Noilankolinoi

"Ja tällä piti ihan oikeasti tehdä rahaa." Elli mutisi, ja katsoi tummaa tammaa kulmat kurtussa. "Aivan paska. Jos joku löis mulle nyt tonnin käteen, niin myisin. En edes harkitsisi." nainen jatkoi sähisemistään.
"Mulla ei satu olemaan tonnin seteliä takataskussa, mutta kyllähän mä sulle pankkisiirron teen." kuittasin, ja kikatin naisen suuttumukselle tietämättä, miten tosissaan hän oli.

"Mä en edes halua onnitella sua. Siinä on sulle superälykäs hevonen, joka apinoi ovien avaamiset, vetää kahdenkymmenenkilon kaurasäkin rehuvarastosta ja kurkkii ikkunasta sisään, vaikka kuvittelit juuri vieneesi sen tarhaan. Eikä muuten taatusti anna kiinni, ellei sen karsinaan ole raahattu kahta säkillistä kauraa ja kolme kiloa porkkanoita." Elli jatkoi manaamista. "Mulla on sisällä sen paperit, oota tässä, niin käyn hakemassa ne." nainen jatkoi, ja pyyhelsi tiehensä, vaikka en kovin tosissani oston suhteen ollutkaan.

"Tässä." nainen ojensi hevosen passin ja kysyi, tulisinko noutamaan hevosen myöhemmin, vai lähtisikö hän tuomaan hevosta kohti Bogårdia.
"No ei se mun takaluukkuunkaan mahdu, vaikka farmarivolvo iso onkin. Mutta läpällä mä heitin, et kai sä nyt sitä oikeasti tonnilla myy? Hienohan se on!" puolustin tammaa, ja katsoin Elliä epäluuloisesti.
"Maksa kun maksat ja tee mitä teet, myy vaikka mustalaisille. Nyt mun pinna katkesi, en jaksa joka helvetin päivä korjata aitoja sen jäljiltä." Elli kuittasi.

Noilankolinoi eli "Noila"
VH19-018-0942

syntynyt 18.07.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
musta suomenhevostamma, säkä 146 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

maahantuonut Vappulan Kartano
omistaa Bogård (vrl-14355)

Champion KTK-II

Ei Noila ole oikeasti niin paha, mitä Elli antoi ymmärtää.

Ehkä on totta, että sen umpisavolainen nimi on ollut jonkinlainen enne, ja sen luonteessa on pieni ripaus noidanilkeitä ja hullunkurisia ominaisuuksia, mutta loppujenlopuksi mustapukeisen tamman sisältä löytyy lämmin ja rakkautta haluava sydän.
Ainakin, jos oikein etsii.

Aitalangoissa Noila ei pysy laisinkaan, jonka vuoksi se tarhaa ympärivuoden samassa tarhassa putkiaitojen sisäpuolella. Yritti Noila niistäkin karkuun, mutta kun ali, yli eikä oikein läpikään päässyt, on se tyytynyt kohtaloonsa tarhassa pysyvänä hevosena. Tarhanportti on kuitenkin paikka, josta se yrittää aika ajoin ulos - joko puhtaasti voimalla, tai viheliäällä älykkyydellä lukkoja avaamalla. Tästä syystä onkin tärkeää, että Noilan tarhanportin muistaa sulkea niillä tuhannella viritelmällä, jotka siihen on asennettu. Ja muistaa toimia nopeasti, jos sen tarhakaverin hakee pois - Noila nimittäin yrittää taatusti hiipiä kaverinsa takaa vapauteen sillä samalla silmänräpäyksellä, kun ihminen keskittyy johonkin muuhun.

Hoitaessa Noila on ihan ookoo. Sellainen aika mitäänsanomaton, sillä se ei liiaksi ota kontaktia ihmiseen, eikä ole varsinaisesti mikään puhu ja pussaa-poni, jota lääppisi tuntitolkulla ihan vain siksi, että hevonen haluaa. Ei se toisaltaa ole mikään hapannaamakaan, eikä sen kanssa tarvitse pelätä mustelmaksi tatuoitua hammasrivistöä takapuolessa. Karsinassa hoidettaessa Noilaa kannattaa kuitenkin hoitaa kiinni sidottuna, sillä se hipsii ovesta ulos heti tilaisuuden tullen eikä ymmärrä vaikka sitä yrittäisi miten estellä siinä vaiheessa, kun se on jo päättänyt lähteä.
Noila on helppo hevonen kengittää, klipata ja vaikka raspatakin, sillä se ei vankan itseluottamuksen ja rohkeutensa ansiosta pelkää tai jännitä oikeastaan yhtään mitään.

Ratsuna Noilalla riittää mielipiteitä. Se on ehkä ennemmin yhden ratsastajan hevonen, sillä sen sielunmaisemasta on välillä vähän vaikeaa saada kiinni - aivan, kuten ehkä jokaisen naisen sielunmaisemasta on. Periaatteessa Noila on nöyrä ja kuuliainen hevonen, mutta sillä on myös omat hetkensä, kun sitä kiukuttaa aivan kaikki kentällä makaavasta vesilätäköstä ratsastajan apuihin asti.
Niinä päivinä kun kaikki on ok, se on melko näyttäväkin kouluhevonen. Se kantaa itseään hyvässä ryhdissä, sen perusliikkumisessa on ihana twisti energiaa ja sitä on helppo työstää pienin avuin. Huonoina päivinä se on sitten ihan oikea känkkäränkkä, joka ei halua yhtään mitään. Tai ainakaan mitään sellaista, mitä ihminen haluaisi. Ja tällöin Noila kyllä näyttää sen, sillä se osaa protestoida esimerkiksi pohjeapua sähäkällä pukilla. Ja se osaa se myös piruilla - en nimittäin jaksa enää uskoa hetkeäkään siihen, että olisi sattumaa, että Noila väistää sivuhypyin juuri silloin kuralätäkköä laukassa, kun ratsastaja ei ole hereillä ja sitä kiukuttaa jokin. Varsinkaan, kun Noilalla ei ole hyvänä päivänä minkäänlaista ongelmaa vaikka kahlata kurassa.
Maastoilua Noila rakastaa, ja maastolenkille tamman selkään saattaa istuttaa oikeastaan kenet vain, sillä pöpelikköjen keskellä tamma on hyvin varmajalkainen etenijä, joka kulkee höyryveturin lailla määränpäästä toiseen.

"Oho, voi hitsi! Meninkö mä ihan kokonaan ohi?" Noila varmaan huutaisi lastaustilanteessa, kun se marssii lastaussillalta päättäväisesti ohi. Senkin se tekee piruillaakseen aina silloin tällöin, ei aina, mutta joskus. Koska tie naisen sydämeen käy vatsan kautta, kannattaa Noilaa lastata aina herkkuämpärin avustuksella, sillä kukapa ei kipittäisi herkkujen ääreen, jos sellaisia on tarjolla. Itse matkustaminen ei ole Noilalle mikään ongelma, ei yksin, ei kaksin, eikä rekassa porukallakaan.


© Bogård
© Bogård
© luvat on
© luvat on


i. Alitalon Murre
evm, km, 155cm
ii. Kovaonni
m, 156
ie. Teerin Muska
rn, 151cm
e. Loitsu
evm, m, 144cm
ei. Elomäen Velho
m, 152cm
ee. Kastanja
trt, 140cm

Jälkeläisinfo

   

Astutuksista

Noila on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille oreille. Lisätiedot leasingsopimuksista sähköpostitse.

i. Alitalon Murre oli perinteinen suomenhevonen parhaimmillaan. Väri oli ainut mikä erotti sen suorastaan suomenhevosen ihannekuvasta, se oli nimittäin paitsi monipuolinen yleishevonen myös luonteeltaan kaikkien käsiteltävissä. "Murto" nimeä kantanut musta ori oli samalla omistajalla koko ikänsä, ja kilpailikin hänen kanssaan niin helpoissa koululuokissakin, kuin myös esteillä, kentässä ja jopa valjakossa. Raskaampaa tyyppiä edustanut Murto toimi loistavasti myös kärryjen edessä, joten sitä markkinoitiin jalostukseen myös työhevosharrastajille. Ori onnistuikin saamaan kiitettävän määrän tammoja siitosuransa aikana, sen jättäessä jälkeensä liki sata jälkeläistä. Sen varsoissa on yhdistävänä piirteenä näkyvissä monipuolisuus, sekä rehti luonne. Ori olikin suosittu myös hieman kuumapäisempien tammojen varsottamisessa, sillä se toimi usein luonnetta tasoittavana tekijänä. Murto oli kantakirjassa kakkospalkinnolla ensin T-suunnalle, ja myöhemmin myös R-suunnalle kilpailusuoritusten avittamana. Ori vietti eläkepäivänsäkin tutulla kotitallillaan, ja menehtyi vanhuuden vaivoihin kunnioitettavassa 26 vuoden iässä.

ii. Kovaonni oli komea tumma suomenhevosori, joka nautti suurta suosiota erityisesti värijalostajien keskuudessa. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut niin sanotuista värioreista todellakaan pahimmasta päästä, sen ollessa melko selväpäinen ja toimiva ratsu. Ori kilpaili lähinnä alle metrisillä esteradoilla muutamien koulukisojen siivittämänä. Näyttelyistä se ei niittänyt erikoisempia meriittejä, mutta pääsi kuitenkin kantakirjaan ratsusuunnalle III-palkinnolla. Orilla oli elämänsä aikana kolme eri omistajaa, joista kasvattaja sen myi jo vuotiaana eteenpäin. Siinä kodissa ori sai paitsi peruskoulutuksen, myös suurimmat meriittinsä kilparatsastuksen parista. Komean värinsä ja hyvän luonteensa vuoksi Kovaonni herätti kuitenkin myös ihailijoiden mielenkiinnon, ja sen omistaja vastaanottikin orin ensimmäisen astumiskesän jälkeen melko avokätisen tarjouksen. Siispä ratsu vaihtoi omistajaa, ja päätyi erityisesti erikoisvärisiä suomenhevosia kasvattavan naisen talliin. Omistajanvaihdoksen jälkeen se astui ulkopuolisten tammojen lisäksi myös oman tallin hevosia, ja saikin "urallaan" nelisenkymmentä jälkeläistä. Ori ei jäänyt historiankirjoihin minään superperiyttäjänä, mutta toisaalta sen varsoissa ei ole myöskään mitään suuria negatiivisia piirteitä. Kovaonni jättikin jälkeensä oikein mainion perushevosten ikäluokan, eikä siis näin ollut missään nimessä turha ori. Se lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 21 vuotiaana.

ie. Teerin Muska oli hieman kiukkuinen, mutta pohjimmiltaan oikein sydämellinen suomenhevostamma. Nuorena se kilpaili ikäluokkatasolla keskinkertaisella menestyksellä, mutta oman paikkansa se löysi päädyttyään Jyväskyläläisen ratsastuskoulunpitäjän omistukseen. Muskaksi kutsuttu tamma oli pienestä luonteikkuudesta huolimatta erinomainen yleishevonen, joka ei selästä käsin pannut pahakseen edes aloittelevia ratsastajia. Omistajansa sydämestä se sai erityisen paikan, ja tuntitoiminnan ohessa tamma kilpailikin ihan kelpo menestyksellä valjakkoajossa tallin omistajan ohjastamana. Oppilaiden kanssa Muska starttasi myös helpon B:n ratoja sekä 70cm esteitä. Kun tamma kääntyi 18-vuotiaaksi toteutti sen omistaja pitkäaikaisen haaveensa, ja astutti melko vanhaksi ehtineen tammansa. Ennakkoluuloista huolimatta tamma tiinehtyi helposti, ja varsoi seuraavana kesänä komean mustan orivarsan. Tämä varsa jäi tamman ainoaksi, ja pysyikin kasvattajallaan koko ikänsä. Muska itse teki vielä satunnaisesti helppoja lasten tunteja, mutta toimi vanhuudenpäivillään lähinnä hevoslauman tiukkana johtotammana ja omistajansa luottopuksuttimena. Se lopetettiin 24 vuotiaana huononevien hampaiden alkaessa vaivata sen eloa.

e. Loitsu oli kerrassaan näppärä pienhevonen. Se hyppäsi jo nuorena laatuarvosteluissa ikäluokkansa parhaimmistoon, saaden jo silloin paljon ihailevia katseita. Pieni tamma ei antanut kokonsa haitata, ja omasi myös oikein suuren egon ja aimoannoksen temperamenttia. Loitsu kilpailtiin parhaimmillaan 110cm esteillä, ja se hämmästyttikin monet suokkikasvattajat hyppykyvyllään. Valitettavasti lupaava tamma koki kuitenkin 11-vuotiaana onnettomuuden, jonka seurauksena se sai taakakseen ikävän jännevamman. Tamman omistajat päättivät jo heti ensikättelyssä ettei sitä väkisin lähdettäisi edes yrittämään takaisin kilparadoille, vaikka eläinlääkäri ei täysin sulkenutkaan kuntoutumisen mahdollisuutta pois. Sen sijaan tamma astutettiin, ja se toimikin siitoshevosena suorastaan erinomaisesti. Vaikka se ei aina ollutkaan mikään helpoin hevonen käsitellä ja omasi joskus aikamoisia tammapäiviä, se toimi emänä esimerkillisesti. Tamman pientä kokoa yritettiin parantaa käyttämällä hevoskokoisia oreja, mutta siitä huolimatta se jätti jälkeensä lähinnä pienhevosmitoissa pysyneitä varsoja. Loitsun kuudesta varsasta neljä oli oreja, ja kaksi tammoja. Se lopetettiin 20-vuotiaana, kun vanha jalkavamma alkoi väläytellä pahentumisen merkkejä.

ei. Elomäen Velho oli korskea ja kuuma hevonen, oikea kilpahevosen perikuva. Se nautti kuitenkin melko ikävästä maineesta, sen ollessa tunnettu lähinnä kuumapäisyydestään ja hankalasta ratsastettavuudestaan. Se esiintyikin ratsastuskilpailuissa lähinnä ammattilaisen alla, ja kilpailikin esteillä melko korkealla tasolla. Sitä käytettiin jalostukseen kuitenkin melko varauksella juurikin hankalan luonteen vuoksi, vaikka se ei jälkikäteen tarkasteltuna jättänytkään erityisen vaikeita varsoja. Osasyy saattaa olla toki siinä, ettei sitä käytetty lainkaan vaikeana tunnetuilla tammoilla, vaan sen kaikki partnerit olivat erittäin hyväpäisiä ja rauhallisia hevosia. Sen ensimmäinen ikäluokka menestyi välittömästi nuorten laatuarvostelukarsinnoissa, mikä nostikin orin suosiota jalostusta ajatellen. Ori itse ei kuitenkaan enään astumaan alettuaan kilpaillut, sen ollessa omistajan sanoman mukaan silloin aivan liian hormonihöyryissä. Eläköidyttyään jalostuskäytöstä se kuitenkin lopulta rauhoittui hieman, ja viettikin viimeiset vuotensa oikein pätevänä paimenena ja oppi-isänä nuorille orivarsoille. Velho lopetettiin 21-vuotiaana.

ee. Kastanja oli pieni jopa suomenpienhevoseksi, ja siitä johtuen olikin hieman hankala myytävä. Se pysyikin kasvattajansa omistuksessa melko pitkään, ja ensin tarkoituksena olikin jättää se kotiin jalostuskäyttöön pienhevosten sukulinjoja parantamaan. Kun tamma kuitenkin osoitti kapasiteettinsa esteluokissa ratsuttajan alla, se ostettiin erään kokeneen hevosperheen teinityttären ratsuksi. Se toimikin eräänlaisena äiti-tytär ratsuna, sillä pienikokoiset naiset molemmat ratsastivat sillä aktiivisesti. Tyttären kanssa Kastanja kilpaili esteluokissa hyvällä menestyksellä, ja starttasi jopa tutustumisluokkia kenttäkilpailuissa. Äidin alla tamma puksutti lähinnä kouluradoilla saaden niistäkin rusetin kerrakseen. Luonteeltaan tämä pieni raudikko olikin ihanteellinen paitsi perhe-, myös kilpahevosena. Se oli aina yritteliäs ja valmis työntekoon, mutta ei kiukutellut turhia tai ottanut nokkiinsa huonommastakaan ratsastuksesta. Se pysyi saman perheen omistuksessa loppuikänsä, ja tyttären muutettua opiskelujen perässä toimikin perheen äidin tätikuljettimena, sekä avaimena jalostuksen ihmeelliseen maailmaan. Raudikko varsoi kolme hienoa varsaa, kaksi tammaa ja orin. Kun Kastanja jouduttiin lopettamaan hankalan ähkyn seurauksena sen tilalle ostettiin uusi nuorempi siitostamma, ja sen omistaja onkin nykypäivänä tunnettu jo melko ansiokkaana suomenhevoskasvattajana.

sukuselvityksen © Penelopeia, kiitos!


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  11.11.2019 (Susiraja) irtoSERT
  27.11.2019 (Hornanhovi) irtoSERT
  30.11.2019 (Susiraja) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
 

Kouluratsastuksessa 1892.89 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 765.01
Tahti ja irtonaisuus 1127.88
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Noilan noilankolinoit.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill