♘  Aartoneva
etusivu   ravihevoset   kasvatus   kilpailut  

K.R. Purnu

suomenhevostamma
syntynyt 20.03.2021, 10-vuotias
punarautias, 153 senttiä
VH21-018-1475

Omistaa Aartoneva, VRL-14355
Kasvattanut Rantaniemelän Kiri
Ravipainoitteinen, voittosumma 255 075v€

KTK-III

Luonnekuvaus

Kun Lilja ilmoitti Lily's Trottersin lopettamista, mursi se monen suomalaisen raviharrastajan ja -ammattilaisen mielen. Hevosia näytettiin mahdollisille ostajille massoittain ja kymmenet ravurit lähtivät uusiin koteihin nopeammin kuin kukaan olisi koskaan uskaltanut aavistaakaan. 2-vuotiaat Ruskon Pikkujätti ja Snillin Jekuttiina olivat ne, mitä menimme Lily's Trottersista varsinaisesti hakemaan, mutta joku punarautiaassa, muutaman vuoden vanhemmassa tammassa jäi kaihertamaan.

"Mä nyt soitin vielä, ja aika varmasti turhaan. Mutta se punarautias läsipäinen tamma, Rantaniemelän Kirin kasvattama. Onko se sulla vielä, vai joko oot sopinut siitä kaupat?" soitin Liljalle muutamien päivien päästä siitä, kun olin käynyt tekemässä kaupat kaksivuotiaista. "Tässä se on kuule tallikäytävällä mun vieressä, ja ajattelin lähteä sen kanssa hölkälle. On siitä useampi kiinnostunut, mutta mitään ei olla vielä lyöty lukkoon. Tämäkö olis sun hevonen?" Lilja naurahti puhelimen toiseen päähän, ja olin kuulevani naisen äänestä ilkikurisen sävyn. "Niin. Ehkä se vois olla. Kuule, älä myy sitä. Sopiiko tulla huomenna trailerin kanssa? Mä luulen, että me päästään sen hinnasta sopuun. Joku siinä on, kun ei se ota lähteäkseen mielestä ollenkaan." mumisin puhelimeen, ja mietin teenkö elämäni parhaimmat vai surkeimmat kaupat. "Selvä se sitten! Ollaan tässä tallilla aamupäivästä kolmeen, ja tullaan sitten illemmalla viiden jälkeen uudestaan. Tuu sitten kun sun aikatauluihin sopii, kyllä tämä jästi täällä siihen asti pysyy."

Ja niin se jästi pysyi. Ja tuli Aartonevaankin jäädäkseen, sillä kaikesta jästipäisyydestään Purnu lienee se the hevonen, joka jokaiselle tulee kerran elämässä vastaan. Se on periaatteessa kiltti ja kaikkien käsiteltävä hevonen, mutta sillä on omat metkunsa ja sen mielenmaisema on toisinaan niin myrskyinen, että kaikki eivät vain yksinkertaisesti pidä siitä. Ja täytyy myöntää, että joskus itselläkin poninhäntä kiristää, kun Purnu tulee tarhasta hakiessa korvat niskaan liimattuna vastaan. Mutta ehkä sitä on vuosien mittaan oppinut, että se on vain Purnun tapa toimia; ei se kuitenkaan pure tai häijy sanan varsinaisessa merkityksessä ole, vaan luokse saavuttuaan kääntää korvat hörölle kuin enkelikasvona kysyäkseen, että missäs ne herkut olikaan ja mitä tänään tehtäisiin.
Sydänkäpyseksi Purnua voi kuvailla vain ystävänpäivisin pienenä valkoisena valheena, sillä se ei osaa arvostaa ihmisen kanssa oleskeltua aikaa. Hoitaessa se kestää ihmistä ihollaan juuri sen verran kuin on pakko, ja lopun ajan se luimii ja viskelee niskojaan. Edelleenkin; ei sen pahempaa, eikä se ole koskaan erimerkiksi yrittänyt purra, mutta onhan se toisinaan inhottavaa.

Ajaessa Purnu on energinen ja kuumakin, eikä se aina malttaisi kävellä kärryjen edessä - varsinkaan, jos aisat ovat kohti maastoreissua! Innokkuudestaan huolimatta Purnu on kevyt kädelle, eikä se ole suomalaiseen tapaan jyräävä - pidättäessä se mielummin pyrkii rullaamaan ohjastuntuman taakse, kuin juoksemaan kättä vasten. Porukassa maastoillessa Purnun täytyy saada olla aina letkan ensimmäinen, sillä muuten se nyppii herkästi päätään turhautuessaan tilanteeseen, jossa se ei pääse ohi oman tahtonsa mukaisesti. Kuten joku valmentaja joskus kuvaili osuvasti Purnua, "tämä on tamma, joka juoksisi varmaan itsensä hengiltä, jos joku vaan antaisi juosta."

Purnu on Aartonevassa ensimmäinen, jonka kanssa innostuin kokeilemaan montéa. Oikeastaan kaikki lähti siitä, että halusin maastoilla silloin tällöin myös selästä käsin vanhoja ratsastusmuistoja verestäen, mutta myöhemmin ymmärsin Purnun potentiaalin myös montéhevosena. Se on varmajalkainen hevonen, joka ei ole moksiskaan kuukausienkaan tauosta, vaan ottaa ratsastajan selkäänsä aina suurella innolla; onhan se useimmiten ennen montéssa kilpailua tarkoittanut juurikin hauskoja ja sitäkin vauhdikkaampia maastoreissuja, jotka ovat olleet vailla vertaansa!

Punarautias tamma kulkee sekä trailerissa että rekassa moitteetta, niin yksin kuin yhdessäkin. Joskus sen kanssa saa keskustella lastauslaiturilla lähtemisestä eipäs-juupas tyylisesti, mutta viimeistään herkkuämpärin perässä tamma kiipeää kyytiin mukisematta. Mitä tahansa herkkujen toivossa!

Sukutaulu & jälkeläiset

Helios
Kesäkuninkaalliset 2019 -voittaja,
Takapajulan Pikkutrolli 2017 (2)
ii. Virikko
evm
iii. KP Virkeä
iie. Jauho-Eine
ie. Heliste
evm
iei. Turma Rihma
iee. Raiku-Heli
Pirelli
Tonttu Toljanteri 2018 (2), Ruskan Loisto 2018 (3),
Syysviima 2018 (3)
ei. Pirskatti Vieköön
evm
eii. Kalavale Vieköön
eie. Aamukaste
ee. Nellin Likka
evm
eei. Poika Sulo
eee. Nelliina

  13.01.2022 t. Aartonevan Puretti i. Wuoren Vilhelmi om. Knipse 14657 KTK-II
  01.03.2022 t. Aartonevan Purjetta i. Latokartanon Eetos om. Siiri 14355 ei meriittejä

Kilpailutulokset & saavutukset


    Kauden voittosumma 1600v€
    Statistiikka 6 : 1-0-0
    Ennätykset 38,1aly


    Kauden voittosumma 7250v€
    Statistiikka 15 : 1-0-0
    Ennätykset 31,6ake

    Nuorten elokatsaus 2021 4. sija


    Kauden voittosumma 46 075v€
    Statistiikka 24: 2-5-5
    Ennätykset 22,3ake - 26,1ma

    Marraskuun Murkku 5. sija
    Jouluyön kimallus 2021 4. sija
    Joulutähti 2021 3. sija


    Kauden voittosumma 37 450v€
    Statistiikka 29 : 4-5-2
    Ennätykset 24,7aly - 25,3make x


    Kauden voittosumma 56 750v€
    Statistiikka 31 : 5-5-3
    Ennätykset 22,0aly x - 26,0make

    Valiodivisioona 6. sija


    Kauden voittosumma 41 050v€
    Statistiikka 25 : 3-2-1
    Ennätykset 22,0aly - 31,4maly

    Valiodivisoona-karsinnan 5. sija
    Valiodivisioona-finaalin voittaja


    Kauden voittosumma 64 900v€
    Statistiikka 20 : 2-5-3
    Ennätykset 21,4aly x - 27,9make

    Olympia-ajo 1. karsinnan 4. sija
    Olympia-ajo 3. karsinnan 2. sija
    Olympia-ajo finaalin 3. sija
    Valiodivisioona voittaja
    N.I.N. Rattopoika Muistoajo 2022 finaalin 2. sija

    10-vuotiskauden ravilähdöt:

    Kauden voittosumma
    Statistiikka
    Ennätykset


24.12.2021
Päiväkirja
✎   Siiri

Senni heilutti kättä tallinsuulta viestiäkseen, että hänellä oli jotain asiaa. Lähemmäs ajettuani laskin kuormaajan alas ja sammutin Avantin.

"Käytäiskö Ynnin ja Purnun kanssa joku pieni hölkkä maastossa, kun tallihommat ovat valmiit? Jos sulla on siis aikaa, eikä ole jumalaton hoppu joulun viettoon kotiin." Senni kysyi ja näytti odottavan vastausta kuin kuuta taivaalta.
"Mennään vaan! Mä käyn heittämässä tän paalin vielä tammojen heinähäkkiin tarhaan, niin käydään sitten hakemassa ne sisälle. Mennäänkö ajaen vai ratsastaen? Tiedän, vaihdanko vaatetta ylle." vastasin.
"No jos sä otat Ynnin, niin voidaan mennä selästäkin käsin. Perinteet rikki, kun mä oon viime vuodet suorittanut joulumaastot kärryiltä käsin. Mutta hei, mulla on tallihommat valmiit, mä käyn hakemassa tytöt sisälle." Senni vastasi ja lähti niiltä sijoiltaan hakemaan punarautiaita tammoja sisälle.

Lumi leijaili hiljalleen alas, kun katsoin Ynnin korvien takaa edessä keikkuvaa, punertavaa suomenhevostamman häntää. En voinut olla hymyilemättä, sillä tunsin itseni etuoikeutetuksi; ihan kuka tahansa ei pääse joulumaastoon hevosen kanssa. Saati oman, ja saa vielä valita, käykö hölkällä ajaen vai ratsain!
"Otetaanko vähän rauhallista hölkkää?" kysyin edellä ratsastavalta Senniltä kun eteen aukeni metsätie, jota kehysti lumesta notkistuneet kuuset.
"Otetaan vaan, jos saat Ynnin pysymään pöksyissään - ja itsesi köytettyä selkään, ettei sua tarvitse etsiä mistään lumipenkasta!" Senni vastasi naurahtaen.

Vaikka Ynni on vielä selästä käsin aika noviisi Purnuun verraten, taittoivat tammat rauhallisesti matkaansa samalla, kun ilman täytti hevosten kevyt pärskintä ja kavioiden narina lumipeitteessä.
"Otetaan Veikkolan mäelle asti vähän reippaampi pätkä, ja kävellään sitten Jukolan metsän läpi takaisin tallille!" huudahdin Ynnin selästä Sennille, joka jo arvasi tutuksi tulleen reitin tarjoavan mahdollisuuden pienelle vedolle. Eikä kauaakaan, kun huomasin Purnun venyttävän askeltaan ja nopeuttavan askeltiheyttä - ja kuin automaattisesti, Ynni lisäsi samantahtisesti vauhtiaan.

"Eiköhän lämmitetä glögit tallilla." tuumin Sennille samalla, kun ohjasimme tammat metsäpolun siimeksiin. "Joo, todellakin. Varpaat ja sormet tahtovat ottaa vähän kylmää, mutta se ei kyllä tätä fiilistä lannista. Minkälaisella combolla mennään tapaninajelulle, voisi ehkä ottaa käsihevosiakin matkaan?" Senni vastasi avatakseen keskustelun, joka jatkui iloisesti aina glögikupin äärelle saakka Ynnin ja Purnun kuunnellessa keskustelua tarkkaavaisin, edestakaisin heiluvin korvin.

31.12.2021
Päiväkirja
✎   Siiri

"Kannatti lähteä, eikö? Aika hieno vuoden lopetus." Senni naurahti ja loi kasvoilleen pirullisen virneen kivuttuaan hevoskuljetusauton pelkääjänpaikalle.
"No joo. Tällä valmistelulla en voi olla kuin tyytyväinen tämän päivän tuloksiin. Ei välttämättä fiksuin veto lähteä valmistelematta kantakirjaamaan hevosia, mutta kerran täällä eletään." Nauroin Aartonevan tallimestarille takaisin samalla kun vedin turvavyötä kiinni.

"Tyytyväisiä ollaan kaikkineen! Konsta ja Viljo ottivat hienot KTK-II tulokset ja tammat Tina, Unikko ja Purnu ottivat KTK-III palkinnot. Kaikki käyttäytyi varsin mallikkaasti, ja hienosti pärjättiin Sennin ja tyttöjen kanssa - nyt meillä on vaan ihan tajuton nälkä!" selostin päivän kulkua puhelimeen, sillä Aartonevan nikkarina ja rakkaana aviopuolisonakin tunnettu Samuli - soitti kysyäkseen, milloin olemme palaamassa kotiin.
"Hienoa! Hyvä te, ihan jokainen!" Samuli hymähti puhelimessa. "Mä tossa iltapäivällä avasin avannon uudestaan, ja kiikutin juuri rantasaunalle sekä mökille puita. Pääsette syömään ja saunaan heti kun ootte kotona, ja tytöt voi jäädä alamökkiin yöksi, siellä on jo puhtaat liinavaatteetkin paikoilleen. Ja ostin mä teille vähän herkkua ja kuohuvaakin, kun arvasin että Aartonevan tytöillä on hyviä uutisia. Mä tuun teitä tallille vastaan, niin autan hoitamaan hevoset yöpuulle." Samuli jatkoi.
"Kiitos, oot parasta. Nähdään tunnin päästä kotona." sanoin Samulille, ja suljin puhelimen.

Kotona Konstaa, Viljoa, Tinaa, Unikkoa ja Purnua odotti Samulin tekemät herkkuämpärit karsinoissaan. "No mä ajattelin, että kyllä kai ne nyt on vähän porkkanaa, leipää ja kauraa ansainnut hienosta päivästä! Ja ylipäätään hienosta vuodesta, onhan näistä jokainen juossut meille rahaakin kiitettävästi." Samuli hymähti samalla, kun taputti Unikkoa kaulaan.
"Tiedäthän, että mä rakastan sua. Ja nämä hevosetkin. Pidät niitä paremmin, kuin kukaan. Oon kiitollinen siitä, että olit mun rinnalla tämänkin vuoden." kuiskasin miehelle, joka otti väsähtäneen, onnellisen vaimonsa tallikäytävällä lämpimään halaukseen.
"Kyllä kyllä. Niin mäkin teitä, ihan jokaista. Meehän nyt saunaan tyttöjen kanssa, niin mä tuun laittamaan ruoan ja juotavat pöytään." Samuli hymyili, ja hipaisi nutturalta karanneen hiussuortuvan korvani taakse.

01.02.2022
Päiväkirja
✎   Knipse

Pakkaspäivä oli selkeästi nostanut tänään Purnun kierroksia kaikesta puhkunnasta ja puhinasta päätellen. Ei sillä, ainahan Purnu tuppasi olemaan innokas kun se maastoon pääsi. Lumi narskui äänekkäästi tamman astellessa reippaasti eteenpäin kärryjen edessä ja otin tuntumaa rautiaan ohjiin. Olimme kävelleet nyt varmaankin hieman reilun puoli kilometriä tallilta ja kannustin Purnun raviin. Kärryt nytkähtivät ja sain heti hieman toppuutella, ettemme olisi tien päässä aivan heti kättelyssä. Hetken jouduimme neuvottelemaan tahdista, mutta lopulta Purnu tyytyi kohtaloonsa ja jolkotteli reippaasti korvat hörössä hiekkatietä. Vahva ja tasainen ravi tuntuivat ihanilta kärryille saakka, kun tamma pärski vaativasti edessäni.

Maisema ei selkeästi vilissyt Purnun ohitse vielä tarpeeksi nopeasti, joten käänsin rautiaan eräästä tien risteymästä oikealle. Edessä olisi pitkä, tasainen ja hiljainen suora. Annoin Purnulle luvan lisätä tahtia ja siitäkös tamma riemastui. Kaviot iskivät koko ajan tiuhemmin maata, mutta tahti ei näyttänyt tuntuvan Purnulla missään. Suoran loppu alkoi häämöttää, joten kiristin otettani ohjista ja hämmentävän nätisti tamma alkoi hidastamaan tahtia askel askeleelta. Kehuin tammaa vuolaasti ja käänsin suuntamme takaisin kohti tallia. Pieni kävely ja hengityksen tasailu teki meille molemmille hyvää, kun Purnu käppäili kaula pitkällään kärryjen edessä. Loppumatkan ravailimme Purnun jälleen innostuessa ja vaatiessa päästä kovempaa. Totesin kuitenkin, että äsköinen oli jo tarpeeksi kovaa juoksentelua, joten pidin rauhallisen ravin yllä. Purnu olisi kyllä varmasti juossut vaikka maailman tappiin asti jos olisin vain antanut sille luvan. Pihatielle päästyämme höpisin tammalle miten höpsö ja reipas tämä oli ja lopulta pääsin talliin hoitamaan ravurin tarhauskuntoon.

19.02.2022
Päiväkirja
✎   Siiri

"Ala leipomaan kakkua ja laita shampanja cooleriin." mä kirjoitin WhatsApp viestiin, jonka lähetin miehelleni kotipuoleen.
"No?" Samuli vastasi, ja lisäsi viestinsä perään tähtisilmäisen hymiön.
"No ihan sitä vaan, että Purnu juoksi satatuhatta rikki!" näppäilin vastaukseksi, ja laitoin hullunkurisen, mutta sitäkin iloisemman tanssi GIF-kuvan perään.
"Mitä!! Ei tässä taida muuta voida, kun käydä laittamassa auto lämmitykseen ja lähteä kylällä käymään. Ihan supermahtavaa, onnea ja rapsutuksia Purnulle!" Samuli vastasi muutaman minuutin kuluttua. Tee se, mietin mielessäni.

"Kyllä sä oot aikamoinen tyttö." sanoin samalla punarautiaalle tammalle, kun laitoin puhelimen takaisin takin taskuun. Hymyilin onnesta soikeana, enkä tiennyt miten päin rapsuttaisin tammaa. "Et taida tietääkään, miten ylpeä mä oon susta." jatkoin tammalle lepertelyä samalla, kun se hamusi takinhelmaa herkkujen toivossa. Fiilikseni oli uskomaton; siinä se oli. Aartonevan ensimmäinen satatuhatta rikki juossut hevonen. Ja mikä parasta, se oli oman tähtihevoseni ansiota - seitsemän vuotiaan Purnun, johon olen luottanut nuoruusvuosista asti.

Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © VRL-07415, muu materiaali © Aartoneva
Otsikkokuva © Photo by Fezbot2000 on Unsplash