Uninuttu

Yhdellä sanalla kuvattuna järkiostos.

Uninutussa yhdistyy kaikki hyvän suomenhevosen piirteet; se on rakenteeltaan kohtalaisen korrekti, sillä on moitteeton terveyshistoria, kivat liikkeet ja äärettömän sympaattinen, monenlaiselle harrastajalle tai ammattilaiselle sopiva luonne. Se on sellainen kaikki käy-tyyppinen hevonen, jota kannattaa ehdottomasti jalostaa.

Kuten avopuolisolleni selitin, jokaisella tulevaisuuden kasvattajalla pitää olla tallissaan oma Nuttu, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja jota voi jatkokehittää hyvin monentyyppisen orin kanssa. Ja miksi puhuin tulevaisuuden kasvattajasta? Siksi, että Nutun ostettuani en ollut kasvattanut vielä tasan ainuttakaan suomenhevosta. Oli kuitenkin parempi maalata taivaanrantaa, kuin aiheuttaa vuosisadan parisuhderiita.

Uninuttu eli "Nuttu"
VH19-018-0873

syntynyt 23.07.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
tummanrautias suomenhevostamma, säkä 162 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Rientolan Tila
omistaa Bogård (vrl-14355)

Ch SLA-I YLA3

Nuttu on perusluonteeltaan utelias ja sosiaalinen hevonen, joka haluaa osallistua tallin jokapäiväisiin askareisiin. Jos tallityöntekijöiltä kysyttäisiin, minkälainen hevonen se on, vastaisivat he todennäköisesti hevosen olevan sellainen ikuinen huolehtija-sielu jonka on vahdittava ympäristöään viimeiseen asti. Ja tottahan se on, sillä vaikka hevonen on itsenäinen pitää se laumastaan hyvän huolen - esimerkiksi ulos ensimmäiseksi päästyään se ei suuntaa aamuheinille ennen kuin muut tarhakaverit ovat ulkona tai vastavuoroisesti illalla sisäänpäästyään se kurkkii karsinan kaltereiden takaa niin kauan, että sen kaverit ovat sisällä. Tästä piirteestä huolimatta Nuttu ei ole läheisriippuvainen, vaan sen saattaa hakea kesken päivän talliin yksin ja varustaa sen aikaa käyttäen päivän liikutusta varten.

Hoitotoimenpiteet ovat Nutulle varsin mieluisia kunhan ihminen muistaa tamman herkän hipiän - vaikka sen niskaa saa rapsuttaa voimaa käyttäen, ei se kuitenkaan pidä esimerkiksi kovilla harjoilla kuten kumisualla harjaamisesta - jonka se näyttää happamalla ilmeellä ja hännän huiskimisella. Pesutilanteet, klippaamiset ja kengitykset menevät tamman kanssa hyvin rutiininomaisesti, eikä ne vaadi normaalia erikoisempaa osaamista tekijältään.

Ratsuna Nuttu on erittäin miellyttävä, sillä se on kevyt ratsastaa jonka lisäksi sillä on nöyrä asenne työntekoa kohtaan. Sileällä työskennellessä tärkeintä on, että hevosen saa aktiiviseksi heti alkuverryttelyistä alkaen esimerkiksi siirtymiä hyödyntäen sillä tamma on toisinaan aavistuksen hidas takaa jääden silloin melko pitkäksi ja etupainoiseksi. Kun hevonen on ratsastettu aktiiviseksi kahden pohkeen ja ohjan väliin, on loppuaika ratsastuksesta erittäin helppoa ja mukavaa sillä Nuttu tekee juuri niin kuin ratsastaja sen haluaa tekevän, eikä esimerkiksi jää pullikoimaan ratsastajan apuja vastaan. Tummanrautiaan Nutun bravuureita kouluratsastuksessa ovat tasapainoa ja väistämistä vaativat tehtävät kuten pohkeenväistöt ja sulkutaivutukset, kun taas heikkous löytyy suoruutta vaativien tehtävien parista - jotka kyllä onnistuvat, kun ratsastaja muistaa tarjota ratsulleen selkeät raamit.

Tottuneena kilpahevosena Nuttu kulkee sekä trailerissa ja rekassa moitteetta, ja sopii rauhallisen ja viilipyttymäisen luonteensa vuoksi myös nuorten hevosten kaveriksi kuljetuksen ajaksi. Vaikka kotiolosuhteissa Nuttu seuraa ja vahtii mielellään tallikäytävän tapahtumia, osaa se vieraissa paikoissa majoittuessaan relata ja olla omassa rauhassaan. Tilapäiskarsinassa majoittuessaan se keskittyy lähinnä heinän pupeltamiseen ja rentoutumiseen, kun taas ratsastaessa se on normaalia eteenpäinpyrkiväisempi ja herkempi. Kilpailusuoritukseen verryteltäessä hevosen aktivointi erilaisilla tehtäville on kaiken a ja o, sillä kun hevosen saa aktiiviseksi verryttelyssä, voi olla varma että radan suoritus onnistuu juuri niin hyvin kuin ratsastaja kykenee ratsastamaan.


© Bogård
© mlj 15
© mlj 15
© mlj 15


i. Unimaakari
evm, m, 164cm
ii. Korpimutkan Maakari
m, 164cm
ie. Unitaival
trn, 159cm
e. Säikyvän Nelli
evm, trt, 158cm
ei. Säikyvän Nestori
tprt, 160cm
ee. Ateljeen Tuutikki
trt, 155cm

Jälkeläisinfo

16.10.2019     Bogårdin Uniriepu

Astutuksista

Nuttu on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille oreille. Lisätiedot leasingsopimuksista sähköpostitse.

i. Unimaakari on yleispainotteinen, ratsukantakirjattu suomenhevosori joka on niittänyt mainetta eritoten este- ja kenttäratsastuskilpailuista. Musta ori on valloittanut jo pelkällä ulkonäöllään monen monta suomenhevosia seuraavaa ihmistä, sillä sen pitkät jouhet tuovat orin ulkonäköön kivan lisän vaaleiden sukkien ja piirron lisäksi. Unimaakari on rakenteeltaan hyvät leimat ja tyypit omaava ori, jolla on sopusuhtainen runko, vahva ylälinja sekä melko lyhyt selkä. Jalka-asennot orilla ovat hyvänpuoleiset, joskin etusääret ovat aavistuksen supistuneet. Vaikka ori on terävän hyppytyylin, vahvan laukan ja rohkean luonteen vuoksi painoittunut enemmän este- ja kenttäratsastukseen, ei se jätä kylmäksi koulu- ja valjakkoradoillakaan. Positiivisen luonteen omaava ori on oikea työmyyrä, joka rakastaa kaikenlaista työntekoa - sen kanssa ei siis turhia tarvitse jännittää, että kaviot liimautuisivat kiinni kentän pohjaan tai hevonen pukittelisi protestiksi ratsastajalle. II-palkinnolle kantakirjattua oria on käytetty melko säästeliäästi jalostukseen, mutta sen tiedetään periyttäneen varsin hyväluonteisia, kestävä rakenteisia varsoja. Sen varsat ovat pärjänneet hienosti muun muassa laatuarvostelutilaisuuksissa sekä ikäryhmäkilpailuissa.

ii. Korpimutkan Maakari on oikea suvun mustalammas, sillä ravisuvusta periytyvä ori on eksynyt raviratojen sijaan ratsujen maailmaan. Periytymisestään huolimatta Maakari edustaa perinteistä suomenhevosratsua, sillä orilla on pyöreä ja kompakti rakenne, hyvät jalka-asennot ja ratsulle tyypilliset tahdikkaat, ilmavat liikkeet. Nuorempana ajolle opetettu ori on kilpaillut nuoruusvuotensa kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa, mutta omistajan tyttären kasvaessa poneista ulos, Maakarilla alettiin treenaamaan myös rataesteiden parissa. Varsin hyvän ratsastettavuuden ja simppelin luonteen omaavasta orista kuoriutui hiljalleen oikea haka este- ja kenttäratsastuksen pariin, sillä orilla oli ilmavan ja terävän hyppytyylin lisäksi melko hyvä ja varovainen tekniikka. Vanhoilla päivillään ori kilpailikin Vaativa B tasolla kouluratsastuksessa ammattiratsastajan kanssa, jonka lisäksi se kilpaili avoimia 120cm ja yhden tähden kenttäluokkia nuoren juniorin kanssa. Juoksija- ja ratsukantakirjaan I-palkittua oria käytettiin melko paljon jalostukseen, joskin valtaosa varsoista on päätynyt ratsupuolelle. Maakarin tiedetään periyttäneen jälkeläisille hyvän luonteen lisäksi kapasiteettia lajiin kuin lajiin, mutta valitettavasti osalle sen jälkeläisille on periytynyt suomenhevosille tyypillistä kesäihottumaa.

ie. Unitaival edustaa vanhanajan sukulinjaa, joka on lähes kadonnut suomenhevosten suvuista. Varsin kompaktin rakenteen omaava tamma oli upea ilmestys jo pelkästään tummanruunikon värinsä vuoksi, mutta kuulopuheiden mukaan tamman luonne on ollut vielä tärkeämmässä roolissa sen fanijoukon keskuudessa. Unitaipaleen kuvaillaan olleen varsin simppeli, ihmisrakas hevonen, jonka kanssa pystyi harrastamaan monipuolisesti niin ratsain kuin ajaen, jonka lisäksi tamma kyyditsi kylän lapsia muun muassa rekiajeluiden muodossa. Mikään kilparatojen konkari tamma ei ollut, mutta sitä käytettiin toisinaan valtakunnallisissa suomenhevosnäyttelyissä, joissa tamma palkittiin usein näyttelyn parhaana hevosena ja/tai tammana. Hyvän luonteen, rakenteen sekä erikoisen sukulinjan vuoksi tammaa käytettiin muutaman varsan verran jalostukseen. Tammalla on yhteensä kolme jälkeläistä, joista kaksi on tammaa ja yksi ori. Jälkeläisiä yhdistää helppo käsiteltävyys sekä hyvä rakenne jonka lisäksi orijälkeläinen on pärjännyt upeasti myös kansallisilla kilparadoilla. Unitaival lopetettiin vuonna 2003 26-vuoden ikäisenä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

e. Säikyvän Nelli on tummanrautias, 158cm korkea suomenhevostamma jonka kilpaura loppui oikeastaan ennen, kuin se ehti edes alkaa. Kasvattajaltaan kolmen kuukauden ikäisenä maitovarsana ostettu tammavarsa vaikutti nuorena varsin potentiaaliselta kilpahevoselta, jonka vuoksi hevonen päätyi ammattilaisen omistukseen. Herkän, mutta siitä huolimatta melkon mutkattoman luonteen omaavaa tammaa rakennettiin kaikella rakkaudella kohti ikäluokka- ja kasvattajakilpailuita, joissa tamma menestyikin upeasti. 3-vuotiaana Nelli palkittiin parhaimmilla rakennepisteillä, kun taas neljävuotiaana tasapainoa saatuaan tamma palkittiin parhaana askellajihevosena ja tilaisuuden toiseksi parhaana estehevosena. Kasvattajakilpailuissa tamma osallistui kouluratsastukseen, jossa se voitti lähes kolmen prosenttiyksikön erolla toiseksi tulleen. Upean alku-uran tehnyt tamma myytiin isolla rahalla amatööriratsastajalle siitosleasingsopimuksella, joka myöhemmin koitui tamman kohtaloksi. Varsinainen kantoaika sujui moitteetta, mutta synnytyksessä tapahtui kaikkien tammanomistajien suurin pelko - erinäisten komplikaatioiden myötä Nelli menehtyi, ja kuvankaunis tammavarsa Uninuttu jäi orpovarsaksi.

ei. Säikyvän Nestori on tummanpunarautias suomenhevosori, jonka tietää oletettavasti kaikki sellaiset ihmiset, jotka seuraavat suomenhevosten menestymistä. Nestori oli nuorena oripoikana varsinainen kuivanmaan orava, eikä se pärjännyt ikäluokkakilpailuissa nimeksikään. Orilta tuntui puuttuvan kaikista askellajeista tahti ja irtonaisuus, jonka lisäksi sen tasapaino tuntui olevan luokattoman huono. 6-vuotiaana ori kuitenkin löysi hiljalleen itsestään puuttuvia palasia ja se kasvatti nopeaan tahtiin puuttuvan lihasmassan. Lihasmassaa saatuaan sen liikkeet sekä tasapaino parani huomattavasti ja kasvattaja halusi ilmoittaa orin kasvattajakilpailuun. Kesän ahkeran treenaamisen myötä Nestori teki jotain, mitä kukaan ei osannut odottaa - se nimittäin sijoittui estekokeessa toiseksi erittäin siistillä ja tasapainoisella radalla! Kasvattajakilpailu tuntui olevan vasta lastenleikkiä, sillä vuosien myötä ori on nähty kansallisilla radoilla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksenkin parissa jonka lisäksi ori on osallistunut jokaisessa lajissa mestaruustaistoihin saaden kolme mitalia kenttäratsastuksesta. Ratsukantakirjaan II-palkittua suomenhevosoria on käytetty melko runsaasti jalostukseen sen kompaktin rakenteen sekä hieman erikoisemman suvun vuoksi. Orin jälkeläisiä yhdistää erinomainen laatu, joka on vienyt jälkeläiset useamman lajin pariin.

ee. Ateljeen Tuutikki on hyvin tavanomainen suomenhevostamma, jonka suurin elämäntehtävä on ollut suorittaa hyvän ystävän ja harrastehevosen virkaa. Osittain ravisuvusta periytyvä tamma on rakenteeltaan varsin korrekti; sillä on selkeiden leimojen lisäksi vahva ylälinja, sopusuhtainen ja pyöreä runko sekä melko hyväasentoiset jalat. Ryhdikkäällä tammalla on lennokkaat ja ilmavat liikkeet, joita sen tiedetään periyttäneen molemmille tammajälkeläisilleenkin. Herkän ja melko kuuman luonteen omaavan tamman kanssa käytiin epäsäännöllisen säännöllisesti erinäisissä valmennuksissa, joiden kautta tamma tuli tutuksi ammattilaisille ja sen myötä sen molemmat jälkeläiset saatiin myytyä ammattilaisille aktiivikäyttöön. Vaikka Tuutikki ei ole itse kilpaillut minkään lajin parissa kyläkisoja poislukien, on kivan rakenteen ja hyvän liikemekanismin omaavaa tammaa on käytetty satunnaisesti valtakunnallisissa suomenhevosnäyttelyissä, joissa se on pärjännyt upeasti saaden kerta toisensa jälkeen I-palkintoja. Tänään Tuutikki viettää leppoisaa eläkeläishevosen virkaa 26-vuoden ikäisenä pienessä laumassa pitkiä aikoja tarhaten sekä muutamia kertoja viikossa maastoillen.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  11.11.2019 (Susiraja) irtoSERT
  25.12.2019 (Bogård) BIS2, MVA-sert
  25.01.2020 (Haltiasalo) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
 

Kouluratsastuksessa 1940.91 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 829.19
Tahti ja irtonaisuus 1111.72
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Hyvänyön kertomukset.

04. lokakuuta 2019, Satunen

Greta oli aiemmin viestitellessämme kertonut Nutun kaipaavan kunnon alkuverryttelyjä lähteäkseen kunnolla käyntiin, joten annoin ratsukolle aikaa lämpätä. Paljon siirtymisiä, pohkeenväistöjä, eteen ratsastusta ja perusjuttuja. Nuttu vaikutti alkutunnista jäävän ihan pikkuisen turhan painavaksi edestä, mutta lämmetessään alkoi kantaa itseään paremmin. Tavalliseen, tottumaani tapaan Greta handlasi hevosensa kuin vettä vain - voi kun kaikki oppilaat olisivatkin näin helppoja valmennettavia. Puhumattakaan helpoista ja kivoista hevosista, joita oli putkahdellut silmieni eteen kerta toisensa jälkeen.

Lähdimme haeskelemaan käynnistä erilaisia nappuloita. Keskikäyntiä sekä lisättyyn venymistä, mutta myös kokoamista. "Muistapas pitää se hevonen kahden ohjan ja pohkeen välissä", muistutin Gretaa suoruudesta. Nutulle helppoa heinää tuntui olevan kokoaminen ja erityisesti asettuneena ympyrällä tallustaminen, mutta enemmän töitä aiheutuikin keskikäynnistä suoralla linjalla.

Kun kerran oltiin päästy vauhtiin käyntitreenien parissa, pyysin Gretaa ratsastamaan takaosakäännöksiä. Niissäkin vaadittiin taas kokoamista ja suoruutta sekä Nutun tapauksessa myös ratsastajan oikea-aikaisia ja tarkkoja apuja. Käännökset meinasivat jäädä hieman vaisuiksi, jotain niistä tuntui puuttuvan. Nähtyäni muutaman asiallisen takarin pyysin ratsukkoa välillä ravailemaan kevyessä ravissa eteen-alas.

Greta keräsi hevosen takaisin lyhyeksi, polkemaan jalkoja alleen ja lähti taas ravista pyytämään hevosta niin lyhyemmäksi kuin venymään aina lisättyyn raviin asti. Voi, kuinka hienoja askelia tammasta lähtikään irti, kun se malttoi keskittyä ja jaksoi ravissa kantaa itsensä hyvin. Päätimme olla keskittymättä tänään laukkaan sen enempää, mitä ratsukko oli ehtinyt alkuverryttelyssä jumppaamaan. Ennen lopetusta halusin nähdä vielä muutamat takarit, jotka tulivat nyt jo huomattavasti helpommin kuin aiemmin.


20. lokakuuta 2019, Dimma

Viime maastoreissu oli niin onnistunut, että olimme heti sen jälkeen sopineet uuden retken. Saavuinkin Bogårdiin innokkain mielin. Tällä kertaa oli vuorossa tammamaasto ja minä lähdin Tutilla, Greta Nutulla. Hoidimme hevoset reippaasti kuntoon ja talutimme ne pihalle tallista. Nousimme hevosten selkään ja lähdimme kohti läheistä metsää.

Tutti tuntui olevan todella innoissaan tulevasta maastoreissusta ja se eteni erittäin reippaasti. Välillä sai hieman toppuutella hevosta, ettei meno yltyisi liian reippaaksi heti alkuun. Nuttu oli ehkä hieman rennompi ja rauhallisempi, ainakin mitä Gretaan oli uskominen. Hevonen kyllä näyttikin ottavan paljon lunkimmin, kuin Tutti. Ei siinä, varmasti oli Nuttukin innoissaan, mutta Tutilla meni pasmat aivan sekaisin.
”Ihan kun Tutti ei olisi moneen vuoteen päässyt maastoon, kun on näin paljon menohaluja”, naurahdin Gretalle, joka vastasi: ”Joo, se on välillä vähän turhankin innokas. Kuitenkin pysyy hyvin hallinnassa, ettei mitenkään päättömästi vouhota.”

Kiersimme maastossa pitkän lenkin, mukavilla laukkapätkillä ja annoimme hevosten viedä laukatessamme eräällä aukiolla. Teimme aukiolla myös muutamia kouluharjoituksia, jotta ei menisi koko reissu aivan pelkäksi höntsäilyksi. Hevoset tekivät työtä käskettyä, emmekä kauaa niitä kiusanneet. Molemmat tammat nauttivat täysin rinnoin ja kumpikaan ei varmasti olisi halunnut palata takaisin tallille. Maastoretki oli mukavan rento, mutta vauhdikas ja itsestäkin tuntui siltä, että arkihuolet jäivät jonnekin kauas kaukaisuuteen. Nyt ei huolettanut mikään ja mieli oli tyhjä.


23. lokakuuta 2019, Aava VRL-14824

Jälleen pääsin vierailemaan Bogårdissa. Tällä kertaa luvassa ei ollut valmennuksia, vaan pääsin tutustumaan henkilökohtaisesti tallin hevosiin. Tänään saisin puuhailla Ruusa-nimisen tamman kanssa. Olin nähnyt Ruusan laitumella tullessani aikaisemmin valmentamaan Kauhua ja Latea, ja Ruusa oli ollut kaunis kuin karkki. Se oli ihana vaaleanpunarautias tamma ja olin otettu, kun sain puuhailla rauhassa Ruusan kanssa. Tai ei nyt aivan rauhassa, sillä kuulema lähtisin tallin ratsuttajan Tildan kanssa talutusmaastoon. Tilda taluttaisi Nuttu-tammaa ja minä saisin, kuten jo mainittu, taluttaa Ruusaa. Olin onneni kukkuloilla kun astelin tallinovista sisään. Siellä Greta jo odottelikin hymyillen.
"Tässä on Ruusan harjapakki ja päitset sekä riimunnaru. Tilda sai Nutun jo hoidettua, se haki Ruusan karsinaan. Tunnistat Ruusan karsinan sen edessä olevasta vaaleapäisestä naisesta", Greta sanoi iloisesti. Tartuin naisen ojentamiin tavaroihin ja nyökkäsin. Kävelin eteenpäin tallinkäytävällä, kunnes huomasin vaaleatukkaisen naisen nojailevan karsinanoveen. Hän oli arviolta Gretaa noin vuoden vanhempi. Hymyillen hänkin minua tervehti. Vastasin naisen hymyyn kävellessäni hänen luokse.
"Mä olen Tilda ja tässä on Ruusa. Sä varmaan oletkin Aava? Harjaa vaan Ruusaa, ei oo kiirettä. Meen kattoon miten tallitytöt pärjää tuolla. Huikkaa jos tarvit apua. Gretaki löytyy toimistosta", Tilda selosti. Nyökkäsin ja nainen käveli tiehensä. Laskin harjapakin lattialle ja aukaisin karsinanoven. Vastassa oli todella kaunis suomenhevostamma, joka katsoi minua hieman uteliaasti. Ruusan silmissä oli lempeä katse.
"Hei tyttö", sanoin hiljaa ja siirryin lähemmäksi. Hivutin käteni Ruusan kaulalle ja rapsuttelin sitä hetken. Ruusa näytti nauttivan, ja sain tilaisuuden laittaa päitset tamman päähän. Ne pujahtivat Ruusalle ongelmitta. Laitoin Ruusan vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin. Kumarruin poimimaan harjapakista pari harjaa. Kävin tamman ensin sualla läpi, vaikka se ei ollut kovin kurainen. Sitten harjasin tamman pölärillä ja vielä herkemmät alueet, kuten jalat ja maha, pehmeällä harjalla. Sitten putsasin kaviot, jotka sain ongelmitta putsattua. Koko hoitotoimenpiteiden ajan Ruusa seisoi kiltisti. Aina kun vaihdoin puolta harjatakseni toisenkin puolen, Ruusa pukkasi minua turvalla selkään. Rapsutin sitä aina hetken korvien lähistöltä ja jatkoin harjausta. Pian Ruusa oli hoidettu. Laitoin harjat takaisin pakkiin ja menin käytävälle. Juuri sopivasti Tilda saapui paikalle. Hän meni vastapäiseen karsinaan, jossa ilmeisesti Nuttu asusti.
"Nyt mennään!" Tilda sanoi.

Kaksi suomenhevosta, kaksi iloisesti rupattelevaa naista, upeat maastot. Mahtava maastolenkki. Ruusa oli todella suloinen hevonen, niin nätti ja kiltti. Nuttu vaikutti hieman energisemmältä kuin Ruusa, mutta Tilda sai tamman hyvin ruotuun. Alkukankeuden jälkeen juttu luisti minun ja Tildan välillä vallan mainiosti. Lenkillä oli todella mahtavaa. Kiersimme reilu puolentunnin maastolenkin. Siihen kuului metsäpolkuja ja leveitä hiekkateitä. Paljon puita, joissa näkyi jo ruskan värejä. Onneksi ei satanut, syysaurinko valaisi maastomme. Ei ollut kovin kylmäkään, olin tosin varustautunut kerrastolla ja kaulahuivilla. Tildakaan ei valittanut kylmyydestä kertaakaan. Hevoset olivat lenkillä rentoina, ne taisivat piristyä lenkistä aika lailla. Tallille saavuttuamme olimme kaikki neljä pirteitä ja levollisia, valmiita uuteen viikkoon.
"Oli tosi mukavaa", sanoin taluttaessamme hevosia talliin. Tilda nyökkäsi ja ehdotti uusintaa joku päivä. Ehkä jopa ratsastaen. Sanoin harkitsevani asiaa, nyt halusin keskittyä ihanan Ruusan hoitamiseen. Karsinassa nojasin tamman kylkeen ja haistelin hevosen tuoksua. Kyllä elämä on ihanaa, kun saa olla hevosten kanssa.


26. lokakuuta 2019, Hazel

“Sä voisit napata tuon Nutun ratsastettavakses. Se on aika kiva hevonen, kunhan sen jaksaa ratsastaa hyväks alkuverryttelyissä”, Greta sanoi ja tyrkytti mulle mustaa nahkasatulaa. Hieman hämmentyneesti vastaanotin satulan käsivarsilleni ja käännyin tuijottamaan karsinassaan seisovaa tummanrautiasta tammaa. Greta huomasi ilmeisesti hölmistyneen ilmeeni ja naurahti: “Älä huoli, en mä sua yksin jätä. Nappaan itselleni tuon Nellan tuosta vähän matkan päästä niin voidaan lähteä samaa matkaa maneesiin.”

Nuttu oli tosi kiva hoitaa. Sillä oli utelias katse silmissään mua vilkuillessaan. Harjaamisesta se ei ollut moksiskaan ja kaviotkin se antoi puhdistaa reippasti. Saatuani tammalle satulan selkään laitoin itselleni kypärän päähän ja hain suitset varustehuoneesta. Ratsastushanskat olivat unohtuneet kotiin, mutta sain sellaiset lainaan Gretalta. Saatuani itseni jotakuinkin valmiiksi, pujotin Nutulle suitset päähän ja niin olimme valmiita lähtemään töihin.

Greta verrytteli ruunikkoa tammaansa tottunein elkein. Heidän yhteistyönsä näytti lähes saumattomalta ja Nella liikkuikin hyvin eteen. Nuttu puolestaan tuntui jäävän aluksi vähän pohkeen taakse ja niinpä ajattelinkin ratsastaa hieman avotaivutuksia ja väistöjä kaarevien urien lisäksi. Pikkuhiljaa rautias alkoikin pyöristyä varsin kivasti ja asettui nätisti eteen-alas. Pohkeenväistöt saivat myös takapään polkemaan paremmin alleen. Meno parani koko ajan ja hevonen allani alkoi vaikuttaa jo letkeämmältä.

Tehokkaan ravityöskentelyn jälkeen siirsin Nutun hetkeksi käyntiin ja annoin sen venytellä itseään ennen laukkaa. Vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla ja kävelimme muutaman kierroksen. Siirsin sitten tamman raviin ja sen kautta laukkaan. Nuttu liikkui aiempaa reippaammin heti aluksi, eikä mun tarvinnut juurikaan kannustaa sitä eteen. Tein muutaman hyvän laukannoston molempiin suuntiin. Sitten hidastin raviin ja siitä hiljalleen käyntiin. Olimme ravailleet sen verran pitkään, etten viitsinyt laukata enää kovin kauaa. Nuttu oli oikein kiva ratsu ja meillä synkkasikin ihan hyvin.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill