Villa Backa

Skårsblakka

"Kukka"

norjanvuonohevonen, tamma
s. 04.07.2022 (8-vuotias)
ruunihallakko, 139 cm
VH22-053-0092

omistaa Villa Backa VRL-14355
kasvattanut Max Falstad
kouluratsastus | ko: HeA, re: 70cm

Ruunihallakko vuonohevostamma astui trailerista ulos tottunein ottein - se katsahti ympärilleen, mutta painoi pian päänsä alas loppukesän viimeistä lehtivihreää maistaakseen. Kukka oli matkustanut matkan uuteen kotiin hipihiljaa heinäverkon antimista nauttien, eikä tamma osoittanut minkäänlaisia stressin merkkejä uutta kotipihaa tutkiessakaan. Tarhakujaa läpi kävellessä se hörähti uteliaasti muutamalle portille vastaantulleelle tammalle, mutta jatkoi matkaa luottavaisin mielin uuden omistajansa perässä.
"Sellainen se nyt on. Ihan vietävän kaunis." huokaisin viimein, kun olin saanut tamman karsinaansa. Kukka tutki karsinankulmat, mutta painoi pian päänsä heinäkasaan. "Ainakin tuntuu ruoka maistuvan. Eihän trailerissakaan ollut enää mitään jäljellä ja taas syödään." mieheni vinoili samalla, kun mittaili katseellaan tamman vatsanympärystä.

Loputtoman vatsan - varsinkin herkkuvatsan - omaava vuonohevostamma on mitä leppoisin hoitaa; sitä voi rapsutella niin karsinassa kuin tallikäytävälläkin, ja se seisoo kauniisti paikoillaan. Parasta sen mielestä on pitkät harjaustuokiot kumisuolla etenkin harjamarrosta sekä vatsan alta, jolloin pieni hevonen olisi valmis vääntymään vaikka rusetille. Myös klippaaminen kuuluu tamman suosikkeihin - eikä suotta, sillä kyllähän sekin kivasti kutittaa ja rahnuttaa, kun terä leikkaa ihoa myöden karvaturrin pois.

Jos Kukkaa pitäisi kuvailla ratsuna vain yhdellä sanalla, kertoisin sen olevan keskinkertainen. Koska pelkkä keskinkertainen kuulostaa yksinään pahalta, on hyvä tuoda ilmi, että keskinkertaisuuteen vaikuttaa se, ettei se ole mikään varsinainen liitokavio, jolla olisi valtava kantokyky. Näitä puutteita kompensoi kuitenkin sen mahtava luonne, sillä Kukka on äärettömän miellyttämisenhaluinen ja nöyrä hevonen, joka tekee ratsastajan eteen kaikkensa.
Kukka on kevyt pohkeelle ja ohjalle, mutta sen pienenä syntinä on jäädä vähän kuolaimen taakse rullalle, joten sen perusliikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo alkuverryttelyn aikana. Kun tamman saa ratsastettua pitkälle kaulalle tasaiselle kuolaintuntumalle, käyttää se itseään huomattavasti paremmin - ja tällöin se tekee luonnollisesti myös paremmassa tahdissa ja tasapainossa erinäiset temput ja tehtävät. Vaikka voisi äkkiä kuvitella että Kukka on sellainen tasainen taapertaja, joka ei turhia kiihdyttele, on sen lempitehtäviä selkeästi erinäiset laukkatehtävät. Laukassa Kukka on hyvin eteenpäinpyrkivä ja paketissa pysyäkseen se vaatii ratsastajan, joka istuu lähellä sen matkaa tukien.

Vieraissa paikoissa ratsastaessa Kukka on hyvin samanlainen kuin kotonakin; rento ja reipas pikkuhevonen, joka keskittyy ratsastajansa antamiin apuihin täydellisesti. Se ei myöskään näe ylimääräisiä mörköjä kouluaitojen takana tai maastossa - jonka vuoksi se onkin ollut luottovalinta nuorten hevosten vetohevosena.

i. Baronen
ii. Birkebein
nvh, rnhkko, 143cm
evm
iii. Rubjerg
iie. Blakka
ie. Flyda
nnvh, rnhkko, 144cm
evm
iei. Reidulf
iee. Frida
e. Adelsten
VSN Ch, KTK-II, Preferent
ei. Solmø
nvh, rnhkko, 147cm
evm
eii. Diktator
eie. Lydia
ee. Ada
nvh, rnhkko, 145cm
evm
eei. Jarnung
eee. Alman
o. Jälkeläinen s. 00.00.2022 e. Jälkeläisen emä om. Omistaja ei meriittejä



Kisakalenteri

Porrastetut kilpailut

Kuuliaisuus ja luonne: 464.54 p.
Tahti ja irtonaisuus: 569.72 p.

KRJ:n porrastetuissa tasolla 3/4 (1034.26 p.)

Näyttelymenestys

16.08.2022 VSN Näyttelyt SW4



Päiväkirja

03.08.2022
Siiri

Aamu Villa Backassa alkoi varhain, sillä olin luvannut ystävälleni Felicialle maastoilua illemmalla kiitoksena kaikesta, jota hän oli villan ja minun eteen tehnyt. Koska yksi maastoreissu perjantai-iltana ei kuitenkaan korvaa kaikkea maalaamista, yleistä siistimistä, nikkarointia ja kesälaitumien väsäämistä, olin päättänyt yllättää rakkaan ystäväni maastoretken päätteeksi yhdessä mieheni kanssa. Ja siksi minulla oli hieman tuli persuksen alla aamusta asti; piti tehdä tallityöt, ratsastaa orit, piti kääntää ja vääntää eilen illalla laittamaa hapanjuuripitsan pohjaa, leipoa herkkuja ja laittaa kuohuvakin kylmään. Ja aittarakennus - sen hieman bohotyyliseksi suunniteltu sisustus piti saada iskuunsa ensimmäistä yökyläilijää varten, sillä Samuli oli luvannut laittaa rantasaunan tulille maastoreissumme aikana ja uskon, että Felicia jää tilalle mielellään yöksi maastoreissun, hyvän ruoan ja juoman sekä saunomisen jälkeen!

Kaiken päivän ahertamisen jälkeen hain Villa Backan tämän hetkiset ainoat tammat Kukan ja Berryn laitumelta talliin odottelemaan Felician saapumista.
"Kop kop! Saako tulla" Felicia koputti tallin oveen leikkisästi ja astui hymyillen talliin. "Vitsi miten kivalta täällä alkaa jo näyttämään. Ja miten ihanan valoisaa, kun kaikki on niin vaaleaa." nainen jatkoi.
"Ainakin vielä, kun hevoset ovat laitumella. Oon aika varma, että saat sitten ensikesänä kutsun pesemään tätä tallia." nauroin naista, ja katsahdin vaaleita, puunsävyisiä karsinaelementtejä epäillen värivalintaani. "No mutta, eiköhän mustat likaroiskeet ja -töhnät sovi hyvin näiden viikinkiponien keeseihin." jatkoin nauramista.

"Mä muuten mietin ajomatkalla tänne, että mentäiskö ilman satuloita? En muista, koska viimeksi olisin ratsastanut ilman satulaa." Felicia kysyi innokkaana Berryn karsinasta.
"Mennään vaan. Voitaisiin melkein sitten mennä Uhkurin lenkki, ja poiketa Uhkurin järvenrannalla kahlaamassa. Ei uskoisi, että on elokuu kun on näin lämmintä." tuumasin naiselle takaisin ja sipaisin hiuskiekuran kasvoiltani korvan taakse.

Kukka ja Berry etenivät maastossa rauhalliseen tahtiin pitkin ohjin. Niillä ei ollut kiire mihinkään; ne kulkivat rintarinnan, ja napsivat metsätien reunoilta puunoksia matkaevääksi.
Hymyilin omissa ajatuksissani, sillä juuri tästä olin unelmoinut villan ostaessani. Siitä, että arki voi näyttäytyä tälläisenä luksuksena; alla ihanat hevoset, tunnelma on iloinen, mutta rauhallinen ja mukana on yksi parhaista ystävistä. Ja mitä ihanaa villalla odottikaan, kun oli aika palata takaisin kotiin.
"Mitä sä mietit?" Felicia nauroi ja loihti kasvoilleen ilmeisesti ilmeen, joka edusti omaa mietteliästä ilmettäni. "En mitään, uppouidin vain omiin ajatuksiin. Kerää ohjat ja luusi, niin otetaan pikkupätkä laukkaa tonne mäen päälle" naurahdin, sillä en halunnut paljastaa tälle vielä illan muita suunnitelmia.

Reilu puolitoista tuntia Uhkurin lenkkiä kaarreltuamme päädyimme järvenrannalle, jossa päätimme käydä kahlaamassa pikaisesti. Sen verran, että Kukka ja Berry saivat juodakseen ja hieman kasteltua kavioitaan. Metsätien mäkäräiset olivat löytäneet kimppuumme viimeisen kilometrin aikana, joten pitkäksi aikaa ei meitä ei huvittanut jäädä paikoilleen. Onneksi loppumatka järveltä takaisin villalle oli tuulista peltojen reunaa, joten mäkäräiset todennäköisesti jäisivät kiusaamaan jotakuta toista järvelle tai metsänlaidalle saapuvaa uhria.

Takaisin tallille päästyämme pesimme tammat perusteellisesti, jonka jälkeen ne pääsivät takaisin laitumelle kesän viimeisistä hetkistä nauttimaan.
"Sinne meni." Felicia naurahti, kun riisui Berryltä riimun pois ja tamma karautti laukalla laitumen perimmäiseen nurkkaan Kukka perässään.
"Sinne meni. Ja hei, sä kun sanoit ettei sulla ole viikonlopulle ohjelmaa, niin mä järjestin meille omatoimisesti pientä ohjelmaa. Samuli on laittanut rantasaunan kuumaksi ja mä oon laittanut pöydän täyteen herkkua - ja pitsatkin on täyttöä ja paistoa vaille valmiit. Ja aittakin on kuin suoraan sisustuslehdestä - ja sä oot se, jolla on kunnia olla siellä ensimmäisen yön. Siellä on yökkäri ja petivaatteet valmiina. Ja jos huvittaa, huomenna saat ratsastaa vaikka kaikki hevoset." naurahdin ystävälleni, joka kääntyi hämmentyneenä halaamaan.
"Kiitos. Ihan mahtavaa. Kiitos!" Felicia sai sanottua.
"Kiitos itsellesi. Ilman sua villa ei olisi vielä ollenkaan tällä mallilla. Oot rakas! Mutta mennään nyt!" sanoin naiselle, ja halasin tätä lujasti takaisin.