Villa Backa

Sorciere Foxberry

"Berry"

norjanvuonohevonen, tamma
s. 19.07.2022 (8-vuotias)
ruunihallakko, 143 cm
VH22-053-0093

omistaa Villa Backa VRL-14355
kasvattanut Rannveig Wahl
kouluratsastus | ko: HeA, re: 70cm

Berry on oikea täpinätäti, joka on kaikessa persoonallisuudessaan todennäköisesti hauskin ja ihanin hevonen, johon olen elämäni aikana törmännyt. Kuvailisin sen olevan lempeäsydäminen hössöttäjä, joka haluaa osallistua aivan kaikkeen - oli tarjolla sitten tarhan siivousta, hoitotoimenpiteitä tai tallikäytävän lakaisua.
"Berry! Älähän nyt kilkuta siellä." tuntuu olevan vakiolauseeni, kun ruunihallakko kurkkii karsinastaan tallikäytävälle ja kolkuttaa ovea etusillaan kuin vaatiakseen, että hänenkin on päästävä hommaan mukaan - tai vähintään saatava jotain hyvää käytävällä lojuvista ruokasaaveista.

Berry on äärettömän utelias ja puuhakas hevonen, jota kiinnostaa kaikki maailman asiat ja tavarat. Sen kanssa toimiessa tarvitseekin olla tarkka siitä, että sen ulottuville ei jätä esimerkiksi harjapakkia, ruokasankoja tai muuta sellaista, jonka se voi uteliaisuudessaan räjäyttää pitkin tallikäytäviä. Ulla Taalasmaaksikin ristitty hevonen on kuitenkin ehdottoman kiltti, eikä se tee mitään tuhmaa tahallaan - ei pure, potki tai luimi - mutta joskus uteliaisuus tuo ihmisille lisähommia. Toisinaan se on kuitenkin myös helpotus; ei ole helpompaa hevosta esimerkiksi madottaa, kun Berry vetäisi varmuudeksi vaikka koko ruiskun kitusistaan alas. Tamma on asiallinen myös kengittää, klipata, pestä kuin vaikka rokottaakin.

Ratsuna Berry on miljoonan arvoinen juniorihevonen. Se on uuttera työntekijä, joka vääntää yhtä täydellistä siirtymää vaikka puolivuosisataa. Parhaita ominaisuuksia tammassa on pitkäpinnaisuuden lisäksi tietynlainen energisyys ja se, ettei se ole niin nuuka esimerkiksi ratsastajan avuista - se tekee kyllä, kunhan saa avuista jotenkuten selvää. Hyvän liikemekanismin ja tasapainon myötä Berrylle helppoja tehtäviä ovat kaikenlaiset siirtymät, sulkutaivutukset ja -väistöt sekä jumppaavat tehtävät. Kun sen saa ratsastettua aktiiviseksi takaosansa päälle, voi sen kanssa treenata vaikeampiakin juttuja muun muassa laukassa; Berry nimittäin on taitava laukanvaihtaja, ja sen kanssa harjoitellaan para-aikaa sarjavaihtoja. Ei mitään Grand Prix-tason ykkösiä, mutta sarjavaihtoja kuitenkin.
Berry on nuorempana opetettu myös ajolle, ja sitä pyritään ajamaan Villa Backassa noin kerran viikossa maastossa. Ajaminen on Berryn mielestä parasta koskaan, ja toisinaan se vauhdista päätellen kuvittelee olevansa Vermon takasuoralla. Ei se ajaessakaan alta katoa, mutta on äärettömän reipasvauhtinen.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena hevosena matkustaminen on Berrylle tuttu juttu, joka ei aiheuta maailmanloppua. Sen voi lastata niin traileriin kuin rekkaan lähettämällä, se kulkee niin yksin kuin kaverin kanssa eikä huolestu, vaikka matka olisi totuttua pidempi. Vieraissa paikoissa se on hyvin samankaltainen kuin kotona; utelias, joka paikkaan haluava mutta silti housuissaan pysyvä. Tilapäismajoituksessa ollessaan karsinan ovipuolelle viritetään poikkeuksetta karsinaverho yön ajaksi, sillä ilman sitä tamma kurkkisi vieraita hevosia aamuun asti syömättä. Kun kurkkiminen tallikäytävälle on estetty, pysyy se seesteisenä ja muistaa täyttää vatsalaukkuaankin.

i. Håkon
nvh, rnhkko, 146cm
evm
ii. Haugfinn
nvh, rnhkko, 148cm
iii. Stordabø
iie. Gunilla
ie. Håbet
nvh, rnhkko, 144cm
iei. Osman
iee. Hulda
e. Frida
nvh, rnhkko, 143cm
evm
ei. Åsa
nvh, rnhkko, 145cm
eii. Asbjørn
eie. Brusi
ee. Fløien
nvh, rnhkko, 142cm
eei. Jordang
eee. Frøholma
o. Jälkeläinen s. 00.00.2022 e. Jälkeläisen emä om. Omistaja ei meriittejä

i. Berryn isä Håkon oli upea, lähinnä valjakkoajossa kilpaillut kantakirjattu ori. Håkon oli luonteeltaan oikea herrasmies, ja sitä pystyi käsittelemään oikeastaan kuka tahansa. Ori ehti olla jalostuksessa vain muutaman vuoden ajan, mutta jätti silti jälkeensä yli 40 jälkeläistä. Håkon jouduttiin lopettamaan vain 11-vuotiaana kuljetuksessa tapahtuneen onnettomuuden myötä. Traileri, jossa Håkan matkusti, lähti heittelehtimään liukkaalla ja jäisellä tiellä ajautuen lopulta ojaan, ja eikä hevosen hyväksi voitu tehdä mitään.

ii. Haugfinn oli vuonohevosjalostuksessa yksi aikansa suosituimmista oreista. Ruotsissa asunut ori oli rakenteeltaan ryhdikäs ja vankka, ja omasi laadukkaat askellajit. Haugfinn kilpaili monipuolisesti sekä valjakkoajossa että kaikissa kolmessa ratsastuksen päälajissa. Vanhemmalla iällä sen kanssa keskityttiin jalostuskäytön lisäksi näyttelyihin. Haugfinn eli kunnioitettavaan 29 vuoden ikään, ja lopetettiin lopulta yleiskunnon heikentymisen vuoksi.

ie. Håbet on suloinen ruunihallakko tamma, jonka kultainen luonne ei jätä ketään kylmäksi. Nuoruutensa Håbet vietti vaellustallilla, jossa se oli monen ratsastajan suosikkiratsu. Tamma on ehtinyt jo seniori-ikään, mutta on yhä pirteä ja elämäniloinen. Nykyisin se asustelee pienellä norjalaisella maalaistallilla, jossa se yhdessä parin muun hevosen kanssa viettää eläkepäiviä ja saa olla rakastavan perheen hellittävänä.

e. Berryn emä Frida on sievä, sopusuhtainen hevonen, joku voisi kuvailla sitä sanoilla "kaunis kuin karkki". Tamma on kantakirjattu hyvin pistein, ja sen kanssa on kierretty rotunäyttelyissä ympäri Norjaa ja Tanskaa. Berry on Fridan ainoa jälkeläinen, sillä varsominen oli hyvin haastava ja syyn siihen todettiin luultavasti olevan tamman sisäisissä rakenteissa. Olisi hyvin todennäköistä, että jos Frida vielä varsoisi, varsomiseen liittyisi useita riskejä.

ei. Åsa on vuonohevossuvuissa hieman harvinaisempi nimi oriiksi, sillä on vain muutamia jälkeläisiä. Se ei koskaan ollut aktiivisesti jalostuskäytössä ulkopuolisille, vaan sitä käytettiin lähinnä kotitilansa tammoille. Åsa ruunattiin kymmenvuotiaana, ja sen jälkeen se ehti toimia kärsivällisenä opetusmestarina parille nuorelle kilparatsastajalle. Ruuna lopetettiin parikymppisenä suolikierteen vuoksi.

ee. Haugfinn oli vuonohevosjalostuksessa yksi aikansa suosituimmista oreista. Ruotsissa asunut ori oli rakenteeltaan ryhdikäs ja vankka, ja omasi laadukkaat askellajit. Haugfinn kilpaili monipuolisesti sekä valjakkoajossa että kaikissa kolmessa ratsastuksen päälajissa. Vanhemmalla iällä sen kanssa keskityttiin jalostuskäytön lisäksi näyttelyihin. Haugfinn eli kunnioitettavaan 29 vuoden ikään, ja lopetettiin lopulta yleiskunnon heikentymisen vuoksi.

© Sippe



Kisakalenteri

Porrastetut kilpailut

Kuuliaisuus ja luonne: 847.2 p.
Tahti ja irtonaisuus: 969.35 p.

KRJ:n porrastetuissa tasolla 5/4 (1816.55 p.)

Näyttelymenestys

16.08.2022 VSN Näyttelyt RCH
16.08.2022 NJ Näyttelyt BIS1, MVA-SERT



Päiväkirja

03.08.2022
Siiri

Aamu Villa Backassa alkoi varhain, sillä olin luvannut ystävälleni Felicialle maastoilua illemmalla kiitoksena kaikesta, jota hän oli villan ja minun eteen tehnyt. Koska yksi maastoreissu perjantai-iltana ei kuitenkaan korvaa kaikkea maalaamista, yleistä siistimistä, nikkarointia ja kesälaitumien väsäämistä, olin päättänyt yllättää rakkaan ystäväni maastoretken päätteeksi yhdessä mieheni kanssa. Ja siksi minulla oli hieman tuli persuksen alla aamusta asti; piti tehdä tallityöt, ratsastaa orit, piti kääntää ja vääntää eilen illalla laittamaa hapanjuuripitsan pohjaa, leipoa herkkuja ja laittaa kuohuvakin kylmään. Ja aittarakennus - sen hieman bohotyyliseksi suunniteltu sisustus piti saada iskuunsa ensimmäistä yökyläilijää varten, sillä Samuli oli luvannut laittaa rantasaunan tulille maastoreissumme aikana ja uskon, että Felicia jää tilalle mielellään yöksi maastoreissun, hyvän ruoan ja juoman sekä saunomisen jälkeen!

Kaiken päivän ahertamisen jälkeen hain Villa Backan tämän hetkiset ainoat tammat Kukan ja Berryn laitumelta talliin odottelemaan Felician saapumista.
"Kop kop! Saako tulla" Felicia koputti tallin oveen leikkisästi ja astui hymyillen talliin. "Vitsi miten kivalta täällä alkaa jo näyttämään. Ja miten ihanan valoisaa, kun kaikki on niin vaaleaa." nainen jatkoi.
"Ainakin vielä, kun hevoset ovat laitumella. Oon aika varma, että saat sitten ensikesänä kutsun pesemään tätä tallia." nauroin naista, ja katsahdin vaaleita, puunsävyisiä karsinaelementtejä epäillen värivalintaani. "No mutta, eiköhän mustat likaroiskeet ja -töhnät sovi hyvin näiden viikinkiponien keeseihin." jatkoin nauramista.

"Mä muuten mietin ajomatkalla tänne, että mentäiskö ilman satuloita? En muista, koska viimeksi olisin ratsastanut ilman satulaa." Felicia kysyi innokkaana Berryn karsinasta.
"Mennään vaan. Voitaisiin melkein sitten mennä Uhkurin lenkki, ja poiketa Uhkurin järvenrannalla kahlaamassa. Ei uskoisi, että on elokuu kun on näin lämmintä." tuumasin naiselle takaisin ja sipaisin hiuskiekuran kasvoiltani korvan taakse.

Kukka ja Berry etenivät maastossa rauhalliseen tahtiin pitkin ohjin. Niillä ei ollut kiire mihinkään; ne kulkivat rintarinnan, ja napsivat metsätien reunoilta puunoksia matkaevääksi.
Hymyilin omissa ajatuksissani, sillä juuri tästä olin unelmoinut villan ostaessani. Siitä, että arki voi näyttäytyä tälläisenä luksuksena; alla ihanat hevoset, tunnelma on iloinen, mutta rauhallinen ja mukana on yksi parhaista ystävistä. Ja mitä ihanaa villalla odottikaan, kun oli aika palata takaisin kotiin.
"Mitä sä mietit?" Felicia nauroi ja loihti kasvoilleen ilmeisesti ilmeen, joka edusti omaa mietteliästä ilmettäni. "En mitään, uppouidin vain omiin ajatuksiin. Kerää ohjat ja luusi, niin otetaan pikkupätkä laukkaa tonne mäen päälle" naurahdin, sillä en halunnut paljastaa tälle vielä illan muita suunnitelmia.

Reilu puolitoista tuntia Uhkurin lenkkiä kaarreltuamme päädyimme järvenrannalle, jossa päätimme käydä kahlaamassa pikaisesti. Sen verran, että Kukka ja Berry saivat juodakseen ja hieman kasteltua kavioitaan. Metsätien mäkäräiset olivat löytäneet kimppuumme viimeisen kilometrin aikana, joten pitkäksi aikaa ei meitä ei huvittanut jäädä paikoilleen. Onneksi loppumatka järveltä takaisin villalle oli tuulista peltojen reunaa, joten mäkäräiset todennäköisesti jäisivät kiusaamaan jotakuta toista järvelle tai metsänlaidalle saapuvaa uhria.

Takaisin tallille päästyämme pesimme tammat perusteellisesti, jonka jälkeen ne pääsivät takaisin laitumelle kesän viimeisistä hetkistä nauttimaan.
"Sinne meni." Felicia naurahti, kun riisui Berryltä riimun pois ja tamma karautti laukalla laitumen perimmäiseen nurkkaan Kukka perässään.
"Sinne meni. Ja hei, sä kun sanoit ettei sulla ole viikonlopulle ohjelmaa, niin mä järjestin meille omatoimisesti pientä ohjelmaa. Samuli on laittanut rantasaunan kuumaksi ja mä oon laittanut pöydän täyteen herkkua - ja pitsatkin on täyttöä ja paistoa vaille valmiit. Ja aittakin on kuin suoraan sisustuslehdestä - ja sä oot se, jolla on kunnia olla siellä ensimmäisen yön. Siellä on yökkäri ja petivaatteet valmiina. Ja jos huvittaa, huomenna saat ratsastaa vaikka kaikki hevoset." naurahdin ystävälleni, joka kääntyi hämmentyneenä halaamaan.
"Kiitos. Ihan mahtavaa. Kiitos!" Felicia sai sanottua.
"Kiitos itsellesi. Ilman sua villa ei olisi vielä ollenkaan tällä mallilla. Oot rakas! Mutta mennään nyt!" sanoin naiselle, ja halasin tätä lujasti takaisin.

17.09.2022
Kiira V.

Ponipäiväni Villa Backassa jatkui Bertin hoitamisen jälkeen Berry-tamman ratsastuksella. Siiri kysyi, haluaisinko ratsastaa tänään, ja eihän minulla mitään sitä vastaankaan ollut. Siiri oli ehtinyt jo hakea Berryn sisälle ja harjata sen pintapuolisesti, joten jatkoin siitä. Berry tutki minut ensin uteliaasti, minkä jälkeen sain siirtyä harjaamaan sitä paremmin kyljen kohdalta. Tamma ei onneksi ollut kovin likainen, joten sille riitti kevyt harjaus Siirin tekemän lisäksi. Berryn varusteet löytyivät satulahuoneesta, ja varustus sujui mutkattomasti. Kun sain itse vielä kypärän päähän, pääsimme lähtemään ulos. Siiri oli antanut liikutuksen suhteen vapaat kädet, joten suunnittelin kevyen askellajit läpi -tyylisen session ulkokentälle.

Berry vakuutti minut heti alkukäyntien aikana. Tamma oli herkkä mutta ei liian herkkä ja reipas mutta ei liian reipas. Kun keräsin ohjat, Berry oli jo valmiina siirtymään raviin. Hillitsin hevosta kuitenkin hieman, sillä halusin ratsastaa sitä ensin käynnissä. Teimme vähän ympyröitä, voltteja ja pysähdyksiä, ja kaikki onnistui. Berry asettui ja taipui täsmällisesti ja pysähtyi joka kerta tasajaloin. Siitä olikin mukavaa lähteä työstämään ravia. Aluksi kevensin muutaman kierroksen, ja siinä ympyrät sekä voltit sujuivat, mutta kun istuin alas harjoitusraviin, Berry vähän jännittyi. Tamman ravi oli minulle jotenkin hankalaa, joten jäin helposti puristamaan reidellä itseni satulaan. Tein harjoitusravia siis pieniä pätkiä ja muuten kevensin. Annoin Berryn liikkua aika pitkässä muodossa, mikä tuntui sopivan vuonisrouvalle hyvin. Kun ravi kulki jotenkuten myös istuessani alas, pidimme välikäynnit. Berry venytti kaulaansa ja pärskähteli tyytyväisenä kun rapsutin sitä kaulalta. Hetken päästä kokosin ohjat takaisin tuntumalle, ja Berry oli heti valmiina. Ratsastin tamman vähän napakampaan pakettiin, ja valmistelin sitten huolellisesti vasemman laukannoston. Laukka nousi sujuvasti ja ajattelemani pitkä sivu kului nopeasti. Tein päädyssä kaksi pääty-ympyrää mukavasti rullaavassa laukassa ja siirsin tamman sitten takaisin käyntiin. Berry oli hyvä - ei, todella hyvä, joten yksi laukkapätkä molempiin kierrossuuntiin sai riittää. Myös toinen laukka nousi hyvin ja pyöri kivasti, joten keventelin sen jälkeen loppuravit ja siirsin Berryn käyntiin. Siiri oli tullut kentän laidalle seuraamaan laukkapätkän aikana, ja hän tuli kävelemään loppukäynnit kanssamme kentälle. Kehuin Berryä miltei maasta taivaisiin ja Siiri vain nauroi sille, kuinka innostunut olin.

Kun viimein raaskin laskeutua alas Berryn selästä, Siiri kertoi että Berry voisi mennä poislaiton jälkeen vielä ulos ja näytti tamman tarhan. Vein Berryn tallissa sen omaan karsinaan ja riisuin siltä varusteet, jotka vein heti paikoilleen. Palatessani karsinalle Berry kurkotteli käytävälle, ja jouduin lopulta työntämään uteliaan turvan karsinaan jotta pystyin avaamaan oven. Harjasin tamman läpi pölyharjalla ja tarkistin jalat, mutta muuta ei tarvinnut tehdä ja niin Berry pääsi lähtemään ulos. Tarhan portilla tamma sai vielä kiitokseksi porkkananpalan ja kunnon rapsutukset, ja sitten jätin sen nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä.