Kaskisavu.

Istuin hiljaa tallitoimistossa, ja tuijotin tyhjyyteen. Selkääni pitkin hiipi kylmänväreet, ja oloni oli oksettava. "Tottakai mä autan. Me järjestetään heti paikka." sain pihahdettua puhelimeen ennen kuin puhelu tuli päätökseen.

Hetken hiljaisuuden jälkeen ryhdistyin ja suunnistin tallikäytävälle laittaakseni hevoselle karsinan valmiiksi. "Tilda!" mä hihkaisin, kun näin naisen tallikäytävällä. "Meidän läänin valvova eläinlääkäri soitti. On joku eläinsuojelutapaus, kolme ponia jouduttiin lopettamaan mutta siellä on joku nuori suomenhevonen josta voi viedä saada jotain. Se tulee meille nyt tilapäisesti, että saa elämästä taas kiinni. Ovat täällä parin tunnin päästä, sille tarvis kattoa arki kuntoon." kerroin naiselle itku kurkussa, sillä eläinsuojelutapaukset ottivat aina yhtä lujille. En pysty ymmärtämään, millainen ihminen jättää eläimensä hoitamatta.

Kun tummanpunaruunikko ori saapui Bogårdin pihalle, sydämeni tuntui murenevan kokonaan. Se oli järkyttävän aliravittu, likainen ja takkuinen. Vaikka se oli nuori, oli orin katseesta kadonnut elämänilo kokonaan. "Sillä on jonkinlainen pistohaava tossa vasemmassa takajalassa. Laitettiin ennen matkaa tulehduskipulääke suoneen, mutta jätän teille vielä sulfaa jotta saataisiin tulehdus pois. Sulfakuuri ja pari kertaa päivässä vesihuuhtelu, niin luulisin, että parin viikon päästä se osa-alue on jo ihan ookoo." eläinlääkäri totesi, kun saimme orin uuteen karsinaansa.

Myöhään illalla - kun kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin - seisoin tummanpunaruunikon karsinan edessä ja katselin, kun tämä söi valtavalla ruokahalulla heiniään. "Jos mä voin sulle jotain luvata, niin sen, ettei sun tarvitse koskaan enää nähdä nälkää tai kärsiä muutenkaan." kuiskasin orille, ja rapsutin sen likaista kaulaa kaltereiden välistä.

Kaskisavu eli "Savu"
VH19-018-0954

syntynyt 28.08.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
tummanpunaruunikko suomenhevosori, säkä 164 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut xxx
omistaa Bogård (vrl-14355)

Ch KTK-II

Vaikka toisin ensihetkinä kuvittelin, tuli Savusta ajansaatossa tunnistettava hevonen. Ja hyvä sellainen tulikin. Monessakin suhteessa; se on menneisyydestään huolimatta äärettömän suurisydäminen hevonen, joka on hyvin avoin, rehti ja reipas. Rakastavakin, sillä tämä hevonen rakastaa rapsuttelu- ja pusuttelutuokioita, jotka kestävät vartista toiseen. Ja se ratsastettavuus, joka Savulla on, on jotain sellaista mitä sanoin ei voi kuvailla.

Ruunamaisen perusluonteen omaava ori on hoitotoimenpiteitä tehdessä hyvin mutkaton; sitä voi hoitaa niin tallikäytävällä kiinni sidottuna, kuin karsinassa vapaanakin. On se joskus laitettu tallipihassakin satulaan niin, että ori on syönyt nurmea naru kaulallaan sen ajan, kun ihminen on sukinut karvat suoraksi. "Jos joku hevonen on pomminvarma, niin tämä." totean aina ihmisille, jotka hämmästelevät sen viileänrauhallista olemusta. Enkä varmaan edes valehtele, sillä olisi hyvin vaikeaa kuvitella Savun katoavan maailman kartalta sellaisessakaan tilanteessa. Ja jo se pelkästään kertoo hevosesta enemmän, kuin tuhat sanaa.

Savulla ei ollut todennäköisesti ratsastettu laisinkaan ennen Bogårdiin saapumista, joten sen kanssa lähdettiin liikkeelle täysin nollatasolta aikaa, rakkautta ja vielä kerran aikaa käyttäen. Pikkuhiljaa, kun Savu sai massaa ympärilleen, sitä alettiin myös ratsastamaan enemmän - ja vitsi, mikä ratsu tummanpunaruunikon ulkokuoren alta löytyikään!
Savulle on ollut aina helppoa kantaa itsensä hyvässä ryhdissä ja tasapainossa, eikä sen liikkeissäkään ole moitteen sijaa. Kun se on vuosien mittaan kehittänyt voimaa ja kantokykyä, on siitä tullut todella näyttävä kouluratsu aina Helppo A - Vaativa B tasojen välimaastoon. Ratsastettavuuteen liittyvissä asioissa parasta orissa on ehdottomasti sen miellyttämisenhalu, eteenpäinpyrkimys ja herkkyys sillä jo pelkästään niillä pääsee pitkälle; on onni ratsastaa hevosta, joka tekee mielellään ratsastajansa kanssa yhteistyötä.

Vieraissa paikoissa Savu on yhtä rauhallinen ja ihana kuin kotonaankin. Se ei lähde kilpakosintaan mukaan, eikä päästä pihahdustakaan esimerkiksi verryttelyalueella muita hevosia ohittaessa. "Herrasmies, mikä herrasmies." nauran aina hevosta verrytellessäni. Alkuun orin lastaamiseen sai käyttää aikaa, sillä se epäröi matkustamista eikä mielellään astunut lastaussillalle, mutta nykypäivänä se on saanut lastauksesta ja matkustamisesta niin hyvää rutiinia, että sen voi lastata myös yksin melko huolettomasti.


© VRL-01811
© VRL-01811
© VRL-01811
© VRL-01811


i. Kaskikaiho
evm, prn, 165cm
ii. Kaihonkajaus
prn, 165cm
ie. Kaskitytär
trt, 159cm
e. Laakson Amarantti
evm, tprn, 160cm
ei. Savupolkka
evm, tprt, 166cm
ee. Laakson Amaryllis
evm, prn, 160cm

Jälkeläisinfo

00.00.2019     jälkeläinen

Astutuksista

Savu on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.

isiäitiheh

menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  30.11.2019 (Susiraja) irtoSERT
  02.12.2019 (Susiraja) irtoSERT
  20.12.2019 (Hornanhovi) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  26.12.2019 (Bogård) RCH

Kouluratsastuksessa 2089.53 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 895.36
Tahti ja irtonaisuus 1194.17
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Kaskenpoltosta savua.


16. marraskuuta 2019, Greta

Usein sanotaan, että parisuhde hevosihmisen kanssa on silkkaa hulluutta. Meille Jannen kanssa tämä parisuhteen muoto on sopinut paremmin, kuin mikään muu. Siinä missä Janne tekee pitkää työpäivää oman yrityksensä parissa, hän antaa tilaa hevosjutuilleni. Ja siinä missä minä annan vuorostani tilaa Jannen harrastuksille, hän ymmärtää, että joskus tallipäivät voivat venyä luvattoman pitkiksi.

Tärkeintä tälläisessä elämäntyylissä - ja parisuhteen hoitamisessa - on, että muistetaan antaa aikaa ja olla avoimesti kiinnostuneita toisten jutuista. Ja juuri näiden asioiden takia Janne on minulle äärettömän rakas, sillä hän on turvallinen ja lämminhenkinen, mutta myös ymmärtäväinen ja kiinnostunut. Unelmien vävy, kuten vanhempani on tupannut miehestä lausumaan.

Kun tulin Ruunaankosken koulukilpailuista kotiin ja olin saanut hevoset hoidettua yöpuulle, tuli Janne minua iloisesti vastaan eteiseen. "Miten meni?" hän kysyi, ja otti minut avosylin vastaan.
"Hyvin! Hyviä suorituksia, ja tuli kotiin muutama ruusukekin." hymyilin miehelle, ja näytin tälle kahta sinistä ruusuketta, jotka molemmat merkitsivät toista luokkasijoitusta.
"Hieno juttu!" hän iloitsi, ja ohjasi minut keittiöön, jossa minua odotti runsas illallinen tunnelmallisen musiikin ja kynttiläloisteen keskellä.
"Kiitos, ei sun olis tarvinnut." mutisin, kun katsoin silmät loistaen kaunista kotiamme. "Kyllä tarvitsi." Janne myhähti.

"Savu teki ihan mielettömän hienon debyytin jo ihan taustansakin vuoksi. Uskomatonta, miten hieno hevonen siitä on kuukausien mittaan tullut. Ja miten sulavasti se kantaa ratsastajaa nykypäivänä. Se oli hyvin kuuliainen ja miellyttävä ratsastaa, ja tulos kipusi yli kuudenkymmenenkahdeksan prosentin. Ja Helppo A-luokassa se meidän pikkusintti, Tutti pötki niin hienosti, ettei koskaan ennen. Keskiravin aikana mä mietin, onko joku laittanut sen alle jouset, kun se meni kun joku hienompikin puoliveriratsu. Harmittaa se pieni rikko tahtirikko laukassa, sillä ilman sitä me oltaisiin rikottu sen maagisen seitsemänkymmenen prosentin tulos." analysoin kilpailusuoritukia samalla, kun lapioin viime viikonloppuna kaadettua hirveä suuhuni. Todellisuudessa Janne ei ymmärtänyt sanaakaan puheestani, mutta hymyili kuunnellen, sillä hän tiesi kertovani jotain itselleni tärkeää asiaa. "Että ei tässä voi olla muuta, kuin iloinen. Mutta se siitä. Miten teillä meni se palaveri tänään?" lopetin puheet hevosista, ja tartuin miestä kädestä pöydän yli.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill