Aamu Villa Backassa alkoi varhain, sillä olin luvannut ystävälleni Felicialle maastoilua illemmalla kiitoksena kaikesta, jota hän oli villan ja minun eteen tehnyt. Koska yksi maastoreissu perjantai-iltana ei kuitenkaan korvaa kaikkea maalaamista, yleistä siistimistä, nikkarointia ja kesälaitumien väsäämistä, olin päättänyt yllättää rakkaan ystäväni maastoretken päätteeksi yhdessä mieheni kanssa. Ja siksi minulla oli hieman tuli persuksen alla aamusta asti; piti tehdä tallityöt, ratsastaa orit, piti kääntää ja vääntää eilen illalla laittamaa hapanjuuripitsan pohjaa, leipoa herkkuja ja laittaa kuohuvakin kylmään. Ja aittarakennus - sen hieman bohotyyliseksi suunniteltu sisustus piti saada iskuunsa ensimmäistä yökyläilijää varten, sillä Samuli oli luvannut laittaa rantasaunan tulille maastoreissumme aikana ja uskon, että Felicia jää tilalle mielellään yöksi maastoreissun, hyvän ruoan ja juoman sekä saunomisen jälkeen!

Kaiken päivän ahertamisen jälkeen hain Villa Backan tämän hetkiset ainoat tammat Kukan ja Berryn laitumelta talliin odottelemaan Felician saapumista.
"Kop kop! Saako tulla" Felicia koputti tallin oveen leikkisästi ja astui hymyillen talliin. "Vitsi miten kivalta täällä alkaa jo näyttämään. Ja miten ihanan valoisaa, kun kaikki on niin vaaleaa." nainen jatkoi.
"Ainakin vielä, kun hevoset ovat laitumella. Oon aika varma, että saat sitten ensikesänä kutsun pesemään tätä tallia." nauroin naista, ja katsahdin vaaleita, puunsävyisiä karsinaelementtejä epäillen värivalintaani. "No mutta, eiköhän mustat likaroiskeet ja -töhnät sovi hyvin näiden viikinkiponien keeseihin." jatkoin nauramista.

"Mä muuten mietin ajomatkalla tänne, että mentäiskö ilman satuloita? En muista, koska viimeksi olisin ratsastanut ilman satulaa." Felicia kysyi innokkaana Berryn karsinasta.
"Mennään vaan. Voitaisiin melkein sitten mennä Uhkurin lenkki, ja poiketa Uhkurin järvenrannalla kahlaamassa. Ei uskoisi, että on elokuu kun on näin lämmintä." tuumasin naiselle takaisin ja sipaisin hiuskiekuran kasvoiltani korvan taakse.

Kukka ja Berry etenivät maastossa rauhalliseen tahtiin pitkin ohjin. Niillä ei ollut kiire mihinkään; ne kulkivat rintarinnan, ja napsivat metsätien reunoilta puunoksia matkaevääksi.
Hymyilin omissa ajatuksissani, sillä juuri tästä olin unelmoinut villan ostaessani. Siitä, että arki voi näyttäytyä tälläisenä luksuksena; alla ihanat hevoset, tunnelma on iloinen, mutta rauhallinen ja mukana on yksi parhaista ystävistä. Ja mitä ihanaa villalla odottikaan, kun oli aika palata takaisin kotiin.
"Mitä sä mietit?" Felicia nauroi ja loihti kasvoilleen ilmeisesti ilmeen, joka edusti omaa mietteliästä ilmettäni. "En mitään, uppouidin vain omiin ajatuksiin. Kerää ohjat ja luusi, niin otetaan pikkupätkä laukkaa tonne mäen päälle" naurahdin, sillä en halunnut paljastaa tälle vielä illan muita suunnitelmia.

Reilu puolitoista tuntia Uhkurin lenkkiä kaarreltuamme päädyimme järvenrannalle, jossa päätimme käydä kahlaamassa pikaisesti. Sen verran, että Kukka ja Berry saivat juodakseen ja hieman kasteltua kavioitaan. Metsätien mäkäräiset olivat löytäneet kimppuumme viimeisen kilometrin aikana, joten pitkäksi aikaa ei meitä ei huvittanut jäädä paikoilleen. Onneksi loppumatka järveltä takaisin villalle oli tuulista peltojen reunaa, joten mäkäräiset todennäköisesti jäisivät kiusaamaan jotakuta toista järvelle tai metsänlaidalle saapuvaa uhria.

Takaisin tallille päästyämme pesimme tammat perusteellisesti, jonka jälkeen ne pääsivät takaisin laitumelle kesän viimeisistä hetkistä nauttimaan.
"Sinne meni." Felicia naurahti, kun riisui Berryltä riimun pois ja tamma karautti laukalla laitumen perimmäiseen nurkkaan Kukka perässään.
"Sinne meni. Ja hei, sä kun sanoit ettei sulla ole viikonlopulle ohjelmaa, niin mä järjestin meille omatoimisesti pientä ohjelmaa. Samuli on laittanut rantasaunan kuumaksi ja mä oon laittanut pöydän täyteen herkkua - ja pitsatkin on täyttöä ja paistoa vaille valmiit. Ja aittakin on kuin suoraan sisustuslehdestä - ja sä oot se, jolla on kunnia olla siellä ensimmäisen yön. Siellä on yökkäri ja petivaatteet valmiina. Ja jos huvittaa, huomenna saat ratsastaa vaikka kaikki hevoset." naurahdin ystävälleni, joka kääntyi hämmentyneenä halaamaan.
"Kiitos. Ihan mahtavaa. Kiitos!" Felicia sai sanottua.
"Kiitos itsellesi. Ilman sua villa ei olisi vielä ollenkaan tällä mallilla. Oot rakas! Mutta mennään nyt!" sanoin naiselle, ja halasin tätä lujasti takaisin.