Huomenhuoli.

Pörrötin tumman orin blondia otsatukkaa, ja mietin, mitä tekisin. Ori oli esiintynyt koeratsastuksen aikana edukseen, ja sen suku oli äärettömän kiinnostava jalostusta ajatellen. Myyjä kuitenkin ilmoitti, että ori menisi tulevana viikonloppuna ostotarkastukseen toisen ostajaehdokkaan toiveesta, joten jos halusin sen, oli minun lyötävä käytännössä suoraan rahat kouraan ja skipattava ostotarkastus kokonaan.

"Toivottavasti nimi ei ole enne huomisen huolesta." mä naurahdin samalla, kun olin tehnyt päätökseni - hullua ehkä, mutta olin tehnyt sen verran taustatyötä, että tiesin, ettei hevosella ollut esimerkiksi sairashistoriaa klinikoiden kirjoilla. "Eiköhän me keitetä kahvit, ja tehdä kauppakirjat tästä." totesin myyjälle ääni vapisten mietittyäni asiaa muutaman minuutin.

Huomenhuoli eli "Harmi"
VH19-018-0868

syntynyt 09.08.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
tummanrautias suomenhevosori, säkä 164 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Jenna Malminsalo
omistaa Bogård (vrl-14355)

Ch KTK-II SLA-I YLA3

Jos Harmilta kysyttäisiin sen lempi-asioita maailmassa, se vastaisi varmasti ruoka, esiintyminen sekä ruoka. Ehkä vielä kerran ruoka. Ihastuttava, persoonallinen ori on oikea herkkupeppu, jota voi motivoida vaikka maailman tappiin asti porkkanalupauksella - oli se lupaus sitten paikkaansa pitävä, tai pelkkää puhetta. Mutta varmaa on se, että tarhanportilla porkkanapussia rapisuttamalla kaverina on äkkiä vaaleatukkainen suomenhevosori, joka heittää tiskiin kaikki korttinsa ja temppunsa pienen makupalan saadakseen.

Harmi on niitä hevosia, jotka ihastuttavat oikeastaan ihmisen kuin ihmisen puoleensa. Sen valloittava, seurallinen persoona saa itsensä puolelleen alta aikayksikön ja ennen kuin ihminen huomaakaan, on ori saanut special timea rapsutuksineen aikeissa olleen vartin sijaan tunnin. Koska ori on varsin hyväntahtoinen lienee sanomattakin selvää, että kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat hevosen kanssa varsin jouhevasti. Harjaus ja kaikenlainen kropsottaminen on parasta varsinkin karvanlähdönaikaan, eikä hienohipiä laita pahakseen mutaisten jalkojen pesustakaan. Taluttaessa Harmia talutetaan täysin turvallisuussyistä ketjun kanssa, mutta vielä tähän päivään mennessä - monta tammaa ohittaneena ja vähän tamman makuun päässeenäkin - se ei ole esittänyt mitään niin mullistavia kevätjuhlaliikkeitä että narunjatke olisi joutunut nielaisemaan kurkkua kuristavan tunteen pois. Herrasmies mikä herrasmies, sanoi Bogårdin tallimestarikin aikanaan ihmisille, jotka ihmettelivät Harmin lauhkeaa luonnetta kisapaikan täyteen ahdatulla käsihevosalueella.

Ratsuna Harmi on yhdellä sanalla kuvattuna fantastinen. Se on äärettömän kevyt ja herkkä hevonen ratsastaa, jonka vuoksi se on ollut omiaan varsinkin kouluratsastuksessa. Sillä on luonnostaan hyvä eteenpäinpyrkimys ja kova miellyttämisenhalu, jonka vuoksi sen kanssa ratsastaminen on aina sujuvaa yhteistyötä pienin avuin. Harmi on suomenhevoseksi varsinainen liikeihme ja sillä on ällistyttävä elastisuus; se tekee mielellään esimerkiksi siirtymiä kootun ja keskiaskellajien välillä sekä suorittaa erinäisiä tehtäviä, joissa on esimerkiksi laukassa tehtyjä avo- tai sulkutaivutuksia. Vaikka Harmi on usein alusta asti varsin kevyt ja kiva ratsastaa, on vuosien mittaan tullut huomattua, että mitä enemmän orille antaa psyykkistä ja fyysistä haastetta, sen paremmaksi se usein tulee. Se tunne kun Harmi tulee höyhenenkevyeksi jalan eteen sekä kantaa itseään säästä ylöspäin, on oikeasti aika mieletön - ei ole sattumaa, että moni vaativan tason kouluratsastaja on sanonut että Harmi murskaa etupainoisen ja raskaan suomenhevosen myytin jo perusliikkumisellaan.

Vaikka Harmi on kouluratsuna vailla vertaansa, ei se ole yhtään hullumpi rata- tai maastoesteitä hypätessäkään. Sillä ei ole ihan parhain hyppytekniikka ja joskus takajalantekniikka koituu sen kohtaloksi virhepisteitä katsoessa, mutta kun ratsastaja osaa ratsastaa hevosen oikealle ponnistuspaikalle ja antaa sille tilaa hypätä, on se varsin kiva hevonen esteilläkin. Ja se suomalainen nöyryys, jota Harmi kantaa mukanaan on omiaan - se ei koskaan stoppaa esteiden eteen tai jää epäröimään erikoisempia este-elementtejä kilometrien päähän.

Harmi on tottunut matkaaja, joka lastautuu sekä matkustaa moitteetta. Vieraissa paikoissa se on hyvin samanlainen kuin kotona; se on seurallinen oma itsensä, joka rakastaa ihmisten kanssa seurustelua. Kevään ensimmäiset poistumiset kotoa saa sen ehkä hitusen normaalia pörheämmäksi, mutta sekään ei tarkoita muutamaa babypiaffe-askelta enempää.

Jos omaa saa kehua, sanoisin, että Harmi on täyden kympin match. Eikä nimikään ole vuosien mittaan aiheutunut pahaenteiseksi.


© Bogård
© Bogård
© Bogård


i. Kekrimäen Huttunen
evm, trt, 166cm
ii. Hurma-Hurmos
trt, 169cm
ie. Kekrimäen Aamu
prt, 161cm
e. Virkkilän Juhlahumu
evm, vprt, 158cm
ei. Jokimaan Patarikko
rn, 161cm
ee. Sumutiina
vprt, 156cm

Jälkeläisinfo

01.10.2019     Bogårdin Routa

Astutuksista

Harmi on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen tuontisukuisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.

i. Kekrimäen Huttunen on jo pelkästään ulkoiselta habitukseltaan aivan mieletön - sen kaunista tummanrautiasta väritystä nimittäin koristaa pitkät, etupolviin ja takakintereisiin yltävät sukat sekä leveä, säännöllinen läsi. Huttunen on rakenteeltaan melko kompakti; sillä on hyvät tyypit sekä ryhti. Sillä on syvä runko, melko leveästi liittynyt kaula ja lyhyt selkä. Etujalat orilla ovat melko hyväasentoiset, takajalat ovat aavistuksen pihdissä. Ori on kantakirjattu II-palkinnolla ratsukantakirjaan, ja sitä on käytetty melko monipuolisesti suomenhevosten jalostukseen. Ori on luonteeltaan ystävällinen ja nöyrä, jonka lisäksi sen kuvaillaan olevan mieletön suorittaja radalla. Kolmen lajin ratsuna kansallisella tasolla pärjännyt ori on myös nuoruusvuosinaan kilpaillut valjakkoajossa, jossa ori on saavuttanu ratsastuksen tapaan useita voittoja ja sijoituksia. Orilla on tänäpäivänä yhteensä 18 jälkeläistä, joista on tullut hyviä suorittajia moneen lajiin. Orille odotetaan myöhemmässä vaiheessa lisää tamma-asiakkaita ja siten myös jälkeläisiä.

ii. Hurma-Hurmos oli tummanrautias, 169cm korkea suomenhevosori, joka oli aikanaan hyvinkin suosittu jalostusori. Hurma-Hurmos omasi hyvät rotu- ja sukupuoli-ihanteiden mukaiset tyypit, jonka lisäksi sillä on hyvä, korkea ryhti. Sillä oli pyöreä kaunis runko, leveä kaula sekä melko piirteetön lyhyt säkä. Jalat orilla oli kuivat ja melko hyväasenoiset jalat, joskin etujalkojen vuohiset olivat aavistuksen vennot. Kolmen lajin ratsuna toiminut Hurma-Hurmos ihastutti kouluradoilla lennokkailla, suorilla liikkeillä kun taas rata- ja maastoesteradoilla ori yllätti useasti terävällä, hyvällä tekniikalla sekä mielettömällä säätelykyvyllä. Luonteeltaan ori oli ennen kaikkea nöyrä ja yhteistyöhaluinen, joskin orin tiedetään hieman egoilleen muille hevosille pienellä oreille tyypilliseen pullistelu-tapaan. Hurma-Hurmoksella on useita kymmeniä jälkeläisiä, joiden tiedetään nousseen isänsä tasolle lajissa kuin lajissa. Ori lopetettiin 22-ikävuoden saattelemana vihreämmille niityille tapaturmaisen jalkaongelmien vuoksi.

ie. Kekrimäen Aamu oli aikoinaan melkoinen monitoimihevonen, sillä tammalla kilpailtiin niin koulu-, este-, kenttä- ja matkaratsastuksessa sekä vielä lisäksi valjakkoajossa. Kekrimäen Aamu oli tuttu näky seura- ja aluetason kilpailuissa, joskin tamma ei ollut missään lajissa täysin ylitse muiden. Keskivertohevonen päätyi ratsastajineen usein tuloslistan puoliväliin, mutta etenkin koulu- ja matkaratsastuksessa tasainen ja kestävä hevonen ylsi toisinaan myös sijoituksille. Kekrimäen Aamu oli rakenteeltaan hyvät tyypit omaava suomenhevostamma jolla oli melko matala ryhti sekä pitkä ja avo runko. Hyvä jalka-asennot omaava tamma pärjäsi harrastekilpakäytössä hyvin pitkälle, sillä ergonomisesti liikkuva tamma ei onnistunut raskaasta käytöstä huolimatta hankkimaan itselleen esimerkiksi kulumia. Hyvätahtoiseksi ja lempeäksi kuvailtu punarautias, 161cm korkea tamma jätti jälkeensä kaksi upeasti menestynyttä orijälkeläistä.

e. Virkkilän Juhlahumu edustaa hyvinkin perinteistä suomenhevosta: Se on merkitön vaaleanpunarautias, jolla on keskinkertainn rakenne. Sillä on hyvän puoleiset tyypit, voimakas säkä, lyhyehkö hieman avoin runko, suippeneva lautanen sekä tyydyttävä lihaksisto. Melko hyvät jalka-asennot omaava 158cm korkea tamma korvaa kuitenkin puutteellisen rakenteen täydellisen luonteeltaan. Nöyrä, yhteistyöhaluinen ja aina töihin motivoituneesti lähtevä suomenhevonen on tehnyt upeaa tulosta ratsastuksen kuninkuuslajin kenttäratsastuksen sekä valjakkoajon parissa, sillä tamma on molemmissa lajeissa noussut mestaruuskolmikkoon kahdesti. Tasaista, mutta voitollista tulosta tehnyt tamma jäi kilparadoilta ja aktiivitreenaamisesta pois 16-ikävuoden päätteeksi, sillä Virkkilän Juhlahumua alkoi selkeästi vaivaamaan nuorena havaitut ja suurella rakkaudella hoidetut kinnerpatit. Rentoja eläkevuosia viettävä tamma on nyt siirtynyt pienimuotoiseen jalostukseen ja tammalla on tarkoitus teettää yhden nuorena tehdyn orivarsan lisäksi yksi tai kaksi jälkeläistä lisää.

ei. Jokimaan Patarikko ei ollut aikanaan suosituin jalostusori, sillä sen tiedettiin periyttävän jälkeläisilleen merkitöntä ruunikkoa väriä ja keskinkertaista ellei jopa huonoa rakennetta. Isopäinen, pitkäraajainen ja keskiverto liikkeet omaava ori oli ulkoisista ominaisuuksistaan huolimatta erinomainen kenttäratsu, sillä se kykeni kouluradalla tekemään helpon tason kouluratsastusliikkeitä sujuvassa rytmissä sekä tasapainossa jonka päätteeksi se teki aina huolellisia suorituksia rata- ja maastoesteiden parissa. Rohkea luonteinen, hyvän ratsastettavuuden omaava 161cm korkea ori tuli lähes aina sijoituksille maastoestekokeen päätteeksi. Kansallisia avoimiakin luokkia kilpaillut ori on ollut aikanaan lähes voittamaton hevonen suomenhevosten kenttämestaruuskilpailussa, sillä orilla on jopa kuusi peräkkäisinä vuosina voitettua mitalia. Patarikolla on yhteensä 16 jälkeläistä, joista suurin osa on päätynyt kultaisen luonteen ja suuren suorittajasydämen vuoksi harrastetason kenttäratsastajille. Ori lopetettiin 24-vuotiaana iloisen ja aurinkoisen laidunkesän vanhuuden tuomien ongelmien vuoksi.

ee. Sumutiina eli koko elämänsä saman perheen hellässä huomassa, johon se muutti vain kolmen vuoden ikäisenä suoraan kasvattajalta. Varsa-optioilla myyty Sumutiina varsoi viisivuotiaana rautiaan tamman, jonka jälkeen se on keskittynyt täysillä harrastehevosena olemiseen. Äiti-tytär ratsuksi hankittu lempeäluonteinen tamma oli mitä mainioin harrastehevonen, sillä sen kanssa uskalsi harrastaa lähes mitä tahansa turvallisin mielin. Tamma kanssa saattoi tehdä pitkiä maastolenkkejä pirteässä syyssäässä, pulahtaa kesäisin viileään järveen tai talvisin vetää rekeä tai harrasta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävää hiihtoratsastusta. Kun aikaa kului ja perheen tytär kasvoi, kiinnostui hän erityisen paljon vikeltämisestä - alkuun tytär harjoitteli yksilövikeltämistä Sumutiinalla vikellysvalmentajan johdolla, mutta muutaman vuoden intensiivisen harjoittelun päätteeksi Sumutiina päätyi alueen vikellysseuran joukkuehevoseksi pienehköstä koostaan huolimatta. Yksilö- ja joukkuehevosena Sumutiina toimi mitä parhaimmalla tavalla, sillä rauhallista maalaisjärjellä varusteltua tammaa ei hetkauttanut temppuilevat tytöt selässä tai ulkopuoliset ärsykkeet kuten yleisö tai tuomarit. Sumutiina lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden tuomien ongelmien vuoksi, johon kuului muun muassa hammas- ja purentaongelmat.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  25.12.2019 (Bogård) irtoSERT
  15.12.2019 (Susiraja) irtoSERT
  13.12.2019 (Hornanhovi) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  18.10.2019 (Maybeck Stud) RCH
  22.10.2019 (Valokylän talli) RCH
  01.12.2019 (Ponitila Adina) RCH
  26.12.2019 (Bogård) RCH

Kouluratsastuksessa 2082.01 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 890.58
Tahti ja irtonaisuus 1191.43
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Harmin kuulumisia.


25. syyskuuta 2019, Amanda Haydn 10878

Tällä hevosella oli vauhti päällä. Greta oli hieman ihmeissään ratsunsa käyttäytymisestä, mikä ei kuulemani mukaan ollut sille ominaista. Tummanrautias ori pureskeli vimmatusti kuolaintaan, nosteli hurjan tarmokkaasti jalkojaan ja sen häntä pyöri kuin riivattu pölyhuiska konsanaan. “Nyt tehdäänkin niin, että teet siirtymisiä. Ihan rehellisiä siirtymisiä askellajista toiseen, ja voit aluksi ottaa ihan käynti-stop-käynti. Muista heti lopettaa vaatiminen ja hellitä edestä, kun se siirtyy alaspäin, jotta se ei pääse tukeutumaan ollenkaan ohjaan vaan joutuu ottamaan ne takakoipensa huomioon”, ohjeistin. Harmi ei aluksi malttanut yhtään keskittyä. Greta oli jo käymässä hätäiseksi, kun hänen hevosensa oli täysin normaalin vastakohta, mutta minun rauhoitteluyritykset tuottivat tällä kertaa tulosta, ja Greta sai ajatuksensa kasaan.

Harmi alkoi hiljalleen kuunnella. Jokaisen siirtymän jälkeen se oli yhä enemmän kuulolla, reagoi pohkeeseen ja kantoi itseään. “Älä nyt kuitenkaan liikaa jää miettimään sitä, että “ei niin kovaa eteenpäin”, koska nyt on muutama sellanen tahmea siirtymä tullu. Aina ajatus eteenpäin, vaikka tultaisiin vauhdikkaammasta askellajista hitaampaan, niin aina ETEEN”, painotin viimeistä sanaa ihan tarkoituksella varmistaakseni, että Gretan äärimmilleen viritetty keskittyminen päästäisi edes tuon yhden sanan läpi naisen aivoihin. Kun siirtymisten avulla Harmista oli saatu hieman rauhallisempi tapaus, siirryimme varsinaisen valmennuksen pariin.

Koska tiesin, että tämä ratsu oli osaava kuin mikä, lähdimme tekemään sulkutaivutuksia lävistäjällä liikkeen suuntaan. Tätä ennen Greta sai tehdä muutaman sulkutaivutuksen ihan suoralla linjalla. Jouduin huomauttamaan Gretan sisäohjasta, joka jäi välillä kiristämään ehkä hitusen liian paljon, mikä sai aikaan sen, että Harmilla oli hankaluuksia saada takaosaansa rehellisesti linjan sisäpuolelle. Muuten tämä ratsukko suoriutui tehtävästä hyvin. Varsinaiset sulkuväistöt lävistäjällä ravissa olivat ongelmattomia, mutta laukassa Harmi olisi saanut asettua vielä paremmin liikkeen suuntaan. “Seuraavalla kerralla päästä vähän enemmän ulko-ohjasta irti, ja aseta sitä liikkeen suuntaan. Vaikka se sisäohja olikin äsken vähän liian kireällä, niin älä unohda sitä kuitenkaan kokonaan!”. Viimeiset toistot olivat jo aika mallikkaita, ja jopa minun perfektionistin silmää miellyttäviä taidonnäytteitä. Harmi asettui rehellisesti menosuuntaan, kun Greta uskalsi antaa tilaa ulkoa ja vaatia sisäpuolelta, mutta ei tietenkään liikaa niin kuin aluksi tuuppasi tapahtumaan. Olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn, minkä jälkeen se sai alottaa loppuverryyttelyt itsenäisesti.


08. lokakuuta 2019, Satunen

Kootessaan ohjat käsiinsä ja ryhtyessä työstämään hevostaan naureskelin Gretalle ääneen, kuinka törkyisen upeita hevosia voi yhdessä tallissa niin montaa löytyä. Pisti oikein miettimään omaa tilannettaan. Noh, ei siitä sen enempää, vaan keskitytään päivän treeneihin. Greta nosti ravin ja lähti hakemaan hevosestaan tämänpäiväistä fiilistä hakien sen tuntumalle, testaillen siirtymisiä ja eri apuja sekä myös omaa vireystilaansa.

Harmi haki itsestään jo helposti tuntumalle ja kevyeksi kädelle, mutta toki myös Gretan tuli olla satulassa kevyt ja vastaanottaa hevosen oma pyrkimys kulkea mukavasti oikein päin. Hänen piti myöskin osata olla hiljaa ja antaa hevosen hoitaa, vaikka mieli olisikin tehnyt korjata jotain. Tästä pitikin häntä tänään muistuttaa; anna hevosen kantaa itsensä sekä sinut. Harmi oli kuuliainen pienillekin avuille, ja se vaikutti menettävän keskittymiskykynsä jos ratsastaja liikaa satulassa seikkaili. Ratsukko oli jäänyt pääty-ympyrälle kevyessä ravissa ihan vain tunnustelemaan, fiilistelemään, ratsastaja hakemaan istuinluitaan sekä rentoutumaan kokonaisuutena.

Laukassa ratsukko teki suurta neliötä, joissa keskityttiin suoruuteen - niin hevosen kuin ratsastajankin. Greta meinasi herkästi jäädä hieman vinoksi selkälinjastaan, joka vaikutti myös hevoseen varsinkin kulman lähestyessä. Ratsastajan tuli kiinnittää huomiota siihen, ettei Harmi siirtänyt takapäätään vastakkaiseen suuntaan juuri ennen kulmaa, johon se tuntui herkästi sortuvan. Laukkatehtävän edetessä ja hyvän fiiliksen saavutettuaan ratsukko vaihtoi suuntaa ja toisti saman myös toisessa kierroksessa, joka tuntui olevan molemmille vanhempi puoli.

Hikinen kaksikko vaikutti tyytyväisiltä, Greta sai laukkatehtävästä mahtavan fiiliksen takapuolen alle ja Harmi näytti varsin hyvältä, joten lopettelimme valmennuksen ravijumppailuun pidemmällä ohjalla.


20. lokakuuta 2019, omistaja Greta

Istuin myöhään illalla olohuoneessa ja tuijotin takkatulen loimua. Vedin filttiä jalkojeni päälle, ja kurotin sohvapöydältä viinilasia.
Oloni oli uskomattoman hyvä ja raukea pitkän päivän jälkeen.

"Ai, luulin, että olet jo nukkumassa kun torppa näytti niin pimeältä." Janne totesi, kun hiippaili ulko-ovesta sisään. "Miten teillä meni siellä?"
"Hyvin." hymyilin miehelle, ja viittosin tätä sohvalle istumaan käpertyäkseni hänen kainaloon.
"Paremmin kuin hyvin." hymähdin samalla, kun mies sormeili poskelleni tippunutta hiussuortuvaa. "Toivoin, että kaikki pääse kantakirjaan, mutta mitä vielä! Ruu ja Harmi palkittiin hienosti kakkospalkinnolla, kun taas Vertti ja Kauhu palkittiin ykköspalkinnolla. En todellakaan osannut odottaa mitään tälläistä - varsinkaan, kun en ole ennen käynyt kantakirjaamassa suomenhevosia ja se on konspetinakin vähän vieras. Ja jännitti, kun tässä on kuitenkin ensimmäiset omat suomenhevoset kyseessä. En voisi olla onnellisempi!" hehkutin kantakirjauksen tulosta.
"Mä kyllä tiesin, että sulla on hienoja hevosia. Ja että olet varmasti tilaisuuden paras esittäjä, eihän ne hevoset ilman sua siellä rinkiä juokse." Janne totesi, ja suukotti otsaani.

Janne ei ollut väärässä - ainakaan hevosten suhteen. Olihan ne pirun makeita, ja niin pirun hyväkäytöksiä, sillä jokainen jaksoi pitkän päivän läpi ja suoritti täysin omalla tasollaan.
Eikä ne jäänyt illalla ekstraporkkanoitta, sillä kyllähän ne piti palkita. Varsinkin Kauhu ja Vertti, jotka pamauttivat tilaisuuden parhaat pisteet kahdeksallakymmenelläkahdella pisteellä.

"Aika kova startti. Tästä on uskomattoman hyvä jatkaa aloittelevana suomenhevoskasvattajana." totesin vielä Jannelle, joka oli onnellinen puolestani, vaikkei hän hevosista niin välittänytkään.
"Ensi kerralla sitten pelkkää ykköstä." mies virnisti leikkisästi.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill