Myrskylän Syystaika.

"Kiva kun tulitte! Rantasauna alkaakin olla jo kuumana!" Sylvi viittoi talonsa edustalta minulle ja Vappulan Kartanon Ellille.
Kun saimme viikonloppukassimme raahattua Myrskylän päärakennukseen, illan emäntä tyrkkäsi käsiimme lasin kuohuvaa.
"Eiköhän sanota kippis kivalle viikonlopulle!" Sylvi tuumi, ja kohotti lasinsa.
"Ja sille, että meille tallin omistajille on suotu vapaa viikonloppu." nauroin, ja kohotin maljani.

Vietimme hyvin perinteisen naisten illan - saunoimme rantasaunalla, kävimme pulahtamassa lokakuisen kylmään järviveteen, söimme, joimme, juoruimme ja nauroimme. Vaikka osasimme puhua paljon muustakin kuin hevosista, loppuillan myötä puheenaiheet kääntyivät yhä enenevissä määrin hevosiin.
"Kuule Greta, sultahan puuttuu kokonaan musta tamma." Sylvi nauroi, ja kaatoi lasiini lisää viiniä. "Saat hyvän hintaan ton meidän nuoren Syystaikan. Kokeilet sitä huomenna, ja mä voin vaikka tuoda sen ens viikolla Bogårdiin. Se on kuvattu ja taivutettu viime kuussa ilman moitteen sijaa." Sylvi jatkoi.
"Ei Gretan sitä mitään kokeilla tarvitse! Se on hyvä hevonen." Elli yhtyi naisen kauppapuheeseen. "Mä oon ratsastanut sillä jonkun verran ja se on hauska peli. Ja ikäisekseen hyvällä mallilla!" Elli vakuutteli. "Joojoo. Kyllähän jokainen pikkumustan tarvitsee." nauroin viinipäissäni tietämättä, että naiset todella tarttuisi puheeseeni.

Myöhään sunnuntai-iltana kotiin palattuani Janne kyseli, miten illanistujaiset sujuivat. Hävetti, sillä ainut toive, mitä mies lähtiessäni esitti, oli, etten palaisi kotiin uuden hevosen kanssa.
"Älä sano." Janne murahti, kun väistelin hänen kysymyksiään.
"Mutta se oli niin hieno!!" piipitin, ja vedin sohvan nurkalla lojuneen filtin pääni päälle.
"Mä niin arvasin tämän." mies manasi, ja yritti kiskoa filttiä korvieni päältä. "Eihän sua voi päästää mihinkään enää! Ja varmaan tarvii ruvella kyselemään jotain holhousta, kun käytät jokaisen pennin pankkitililtä hevosiin." Janne nurisi.
"Mä teen sulle aamupalaa huomenna!" huusin kikattaen peiton alta, kuin nelivuotias lapsi.

Ja niin tein. Eikä sen jälkeen enää puhuttu Myrskylän tapahtumista, ei, vaikka tiesin miehellä olevan sanansa sanottavana hankintoihini. Mutta eikö se niin mene, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja hevosnaisen sydämeen hevosen kautta.

Myrskylän Syystaika eli "Suoma"
VH19-018-0923

syntynyt 13.09.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
musta suomenhevostamma, säkä 155 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Myrskylä
omistaa Bogård (vrl-14355)

KTK-II

Suoma on perusluonteeltaan ehkä vähän rutiineihin kangistunut hevonen, joka perustaa olemuksensa päivän tapahtumiin. Kun tamma pääsee ensimmäisten joukossa aamuisin ulos ja iltaisin sisälle sekä pääsee kotiolosuhteissa iltaisin treenattavaksi, on sen elämä tasaisen rauhallista. Silloin se on hyväntuulinen ja ymmärtäväinen hevonen, joka vetää ihmisen kanssa mielellään yhtä köyttä. Mikäli tamman kuitenkin jättää esimerkiksi tarhaan viimeiseksi tai aamuisin talliin aamuliikutusta varten, on vastassa äkkiä kärttyinen hevonen, joka ei haluaisi millään ymmärtää miksi tänään tehdään näin, kun eilen ja sitä edeltävänä päivänä on tehty aivan päinvastoin. Näinä hetkinä Suoma kaipaa käsittelijältään tasaisuutta ja pitkäjänteisyyttä, jonka myötä mustapukeinen tamma uskaltaa hiljalleen luottaa siihen, ettei maailma kaadu niskaan eikä ruokavälikään veny mahdottomuuksiin.
Tästä syystä Suoma on niitä hevosia, joiden kanssa katsotaan kalenteria tarkemmin muun muassa kengityksiä, eläinlääkärin toimenpiteitä ja valmennuksia varatessa. Kun tälläiset asiat tapahtuvat iltaisin sisälletulon jälkeen, on ne ihan okei, eikä kiukuta tammaa silmittömästi.

Kun ostin Suoman, sen kasvattaja sanoi, että se on sellainen estepainoitteinen kouluhevonen. Siitä odotettiin emänsä kaltaista pupujussia esteradoille, mutta pikkuhiljaa ratsutuksen edetessä kävi ilmi, että tammalla on sittenkin enemmän lahjoja kouluratsastukseen - ei siksi, ettei hyppääminen luonnistuisi, vaan siksi, että se on aikuisten oikeasti melko näyttävä ilmestys kouluaitojen sisäpuolella.
Suoma kantaa itsensä mielellään melko pyöreässä ja ryhdikkäässä muodossa, jonka lisäksi sillä on näyttävät askellajit niin koottuina kuin lisättyinäkin. Sillä on luontaisesti hyvä tahti ja tasapaino, jonka vuoksi istunnalle herkän tamman kanssa on helppoa ja sujuvaa tehdä pidempiäkin tehtäväkokonaisuuksia. Se on malliltaan enemmän eteenpäinpyrkivä kuin eteenpäinpotkittava, jonka vuoksi se on parhaimmillaan ratsastajalla, joka kykenee istumaan hiljaa, ja vaikuttamaan ratsuunsa enemmän istunnalla, kuin esimerkiksi ohjalla. Ei Suoma kerää herneenpalkoja tai kierroksia epätasaisestakaan istunnasta, mutta lienee täysin ymmärrettävää, että reippaampi meno saattaa hirvittää kokemattomampaa ratsastajaa ja kaikin voimin ratsuunsa takertuessa vauhti enemmin yltyy, kuin hidastuu.

Vaikka Suoma on herkästi kangen niellyt kun sen arkiseen kotielämään tulee muutoksia, ei se osaa stressata muilla mailla oloa. Se matkustaa asiallisesti mihin kellon aikaan tai paikkaan tahansa, eikä ryhdy suotta mullittelemaan esimerkiksi lastaussillalla. Vieraissa paikoissa se on uteliaan eloisa, mutta pysyy kuitenkin hyvin käsissä - sitä voi taluttaa käsihevosalueella hyvin vaikka riimusta, eikä suoritusta ennen tarvitse maalailla piruja seinille siitä, että hevonen esimerkiksi rikkoisi tehtäväkokonaisuuksia kytätessään jotakin. Suoma on loppujen lopuksi hyvin samanlainen ratsastaa niin kotona, kuin vieraissa; sopivan herkkä, kuulias ja yhteistyöhaluinen.


© Scirlin


i. Jeilin Peikkomieli
KTK-II
ii. Viäränmielin

ie. Hiienkerkkä
KTK-II
e. Helmiahon Talventaika
KTK-II
ei. Tulentekijä
KTK-II
ee. Tiikerililja
KTK-III

Jälkeläisinfo

01.11.2019     Bogårdin Kekrikepponen

Astutuksista

Suoma on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen kaksipolvisille oreille. Leasingsopimuksista lisätietoa sähköpostitse.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
 

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  26.12.2019 (Bogård) RCH

Kouluratsastuksessa 2002.97 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.54
Kuuliaisuus ja luonne 831.77
Tahti ja irtonaisuus 1171.20
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Syksyn taikaa.

05. marraskuuta 2019, omistaja Greta

Säädin Volvon lämmityslaitteita kovemmalle, ja otin puhelimeni taskusta tarkistaakseni päivän aikataulua. Vaikka tapanani ei ole myöhästyä aikatauluista, olin yllätyksekseni aikataulusta hyvin edellä - ehtisin siis käydä syömässä jossain matkalla ja piipahtaa esimerkiksi rehuostoksilla ennen, kuin minun oli määrä olla seuraavalla tallilla pitämässä valmennusta.

Syödessäni ABC:n lehtipihviä salaatilla selasin puhelinta ja googletin paikallisia varusteliikkeitä. Rehut hakisin paikallisesta Puuilosta, mutta voisin samalla reissulla - nyt kun kukkaron nyörit olivat jo auenneet - käydä piipahtamassa jossain hevostarvikeliikkeessä päivittämässä erityisesti Suoman varusteita. Tai en tiedä, voiko puhua päivittämisestä, kun tamma on joutunut koko elinkaarensa käyttämään muiden jämiä. Raasu.

Sokka Luxuriesin tiloihin päästyäni oloni oli kuin lapsella karkkikaupassa. Tuotteet puhuttivat, ja olisin halunnut kahmia ostoskärryn täyteen. Maltoin pitää kuitenkin jonkinlaisen järjen päässäni; valitsin kaksi satulahuopaa, suojat, pintelit patjoineen ja villaloimen verryttelyitä sekä kuivattelua varten. Ruskea setti saisi toimia kotiolosuhteissa, kun taas vaaleanpunaiseen taittava nudesetti saisi toimia valmennuksissa ja muissa edustustehtävissä.

"Katsokaa, mitä mä löysin Suomalle." kirjoitin tallimme WhatsApp-ryhmään, ja laitoin nudesta setistä kuvan miljoonan sydänsilmäemojin kera.
"Sairaan makee, sopii Suoman väreihin!" Venla vastasi salamana.
"Jaaha, sitä on vaivuttu pikkutyttöjen väreihin." Tilda kuittasi, ja liitti perään nauravan emojin.
"Mutta hei, muista toppaloimi!" Venla jatkoi.

Vaikka toppaloimi olisi ollut Suomalle muita hankintoja huomattavasti tärkeämpi ja hyödyllisempi, varusteliikkeen valikoimasta ei tuntunut tällä kertaa löytyvän sopivaa.
"Täällä ei ollut, mutta mä tilaan vielä tänään netistä jonkun. Eikö sillä ole ollut nyt Nellan Bucas käytössä? Jos se on sopivaa sorttia, tilaan sellaisen." kirjoitin vielä ryhmään, ennen kuin jatkoin matkaa kohti illan viimeistä tallia.
"Joo, se on käyttänyt sitä Nellan 145 sentin Bucasta. Mutta mä luulen, että Horseware olisi parempi. Toi kinnaa vähän edestä. Voin sovittaa vielä illalla vaikka Ruun loimea, niin katsotaan kumpi malli olisi todellisuudessa passelimpi." Tilda laittoi.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill