Velkavekki.

Olin juuri laskeutunut Harmin selästä, kun puhelimeni värisi taskussa.
"Se punarautias pienhevosori, jota katsottiin viime viikonloppuna koulukisoissa, on myynnissä." ystäväni Felicia kirjoitti WhatsAppiin, ja lähetti perään linkin myynti-ilmoitukseen.
"Soita siitä, niin mennään katsomaan! Mä tuun mukaan!" nainen spämmäsi ennen, kuin ehdin lukea ajatuksella edellisiäkään viestejä.

Ja niinhän siinä kävi, että Velkavekki ihastutti - aivan, kuten edellisenä viikonloppuna Helppo A-tasoisella kouluradalla. Vaikka orin hintalappu ei tehnyt lompakkoa velalliseksi, teki se katteeseen melkoisen vekin. Mutta toisaalta, olihan supermakea, kuolattavan upea pienhevonen pakollinen lisäys hevoskantaan jo ihan tulevaa rotujalostusta ajatellen. Tai niin ainakin oli hyvä uskotella. Myös itselleen, mutta ennenkaikkea avopuolisolle, joka ei ymmärtänyt miksi hevosia piti ostaa jokaisessa mallissa ja värissä.

Velkavekki eli "Vertti"
VH19-018-0869

syntynyt 16.08.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
punarautias suomenhevosori, säkä 148 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Jenna Malminsalo
omistaa Bogård (vrl-14355)

VIR MVA Ch KTK-I SLA-I YLA2

Tiedätkö sen miestyypin, jonka voi tavata viikonlopun yöelämässä pelaamassa blackjackia siistissä puvussa? Sen miestyypin, joka käyttäytyy, kuten herrasmiehen kuuluu - miehen joka kunnioittaa kaikkia tasapuolisesti, on rehellinen ja avoin, antaa virheet anteeksi ja tukee sinua matkalla, jona tavoittelet unelmiasi. Jos Vertti olisi ihminen, olisi ori ehdottomasti edellä mainitun kaltainen herrasmies.

Perusluonteeltaan Vertti on sellainen suurella maalaisjärjellä varustettu tilanteessa eläjä, sillä rutiininomaisissa tilanteissa ori nauttii saamastaan huomiosta unohtamatta kuitenkaan hoitajaansa kun taas huumorintajua vaativissa jutuissa orilta löytyy tarpeen vaatiessa pientä pilkettä silmäkulmasta. Vertti on hevonen, jota jää mielellään pitkänkin työpäivän jälkeen rapsuttamaan karsinaan, sillä hevonen rakastaa ihmisen kanssa oleskelua oli se sitten ihmisen puolelta tulevaa rapsuttelua tai orin puolelta tulevaa leikkiä, jolloin ihminen saa uuden käsitteen kivasta kampauksesta orin hamutessa hiukset uuteen uskoon. Ei liene suuri yllätys, jos kerron, että Vertti on Bogårdin suosituimpia hevosia niin tallityöntekijöiden, vakiokengittäjien ja -eläinlääkärien keskuudessa puhtaasti luonteensa vuoksi.

Ratsuna Vertti on ehdottoman rehellinen ja reipas hevonen, joka suhtautuu kaikenlaiseen työntekoon positiivisesti. Vaikka hevonen on monipuolinen ratsu, löytyy sen vahvuus kuitenkin kouluratsastuksen parissa jossa ori hurmaa sekä ratsastajan että mahdollisen yleisön hyvällä ratsastettavuudellaan sekä lennokkailla, joustavilla liikkeillään. Ori on kevyt avuille, se kantaa itseään mielellään hyvässä ryhdissä ja tasapainossa sekä tekee sen, mitä ratsastaja pyytää. Vaikka orin kilpailutaso jää Helpon A:n tuntumaan, osaa se kuitenkin vaativan tason liikkeitä ja tapailee muun muassa babypassagea kotitreeneissä.

Punarautias pienhevonen matkustaa sekä yksin, että kavereiden kanssa moitteetta niin rekassa kuin trailerissakin. Vertti on siitä melko huoleton hevonen, että sen saattaa laittaa matkustamaan esimerkiksi tamman vieressä, ja ori matkustaa koko matkan hipihiljaa ylimääräistä showta pitämättä. Vieraissa paikoissa Vertti on hyvin samankaltainen kuin kotonakin; rauhallinen, tyyni itsensä, joka ei suotta stressaa muuttuneesta ympäristöstä tai uusista hevosista.


© Tilli
© VRL-01811
© VRL-01811
© luvat on


i. Velkavaino
evm, prt, 148cm
ii. Velkoajan Toivo
prt, 147cm
ie. Veimari
vprt, 148cm
e. Sasimäen Karambola
evm, vprt, 142cm
ei. Töysälän Cola
km, 146cm
ee. Hirttivuon Karolin
vprt, 140cm

Jälkeläisinfo

16.10.2019     Bogårdin Uniriepu
14.11.2019     Bogårdin Pusutella

Astutuksista

Vertti on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.

i. Velkavaino on Pihla Kuusiston kasvattama suomenpienhevosori, joka vaikutti varsin lupaavalta jo nuorena. Velkavainoa näytettiin nuoruusvuosina muun muassa valtakunnallisissa näyttelyissä, jossa se pärjäsi varsin mukavasti korrektin rakenteen ja hyvän liikemekanismin vuoksi. Ajolle opetettu ori sisäänratsastettiin kolmevuotiaana, jonka jälkeen se kävi pyörähtämässä muutamissa laatuarvostelutilaisuuksissa - kolme vuotiaana ori jäi tuloslistan puoliväliin, mutta sekä neljä- että viisivuotiaana ori palkittiin tilaisuuksien parhaana estehevosena. Tämän jälkeen omistaja vei orin ratsuttajalle, jossa ori vietti jopa muutamia vuosia - näin ori sai olla ammattitaitoisessa treenissä sekä tehdä osaavan ratsastajan kanssa ensimmäisiä debyyttejä lajissa kuin lajissa. Tänäpäivänä lempeän luonteen omaava Velkavaino on ratsukantakirjattu II-palkinnolla ja se kilpailee kansallisella tasolla varsinkin este- ja kenttäratsastuksen parissa 100cm ja tuttariluokissa. Orilla on jo muutamia jälkeläisiä, jotka ovat vaikuttaneet varsin potentiaalisilta yksilöiltä ratsastusurheilua ajatellen.

ii. Velkoajan Toivo on punarautias, melko raskasrakenteinen suomenpienhevonen joka oli aikansa kärkinimiä kouluratsastuksen parissa. Raskaasta rakenteesta huolimatta Toivolla oli äärettömän hyvä tasapaino, ja se liikkui hyvässä ryhdissä ja tahdissa vaikeimpienkin tehtävien läpi. Vaativa B-tasolla kilpaillut ori on ottanut mittaa muista suomenhevosista muun muassa suomenhevosten mestaruuskilpailuissa, joissa ori on pärjännyt mielettömän hyvin - sillä on nimittäin yhteensä viisi kouluratsastusmitalia, joista kolme on sitä kirkkainta. Herkän, mutta ystävällisen luonteen omaava ori on kantakirjattu ratsukantakirjaan I-palkinnolla, ja sitä käytettiin jalostuksessa melko paljon. Ori periytti jälkeläisilleen korrektia rakennetta sekä lennokasta liikkumistapaa joskin tiedetään, että osa sen jälkeläistä on luonteeltaan hieman sähliä. Toivo lopetettiin 21-vuotiaana vanhan jännevamman vaivatessa orin elämää kevyessäkin käytössä.

ie. Veimari on syötävän kaunis vaaleanpunarautias tamma, jonka päätä koristaa kaunis piirto ja sillä on jaloissa kauniit, polviin asti ulottuvat sukat. Syötävän suloisen ulkonäön lisäksi tamma on mielettömän mukava ja mutkaton käsitellä - se omaa lempeän ja ystävällisen luonteen, jonka lisäksi tamma rakastaa ylikaiken yhteisiä tuokioita oman ihmisensä kanssa. Veimari on koko elinkaarensa ajan ollut harrasteratsastajan omistuksessa, ja sillä ollaan treenattu monipuolisesti niin ratsastuksen päälajien kuin myös valjakkoajon parissa. Joustavat, elastiset liikkeet omaava tamma on omiaan eritoten rataesteillä, jossa se on osoittanut terävää hyppykykyä ja itsevarmaa otetta hankalissakin tilanteissa. Tammalla on yhteensä kaksi jälkeläistä, joista kumpikin on noussut kansalliselle tasolle este- ja kenttäratsastuksen pariin. Tänäpäivänä Veimari viettää leppoisan eläkehevosen virkaa 21-vuoden ikäisenä tehden mukavia juttuja sekä maastakäsin että ratsain.

e. Sasimäen Karambola on mielettömän kaunis vaaleanpunarautias suomenpienhevostamma, jolla on suuri läsi, herasilmä sekä pitkät, yli polvien ulottuvat sukat. Vahvat jouhet omaava tamma on kantakirjattu ratsukantakirjaan I-palkinnolle, joka ei ole suoranainen ihme - onhan Karambolalla kaunis, korrekti ja pyöreä runko, vahva ylälinja, hyvät leimat, hyväasentoiset jalat sekä erityiset elastiset ja tasapainoiset liikkeet. Kivan ja mutkattoman luonteen omaava tamma on varsin miellyttävä ratsastaa, sillä se on yhteistyöhaluinen ja se reagoi ratsastajan antamiin apuihin nopeasti. Karambola on vahva osaaja monipuolisena kilpahevosena, ja se kilpaileekin kansallisella tasolla niin koulu- kuin rataesteillä, jonka lisäksi se on startannut muutamia startteja seuratason matkaratsastuskilpailuissa. Tammalla on kaksi pienhevoskokoista jälkeläistä, ja on odotettavissa että tammalla teetetään vielä ainakin yksi varsa kilpauran loputtua.

ei. Töysälän Cola on hieman tuntemattomampi suomenhevosori, joka ei ole elämässään tehnyt valtavaa kilpauraa. Löysän ja ruunamaisen luonteen omaava ori kiersi elinkaarensa aikana muutamalla harrasteratsastajalla, joista kumpikin kilpaili omaksi ilokseen satunnaisesti lajissa kuin lajissa. Pienehkö kulomusta ori ei ollut mikään erikoinen suorittaja, mutta se pystyi kuitenkin helpoissa luokissa tekemään tasapainoisia ja tarkkoja suorituksia palkintosijoilleen päästääkseen. Juoksijapainoitteisesta suvusta polveutuvaa oria ei ole koskaan esitetty kantakirjaustilaisuuksissa, jonka johdosta sillä ei ole myöskään montaa jälkeläistä. Orilla on muutama jälkeläinen, joiden emät ovat olleet orin omistajan tuttujen omistuksessa. Cola lopetettiin vain 18-vuotiaana ähkyn seurauksena.

ee. Hirttivuon Karolin on ainoan jälkeläisensä Karambolan tavoin vaaleanpunarautias läsipäinen ja sukkajalkainen tamma, joka omasi suuren ja reilun sydämen. Lempeän ja sosiaalisen luonteen omaava tamma vaihtoi omistajaa vain kertaalleen kasvattajalta omistajalle, joka piti tamman loppuun asti erilaisista suunnitelmista huolimatta. Karolin oli monipuolinen harrastehevonen, jonka kanssa harrastettiin leppoisasti niin sileäntyöskentelyn kuin esteiden parissa, jonka lisäksi pomminvarmalla tammalla saattoi maastoilla metsien siimeksissä niin ratsain kuin ajaen. Vanhemmiten pehmeät liikkeet ja rauhallisen luonteen omaava Karolin toimi myös tallin vikellyshevosena, ja se kilpaili joukkuehevosena muutamissa kilpailuissa. Tänään Karolin nauttii pihattoelämästä 26-vuoden ikäisenä lajitoveriensa kanssa ja käy muutamia kertoja viikossa maastoilemassa kevyesti lihaskuntoa ja mielenvirkeyttä ylläpitääkseen.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  01.12.2019 (Ponitila Adina) BIS3, MVA-Sert
  15.12.2019 (Susiraja) BIS2, MVA-Sert
  14.12.2019 (Hornanhovi) BIS1, MVA-Sert

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  22.10.2019 (Valokylän talli) RCH
  01.12.2019 (Ponitila Adina) SW1

Kouluratsastuksessa 2182.62 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 882.59
Tahti ja irtonaisuus 1300.03
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Vertin kuulumisia.


25. syyskuuta 2019, Amanda Haydn 10878

Minulla oli tapana treenauttaa ja ratsastaa aina isohkoja hevosia, mutta nyt eteeni tupsahti sellainen säkäkorkeudeltaan alle puolitoista metriä oleva otus. En edes muista milloin viimeksi olisin niin pienen aikuisen hevosen nähnyt. Vaikka tämä Vertiksi kutsuttu olento pieni olikin, voi juku siitä löytyi potkua ja liikettä. Orihan paineli menemään jo heti lämmittelyistä asti kuin mikäkin suuren luokan kouluratsu. “Onko tää aina tällanen? Mä vaihan kohta näihin melkeen ponimalleihin, jos meno on niiden kanssa tämän näköstä!” vitsailin maneesin keskeltä. Vitsailin siis siksi, koska minähän en isoista puoliverisistä luopuisi ikinä. Mutta siitä en vitsaillut, miltä tuo ratsukko näytti. Se näytti upealta, ihan aikuisten oikeasti. Koska homma näytti niin lupaavalta, otin tehtäväksi tänään täydelliset takaosakäännökset.

Ratsukko sai aloittaa työskentelyn ensin tekemällä suurehkoa neliötä maneesin keskellä. Tarkoitus oli tehdä avotaivutusta, ja kulmissa pari askelta takaosakäännöstä. “Tää avotaivutuksessa oleva fiilis. Se on se, mikä sulla pitäs olla myös käänöksessä. Pidä huoli, että Vertti kulkee tarpeeksi koottuna ja pientä askelta eteenpäin. Älä päästä sitä hommaa leviämään, koska muuten se käännös ei tule napakasti”. Tämä helppo tehtävä sujui hyvin. Vertti jaksoi pistää parastaan jokaisella kerralla eikä se menettänyt hermojaan, vaikka pyörimmekin sitä samaa neliötä eri suuntiin hetken jos toisenkin minun vaatiessani ratsukolta täydellisyyttä. Tämän jälkeen Greta pääsi tekemään pientä tehtäväkokonaisuutta. Tarkoitus oli tehdä käynnistä takaosakäännös, jatkaa pari askelta eteenpäin vastakkaiseen juuri käännyttyyn suuntaan ja nostaa sitten käynnistä suoraan laukka.

Vertin askelluksen temmossa ei ollut mitään ongelmia. Se kulki koko ajan niin perkeleen hienosti, että minua jopa hieman kadehdutti tuon suomiputen liikehdintä. Ongelmaksi ratsukon kohdalla koitui se, että Greta käytti sisäohjaa hieman liikaa. Vertin kaula kääntyi liiaksi, mikä sai ulkopuolen lavan työntymään aivan väärään suuntaan. Näin ollen Vertti kääntyi huonommin. Sain muistutella pari kertaa Gretaa ulko-ohjan olemassaolosta ja sen vaikutuksesta Vertin kaulan suoruuteen. Annoin hänelle myös vinkiksi, että voisi välillä kokeilla asetusta ulospäin käännöksen aikana. Takaosakäännöksissä ei muuten ollut suurempia ongelmia. Laukkaan siirtyminen oli tälle ratsukolle lastenleikkiä. Vertillä oli selvästi hyvä päivä, kun se suoritti niin antaumuksella jokaista tehtävää. Vai olikohan se aina tällainen?


03. lokakuuta 2019, Satunen

"Ajattelin vihdoin toteuttaa sen, mitä olen koko viikon halunnut. Mahtavaa, että just sinä olet siinä nyt!" hihkaisin ja pyysin Gretaa nappaamaan jalustimet pois jaloistaan. Ratsukko oli jo ehtinyt tekemään alkuverryttelyssä kevyttä ravia ja siirtymisiä askellajien välillä, joten ihan kylmiltään ei Greta joutunut syvään päähän. Hän vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä päätökseeni, ainakin noin päällisin puolin.

Verttiä piti tänään pariin otteeseen muistutella, mitäs ne pohjeavut tarkoittivatkaan, mutta homma alkoi pelittää nopeasti. Ravia kaipasin hieman jäntevämmäksi, mikä kyllä korjaantui valmennuksen edetessä. Treenasimme kaksikon kanssa raviväistöjä uralta keskihalkaisijalle, johon pikkuhiljaa lisäsimme laukannoston sekä voltin keskihalkaisijalle päästyään. Nostot näyttivät tarmokkailta ja aktiivisilta, kovia kouluratojen pistehirmuja. Jo tässä vaiheessa Vertti oli selvästi heräillyt alkuhorroksestaan ja tullut paremmin ratsastajansa alle ja avuille.

Seuraavaksi laukkavoltin jälkeen lisättiin harjoitukseen vielä laukanvaihto ja näin suunnan muuttaminen päätyyn tultaessa. Vertti tuli hakea todella istunnalle, kootuksi ja kevyeksi, jotta Greta pääsi vaikuttamaan siihen haluamallani tavalla. Onneksi pienorilla oli mukavat askeleet (tai ainakin siltä näyttivät), joissa Gretan ei tarvinnut liikaa keskittyä selässä pysymiseen - edelleenkin hänen jalkansa roikkuivat hevosen kyljissä ilman jalustimia. Aika sissi, sanoisinko, ihan helppoa kauraa ei harjoitus kuitenkaan ollut.

Hyvin suorittanut ratsukko otti lyhyehköt välikäynnit, joiden jälkeen otettiin paketti kasaan vielä hetkeksi. Greta sai myös iskeä jalkansa takaisin jalustimiin ja siirsi ratsunsa kevyeeseen raviin. Siinä haeskeltiin ympyrällä hyvää tahtia ja päästiin vielä hieman makustelemaan orin kokoamista.


20. lokakuuta 2019, omistaja Greta

Istuin myöhään illalla olohuoneessa ja tuijotin takkatulen loimua. Vedin filttiä jalkojeni päälle, ja kurotin sohvapöydältä viinilasia.
Oloni oli uskomattoman hyvä ja raukea pitkän päivän jälkeen.

"Ai, luulin, että olet jo nukkumassa kun torppa näytti niin pimeältä." Janne totesi, kun hiippaili ulko-ovesta sisään. "Miten teillä meni siellä?"
"Hyvin." hymyilin miehelle, ja viittosin tätä sohvalle istumaan käpertyäkseni hänen kainaloon.
"Paremmin kuin hyvin." hymähdin samalla, kun mies sormeili poskelleni tippunutta hiussuortuvaa. "Toivoin, että kaikki pääse kantakirjaan, mutta mitä vielä! Ruu ja Harmi palkittiin hienosti kakkospalkinnolla, kun taas Vertti ja Kauhu palkittiin ykköspalkinnolla. En todellakaan osannut odottaa mitään tälläistä - varsinkaan, kun en ole ennen käynyt kantakirjaamassa suomenhevosia ja se on konspetinakin vähän vieras. Ja jännitti, kun tässä on kuitenkin ensimmäiset omat suomenhevoset kyseessä. En voisi olla onnellisempi!" hehkutin kantakirjauksen tulosta.
"Mä kyllä tiesin, että sulla on hienoja hevosia. Ja että olet varmasti tilaisuuden paras esittäjä, eihän ne hevoset ilman sua siellä rinkiä juokse." Janne totesi, ja suukotti otsaani.

Janne ei ollut väärässä - ainakaan hevosten suhteen. Olihan ne pirun makeita, ja niin pirun hyväkäytöksiä, sillä jokainen jaksoi pitkän päivän läpi ja suoritti täysin omalla tasollaan.
Eikä ne jäänyt illalla ekstraporkkanoitta, sillä kyllähän ne piti palkita. Varsinkin Kauhu ja Vertti, jotka pamauttivat tilaisuuden parhaat pisteet kahdeksallakymmenelläkahdella pisteellä.

"Aika kova startti. Tästä on uskomattoman hyvä jatkaa aloittelevana suomenhevoskasvattajana." totesin vielä Jannelle, joka oli onnellinen puolestani, vaikkei hän hevosista niin välittänytkään.
"Ensi kerralla sitten pelkkää ykköstä." mies virnisti leikkisästi.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill