Bogårdin Pihkapyörre.

"Jos tulis isän kaltainen pitkäraajainen musta ori, niin mä olisin äärettömän tyytyväinen. Kaiken muun mä myyn talven tieltä pois heti vieroituksen jälkeen." mä vannoin itselleni ja sadalle muulle, jotka kyseli tulevan varsan kohtaloa. Toiveista huolimatta - vai juurikin niiden vuoksi - Pihla kuitenkin pyöräytti maailmaan tummanpunaruunikon tamman, joka oli kaikkea muuta kuin iso. Tai olihan sillä valtavat, aasin korvia muistuttavat hörökorvat.

Vaikka toivoin isälinjalle vahvaa jatkajaa, huomasin pian pitäväni persoonallisesta maitovarsasta älyttömän paljon. Se oli ihanan eloisa, eikä sen perusluonteesta puuttunut ripaustakaan itsenäisyyttä, rohkeutta tai uteliaisuutta. Kun tammalle ilmaantui ostaja tyhjästä ilman myynti-ilmoitusta, jouduin kylmänviileästi toteamaan, ettei Pihka ollut myynnissä minkäänlaisella rahalla.

Eikä se totta tosiaan ollut. Eikä tule olemaankaan. Kuten Jannelle Pihkan ensimmäisenä talvena sanoin, otan vaikka avioeron ennen, kuin luovun tästä. Sen jälkeen mies ei ole uskaltanut kyseenalaistaa mitään hevosiin liittyviä päätöksiäni - eikä myöskään todennäköisesti sisimmissään usko mitään, mitä hevosten suhteen lupaan.

Bogårdin Pihkapyörre eli "Pihka"
VH19-018-0898

syntynyt 05.10.2019 Suomessa, nyt 8-vuotias
tummanpunaruunikko suomenhevostamma, säkä 154 senttiä
koulutustaso kouluratsastuksessa Helppo A

kasvattanut Bogård
omistaa Bogård (vrl-14355)

ei meriittejä

Pihka on Bogårdin oma tättähäärä, joka toimii ennen, kuin rusinat rummuttavat päässä yhteen. Ilkeyttään tamma ei kuitenkaan huseeraa, vaan kyse on pikemminkin loputtomasta energiasta ja uteliaisuudesta - joka joskus tarkoittaa sitä, että ihminen joutuu keräämään tallikäytävälle levinneitä harjoja ja pyydystämään pihamaalta ruunikkoa, joka on sukeltanut raollaan olevasta karsinanovesta. Pääsääntöisesti Pihka kuitenkin tietää rajansa, ja kun sen kanssa toimii niin sanotusti askeleen edellä, ajan voi käyttää tamman jälkien siivoamista hyödyllisempään tekemiseen.

Vaikka Pihka on maasta käsitellen aina korvat visusti pystyssä ja sen olemus on täynnä elämäniloa, vakavoituu sen ilme kerrasta ratsastajan kivuttua sen selkään. Joskus mietimme, onko kyse huolestumisesta tai jopa kivusta, mutta jälkikäteen olemme ymmärtäneet, että sivulle lörpähtäneet korvat viestivät Pihkan keskittymisestä ratsastajaansa. Tummanpunaruunikko tamma on äärettömän miellyttämisenhaluinen ja nöyrä hevonen, joka yrittää palvella ratsastajaansa aina parhaansa mukaan - oli se sitten vakavamielistä treenaamista maneesin suojissa, tai sunnuntaihölkkä metsän keskellä.
Kouluratsuna Pihka on ihan kiva; luontaisesti ehkä vähän etupainoinen, mutta aktiiviseksi takaosansa päälle ratsastettuna se kykenee tekemään hyvässä tahdissa ja tasapainossa Helppo A-tason juttuja sujuvina tehtäväkokonaisuuksina. Se ei pahastu ratsastajan virheistä, eikä ole niin nuuka siitä, miten sen selässä istuu, kunhan nyt jotenkuten pysyy kyydissä askellajista toiseen. Pihkan lempijuttuja ovat ehdottomasti pohkeenväistöt ja kaikki laukassa tehtävät harjoitteet, joita Pihka voisi treenata loputtomiin suurella innolla olematta kuitenkaan kuuma tai ryöstävä. Intous tämänkaltaisissa tehtävissä näkyy lähinnä tehtävien ennakointina, joka pysyy hallinnassa pienin puolipidättein.

Matkustaminen on Pihkan mielestä pahollinen paha, ja se kokeilee onneaan usein lastaussillalla. "Oho, mähän menin vallan ohi!" olisi Pihkan lempihuudahdus lastatessa, sillä se näkee trailerin sivulla aina jotain paljon kiinnostavampaa, mitä koppero sisällään tarjoaisi. Mihinkään valtavaan painiin tamman kanssa ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä - varsinkaan silloin, jos sille on tarjota taskunpohjalta jonkinlainen nami kiitokseksi yhteistyöstä.
Vieraissa paikoissa Pihka haluaisi tutustua aivan kaikkeen ja kaikkiin. Vieraat hevoset, kivenkannot, kukkaistutukset. Kaikki olisi päästävä tutkimaan, ja mieluusti useampaan kertaan. Tästä syystä Pihka ei liene kisahoitajien suosikkihevosia, sillä kukapa haluaisi mennä tukka suorana suomenhevosen perässä, joka on yksinkertaisesti päättänyt, että nyt muuten mennään ja katsotaan.
Ratsastajan kiivettyä selkään Pihka kuitenkin asennoituu työntekoon, eikä anna ympäristöärsykkeiden haitata menoa ihan niin paljon. Nuorempana Pihka oli kiinnostunut esimerkiksi kouluradan koristeistutuksista ja muutamaan kertaan se pysähtyi pitkällä sivulla ravatessa kukkalaatikon viereenkin, mutta nykyään se tietää, ettei se ole missään määrin suotavaa.


© Scirlin
© Scirlin
© Scirlin


i. Karkkikauhu
KTK-I, YLA2
ii. Karkkikarhu
m, 168cm
ie. Villimari
km, 159cm
e. Vaivapihla
YLA3
ei. Varkkeri
evm, rn, 155cm
ee. Wäinölän Pihla
evm, prt, 148cm

Jälkeläisinfo

20.10.2019     Bogårdin Pikantti

Astutuksista

Pihka on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen yksipolvisille oreille. Leasingsopimuksista lisätietoa sähköpostitse.


kilpailukalenteri.

Näyttelyjaoksen näyttelyt
  31.10.2019 (Susiraja) irtoSERT

Virtuaaliset Show-näyttelyt
 

Kouluratsastuksessa 1937.99 op. (vaikeustasolla 5/4)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 757.28
Tahti ja irtonaisuus 1180.71
Tarkkuus ja ketteryys 0.00

KRJ CUP sijoitukset
  30.11.2019 (Kaihovaara) Helppo A 5/166


Pihkassa suhun.


14. lokakuuta 2019, Dimma

Greta ja Pihka astuivat kentälle reippain askelin ja tamma suorastaan meinasi lentää kentälle. Greta ei kuitenkaan ollut pulassa. Kuulemma oli ihan tuttua juttua, että tamma oli hieman tättähäärä. Totesin, että ei se mitään, onhan noihin totuttu tässä vuosien saatossa. Alkuverryttelyissä Pihka eteni aluksi hieman kankeasti, mutta oli todella miellyttämisenhaluisen oloinen kaveri. Tamma liikkui nöyrästi ja toivoin vain, että valmennus jatkuisi samalla tavalla loppuun asti. Alun pieni tättähääräily oli hieman ”pelästyttänyt” ja siinä hetkessä olin toivonut vain sitä, että valmennus sujuisi ookoosti. Nyt huokaisin kuitenkin helpotuksesta.

Itse valmennuksessa oli tarkoitus käydä pientä koulurataa läpi, joka sisälsi pohkeenväistöä, eri askellajeja, kokoamista, takaosakäännöksen ja eri teitä. Radan aikana keskittyisimme asioihin, jotka tuntuivat vaikeimmilta. Huutelin kentän keskeltä ohjeita sitä mukaa, kun ratsukko eteni ja Greta kuunteli hyvin, vaikka välillä olin itse ehkä hieman myöhässä ohjeiden kanssa. Greta sai Pihkan toimimaan hyvin ja tamma eteni reippaasti tehtävästä toiseen. Ylipäätään ratsukon menoa oli mukava katsella. Selvästi niin sanotusti haastavin osuus oli takaosakäännös. Onhan se tietty varsin haasteellinen liike, joten se ei yllättänyt. Pihka käänsi liikaa kaulaa ja kääntyi huonosti. Otimme käännöksen muutaman kerran uudestaan ja ratsukko suoritti joka kerta vain paremmin ja paremmin. Kehuin ratsukkoa ja Pihkakin sai siitä ilmeisesti jotain kierroksia aikaiseksi, kun vauhti alkoi lisääntyä. Kokonaisuudessaan valmennus sujui hyvin ja tulen mieluusti valmentamaan Bogårdiin uudestaankin!


10. marraskuuta 2019, Jenna

Manun jälkeen maneesiin tuli valmennettavaksi ruunikko Pihka-tamma. Pihka oli korvat hörössä kun Greta nousi tamman selkään mutta lähes samantien sen jälkeen korvat lurpahtivat sivuille. ”Jassoo, taitaa tamma olla laiskalla tuulella.” totesin mutta sain vastaukseksi tämän olevan tammalle normaali reaktio kun pitää töihin ruveta. Tamman kanssa olin ajatellut keskittyä tänään väistöihin mutta huomatessani Gretan koko ajan korjaavan istuntaansa tamman askeltaessa varsin reippaasti vaihdoin suunnitelman istuntaharjoituksiin. ”Eipä tehdäkään tänään niitä väistöjä vaan pääset treenaamaan Pihkalle sopivaa istuntaa. Jalkaudupas sieltä niin otetaan penkki pois” kehotin samalla kun lähdin kävelemään ratsukkoa kohden. Greta teki työtä käskettyä ja hetken kuluttua nainen istui tamman satulattomassa selässä ryhdikkäänä mutta aavistuksen liian jäykkänä. ”Myötää selästä, pitkän jalat. Vielä rennompi selkä niin Pihkakin pääsee liikkumaan rennommin. Älä itse nojaa sisään kun olet kaarteessa. Muista ulko-ohjan tuki.” latelin ohjeita kun ratsukko teki erilaisia kiemuroita ravissa. ”Älä anna sen kaaduta turvalleen, ratsasta se kunnolla takaosalleen. Reilumpi pohje. Hyvä, huomaatko kuinka se ryhdistäytyy kun vaadit sitä käyttämään niitä takasiaankin?” kehuin kun Greta sai tamman astumaan kunnolla alleen.

Hengähdyksen jälkeen, joka taisi olla enemmän paikoillaan Gretalle kuin Pihkalle, siirryttiin laukkaharjoituksiin. ”Muista myödätä selästä mutta pidä kädet aloillaan. Hyvä, sitte kulmasta laukannosto. Muista ulko-ohja tuki ja eteenpäin vievä ulkopohje. Taivuta sisäpohkeen ympärille. Hyvä. Pitkän sivun alkuun sitten siirtyminen raviin.” ohjeistin kun ratsukko oli nostanut sujuvasti laukan. Muutamien nostojen jälkeen ratsukko sai jatkaa peruslaukassa, jossa tehtiin erilaisia kiemuroita ja voltteja. Välillä laukka vaihdettiin ravin kautta, välillä tehtiin ihan rehellisiä laukanvaihtoja. ”Kun haluat hidastaa, niin istu liikettä vastaan, jolloin jo istunta kertoo tammalle, että nyt on tulossa hidastuminen ja lisäksi sitten se puolipidäte. Älä myötää ohjalla noin paljon tai se menee turvalleen.” neuvoin kun oltiin kasikkoa tekemässä, jossa laukka vaihdettiin ravin kautta. ”Noni, ota pari kierrosta rentoa ravia ja sitte loppu käynnit. Hyvin meni. Muista jatkossakin mennä säännöllisesti satulatta tai ainakin ilman jalustimia niin pysyy paremmin istunta tuntuma niihin ratsuihin.” kehotin Gretaa tunnin lopuksi.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© bågard 2019. | kuvat © smerikal & emelie cotterill