Vaivapihla

Nuori ja kapasiteetikas Pihla päätyi kasvattajaltaan ratsastuksenohjaajaopiskelijalle vain 2-vuotiaana, joka opetti tamman ensin ajolle ja sittemmin ratsuksi. Koska Pihla oli nopeaoppinen ja se omisti nuoresta lähtien suuren sydämen työntekoa kohtaan, oli tamma oiva valinta myös nuorten hevosten ratsutusnäyttöön. Kolmen kuukauden mittaisen ratsutusnäytön aikana näyttöarvioijat kehuivat eritoten tamman yhteistyökykyistä luonnetta, mutta myös sen hyvää kapasiteettia.

Omistajan saatua opiskelut kasaan hän lähti ulkomaille treenaamaan nimekkään kouluratsastajan talliin jättäen samalla punaruunikon tamman tulevaisuuden auki. Pihla oli alkuun hänen tuttavallaan ylläpidossa, mutta erinäisten erimielisyyksien vuoksi tamma päätettiin laittaa myyntiin - ja tässä vaiheessa en voinut vastustaa kiusausta kovinkaan pitkään. Tällä kertaa yksi koeratsastuskerta riitti ostopäätökseen, sillä olin jo etukäteen ihastunut tamman kivaan ja monipuoliseen sukuun eikä itse koeratsastuskaan jättänyt kylmäksi - en nimittäin ole elämäni aikana istunut montaa kertaa niin hyvän ratsastettavuuden omaavan nelivuotiaan selässä.

Vaivapihla eli "Pihla"
VH19-018-0871

syntynyt 18.09.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
punaruunikko suomenhevostamma, säkä 153 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Jaakko Kaleva
omistaa Bogård (vrl-14355)

KTK-II SLA-II YLA3

Vaivapihla edustaa rotuaan erinomaisesti; se on monipuolinen harrastehevonen, jonka kanssa voi harrastaa turvallisesti sekä ratsain että ajaen, ja sillä on hyvin rodunomainen luonne. Perusluonteeltaan tamma on ystävällinen, nöyrä ja yhteistyöhaluinen hevonen, joka rakastaa ihmisen antamaa huomiota. Pihla on varusteltu myös reippaalla annoksella maalaisjärkeä ja rohkeutta, joten sen kanssa ei esimerkiksi maastossa tarvitse jännittää, jättääkö hevonen ratsastajansa tienposkeen hui niin pelottavan postilaatikkorivistön tultua vastaan.

Hoitotoimenpiteitä tehdessä Pihla seisoo melko hyvin paikoillaan, mutta sen seurallinen luonne nostaa joskus päätään ja se tutkisi mielellään muun muassa hoitajansa taskut sekä sen ulottuville jätetyn harjakassin. Normaalit hoitotoimenpiteet aina harjauksesta pesutilanteisiin käy käden käänteessä, eikä tamman kanssa tarvitse stressata itselleen vatsahaavaa kengitys- tai eläinlääkäripäivinäkään. Taluttaessa punaruunikko kulkee taluttajansa vierellä leppoisasti lompsien, mutta tammalla on pienenä paheena napsia esimerkiksi puiden oksista lehtivihreää suuhunsa. Ruokailusta puheenollen - Pihlalle tuntuu maistuvan parhaiten korsirehu, jota se syökin mielellään mutta esimerkiksi lisärehut kuten kivennäiset, elektrolyytit ja muut teolliset rehut tuntuvat jäävän melkein poikkeuksetta ruokakupin pohjalle.

Pihla on hevonen, joka sopii monen tasoiselle ratsastajalle - se on ratsastaessa melko mutkaton, sillä tamma kulkee aina itse hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä eteenpäin olematta kuitenkin kiireinen, se on kuuliainen ratsastajan pienemmillekin avuille ja mikä parasta, se on erittäin kevyt ratsastaa. Sileällä työskennellessä Pihlan vahvuuksiin kuuluu sen tasapainoinen suorittaminen, jonka lisäksi tamma tekee mielellään myös pientä aivotyöskentelyä vaativia tehtäviä kuten avo- ja sulkutaivutuksia, laukanvaihtoja ynnä muita sellaisia tehtäviä. Vaikka Pihlalla on luonnostaan melko suuret ja matkaavoittavat liikkeet pienikokoiseksi hevoseksi, on sen kokoaminen melko helppoa.

Punaruunikko Pihla on varsin tottunut matkaaja, ja sen kanssa voi lähteä hyvin mielin niin valmennuksiin kuin kilpailuihin ilman apukäsien tarvetta. Tamma lastautuu sekä traileriin että rekkaan tottunein ottein, ja se matkustaa hipihiljaa pitkiäkin matkoja. Vieraissa paikoissa tamma saattaa katsella hetken ympärillä olevaa vilinää, mutta pienen kävelyn jälkeen se rauhoittuu aloilleen odottamaan omaa vuoroaan. Hommiin päästyään tamma on mitä kuuliaisin, sillä se keskittyy ratsastajaansa sataprosenttisesti sulkien kaikki ärsykkeet ulkopuolelleen. Voisi siis melkein sanoa, että jos ratsastaja osaa ratsastaa ja luokkavalinta on kohdillaan, on kilpailusijoitus melko varmaa.


© VV


i. Varkkeri
evm, rn, 155cm
ii. Varjopoika
m, 156
ie. Reuhuhippa
rn, 151cm
e. Wäinölän Pihla
evm, prt, 148cm
ei. Umakaari
prn, 153cm
ee. Pihlajanmarja
vprt, 146cm

Jälkeläisinfo

05.10.2019     Bogårdin Pihkapyörre

Astutuksista

Pihla on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille oreille. Lisätiedot leasingsopimuksista sähköpostitse.

i. Varkkeri on hyvät laatutyypit sekä hyvänpuoleisen orileiman omaava kansallisen tason kilpahevonen, joka on kilpaillut menestyksekkäästi ratsastuksen kaikissa osa-alueissa. Ruunikko, 155cm korkea ori on kantakirjattu III-palkinnolle arviolla "syvä, pyöreä runko, kevyehkö kaula. Jalka-asennot aavistuksen puutteelliset; etujalat ovat hieman vasikkapolviset ja etusääret ovat supistuneet, käyrähkö kinner, hyvät kaviot." Luonteeltaan herkäksi, eteenpäinpyrkiväksi ja erittäin yhteistyöhaluiseksi kuvailtu ori on tasainen ryhdikkäiden kouluratojen suorittaja, mutta sen todellinen kapasiteetti ja kyky tulee esiin rata- ja maastoesteradoilla. Rehellisellä ja rohkealla orilla on hyvä tekniikka sekä ratsastettavuus estelle, ja se on hurmannut estekilpailuiden yleisöä useasti nopeilla "kaikki tai ei mitään" uusintaradoillaan. Oria on käytetty melko paljon suomenhevosten jalostukseen, sillä sen tiedetään periyttävän jälkeläisilleen rohkeaa luonnetta sekä hyvää hyppytekniikkaa. Ori viettää tällä hetkellä leppoisia eläkepäiviä kotitallillaan kesäisin morsmaikkuja tavaten.

ii. Varjopoika on tunnettu kenttähevonen, joka on kilpaillut hyvin tuloksin kansallisella tasolla jopa yhden tähden kenttäkilpailuita. Fysiikaltaan kestävä; sopusuhtaisen rungon sekä hyvät jalka-asennot omaava hevonen liikkuu melko energisesti, ja se kantaa itseään mielellään ryhdikkäänä niin sanotusti oikein päin. Hyvän hyppytekniikan sekä vahvan ponnistuksen omaava ori on luonteeltaan ystävällinen, nöyrä ja äärettömän yhteistyöhaluinen. Musta, 156cm korkeaa kantakirja II-palkittua oria on käytetty melko paljon suomenhevosten jalostukseen. Ennen vihreille niityille siirtymistä Havukka jätti jälkeensä varsoja, joista suurin osa on päätynyt alue- tai kansallisen tason este- ja kenttäradoille hyvän rakenteen ja käyttöominaisuuksiensa vuoksi.

ie. Reuhuhippa on ruunikko, 151cm korkea suomenhevostamma joka oli eläessään aina se tallin kiukkupyllyisin tamma. Hapanta naamaa näyttävä tamma oli kuitenkin nöyrä ja kapasiteetikas ratsu, joka on palkittu muun muassa 3-vuotiaana parhaana askellajihevosena suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa ja joka sijoittui 6-vuotiaana koulupuolen kasvattajakilpailussa ensimmäiselle sijalle. Kasvattajakilpailun jälkeen lennokkain liikkein liikkuva tamma myytiin ratsastuksenopettajaopiskelijalle, joka kilpaili tamman kanssa Helppo A ja Vaativa B tason luokissa. Reuhuhippa varsoi elinkaarensa aikana kaksi varsaa, ori Varkkerin joka on toiminut kolmen alalajin osaajana sekä tamman Rentillan joka on näyttänyt ikäluokkakilpailuissa suuria lahjoja emänsä tavoin kouluratsastuksen puolelle.

e. Wäinölän Pihla on punarautias, 148cm korkea suomenhevostamma. Kaikki käy-tyypin omaava tamma on sopinut elinkaarensa aikana monenlaiselle harrastajalle, ja se on tarjonnut monta elämystä hevosharrastajille sekä ratsuna että valjakkohevosena. Sopusuhtaisen rungon, vahvan ylälinjan ja melko hyvät jalka-asennot omaava tamma on luonteeltaan nöyrä ja rehti hevonen, joka suhtautuu kaikkeen suurella järjellä. Aluetasolla kilpaillut tamma on ollut enimmäkseen siellä tuloslistojen puolivälissä, mutta rauhallinen ja tasainen suorittaja on kerännyt myös muutamia sijoituksia ja voittoja jokaisesta lajista - eritoten koulukilpailuista. 4-vuotiaana kerran varsonut tamma viettää tänään leppoisaa harrastehevosen elämää Itä-Suomessa, sillä tamma ei enää useammastakaan yrityksestä huolimatta ole tiinehtynyt uudelleen.

ei. Umakaari on kantakirja II-palkinnolla palkittu suomenhevosori, joka edustaa sukunsa ensimmäistä ratsuhevosta. Keskinkertaisista ravihevosista polveutunut ori omaa vahvan suorittajaluonteen sekä hyvät, tahdikkaat ja melko lennokkaat liikkeet. Vahvan, kolmitahtisen laukan omaava ruunikko ori on tehnyt menestyksekkään uran ratsuna sekä koulu-, este- että kenttähevosena, jonka lisäksi orilla on kilpailtu muutamia startteja valjakkoajon saralla. Rakenteeltaan melko vähän jalostukseen käytetty ori oli tyydyttävä. Sillä oli hyvät tyypit, se oli ryhdikäs sekä sen runko oli lyhyt ja vankanlainen. Orilla oli lyhyt kaula, kuivanlaiset melko hyväasentoiset jalat. Kulomusta, 156cm korkea Umakaari lähti vihreämmille niityille 23-vuotiaana muun muassa neljä suomenhevosten mestaruusmitalia saavuttaneena.

ee. Pihlajanmarja on vaaleanpunarautias, 146cm korkea pyöreärunkoinen tamma jonka omisti koko elinkaaren kasvattajansa Oiva Kyllönen. Melko temperamenttiseksi tammaksi kuvailtu Pihlajanmarja ei toiminut koskaan sen kummoisempana ratsuna, sillä tamma oli melko haastava ratsuttaa niin sanotusti tasaiseksi ja monelle ratsastajalle sopivaksi hevoseksi. Maasta työskennellessä tamma oli kuitenkin ihan ookoo, joten useita I ja I+ palkintoja suomenhevosten valtakunnallisista näyttelyistä niittänyttä tammaa ratsastettiin sen verran, että se saatiin esitettyä ratsukantakirjassa. I-palkinnolle kantakirjattu tamma toimi elämänsä siitoshevosena, ja se sai kaiken kaikkiaan seitsemän kaunista, kapasiteetikasta varsaa. Pihlajanmarja lopetettiin vanhuuden tuomiin ongelmiin 22-vuotiaana synnyinperuillaan.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  31.10.2019 (Susiraja) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
 

Kouluratsastuksessa 2030.47 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 880.89
Tahti ja irtonaisuus 1149.58
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Pihlan kuulumisia.


8. syyskuuta 2019, Sissi P.

Olen saapunut ensimmäistä kertaa Bogårdin tallille valmentamaan tallinomistajaa Gretaa. Tapasimme ensimmäistä kertaa nuortenhevosten festivaaleilla Ypäjällä, jossa olin esittämässä pariakin hevosta. Greta kävi rohkeasti kysymässä mukaan tiimiin jonka myötä päädyin Turun saaristoon.

Greta esitteli ensimmäisen ratsunsa vastikään maalattujen kouluaitojen sisällä. Hyvä rakenteinen ja viisaan, mutta uteliaan katseen omaava punaruunikko tamma seisoskeli kuuliaisesti tasajalan. Ratsukko oli jo alkulämmitellyt, joten pääsimme aloittamaan heti perustyöskentelyllä. Aloitimme taivutuksilla ihan vain käynnissä. Huomasin nopeasti tamman jäävän aavistuksen pohkeen taakse ja samalla hieman turhan syvään muotoon. Kävimme hetken muotoa läpi ja asentoa mihin haluttaisiin tamma saada. Siirtelemällä takaosaa ja ottamalla myös vasta-asetuksia saimme tamman hieman parempaan ryhtiin siirtäen painon paremmin takajalkojen päälle.

Ravityöskentelyssä keskityimme alkuun myös samaan pikku ongelmaan tai oikeastaan vain hienosäätöön. Pihlalla on hyvin voimakas poljenta hieman jopa orimainen polkeminen, mutta se ei turhaan painu kuolainta vasten. Hieman hankala saada tammaa tukeutumaan kuolaimeen, sillä se jää nyt hieman kuolaimen taakse herkästi ja on tyhjän tuntuinen Gretan käteen. Kuitenkin nainen omien sanojen mukaan sai valmennuksesta paljonkin työvälineitä tulevaisuutta varten.

Ehdimme aivan lopputunnista ottaa laukannostoja ja vastalaukka pätkiä. Pihlalla on hyvin pyrkivä laukka, mutta se oli aavistuksen matala lavoista etenkin vastalaukan sisälapa painuu alas ja vaikuttaa sitä kautta tamman ryhtiin. Kuitenkin lyhyitä pätkiä oikein mukavassa muodossa ja ryhdissä. Tästä on ratsukon hyvä jatkaa niin sanottuja temppuja tekemään. Muistutin Gretaa ettei saa unohtaa perustyöskentelyä ja on kiinnitettävä huomiota tamman rehelliseen kuolaintuntumaan.


30. syyskuuta 2019, Satunen

Tuuhean harjan alta paljastui syötävän suloisen katseen omaava suokkitamma, joka käyskenteli menemään tyytyväisen näköisenä ratsastajansa Gretan höpistessä minulle tiheään tahtiin hevosen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Kylmänä syysaamuna olin varautunut istumaan kentän laidalla toppavarustein, mutta ilokseni huomasin päätyneeni lämpöeristettyyn maneesiin, oi mitä luksusta. "Kerääpäs pikkuhiljaa ohjia kätösiin niin ei mene vain höpinäksi koko tunti", naurahdin ja etsin itselleni paikan johon laskea takapuoleni.

Alkuverryttelyt suoritettuaan kaikissa askellajeissa pyysin ratsukkoa jäämään maneesin toiselle puoliskolle isolle neliölle, jossa halusin nähdä tamman ottavan takajalkoja alleen ja kokoavan ravin tahtia. Pieniä pätkiä kerrallaan, sen verran reilulla tuulella olin. Ensimmäiset yritykset johtivat pitkälti käyntiin siirtymiseen, mutta olin tyytyväinen kyseiseen reaktioon. Gretaa piti hivenen verran muistuttaa raskaasta istunnasta ja jalkojen asennoista, mutta muutoin nainen teki oikein hyvää ja siistiä työtä satulassa.

Pihla oli osoittautunut varsin yhteistyöhaluiseksi ja mukavaksi ratsuksi. Todennäköisesti minä tahansa muuna päivänä olisin iskenyt samanlaisen hevosen ratsastajalle valtavan määrän vaikeita tehtäviä nokan eteen, mutta ehkä ruunikon söpö katse oli saanut meikäläisen leppymään. Ratsukko tuunaili ravipohkeenväistöjen kanssa ja laukkassa treenattiin kolmikaarista vastalaukan kera. Tamma innostui tehtävästä eikä meinannut pysyä raameissaan, jolloin olikin kärsivällisellä ratsastajalla kädet täynnä töitä. Lopputunnista jäin oikein pohtimaan, mahdoinko päästää ratsukon liian vähällä aivojumpalla, sillä iloinen ilme ja jaksamistaso eivät olleet kadonneet minnekään. Greta kuitenkin kiitteli rentouttavasta aamujumpasta, mahdollisella seuraavalla kerralla täytyy tämä muistaa.


26. lokakuuta 2019, Hazel

"Nyt lähdetään maastoon!" Greta hihkaisi, kun itse olin hädin tuskin ehtinyt saada silmäni auki. Istuin aamupalapöydässä syöden tappavan hitaasti ruisleipää ja tuijotin seinää väsyneenä. Kasvoilla oli ohut kerros meikkiä ja hiukseni olin saanut harjattua. Siitä huolimatta mulla oli yhä yövaatteet päällä ja jalassa vaaleanpunaiset villasukat. Ja nyt pitäisi olla jo maastoonkin menossa.

Parin kahvikupin jälkeen tunsin itseni taas (melkein) ihmiseksi zombien sijaan. Niinpä me lähdettiin Gretan suunnitelman mukaan maastoon vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Olin tavallisestikin huono nukkumaan vieraissa paikoissa, mutta tällä kertaa asiaan vaikutti myös se, että olimme innostuneet vaihtamaan kuulumisia aamuyön tunneille saakka. "Tällä kertaa voisit ottaa Tutin. Se on tosi kiva maastossa", Greta pohti ja hetken päästä olimmekin hakemassa hevosia tarhasta.

Gretan ratsuksi oli päätynyt sävyltään kaunis ruunikko Pihla, jonka selkään nainen kiipesi heti tallipihalla. Tutti oli mukavan pieni ratsu näin persjalkaisen näkökulmasta, joten mun oli helppo päästä sen selkään ilman korokettakin. Lähdimme kulkemaan tallirakennuksen takaa lähtevää polkua, joka johti Gretan mukaan lähelle merenrantaa. Ilma oli syksyisen kolea, joten emme menneet ihan rantaan asti kylmän tuulen takia. Vesi kuitenkin pilkotti kauniisti puiden takaa, kun etenimme leveällä metsäpolulla. Tutti oli tosiaankin oikein miellyttävä ratsu. Sitä ei tarvinnut hoputtaa, vaan sain nauttia rauhassa maisemien katselusta ja toimia lähinnä matkustajana raudikon selässä. Gretan hevonen Pihla vaikutti myös varsin näppärältä maastohevoselta ja tamma kulki mukavan reippaassa tahdissa silloinkin, kun meidän täytyi kulkea perätysten kapeammilla poluilla.

Kun olimme kävelleet ja ravailleet tovin, tuli eteen sopiva pätkä vähän reippaammalle laukalle. Hevoset olivat selkeästi kulkeneet ennenkin kyseisellä pätkällä, sillä ne aavistivat heti mitä tuleman piti. Laukka oli rivakkaa siitä huolimatta, että molemmat hevoset olivat melko pienikokoisia. Taisipa Pihlalta päästä pari pientä pukkihyppyäkin silkasta ilosta. Tartuin Tutin harjaan ja kumarruin sen kaulan ylle kevyeen istuntaan. Vauhdin hurma vei mennessään ja olisin voinut jatkaa laukkaa kilometritolkulla. Tuulenvire nostatti kyyneleet silmäkulmaan juuri ennen kuin oli aika hidastaa.

Loppumatka sujui varsin leppoisasti ravaillen ja vähän laukatenkin. Puolitoista tuntia hurahti suorastaan luvattoman nopesti metsässä. Olimme hidastaneet hevoset käyntiin hyvissä ajoin ennen tallille takaisin saapumista. Siitä huolimatta ne olivat vielä vähän hikisiä, joten heitimme molemmille fleeceloimet selkään ennen kuin molemmat pääsivät päiväruokiensa ääreen.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill