Bogårdin Uniriepu.

Riepu on Bogårdin vakihenkilökunnalle äärettömän rakas. Osaltaan varmaan siksi, että sen alku ei ollut ruusuisin, mutta osaltaan varmasti myös sen lempeän, ihmisystävällisen luonteen vuoksi. Joka lienee pienen oravanpyörän kautta perujaan alkukankeudesta, jolloin Riepu kaipasi ihmisen hellää huolenpitoa enemmän, kuin normaali varsa.

Ruusuton alkutaival alkoi, kun Riepu syntyi ennenaikojaan. Se oli äärettömän pieni ja heiveröinen, ja se vietti emänsä kanssa miltei kaksi ensimmäistä elinkuukautta hevosklinikalla jatkuvassa tarkkailussa. Rakkaudella, huolenpidolla ja viisinumeroisten summien jälkeen Rievusta on kuitenkin kasvanut hevonen, joka on vailla vertaansa - ja tätänykyä täysin terve ja elinvoimainen.

Bogårdin Uniriepu eli "Riepu"
VH19-018-0943

syntynyt 16.10.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
rautias suomenhevosori, säkä 154 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Bogård
omistaa Bogård (vrl-14355)

KTK-III

Koska Riepu on tarvinnut ihmisen läsnäoloa ensiminuuteistaan asti, on se tottunut kaikenlaisiin ihmisiin ja toimenpiteisiin. Ja sen myötä Rievusta on kasvanut varsin sosiaalinen, ihmisystävällinen hevonen, joka viettäisi mielellään aikaa ihmisten seurassa - oli tarjolla sitten harjausta, tarhan siivousta tai vakavamielisempää treenaamista kouluaitojen sisällä. Eikä se mullikoi ikävämpienkään hoitotoimenpiteiden aikaan, jonka vuoksi se on ollut helppoa muun muassa rokottaa ja raspata koko pienen ikänsä.
Ehkä tarinoissa, joissa orpo- ja klinikkavarsojen kerrotaan olevan vanhempana kuin ihmisenmieliä, on todella jotain perää. Ja onkin, jos Riepuun on uskominen.

Ratsuna Riepu on mallia potkukelkka, joka menee ja tekee juuri niin, kuin ihminen pyytää. Se ei vaadi ratsastajaltaan ehdotonta kuria tai jatkuvaa opastusta, vaan se on parhaimmillaan pienin, kevyin avuin ratsastettuna. "Kun pyydät avotaivutusta laukassa, niin muista joskus suoristaa se. Tai sitten se menee avotaivutusta vaikka maailman tappiin asti." virnistin joskus Tildalle, joka halusi osallistua valmennukseeni Rievulla. Ja sellainen se oikeasti on; tekee niin kauan, kuin toisin pyydetään.
Tästä syystä rautiasta ratsastaa vain kokeneet ratsastajat, sillä haluamme säilyttää sen herkän olemuksen ja nöyryyden sen koko elinkaaren ajan. Vaikka nöyriä ja kuuliaisia hevosia löytyy useita jo pelkästään Bogårdistakin, on Rievun nöyryys jotain sellaista, mitä sanoilla ei voi kuvailla. Se pitäisi päästä tuntemaan selästä käsin.

Vieraissa paikoissa Riepu muistuttaa lähinnä vähän ujoa ruunanrupsukkaa, joka haluaisi olla hyvin hajuton ja mauton. Se tukeutuu mielellään ihmiseensä, eikä turhaan rieku suuntaan ei toiseen - ei edes kevätaikaan, kun orit ovat yleisesti ottaen virkeimmillään. Ratsastaessa vieraassa ympäristössä Riepu kuuntelee tarkkaavaisesti ratsastajansa apuja, eikä kummaksu esimerkiksi kouluaitojen viereen viritettyjä kukkaistutuksia tai tuomaritelttoja. Ja tämä pätee myös kotona maastoiluun - Riepu on tasan viimeinen hevonen maapallolla, joka ottaisi jalat alleen esimerkiksi irtokoiran tai kauhistuttavan postilaatikon vuoksi.


© VRL-01811
© VRL-01811
© VRL-01811
© luvat on
© luvat on


i. Velkavekki
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Velkavaino
evm, prt, 148cm
ie. Sasimäen Karambola
evm, vprt, 142cm
e. Uninuttu
SLA-I
ei. Unimaakari
evm, m, 164cm
ee. Säikyvän Nelli
evm, trt, 158cm

Jälkeläisinfo

30.11.2019     Villahaan Pusupuuteri

Astutuksista

Riepu on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen yksipolvisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  31.10.2019 (Susiraja) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
 

Kouluratsastuksessa 1849.99 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 837.35
Tahti ja irtonaisuus 1012.64
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Rievun lausumaa.


17. lokakuuta 2019, Dimma

Olin lupautunut aikaisemmin tapahtuneessa valmennuksessa tulemaan pienelle maastoretkelle Gretan kanssa Bogårdiin. En tiedä mitä olin ajatellut, sillä tuntui kovin kiireiseltä ajalta muutenkin. Toisaalta, ehkä rento maastoretki tekisi vain hyvää ja saisin ajatukset pois arjen kiireistä. Saavuin Bogårdiin ja Greta olikin minua jo vastassa riimunarun kanssa.
”Mennään hakeen nuo hevoset nyt samantien, kun tässä ulkona ollaan”, Greta huikkasi ja nyökkäsin naurahtaen: ”Eikä edes kahvia tarjota, vaan heti töihin.”
Luojan kiitos Greta tajusi kommenttini vitsiksi.

Ratsuina toimivat suomenhevosorit Routa ja Riepu. Kuulemma Greta ei ollut vielä päättänyt, kummalla lähtisi itse ja kumman veijarin minä saisin. Molemmat orit olivat Gretan sanoin kuitenkin mukavia ja reippaita kavereita, joiden kanssa voisi ottaa rennosti. Sanoin heti, että minulle kelpaa varmaan sitten kumpi tahansa ja että voin ottaa vaikka Roudan. Tulee ainakin hieman yllätyksenä, millä kaverilla maastoon lähdetään. Tarhalta haettaessa oripojat olivat reippaan oloisia ja Routa varsinkin kiinnitti huomioni. Ori oli komea, tummanrautias. Eikä onneksi ollut mikään mini! Vaikka, onhan ne piensuokit mielettömän suloisia. Nyt tosin kaipasi hevosen kokoista ratsua. Tulikohan itseltä korvista ulos oman pihan ponit.

Talutimme orit talliin ja jätimme ne käytävälle hoidettavaksi. Routa vaikutti olevan oikein rento tyyppi ja sen kanssa oli mukava toimia. Ori seisoskeli rauhassa paikoillaan ja antoi minun puunata ilman sen kummempaa sähellystä. Voi että olisi ollut mukava jäädä vain harjailemaan oria. Tuntui aivan lomalta!


26. lokakuuta 2019, Hazel

Viime viikolla mä olin saanut yhteydenoton aina Turusta saakka. Yllätyksekseni linjan toisessa päässä puhuva nainen oli osoittautunut vanhaksi tutuksi, vaikken ollut tunnistaa hänen ääntään vuosien jälkeen. Greta Rosholm - nainen, jonka kanssa me oltiin työskennelty nuoruusvuosina jonkin aikaa samalla kasvatustilalla kouluhevosten parissa. Ja nyt hänellä oli uusi talli Turun saaristossa täynnä suomenhevosia. Pitihän mun nyt sitten lähteä sitä katsomaan, kun kerran sain kotikylän perämetsistä kutsun sivistyksen pariin.

Ensitöikseni pääsin tutustumaan Gretan omaan kasvattiin, Riepuun. Ori oli tosi ystävällisen oloinen harjailtavana ollessaan, kun vaaleahiuksinen nainen siinä puunailun ohella kertoi kaikenlaista hevoseen liittyvää pohjatietoa. Aika nopeasti Rievulla olikin jo varusteet niskassa ja lähdimme kulkemaan vieretysten kohti Bogårdin maneesia. Pihamaalla oli pari tyttöä hevosineen, mutta maneesi oli tyhjä. Ulkona oli melko kolea keli, joten teki hyvää päästä lämmitettyihin sisätiloihin. Greta kiristi ratsunsa satulavyön ja jalustimet laskettuaan kiipesi reippaasti Rievun selkään. Ratsukko suoritti lämmittelyt itsenäisesti omaan tahtiin ja minä seurasin työskentelyä kauempaa.

“Ota ohjaa vähän paremmin tuntumalle. Nyt se on tosi pitkänä ja sun täytyisi saada koottua sitä vähän.” Olin pistänyt ensitöikseni parivaljakon esittelemään mulle avotaivutusta ja pohkeenväistöjä. Riepu liikkui kyllä mukavan reippaasti eteen, mutta takapää näytti vähän laahaavan perässä. “Hyvä, nyt on huomattavasti parempi. Siitä tuli heti ryhdikkäämmän näköinen. Muista yhä elävöittää vähän ohjasapuja, jotta pehmeys suussa säilyy”, kehuin ja arvioin samalla katseellani koko ajan ratsukon työskentelyä. Gretalla oli hyvä istunta ja tämä kantoi omat kätensä hyvin häiritsemättä kuitenkaan hevosta. Ori hänen allaan vaikutti puolestaan hyvin motivoituneelta ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajansa apuja.

“Voitaisiin sitten siirtyä laukkatehtävään”, hihkaisin Gretan ja Rievun siirtyessä hetkeksi käyntiin. Ravityöskentely oli alkanut näyttää jo varsin hyvältä. “Tehtävänä olis ratsastaa vastalaukassa loiva kaareva ura pitkää sivua myötäillen. Ennen kulmaa siirrytään harjoitusraviin.” Ratsukko käveli pari kierrosta, kunnes laukka nousi siististi pääty-ympyrältä. “No niin, siinä on oikein hyvä. Sitten vaan rohkeasti tekemään tehtävää”, sanoin kentän laidalta. Riepu olisi tarjonnut mielellään myötälaukkaa ja parilla ensimmäisellä kerralla vaihtoikin siihen. Pienen työstön jälkeen ori kuitenkin suoriutui näppärästi myös vastalaukasta. Loppuun ratsukko teki vielä muutamat laukanvaihdot suoralla uralla, kunnes aloimme lopettelemaan.


VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill