (Susiraja) irtoSERT
  25.12.2019 (Bogård) irtoSERT
  26.01.2020 (Haltiasalo) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  18.10.2019 (Maybeck Stud) RCH

Kouluratsastuksessa 1966.37 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1010.37
Tahti ja irtonaisuus 956.00
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Ruusan kuulumisia.

26. syyskuuta 2019, Satunen

Vastalaukkaa, sulkutaivutusta ja pohkeenväistöjä olin suunnitellut tänään Ruusalle ja Gretalle jotka olivatkin jo ehtineet aloittaa alkuverryttelyn ennen saapumistani paikalle. Pahoittelin naista myöhästymisestäni ja jäin tarkkailemaan ratsukon lämmittelyä. Ruusasta sain yritteliään ja rehellisen ratsun kuvan, peruskiva tamma pienellä ekstralla.

Aloitettiin käyntiväistöistä uralla, taivuteltiin välissä hevosen runkoa ja jatkettiin ravissa väistöjä lävistäjällä. Ruusa kaipasi pientä jumppailua tullakseen rehellisesti läpi, eikä se meinannut ravissa saada takajalkojaan messiin pohkeenväistöissä. Greta pysyi rauhallisena ja jämptinä satulassa, avustaen ratsuaan parempaan suoritukseen. Hevonen tarvitsi tänään paljon pohjetta pysyäkseen kasassa ja aktiivisena, vaikka se pääosin hyvältä näyttikin.

Ratsukko otti lyhyet välikäynnit, jonka jälkeen siirryttiin laukkaharjoitusten pariin. Greta nosti keskihalkaisijan alussa käynnistä laukan, ratsasti pohkeenväistöä uralle ja siirtyi takaisin käyntiin. Tamman laukka näytti pyörivän hyvin ja käyntisiirtymät tulivat helposti. Nostoissa kannustin Gretaa vielä huolellisemmin ja energisemmin antamaan Ruusalle laukka-avut, sillä ne meinasivat jäädä hieman vaisuiksi. Tammassa oli ehdottomasti potentiaalia nostamaan pisteitään laukannostoissa, kunhan se vain viitsi käyttää voimakasta kroppaansa.

Väistöjen sujuessa niin hyvin, ehdotin niiden vaihtamista sulkutaivutukseen. Siinä olikin tammuskalla aivopähkinää purtavaksi, kun se mietti kuumeisesti jalkojensa asettelua. Heh, ehkei se ihan nappiin heti ensimmäisellä osunut, mutta yllättävänkin näppärästi hoksasi jutun juonen ja saatiin muutamia kivoja laukkasulkuja aikaiseksi! Vaikka ratsastajaakin hieman hirvitti ensalkuun, nousi hymy Gretan kasvoille kun takapuolen alla hevonen tuntui hyvältä ja saatiin onnistumisen kokemuksia molemmille. Tässä vaiheessa ratsukko oli suorittanut hienosti ja väsymys paistoi jo molemmista, joten heivasin vastalaukat roskakoriin ja annoin ratsukolle luvan kevyisiin loppuverryttelyihin.


23. lokakuuta 2019, Aava VRL-14824

Jälleen pääsin vierailemaan Bogårdissa. Tällä kertaa luvassa ei ollut valmennuksia, vaan pääsin tutustumaan henkilökohtaisesti tallin hevosiin. Tänään saisin puuhailla Ruusa-nimisen tamman kanssa. Olin nähnyt Ruusan laitumella tullessani aikaisemmin valmentamaan Kauhua ja Latea, ja Ruusa oli ollut kaunis kuin karkki. Se oli ihana vaaleanpunarautias tamma ja olin otettu, kun sain puuhailla rauhassa Ruusan kanssa. Tai ei nyt aivan rauhassa, sillä kuulema lähtisin tallin ratsuttajan Tildan kanssa talutusmaastoon. Tilda taluttaisi Nuttu-tammaa ja minä saisin, kuten jo mainittu, taluttaa Ruusaa. Olin onneni kukkuloilla kun astelin tallinovista sisään. Siellä Greta jo odottelikin hymyillen.
"Tässä on Ruusan harjapakki ja päitset sekä riimunnaru. Tilda sai Nutun jo hoidettua, se haki Ruusan karsinaan. Tunnistat Ruusan karsinan sen edessä olevasta vaaleapäisestä naisesta", Greta sanoi iloisesti. Tartuin naisen ojentamiin tavaroihin ja nyökkäsin. Kävelin eteenpäin tallinkäytävällä, kunnes huomasin vaaleatukkaisen naisen nojailevan karsinanoveen. Hän oli arviolta Gretaa noin vuoden vanhempi. Hymyillen hänkin minua tervehti. Vastasin naisen hymyyn kävellessäni hänen luokse.
"Mä olen Tilda ja tässä on Ruusa. Sä varmaan oletkin Aava? Harjaa vaan Ruusaa, ei oo kiirettä. Meen kattoon miten tallitytöt pärjää tuolla. Huikkaa jos tarvit apua. Gretaki löytyy toimistosta", Tilda selosti. Nyökkäsin ja nainen käveli tiehensä. Laskin harjapakin lattialle ja aukaisin karsinanoven. Vastassa oli todella kaunis suomenhevostamma, joka katsoi minua hieman uteliaasti. Ruusan silmissä oli lempeä katse.
"Hei tyttö", sanoin hiljaa ja siirryin lähemmäksi. Hivutin käteni Ruusan kaulalle ja rapsuttelin sitä hetken. Ruusa näytti nauttivan, ja sain tilaisuuden laittaa päitset tamman päähän. Ne pujahtivat Ruusalle ongelmitta. Laitoin Ruusan vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin. Kumarruin poimimaan harjapakista pari harjaa. Kävin tamman ensin sualla läpi, vaikka se ei ollut kovin kurainen. Sitten harjasin tamman pölärillä ja vielä herkemmät alueet, kuten jalat ja maha, pehmeällä harjalla. Sitten putsasin kaviot, jotka sain ongelmitta putsattua. Koko hoitotoimenpiteiden ajan Ruusa seisoi kiltisti. Aina kun vaihdoin puolta harjatakseni toisenkin puolen, Ruusa pukkasi minua turvalla selkään. Rapsutin sitä aina hetken korvien lähistöltä ja jatkoin harjausta. Pian Ruusa oli hoidettu. Laitoin harjat takaisin pakkiin ja menin käytävälle. Juuri sopivasti Tilda saapui paikalle. Hän meni vastapäiseen karsinaan, jossa ilmeisesti Nuttu asusti.
"Nyt mennään!" Tilda sanoi.

Kaksi suomenhevosta, kaksi iloisesti rupattelevaa naista, upeat maastot. Mahtava maastolenkki. Ruusa oli todella suloinen hevonen, niin nätti ja kiltti. Nuttu vaikutti hieman energisemmältä kuin Ruusa, mutta Tilda sai tamman hyvin ruotuun. Alkukankeuden jälkeen juttu luisti minun ja Tildan välillä vallan mainiosti. Lenkillä oli todella mahtavaa. Kiersimme reilu puolentunnin maastolenkin. Siihen kuului metsäpolkuja ja leveitä hiekkateitä. Paljon puita, joissa näkyi jo ruskan värejä. Onneksi ei satanut, syysaurinko valaisi maastomme. Ei ollut kovin kylmäkään, olin tosin varustautunut kerrastolla ja kaulahuivilla. Tildakaan ei valittanut kylmyydestä kertaakaan. Hevoset olivat lenkillä rentoina, ne taisivat piristyä lenkistä aika lailla. Tallille saavuttuamme olimme kaikki neljä pirteitä ja levollisia, valmiita uuteen viikkoon.
"Oli tosi mukavaa", sanoin taluttaessamme hevosia talliin. Tilda nyökkäsi ja ehdotti uusintaa joku päivä. Ehkä jopa ratsastaen. Sanoin harkitsevani asiaa, nyt halusin keskittyä ihanan Ruusan hoitamiseen. Karsinassa nojasin tamman kylkeen ja haistelin hevosen tuoksua. Kyllä elämä on ihanaa, kun saa olla hevosten kanssa.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill