Karkkikauhu.

Karkkikauhussa on ollut aina jotain, mistä olen pitänyt tolkuttoman paljon. Kun näin ystäväni - ja orin silloisen omistajan - Daniela Riikinnevan ratsastavan tummapukeisella orilla ensimmäisiä kertoja, ristin käteni yhteen ja suuntasin katseeni taivaaseen pyytääkseni ratsastajalle lisävuosia rakkaan harrastuksen ja ammatin parissa.

Nuori suomenhevosori ei ollut tullessaan se helpoin ja mukavin, mutta Danielan täsmällisen käsittelyn ja ratsastuksen ansiosta hevosesta on tullut sittemmin varsin kiva. Enkä kiellä, etteikö hevosessa olisi ollut nuorenakin potentiaalia - olihan sillä, mutta sen esille tuominen oli ilmavan takapään ja loputtoman energisyyden vuoksi toisinaan melko haasteellista.

Rakkaus Kauhua kohtaan ei kuitenkaan tempuista laatunut, sillä juoksin pää kolmantena jalkana sen kyytiin aina, kun Daniela kyseli ratsastamaan kiireidensä vuoksi. Ja saman tein rahatukon kanssa silloinkin, kun ori ilmoitettiin myytäväksi omistajan tehdessä muuttoa ulkomaille puoliveristen pariin.

Karkkikauhu eli "Kauhu"
VH19-018-0872

syntynyt 05.07.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
musta suomenhevosori, säkä 166 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Unto & Vilma Ojanen
omistaa Bogård (vrl-14355)

VIR MVA Ch KTK-I YLA2

Bogårdiin saavuttua kaksi asiaa on varmaa; se, että kylmänkostea merituuli pelästyttää sisämaan asukkaat sekä se, että Kauhu tervehtii tallin tiluksille tulijoita matalalla hörinällä saaden aikaiseksi "mikä ori tuo on, onpa se kiva!" supinaa. Tarhatessaan Kauhu on oikea naapurikyttä joka kuljeskelee tarhassaan pihan tapahtumia visusti seuraten - tai naapuritarhalaisen riimua aidan yli repien. Koska Kauhussa asuu edelleen pieni pojankoltiainen, talutetaan hevosta turvallisuussyistä ketjun kanssa tarhasta talliin ja tallista tarhaan. Ketjun kanssa oria taluttaessa pahinta mitä se tarjoaa on hörinä muille hevosille ja toisinaan muutamat babypiaffe-askeleet, mutta koskaan se ei ole riistäytynyt käsistä tai jyrännyt ihmisen päälle.

Normaalit hoitotoimenpiteet kuten harjaus, klippaus ja pesulla käynti on Kauhulle arkipäivää eikä siten vaadi tekijältään erikoishuomioimista mutta sen leikkisän luonteen vuoksi asiat tulee hoidettua usein melko nopeasti. Käytäväketjujen kanssa leikkiminen, kuopiminen sekä "hetkinen, mikä sulla nyt on kädessä, anna mä vähän haistan ja maistan"-asenne on toisinaan sen verran raskasta, että sitä haluaa toimia vain nopeasti turhat konfliktit välttääkseen. Ja oman mielenrauhan säilyttääkseen.

Ja mitä Ojasen pariskunnan kasvattamiin hevosiin tulee, tulee se myös Kauhuun - se on ratsuna erittäin rohkea ja reipas ja loppujenlopuksi enemmän este- kuin kouluhevostyyppinen. Perustyöskentely on kivaa kunhan se on helppoa, enemmän vaatiessa ratsastajan pitää enemmin pyytää kuin käskeä ettei kuppi heitä nurin. Nykypäivänä kuppi nurin tarkoittaa Kauhun kanssa ehkä protestipukkia, ehkä "no jaa jos tämä ei kelpaa, mene sitten itse"-asennetta ja kädelle painamista eikä kirjaimellisesti haudanvakavaa rodeota. Kun oria on vuosia rakennettu pyytävän pehmeästi, on siitä muotoutunut kuitenkin varsin mallikas kouluhevonen; se kantaa itseään hyvässä ryhdissä, sillä on hyvä tasapaino ja liikemekanismi ja hyvinä päivinä se tekee niin tasaisia suorituksia, että sen kanssa on helposti kiinni palkintosijoituksissa.

Vieraissa paikoissa Kauhun läsnäolon kyllä kuulee - se hirnuu kaikille, ja ennen työhön pääsyä se on kaikella kunnioituksesta ja rakkaudesta huolimatta raivostuttava. Viimeistään verrytellessä Kauhu kuitenkin paneutuu enemmän ratsastajaansa, ja tasapainoittuu mielentilaltaankin - joka on ihan kiva, sillä kukaan ei jaksaisi käydä maailmalla vitipäisen orin kanssa kovinkaan kauaa.


© VRL-01811
© VRL-01811
© VRL-01811


i. Karkkikarhu
evm, m, 168cm
ii. Metsänpeikko
m, 168cm
ie. Friisilän Nekku
prn, 162cm
e. Villimari
evm, km, 159cm
ei. Tervamahkee
km, 162cm
ee. Villitti
vprt, 158cm

Jälkeläisinfo

05.10.2019     Bogårdin Pihkapyörre
26.10.2019     Bogårdin Karkkikaiho

Astutuksista

Kauhu on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.

i. Karkkikarhu on musta suomenhevosori, joka on vallannut kilpa-areenat niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksen parista, jonka lisäksi se kilpaili nuoruusvuosinaan myös valjakkoajon parissa. Suuren egon omaava ori on ollut luonteeltaan varsinkin nuorempana melko hankala, sillä se keskittyi varsinkin kevätaikaan enemmän tammoihin ja muihin hevosiin ennemmin kuin ihmiseen. Luonteensa vuoksi ori päätyi ammattilaiselle ratsutettavaksi joka osti orin myöhemmin pilkkahintaan tasoon sekä kapasiteettiin nähden. Helppo A, 115cm ja suomenhevosten helppoja kenttäluokkia kilpaillut ori on kantakirjattu ratsukantakirjaan II-palkinnolle arvioilla “hyvät tyypit, pyöreä tiivis runkoa, leveä ja pitkä kaareva kaula, loiva lapa, kantava lanne, pitkä lautanen. Jalat hyväasentoiset, etusääret lyhyet. Liikkeet väljät, käynnissä erittäin hyvä yliastunta. Esteillä rohkea, hyppää hyvällä tekniikalla. Ratsastettavuus melko hyvä; ori on aavistuksen sitkeä suusta, se on herkkä pohkeille ja se on yhteistyöhaluinen.” Karkkikarhulla on tänään reilu kymmenen jälkeläistä, mutta jälkeläismäärän odotetaan kasvavan tällä jalostuskaudella uusien tammojen myötä.

ii. Metsänpeikko on musta, 168cm korkea ori joka on jättänyt jälkeläisilleen paljon itsevarmaa ja jopa hieman machoilevaa luonnetta josta syystä orilla on nykypäivänä hyvin vähän orijälkeläisiä. Sen tiedetään periyttäneen jälkeläisilleen myös suurta kapasiteettia lajiin kuin lajiin, ja moni orin jälkeläisistä onkin päätynyt alue-kansallisen tason yleispainoitteisiksi kilpahevosiksi. Hyvän ratsastettavuuden ja fyysisen kestävyyden omaava Metsänpeikko oli itse aikoinaan oikea este- ja kenttäratojen legenda, sillä ori sijoittui tai voitti lähes jokaisessa startissaan. Erinomaisen hyppytyylin ja vahvan laukan omaava ori ei kuitenkaan jättänyt koulutuomareitakaan kylmäksi, vaan se kilpaili Helppo A-tasolla tehden sujuvia, tasapainoisia ja loppua kohden jo melko lennokkaita suorituksia. Tänään Metsänpeikko viettää leppoisan eläkeläishevosen virkaa, ja käy muutamia kertoja viikossa maastoilemassa sekä ratsain että ajaen lihaskuntoa ja mielenvirkeyttä ylläpitääkseen.

ie. Friisilän Nekku on melko tyypillinen suomenhevonen; se polveutuu juoksijapuolen valtaoreista, se on rakenteeltaan pitkäkaulainen ja melko pienipäinen ja sen lavat ovat melko viistot. Sen runko on sopusuhtainen ja pyöreä, ja sillä on kohtalaiset jalka-asennot. Punaruunikon värityksen omaava Nekku on viettänyt lähes koko elämänsä samalla omistajallaan, jossa se on toiminut hyvän ystävän ja monipuolisen harrastehevosen virassa. Lempeäluonteinen, rohkea ja yritteliäs Nekku osasi kentällä perusjuttuja, mutta se oli parhaimmillaan maastossa. Talviaikaan tamma rakasti rekiajeluita, ja se osallistui myös tilan puidenhakuun vetämällä jonkin verran tukkeja metsästä yhdessä muiden tilan suomenhevosten kanssa. Tammalla on kaksi jälkeläistä, joista molemmat ovat kilpailukäyttöön päätyneitä oreja. Friisilän Nekku lopetettiin vanhuuden tuomiin ongelmiin 25-vuotiaana.

e. Villimarin on kasvattanut tunnettu suomenhevoskasvattaja Urho Linnanmaa. Kasvattajallaan Villimari asui kolmevuotis syksyyn asti, johon mennessä tamma oli opetettu ajolle ja sitä oltiin käytetty muutamissa valtakunnallisissa näyttelyissä. Kasvattajaltaan tamma päätyi ratsastuksenohjaajaopiskelijalle, joka etsi itselleen nuorta hevosta jolla pystyisi suorittamaan nuoren hevosen ratsutusnäytöt ja jonka voisi jatkaa myöhemmin kilpailuharrastusta. Vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen Villimari oli helppo ratsuttaa ja jatkokouluttaminen osaavamman ratsun maailmaan tapahtui jouhevasti ilman suurempia kommervenkkejä. Tamma astutettiin neljävuotiaana pienen tapaturmaperäisen pinnallisen koukistajajänteen vaurion vuoksi, jonka jälkeen tamma palasi hiljalleen ratsukäyttöön. Kulomusta, 159cm korkea Villimari nousi muutaman kauden aikana niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessa kansalliselle tasolle ja on tehnyt erittäin hyviä suorituksia vaativimmissakin luokissa. Tulevaisuuden tähtäimenä tammalla on mestaruuskilpailut ainakin kenttäratsastuksen parissa, jonka parissa se on näyttänyt vahvaa osaamista.

ei. Tervamahkee on kulomusta 162cm korkea suomenhevosori, joka on tehnyt merkittävän kilpailu-uran este- ja kenttäratsastuksen parissa. Kolme peräkkäistä suomenhevosten mestaruuskultaa ottanut kenttäori on vahva suorittaja, jolla on erinomainen hyppytyyli sekä erittäin vahva laukka. Rohkean luonteen omaava ori on kantakirjattu ratsukantakirjaan I-palkinnolla, ja sillä on useita kymmeniä jälkeläisiä. Jälkeläisistä suurin osa on päätynyt harrastekilpakäyttöön mukavan ja rehdin luonteen vuoksi, mutta muutama jälkeläisistä on noussut myös isänsä veroiseksi suorittajaksi kansalliselle tasolle. Tänäpäivänä läsipäinen Tervamahkee viettää rauhallista ja leppoisaa elämää keväisin tammoja tavaten, kun taas muina aikoina se on kevyessä ratsastus- ja ajokäytössä.

ee. Villitti on suomenhevoskasvattaja Urho Linnainmaan omistama ja kasvattama vaaleanpunarautias, 158cm korkea tamma jonka elintehtävät ovat olleet pitkälti jalostukselliset. Monipuolisesta ratsusuvusta polveutuva tamma on sisäänratsastettu kolme vuotiaana, jonka jälkeen se on ottanut osaa ikäluokkakilpailuihin. Hyvän rakenteen ja liikemekanismin omaava tamma on kantakirjattu 8-vuotiaana ratsukantakirjaan I-palkinnolla, jonka jälkeen tamma on ollut puhtaasti siitoshevosena. Villitti on tiinehtynyt joka kerta kerrasta, ja on hoitanut varsansa aina erinomaisen hyvin - eikä ole ollut harvinainen näky, että lempeäluonteinen tamma on hoitanut myös muiden tammojen varsoja. Nyt harmaahapsinen Villitti viettää leppoisaa eläkehevosen virkaa, ja on viimeiset vuodet toiminut omien varsojen sijasta keinoemänä tarpeen vaatiessa.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  01.12.2019 (Ponitila Adina) BIS1, MVA-Sert
  04.12.2019 (Hornanhovi) BIS1, MVA-Sert
  15.12.2019 (Susiraja) BIS4, MVA-Sert

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  20.10.2019 (Maybeck Stud) SW2
  22.10.2019 (Valokylän talli) SW4
  26.12.2019 (Bogård) SW2

Kouluratsastuksessa 2092.91 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 874.85
Tahti ja irtonaisuus 1218.06
Tarkkuus ja ketteryys 0.00

KRJ CUP sijoitukset
  31.10.2019 (Harmaatuulen oriasema) Helppo A 6/162


Huisit kauhutarinat.


10. lokakuuta 2019, Eeva VRL-14793

Teksti on kirjoitettu Gretan näkökulmasta.

Voi että mikä kiire! Ilta alkoi jo hämärtää hiljalleen, ja olin vasta saanut hoidettua Harmaan pois yhteisestä kouluvalmennuksestamme. Vielä olisi töitä tehtävänä, ja ehdottomissa suunnitelmissa olisi liikuttaa Kauhu. Minulla teki kovasti mieli päästä tuon mukavan oriin selkään. Pahasti vain meinasi näyttää siltä, että se veisi liikaa aikaa. Kävin hakemassa Kauhun ulkoa sisälle. Se katseli kummissaan, että mikä meno nyt on. Aloin harjaamaan Kauhua ripeään tahtiin, ettei ori kävisi turhan malttamattomaksi ja sitä myötä alkaisi kujeilemaan. Se olikin oikein mukavalla tuulella, tarkisti taskut pari kertaa ja muuten seisoskeli nätisti paikoillaan. Pitihän riimunnarulla tietenkin leikkiä pari kertaa, mutta ei se minua juurikaan häirinnyt. Pikaisen siistimisen jälkeen ori näytti varsin hyvältä ja puhtaalta, joten lähdin kentälle vielä ilman sen suurempia suunnitelmia. Olisi mukavaa kokeilla tämänkin kanssa jotain maastakäsittelyjuttuja, mutta ehkei nyt ollut se paras mahdollinen aika sille.

Otin liinan ja kiinnitin sen orin päitsiin. Lähdin kävelyttämään sitä oikeaan kierrokseen. Ori käveli oikein rauhallisena ja tahdikkailla askelilla, joita oli ilo katsella. Kävin läpi käynnin ja ravin kummassakin suunnassa niin, että ori sai hieman lihaksiaan lämpimiksi ja päivän liikutuksen suoritettua. Halusin juoksuttaa sitä vielä hetken laukassa. Kauhu taisi innostua ajatuksesta hieman liikaakin ja ponnahti mukaville pukeille, vetäisi liinasta ja ampaisi reippaaseen laukkaan. Yritin rauhoitella oria hieman, mutta siinä se vaan viiletti. Kappas kun olikin ollut koko päivän niin rauhallisena. Vaihdoin vielä suunnan ja päästin orin kokonaan vapaaksi kentälle, jotta se voisi päästellä höyryjä, jos nyt niitä oli enää päästeltävänä. Nyt se laukkasi jo paljon maltillisemmin, mutta hyvällä halulla edelleen. Aikaa ei ollut paljon, joten juoksutin Kauhua loppuun vielä vähän aikaa käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen suuntasinkin talliin hoitamaan orin pois ja tekemään loput illan työt, joille oli enää ihan liian vähän aikaa.


17. lokakuuta 2019, Aava VRL-14824

Olin saapunut Bogårdiin valmentamaan kahta hevosta. Oriit Karkkikauhu ja Lohtulause kaipasivat molemmat kouluvalmennusta. Ensin oli Karkkikauhun valmennus. Molempien hevosten ratsastajana oli Bogårdin tallinomistaja Greta, joka vaikutti mukavalta ja ystävälliseltä. Bogård oli melko tuore talli ja valmentaminen jännitti. Olin suunnittelut valmennukset etukäteen, joten ei ainakaan tulisi black outia itse valmennuksessa. Menin maneesiin jossa Greta jo verkkasi Kauhua. Tarkkailin kaksikon työskentelyä. Kauhu vaikutti reippaalta hevoselta, jonka kanssa ei saanut määräillä liikaa. Greta pärjäsi hyvin Kauhun kanssa. Ori ravasi reippaasti pääty-ympyrällä.
"Kauhu puskee sillä ympyrällä vähän lapa eellä, suorista se", sanoin ääneen. Huomasin Gretan hymyilevän ja korjaavan Kauhua. Kun nainen rentoutui, Kauhu meni heti paremmin.
"Hyvä korjaus", hymyilen. Tästä tulee jännää, sillä ratsukko saa harjoitella pohkeenväistöä, vastalaukkaa ja vähän avo- ja sulkutaivutuksia.
"Ota vaan käynti. Eka tehtävä on pohkeenväistö. Mee molemmat pitkät sivut väistössä ja väistösivun loppuun voltti.", selostan. Greta nyökkää ja alkaa työstää Kauhua. Orin pohkeenväistön seuraaminen on alussa aika karmivaa, mutta kun Greta vähän korjaa orin väistöä, se näyttää jo paremmalta. Volteissa ratsukolla sujuu jo paremmin.

Muutaman kierroksen jälkeen pyydän ratsukkoa tekemään samaa tehtävää harjoitusravissa.
"Vaiha vaan ensin suuntaa ja jatka sitten harjoitusravissa", kehotan. Greta ohjaa Kauhun tekemään täyskaarron, joka näyttää hyvältä. Kun kaksikko lähtee raviin, se on hieman töksähtelevää.
"Rentoudu Greta. Hartiat alas, myötää vähän. Hyyvä", ohjeistan. Kaksikon meno näyttää paljon paremmalta, kun Greta keskittyy ja Kauhukin keskittyy. Kun ratsukko on saanut tehtyä pohkeenväistöä hyvän aikaa, pyydän kävelemään välikäyntejä.
"Nyt voit harjoitella avotaivutuksia. Tee sitä pieniä pätkiä pitkillä sivuilla", kehotan. Ensimmäinen avotaivutuspätkä on aika kauhean näköinen. Ohjeistan antamaan selvemmät avut. Vaikka Greta kuinka yrittää, reipas Kauhu on muuttunut vastaanhankoittelevaksi. Selvästi maneesin nurkassa on jotakin pelottavaa. Ensin en ymmärrä.
"Ahaa, se säpsyy kaatunutta tötsää", Greta hoksaa. Näen tötsän joka on kaatunut. Hipsin sen luokse ja nostan sen pystyyn. Kauhu rentoutuu silmiinnähden ja avotaivutus on paljon parempaa. Hetken päästä pyydän kokeilemaan sulkutaivutusta. Se sujuu heti alussa alkaen, paremmin kuin avotaivutus. Katson kelloa ja huomaan sen olevan jo seitsemää vaille tasan. Vastalaukalle ei valitettavasti ole nyt aikaa.
"Voit loppulämpätä Kauhun ja hakea Laten", kehotan. Kävelen katsomoon istumaan. Olen tyytyväinen Gretaan ja Kauhuun. Saa nähdä miten Greta ja Late menestyvät.


20. lokakuuta 2019, omistaja Greta

Istuin myöhään illalla olohuoneessa ja tuijotin takkatulen loimua. Vedin filttiä jalkojeni päälle, ja kurotin sohvapöydältä viinilasia.
Oloni oli uskomattoman hyvä ja raukea pitkän päivän jälkeen.

"Ai, luulin, että olet jo nukkumassa kun torppa näytti niin pimeältä." Janne totesi, kun hiippaili ulko-ovesta sisään. "Miten teillä meni siellä?"
"Hyvin." hymyilin miehelle, ja viittosin tätä sohvalle istumaan käpertyäkseni hänen kainaloon.
"Paremmin kuin hyvin." hymähdin samalla, kun mies sormeili poskelleni tippunutta hiussuortuvaa. "Toivoin, että kaikki pääse kantakirjaan, mutta mitä vielä! Ruu ja Harmi palkittiin hienosti kakkospalkinnolla, kun taas Vertti ja Kauhu palkittiin ykköspalkinnolla. En todellakaan osannut odottaa mitään tälläistä - varsinkaan, kun en ole ennen käynyt kantakirjaamassa suomenhevosia ja se on konspetinakin vähän vieras. Ja jännitti, kun tässä on kuitenkin ensimmäiset omat suomenhevoset kyseessä. En voisi olla onnellisempi!" hehkutin kantakirjauksen tulosta.
"Mä kyllä tiesin, että sulla on hienoja hevosia. Ja että olet varmasti tilaisuuden paras esittäjä, eihän ne hevoset ilman sua siellä rinkiä juokse." Janne totesi, ja suukotti otsaani.

Janne ei ollut väärässä - ainakaan hevosten suhteen. Olihan ne pirun makeita, ja niin pirun hyväkäytöksiä, sillä jokainen jaksoi pitkän päivän läpi ja suoritti täysin omalla tasollaan.
Eikä ne jäänyt illalla ekstraporkkanoitta, sillä kyllähän ne piti palkita. Varsinkin Kauhu ja Vertti, jotka pamauttivat tilaisuuden parhaat pisteet kahdeksallakymmenelläkahdella pisteellä.

"Aika kova startti. Tästä on uskomattoman hyvä jatkaa aloittelevana suomenhevoskasvattajana." totesin vielä Jannelle, joka oli onnellinen puolestani, vaikkei hän hevosista niin välittänytkään.
"Ensi kerralla sitten pelkkää ykköstä." mies virnisti leikkisästi.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill