Bogårdin Routa.

"Syteen tai saveen, pidän sen itselläni kuitenkin." vannoin itselleni, kun lähdin teettämään Bogårdin ensimmäistä kasvattia. Vaikka olin maailmalla nähnyt monta varsotusta ja ollut mukana ensihetkistä lähtien, oli ihkaoman varsan teettäminen jännittävä projekti. Siitäkin huolimatta, että sekä tuleva emä, että isäksi valikoitunut ori oli omia ja siten perin tuttuja. Tai ehkä se kuitenkin toi juuri sen lisämomentin jännitykseen - mitäpä, jos omien hevosten jälkeläisistä tulisi täysi monsteri?

Jälkikäteen olen nauranut, että kai se oli hyvä miettiä sekin vaihtoehto, mutta Roudan suhteen mielikuva vimpulasäärisestä monsterista oli täysin turha. Tummanrautias ori on vuosien mittaan lunastanut paikkansa Bogårdin ensimmäisenä kasvattina; se on äärettömän kaunis katsella, eikä aiheuta häpeää työskennellessäkään. Vaikka itse sanonkin, on Bogårdin ensimmäinen kasvatti pirun makea - olisi voinut käydä hullumminkin, muttei juuri paremmin. Ja siitä seisoo elävänä todisteena Routa.

Bogårdin Routa eli "Routa"
VH19-018-0883

syntynyt 01.10.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
tummanrautias suomenhevosori, säkä 159 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Bogård
omistaa Bogård (vrl-14355)

VIR MVA Ch KTK-II YLA3

Olen aina vitsaillut, että Routa on sellainen vanhana syntynyt herrasmies. Se on ollut maitovarsasta asti varsin helppo ja mutkaton - toki sillä on omat orimaiset juttunsa ja se on persoonaltaan enemmän elävä kuin pysyynkuollut, mutta se ei ole missään nimessä mikäään piruilija, joka juonisi yöt läpeensä ihmisten päänmenoksi.

Tummanrautias muhku on älyttömän fiksu ja nopeaoppinen, jonka vuoksi sille on voinut ajansaatossa opettaa kaikenlaista. Se tulee tarhanportille vastaan vislauksesta, nostaa pudonneita tavaroita kuten harjoja ja hanskoja "nosta" käskyllä ja tekee joitakin temppuja kumarruksesta espanjalaiseen käyntiin. Kuten ehkä olettaa saattaa, viettää Routa mielellään ihmisen kanssa aikaa ja tuntuu sitä tyytyväisemmältä, mitä enemmän se on saanut aivojumppaa ja yhdessäoloa ihmisen kanssa. Vaikka Routa on mielissään kaikenlaisesta puuhailusta, osaa se hoitotoimenpiteiden ajan seistä myös kauniisti paikoillaan eikä se silloin puuhaa mitään ylimääräistä. Joka on tietysti ihan kiva, sillä esimerkiksi tallikäytävällä kuopiminen on ehkä maailman raivostuttavin asia.

Selkään Routa antaa tunteen isommasta hevosesta, sillä sen perusliikkumisessa yhdistyy valtava liike-energia sekä ryhdikkyys. Vaikka Routa on hyvin nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, se ei sovellu ihan jokaiselle ratsastajalle sen tietynlaisen herkkyyden vuoksi. Ei se hermostuessaankaan mikään tuhma ole, mutta se on selkeästi tyytymätön, mikäli ratsastajalla on ristiriitaiset avut tai epävakaa istunta.
Routa on ratsuna hyvin elastinen ja tasapainoinen, ja sille on helppoa sekä lyhentämistä että pidentämistä vaativat tehtävät. Tästä syystä orilla onkin näyttävät kootut ja lisätyt askellajit, joita ei tarvitse ratsastaa ulos määräänsä enempää. Hyvän kokoamiskyvyn ja tasapainon vuoksi Roudalle on helppoja myös sivuttaisliikkeitä vaativat jutut, kuten esimerkiksi sulkutaivutukset ja -väistöt.
Rohkean perusluonteensa vuoksi Routa on mutkaton myös maastoilla; se ei näe pieniä vihreitä miehiä, eikä välitä tuon taivaallista esimerkiksi autoliikenteestä. Maastoillessa Routa on oikea pikkupoika, joka etenee korvat töttörällä reipasta vauhtia - jonka vuoksi sen maastoseuraksi sopiikin reippaamman puoliset yksilöt, jottei toinen joudu kipittämään jatkuvasti kiinni.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena orina Routa on tottunut matkaaja, jonka kanssa saattaa lähteä tien päälle myös yksin. Se lastautuu niin traileriin kuin rekkaankin moitteetta, ja kulkee matkan ajan hipihiljaa heinäverkon antimista nauttien. Vieraissa paikoissa Routa käyttäytyy herrasmiehen tavoin; se on kiinnostunut ympäristöstään, mutta pysyy housuissaan eikä aloita valtavaa showta kaviot maanpinnalle saatuaan. Verryttelyssä se saattaa vähän hörähdellä ohikulkeville hevosille, mutta työt kunnolla aloitettuaan se keskittyy täysin ratsastajaansa.


© Bogård
© VRL-01811
© VRL-01811
© VRL-01811


i. Huomenhuoli
Ch, KTK-II
ii. Kekrimäen Huttunen
trt, 166cm
ie. Virkkilän Juhlahumu
vprt, 158cm
e. Vienolan Ruska
KTK-II
ei. Husaus
evm, vkk, 163cm
ee. Vienolan Rimpi
evm, vprt, 157cm

Jälkeläisinfo

27.10.2019     Bogårdin Roihuroi
11.11.2019     Bogårdin Mahtimaisa

Astutuksista

Routa on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen yksipolvisille tammoille. Varaukset sekä lisätiedot sähköpostitse.


menestys listalla.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  31.10.2019 (Susiraja) BIS2, MVA-Sert
  25.12.2019 (Bogård) BIS3, MVA-Sert
  26.01.2020 (Haltiasalo) BIS2, MVA-Sert

Virtuaaliset Show-näyttelyt
  18.10.2019 (Maybeck Stud) SW1

Kouluratsastuksessa 1845.49 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 809.09
Tahti ja irtonaisuus 1036.40
Tarkkuus ja ketteryys 0.00


Roudan rikkomaa.


28. syyskuuta 2019, Amanda Haydn 10878

Maneesissa ravasi varsin nuori ratsunalku, jolla oli pienoisia vaikeuksia pysyä tahdissa. Se kulki toisinaan vähän jännittyneenä ja olisi mieluusti kaasuttanut kahtasataa, jos sille olisi luvan antanut. Tummanrautias suomenhevosori oli vasta sisäänratsastettu, joten tarkoituksenani oli pitää varsinainen työskentelyosuus todella lyhyenä. Halusin nähdä, kuinka Greta toimi ratsunsa kanssa siirtymisissä. Lyhyellä sivulla pysähdys, josta sitten jatkettiin käynnillä eteenpäin. Vaikka Roudalla menojalka vipatti, se oli todella reaktiivinen ratsastajan avuille. Se oli myös äärimmäisen herkkä ja hermostui salamannopeasti, mikäli ratsastajalla esimerkiksi pohje hipsutteli turhaan kyljessä. Greta oli kuitenkin melko hyvin perillä toimistaan nuoren ratsun selässä, joten paria erikoista kenguruloikkaa lukuun ottamatta Routa eteni ohjattuun suuntaan. Vaadin, että Greta oli supertarkka siitä, ettei hän jäänyt ohjaan kiinni yhtään Roudan pysähdyttyä. Nainen teki työtä käskettyään ja sai hevosestaan irti jo aika hienoja pysähdyksiä. Toistojen myötä Routa alkoi rentoutua ja jokainen kehu onnistuneesta suorituksesta sai orin mielen silminnähden kohenemaan. Ravityöskentelypätkä otettiin suurella pääty-ympyrällä. Oikeastaan tarkoituksena oli saada Routa kulkemaan maltillisesti eteenpäin. Harjoituksen lopussa maneesissa eteni jo varsin letkeä kaveri, joka joinain maagisina hetkinä jopa antoi periksi niskastaan. “Upeaa upeaa, tästä tulee todella hieno kaveri aikuisena!” kehuin ratsukkoa. Olimme treenanneet noin kaksikymmentä minuuttia, mikä minusta riitti tälle ratsulle. Ennen kuin nuori oripoika alkaisi edes näyttämään turhautumisen merkkejä, päätin valmennukseni suuriin kehuihin.


17. lokakuuta 2019, Dimma

Olin lupautunut aikaisemmin tapahtuneessa valmennuksessa tulemaan pienelle maastoretkelle Gretan kanssa Bogårdiin. En tiedä mitä olin ajatellut, sillä tuntui kovin kiireiseltä ajalta muutenkin. Toisaalta, ehkä rento maastoretki tekisi vain hyvää ja saisin ajatukset pois arjen kiireistä. Saavuin Bogårdiin ja Greta olikin minua jo vastassa riimunarun kanssa.
”Mennään hakeen nuo hevoset nyt samantien, kun tässä ulkona ollaan”, Greta huikkasi ja nyökkäsin naurahtaen: ”Eikä edes kahvia tarjota, vaan heti töihin.”
Luojan kiitos Greta tajusi kommenttini vitsiksi.

Ratsuina toimivat suomenhevosorit Routa ja Riepu. Kuulemma Greta ei ollut vielä päättänyt, kummalla lähtisi itse ja kumman veijarin minä saisin. Molemmat orit olivat Gretan sanoin kuitenkin mukavia ja reippaita kavereita, joiden kanssa voisi ottaa rennosti. Sanoin heti, että minulle kelpaa varmaan sitten kumpi tahansa ja että voin ottaa vaikka Roudan. Tulee ainakin hieman yllätyksenä, millä kaverilla maastoon lähdetään. Tarhalta haettaessa oripojat olivat reippaan oloisia ja Routa varsinkin kiinnitti huomioni. Ori oli komea, tummanrautias. Eikä onneksi ollut mikään mini! Vaikka, onhan ne piensuokit mielettömän suloisia. Nyt tosin kaipasi hevosen kokoista ratsua. Tulikohan itseltä korvista ulos oman pihan ponit.

Talutimme orit talliin ja jätimme ne käytävälle hoidettavaksi. Routa vaikutti olevan oikein rento tyyppi ja sen kanssa oli mukava toimia. Ori seisoskeli rauhassa paikoillaan ja antoi minun puunata ilman sen kummempaa sähellystä. Voi että olisi ollut mukava jäädä vain harjailemaan oria. Tuntui aivan lomalta!

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill